Totuus moottorien virittämisestä

10. "Stranger things"

Jokaisella on joskus harrastuksensa aikana juuri se hetki. Se joka jää palavasti mieleen. Enkä tarkoita nyt sitä ekaa kertaa peiton alla. Enkä sitä vitutuksen tunnetta, kun vasta rakennetussa moottorissa ei olekaan öljynpainetta. Tai vaikkapa kun pintamaali kuplii, kaverin halvalla tekemien epäonnistuneiden pohjatöiden vuoksi.

Mennäänpä hetkeksi 80-luvulle. Netflixin hieno Stranger Things -tvsarja viehättää osittain siksi, että siinä on luotu aikamatka 80-luvulle niin koukuttavaksi.



Maalla 80-luvulla ei jenkkiauton näkeminen ollut jokapäiväistä, mutta silti niitä näki aina silloin tällöin. Monet olivat neliovisia, vaan eipä se haitannut, koska jenkkikasi oli silloinkin parasta musiikkia korville.

Olin tuskin murrosikäinen, kun kävimme perheeni kanssa junalla Hesassa tapaamassa tätiäni. Oli alkutalvi ja meidät haettiin rautatieasemalta tätini pikkuautolla. Muistaakseni olimme vielä ydinkeskustassa, kun liikennevaloissa rinnalle ajoi neliovinen 60-luvun kulmikas Mopar, jossa istui ilmieläviä raggareita. Dodgessa oli kromatut sivuputket ja veekasi tietenkin aika äänekäs; pikkuautomme lähes heilui ja vapisi siinä vierellä. Emme puhuneet mitään ja huomasin että vanhempani olivat aika jännittyneitä että mites tässä nyt oikein käy. No, valot vaihtuivat vihreiksi ja me jatkoimme matkaamme eteenpäin ja jenkki kääntyi oikealle. Ajattelin että kylläpä tuollainen olisi hienoa elämää, ajella vaan ristiin rastiin pääkaupunkimme asfalttikatuja.

Vuotta myöhemmin, edelleen varsin nuorena miehenä, pääsin käymään elämäni ensimmäisessä Rock-konsertissa. Taas oli talvi ja matkan kohde oli tällä kertaa Oulu, jossa myös asui tätini. Silloinen suosittu hevibändi nimeltä Rainbow esiintyi Oulun jäähallissa. En tässä nyt muistele itse konserttia vaan sitä seuraavaa päivää. Olin kävelyllä Oulun keskustassa ja kävin tietysti paikallisen R-kioskin ikkunalla, jossa näin tuoreen Hot Rod -lehden. Normicamaroista poiketen lehden kannessa oli musta -71 Roadrunner liekitetyllä keulalla. Ostin lehden, tietenkin, ja lehti on edelleen tallessa. Jossain.

Onneksi kaikki on nykyään netissä eli tämä lehti oli tietysti kyseessä:



Entäpä sitten se hetki. The moment.

Muistaakseni oli alkutalvi 1984. Olin saanut äskettäin ajokortin ja ajelin tietysti ahkerasti autollani, joka oli vuoden 1973 Datsun Finn. Ei mikään jenkki siis, mutta onneksi bensapihi ja siten kukkarolle sopiva. No, oli arki-ilta, kello oli ehkä jotain kahdeksan kun lähdin kaverini kanssa ajamaan Kauhavalta Lapualle päin. Lunta satoi ja tuuli tuiversi. Näkyvyys ei ollut hyvä mutta ei aivan huonokaan. Katuvaloja ei silloin ollut sillä tiellä.

No, näin jo kauempaa, että vastaan tulee auto, jossa etuvalot ovat aika leveällä ja että niitä on kaksi kummallakin puolen. Ja että valot ovat aika matalalla, eli kyseessä ei voinut olla kuorma-auto eikä rekka. Siihen aikaan niissä oli valot korkeammalla. Mietin että mikä ihme se voisi olla.

Välimatka lyheni ja silloin silmäni suurenivat. Sehän on jumalauta valkoinen 1959 Cadillac Coupe De Ville! Suomessa! Maalla! Lumituiskussa! Ei jumalauta ole totta! Eihän sellaisia ole Suomessa!

Kaverini harrasti silloin myös jenkkiautoja samalla lailla kuin minä, eli plaraamalla Veekasimakasiinia ja ämericcalaisia jenkkiautolehtiä. Olli oli ihan yhtä äimän käkenä kuin minä. Näiksä ton! Jumalauta! Ja kaksiovinen coupe! Ei sellaisia ole Suomessa!

En ollut koskaan nähnyt Cadillacin upeaa siipiautoa luonnossa aiemmin, ja nyt se tuli vastaan kaikista vähiten kuviteltavissa olevassa ympäristössä. Maalla keskellä talvea lumituiskun seassa.

Se oli se hetki joka on piirtynyt mieleen ikuisiksi ajoiksi. Todella erikoista. Stranger things indeed.

Kuulin myöhemmin, että auton oli tuonut Suomeen lapualainen vaihto-opiskelija joka oli viettänyt vuoden Yhdysvalloissa.

Tässä tekstin elävöittämiseksi googlattu kuva netistä. Väri on väärä mutta menkööt:



En nyt muista enää minä vuonna vanhojen autojen tuonti vapautui Suomessa, olisiko ollut just 1984. Mutta aika pian tuonnin vapauduttua, ehkä seuraavana kesänä näin Hesan keskustassa punavalkoisen C1 Corveten ilman kattoa. Voi hitsi että se oli hieno! Mutta Corvette oli tietysti nuoren miehen tavoittamattomissa. Ja nyt niitä on tallissa kaksi.

Aatteleppa sitä.

***

To be continued.

 

Sehän on muuten saakeli malliltaan Satellite, ei Roadrunneri...

Sama auto tässä allaolevassa videossa. Harmi että toi kyrpämallin skooppi on laitettu tilalle...











https://classiccars.com/listings/vi...atellite-for-sale-in-scottsdale-arizona-85260

 

Loistavaa Tarinaa P!!!

 

Sun vuoro.

Kerro siitä keltaisesta.

Ihan omin sanoin, kuten urheilutoimittajat ennen tapasivat tentata..

 

Kiitettävä etukeno tossa satelliitissa vuonna -83, sittemmin näyttää laskeneen hieman! Jälleen hyvää stooria pekalta, kiitos!

 

Hieno on moppe ja kyllä Pekassa on kirjailijan ainesta , pitkänlinjan harrastaja keneltä löytyy myös tietoa . Kiva on lukea noita tarinoita, kun on kirjoitettu niin hienosti. Jotain tarinoita vois olla itselläkin kerrottavana yli 40v. jenkkiharrastuksen parista mutta kun ei osaa pukea niitä hienoiks tarinoiks.

 

Ihme ettei C5_Z06:ta ole värvätty Amerikan Raudan tai V8 Magazinen avustajaksi. Syntyisi varmasti loistavia asiapitoisia ja opettavaisia juttuja moottorien virittämisestä ja säätämisestä. Myös tuollaisille humoristisille tarinoille harrastuksen historiasta olisi varmasti tilausta. Mukavahan noita juttuja on täältäkin lueskella, mutta aattelinpa vaan.

 

Todella hienoa tarinaa Pekka! Keep it going...

 

Hienosti kirjoitettua muisteloa on kiva lukea. Anna tulla vaan kun olet alkuun päässyt...

 

Hyvä idea. Mutta harrastajapohjaisesti alkuun lähteneet muuttuu jossain vaiheessa ammattimaiseksi eli tylsiksi.
Focusmedian tiimipalaverissa toimituspäällikkö alkaa neuvoa, että meillä tehdään asiat ammattimaisesti, ei tää ole mikään harrastelijakerho. Jutuista karsitaan kaikki rönsyily, hauskuus ja kotikutoisuus pois.
Mobilistissä saa toimittajat käyttää värikästä kieltä. Ja esim. Tolosen matkakertomuksissa ja toilailuissa ei ole ammattitoimittajan dilemmaa ja sen takia niitä on hauska lukea.

 

Joo, ei hyvä jutunkerronta V8:iin kelpaa. Ei sovi linjaan.

 

Yritin tuossa äskettäin kysellä vanhaan tarinaan liittyvän kuvan kopio-oikeuksia.

Olisin mielelläni ostanut koko setin, mutta en saanut nimimerkkiin yhteyttä sähköpostilla.

Tunteeko tai tietääkö joku vaikka Facebookin kautta?

Tässä kuva:

 

Kyllä on monta kertaa tullut muisteltua Keimolan protoja. Toki Leksan meno oli huimaa jo formulaV aikoina ja sen jälkeen kun Wihurin Porschen sai näppeihinsä niin ei ollut Keimolassa kauheesti haastajia. Niiltä ajoilta on jäänyt kuitenkin lähtemättömästi mieleen Helmut Kellenersin March 707 Chevrolet 500. https://www.pinterest.co.kr/pin/320177854745889828/
Päästiin jotenkin treenejäkin katsomaan kaverin kanssa ja sitä ennen hetkeksi jopa varikolle. Lämmittelivät koneita ennen treenejä ja kyllä tuon 500 BBC:n pauhu oli jotain aivan järisyttävää. Radallakin voimaa oli ekoissa vedoissa niin, että viivaa syntyi Saunalenkistä noustessa aina tuonne Nesteen kaarelle asti. Iltapäivällä sitten hieman rauhoittui, kun saivat alustaakin paremmin Keimolan syheröille sopivaksi. Mutta tuo isolohkon "basso" on jäänyt aina mieleen, siinä oli sitä jotain verrattuna Porschen "vinkunaan".

Onnekseni olen saanut olla Keimolassa aikanaan, niin katsomossa kuin radallakin. Tosiharmi ettei sitä enää ole. Kävin siellä muutamat finmailerit vetämässä sileeksi iltasella, kun sinne pääsi, muistaakseni, 6 Fim panostuksella illaksi ajamaan. Kotiin ajaminen olit sen jälkeen aina selviytymis haaste, ettei joutunut rengasratsiaan.

Kiitokset hyvistä tarinoista kaikille. Näitä lukee mielikseen ja seuraan innolla.

t. AM

 

Googleen mopoilija ja tämmöinen tuli vastaan
https://fi-fi.facebook.com/Photos-by-Mopoilija-166621576848784/

Tietoja-välilehdellä näyttäisi olevan puhelinnumerokin

 

Tuolla numerolla hieman epäilen saavan yhteyttä: 09 123456

Täällä on mopoilijan kuvia: https://kuvia.1g.fi/kuvat/
"Kuviin liittyvät kysymykset osoitteeseen mopoilija@gmail.com"

 

Tai sitten vaan lähettää facessa yksityisviestin ja toivoo parasta.

Oikein rohkea jannu saattais ettiä tolla Mopoilijan nimellä Fonectasta numeroa ja soittaa siihen

 

11. "Piuhat ristissä"

Harrasteautoilun alkuaikoina kauan kauan sitten paljon tehtiin itse ja sitten kun ei enää osattu, käytiin läheisellä korjaamolla tai koneistamolla. Lohkoja valettiin Suomessakin ja vaikka mitä osia koneistettiin. Jos laturi tai startti oli rikki, vaihdettiin sinne joko käämit tai hiilet tai kummatkin.

Sitten maailma muuttui. Käsityön hinta karkasi.

Ihmisetkin ehkä laiskistuivat.

Mutta eivät kaikkialla. Siitä pian lisää.

Nykymaailmassa apu on usein lähellä, vaikka ei aina fyysisesti sitä olekaan.

***

Tässä tarinassa ensimmäiset auttajat olivat Yhdysvalloissa ja auto taas oli Euroopassa, varsin lähellä Suomea. Potilaana oli LS-moottorinen ahdettu Corvette ja se nyki harmittavasti normiajossa, vaikka siihen olikin saatu virisäädöt jenkkilästä.

Etänä jenkkilästä säätäminen ei oikein toiminut kymmenen vuotta sitten, eikä välttämättä nykyäänkään ongelmapotilaitten kanssa. Ei silti, en minäkään tätä autoa pyytänyt Suomeen, vaan lupasin auttaa ihan vaan etänä toisesta maasta.

Muistan hyvin sen kesän. Kappale nimeltä Mr. Saxobeat soi jatkuvasti radiossa ja juuri sinä kesänä oli itsellänikin paljonkin vapaa-aikaa.



Asiakas osasi käyttää HPTunersia perusasioissa, joten pyysin hänen ottamaan lokia autosta ja erityisesti silloin kun se nykii. Näin tapahtui ja lokissa näkyi, että jotain erittäin epäloogista tapahtuu.

Kerroin asiakkaalle, että näin ei vaan voi tapahtua, varsinkin kun moottori oli varsin maltillisesti viritetty. Virinokka toki, sekä ahdinpaketti. Mutta silti.

Lopulta pyysin asiakkaalta kuvia pakoputkistosta.

Ihan hienon näköistä työtä...







...ja siinähän se vika on ilmiselvänä.

Ketjuun kirjoittavista varmasti joku huomaa missä vika oli.

Ja vaikka se kuntoon tulikin, niin surullinen kohtalo autolla lopulta oli.

Aatteleppa sitä.

***

To be continued..

 

Lambdat jännässä paikassa?

 

Jos moottorinohjaus on rakennettu niin että se säätelee eri puolia erikseen lambdan perusteella, niin vaikea sanoa kumman puolen lambdalle menee enemmän pakokaasua kummalta puolelta...