American Car Show 29.3.-1.4.2013

Aina tätä samaa kitinää. Autot on sekä huonoja että liian vähän ja liput kalliita. Lippujen hinnat on ilmoitettu kaikkialla, joten tuskin kellekään yllätys.

Näyttelyssä oli hyviä ja huonoja autoja. Ei häirinnyt yhtään. Toiset saa ihailevia katseita, toiset hilpeetä naurua.

Mielestäni keskivertonäyttely, joten ensvuonnakin tullaan jos aikataulut sallii.

Ainut moite tulee matkaseuralaisesta... oli hidas starttaamaan ja kiertelypäivä jäi hiukan lyhyeksi tunteina mitaten ja kun sekä yrittää kuvat kohteita ja tziigailla näyttelykohteita, kaikkee ei kerkee huomaamaan/noteeraamaan. Se parjattu rypyläpintainen Camarokaan ei tallentunut takaraivoon, toivottavasti se on kuvien joukossa.

Siitä olen jarin kanssa samaa mieltä jos tuo näyttelyyn hiellä ja verellä tehdyn auton, niin jonkinlainen korvaus on näyttelyjärjestäjien puolelta paikallaan, koska ilman noita ei näyttelyä tule.

 

Tästä olisi nyt kiva kuulla faktaa, mitä FHRA korvaa autonsa näyttelyyn tuovalle ? Eli ei kerho-osastolle vaan ihan "tavisharrastajalle" joka tarjoaa autoaan näyttelyyn. Oulun näyttelyn hyvä maine on kiirinyt eteläänkin ja Tamperekin takavuosina kustansi majoituksen ym. Miten nyt ?

Palkintoluokkien muutos Top 10:iin oli melkoinen huononnus, kuka yli päätään pystyy vertailemaan entisöidyn`50-lukulaisen, kustomin, autenttisen nostalgiarodin ja pro-touring tyylisen muskelin paremmuutta palkitessa ? `80-luvulla oli V-8 Magazinessa koko sivun mainos jolla etsittiin autoja näyttelyyn ja lueteltiin palkittavat luokat ja siihen aikaan ihan tuntuvat rahapalkinnotkin...

Aika harvaa harrastajaa silti ylipäätään kiinnostaa nykyään tarjota autoaan näytille vaikka aihetta olisikin.

 

+1

 

Ihan oikeasti, se ei olisi kuulunut tuonne

 

Tossa vielä koostepätkä josta löytyy shown kauneimmat
GIRLS of American Car Show 2013 : http://youtu.be/Fqau1s49W4M

 

Kivasti kiiltää.

 

Se on minun Camaro (

Varoittava esimerkki siitä, että vaikka olisi onnistuneesti maalannut muutamia autoja, jopa metallinhohtoja lakkoineen, niin silti kannattaa harjoitella candy-maalauksia pikkaisen pienempiin osiin kuin kokonaiseen autoon suoraan. Candy on siitä pirullinen, että onnistuneeseen maalaukseen ei ole olemassa yhtä selkeää ohjetta vaan oikea tapa ja aineyhdistelmät löytyy vain yrityksen ja erehdyksen kautta, voi maalata candyt ohennettuna suoraan pohjan päälle ja lakka päälle tai sitten sekoittaa lakan sekaan tai käyttää jotain muuta metodia. Itse valitsin lakan sekaan sekoittamisen, missään ei vain ole valmista ohjetta sekoitussuhteesta eri lakkoihin, ohennuksesta ym ja kaikki riippuu myös ruiskusta, uunista ja olosuhteista. Eli ensikertalaiselle aika mahdoton homma onnistua edes tuolla tavalla. Mutta eikö autoharrastus ole parhaimmillaan nimenomaan itse omin käsin tekemistä ja usein yrityksen ja erehdyksen kautta .

Omalla kohdalla virheeksi tuli liian paksu seos ja liian lyhyet tauot kerroksien välillä, tästä syystä pinnasta tuli karmea aplari ja haihtumisrakkulat teki pinnasta matan, paksusta pinnasta johtuen Candy-oranssi on enemmänkin punainen kuin oranssi. Koska päällä oli vain candy-lakkaa, ei hiominen sileäksi ja uusi lakkaus tullut kyseeseen, koska hiomalla väristä olisi tullut laikukas (jokaisesta rypylästä kun olisi lähtenyt candyä eri määrä pois). Tämä maalaus tapahtui kolmisen viikkoa ennen näyttelyä.

Kolme viikkoa odotettiin paksun pinnan kuivumista ja mietittiin mitä tehdä. Lopulta vaihtoehtoja oli oikeastaan kolme: 1) hioa koko roska, ostaa uudet maalit ja aloittaa koko homma alusta, ei olisi kerinnyt näyttelyyn, 2) antaa olla noin ja työntää vantaanjokeen koko roska ja unohtaa näyttely tai 3) matata pinta ja runsaalla kirkaslakalla lakata ja sen jälkeen hionta sileäksi ja lopullinen lakkaus. Valittiin vaihtoehto nro 3. Auto siirrettiin kotoa maalaamoon näyttelyviikon keskiviikkona aamusta ja alettiin purkamaan osia, mattaamaan pintaa ja valmistamaan kattoa mustaa varten (alunperinkin oli suunnitelma maalata Camaro vieressä olleen Nissanini kaltaiseksi eli Candy-oranssi ja musta katto). Homman otti kunniakkaasti (säälistä persaukista harrastajaa kohtaan) vastaan Custom Paintin Sami, hän Nissaninkin maalasi ja useamman ACS 2013-näyttelynkin auton (palkitunkin) maalauksen ja teippauksen takana on Sami ja Cassu. Uuniin asti auto saatiin puolenyön aikaan ke-to yönä ja lakkaa saatiin ruiskutettua ekan kerran aamuyöstä. Homma oli valmis aamuyöstä klo 5.00. Pikaisen kotonakäynnin jälkeen aamusta katseltiin pintaa ja mietittiin jatkoa itkunsekaisin tuntein. Samin tekemä musta pinta oli hyvä, mutta omat jälkeni näkyi kunnolla vielä punaisessa. Aamusta olisi ollut pieni mahdollisuus vielä tehdä lopullinen hionta kirkaslakkaan ja lopullinen lakkaus, jolloin pinta olisi ollut “näyttelykelpoinen“, mutta olisi tullut liian kiire, autojenhan piti olla tuona päivänä klo 20 mennessä Messukeskuksella. Joten nopea auton kasaus suurin piirtein kasaan, trailerin vuokraus ja messukeskukselle auto vittuilua, pilkkaa ja aliarvostusta nauttimaan.

Aamusta uunissa monta hetkeä mietin jätänkö viemättä autot ja mopon näyttelyyn ja tein selvästikin väärän päätöksen, parempi olisi ollut jättää osastolle kolmen ajoneuvon reikä…..

Oma ajatusmaailma oli, että viedään näytteille “viallisena” ja puolivalmiinakin, koska autoharrastuksen syvin olemus on omasta mielestäni omin käsin tehdyt autot, oli ne sitten näyttelyteoksia tai osastoa “olisi pitänyt jäädä näyttelystä pois ja toimitsijoiden ovella hakata lekalla paskaksi”. Jos näyttelyssä olisi ollut vain suurella rahalla rakennetut show-stopperit ulkomailta, ison rahan matching-numbers hemi-cudat tms ja harvan suomalaisen custom-taiteiljan luomukset, olisi varmaan messukeskuksen narikka riittänyt näyttelyyn. Sekä toinen oma idea oli näyttää, että Suomen autoharrastuspiirit on niin surkean pienet, että kenelläkään ei ole varaa ylenkatsoa ja dissata eri tyylisuuntia tai erimaalaisia tai -tyylisiä autoja, siksi itse toin tuon Camaron, Nissanin ja Ögland-pappamopon, nämä on kotona sulassa sovussa 1956 Anglian kanssa ja kaikki on itselleni harrastuskohteena yhtä tärkeitä, vaikka en edusta rasvalettistä rokkaria, Gulf-paitaista hotroddaria, bling-bling-lippispäistä tuningteiniä, pussihousuista pappamopoilijaa tai virttynytpukuista museoautoilijaa. Ihan tavallinen tallaaja, joka tahtoo tehdä omin käsin persaukisena menopelejä, joita ei ole joka kadunkulmassa, kuten Corollia….. Jos joku tekee 110% kaikkensa osaamisensa ja rahallisuutensa rajoissa ja epäonnistuu, en olisi kivittäjien joukossa tuomitsemassa, varsinkin jos 40 tunnin ahertamisen, kaiken rahojensa tuhlaamisen ja hirveän tuonti- ja vientishown palkkana on järjestäjiltä 2 ranneketta ja näyttelykävijöiltä vittuilu ja pilkka.

Muutamia arvostelijoita siellä sitten haastattelin ja nämä eivät olleet ainakaan itse saaneet mitään sellaista aikaiseksi, jolla heillä olisi ollut meriittejä lytätä ja arvostella muiden aikaansaannoksia, heillä ei ollut kykyjä tehdä omin käsin mitään eikä lompakkoa ostaa valmista näyttelyhelmeä, eikä heillä ollut näyttelyssä ollut ikinä muuta kuin oma ahdas ajatusmaailmansa ja ylimielinen asenteensa.

Jos näitä olisi ollut kuuleminen, olisi toimitsijat liputtaneet varikolle jo ulko-ovelta likaisen neliovisen tolppamoparin ja linttalimon, taksitolpilla ennen niin tutut 124 mersut, nissanit ja bemarit joiden ainoa ansio oli möykkäävä rokkilaite ja kiiltävät vanteet alikokoisilla renkailla venytettynä…..

Nämä ahdasmieliset “autoharrastajat” kun saataisiin pois huutelemasta ja eri tyylisuuntien harrastajat kasaamaan voimansa, voisi saada jotain aikaiseksi lainsäädäntöön, verotukseen ja rahastukseen liittyen. Eri katto- ja alajärjestötkin ajavat vain oman pienen loossinsa etuja, tosin huonolla menestyksellä, ja koko harrastaja- sekä autoilijakuntaa verottaja, Trafi ja muut viranomaistahot vie kuin pässiä narussa ja maksattaa kaikenmaailman Suomelle kuulumattomat ulkomaan eläjät ym sekä Suomessa että muualla Euroopassa.

Camaro on pian valmis ja kelpaa varmaan sitten “tuomaristollekin”, sen jälkeen on 56 Anglian vuoro päästä viimeistelyn alle. Tulee noista millaisia tulee, niin näyttelyihin en niitä varmastikaan enään viitsi raahata, kyllähän Suomen miljoonamääräisestä näyttelykalustosta joka näyttelyyn uutuus-autoja riittää ilman minun paskoja.

Että tällainen avautuminen Kellokoskelta, meni vähän herne nenään…..

Ystävällisin terveisin
Juha Korhonen aka Julleropaaja.

 

Ei millään pahalla Julle, mut ainakin kuvasta katsoen toi maalipinta näyttää järkyttävältä.
Onko se ihan ok tuoda vituiksi mennyt auto näytille, on varmaan jonkun muun päätettävissä.

Itse en kaiketi ole tehnyt mitään millä voisin leuhkia, mutta olettaisin silti voivani arvostella muiden tekemään työtä. Vai eikö muita saa arvostella jos ei itse pysty samaan?

 

Aina saa arvostella, voihan siinä joskus olla jotain rakentavaakin kritiikkiä, josta voi ottaa opikseen.

Useita jollain tavalla järkyttäviä autoja oli varmaan muitakin. Itse näin useita joissa maalipinta oli hieno tai helvetin hieno, mutta pohjat oli kuin olisi aaltopeltikatto maalattu. Onko ne sitten hienoja ja kelvollisia näyttelyyn? Eikä niitä ihan loppuhionnalla ja lakalla kuntoon saa. Maalipinta on koko auton osalta vain pieni jäävuorenhuippu, mutta toki se on helpoiten näkyvä osa. Pitäisiköhän maalipinnan siis olla ainoa kriteeri näyttelyvalinnoissa? Ostaa vaikkapa jonkun sunnyn tai golfin jonka saa parilla kympillä, maalauttaa sen upeaksi, niin onko se sitten kriteerit täyttävä näyttelyvoittaja?

Tuskin on yhtä totuutta olemassa siitä mikä on kelvollista ja mikä ei ja varsinkaan mikä on tarpeeksi erikoista tai poikkeuksellista massaan verrattuna, jotta voi näyttelyyn raahata. Aika vähän oli täysin virheettömiä tai ultraharvinaisuuksia, joita voi näyttelyyn tuoda virheineen päivineen.

Omaksi lohdutukseksi maalipinta on vain pieni raapaisu koko autosta. Ennen järkyttävää maalausta on autoon taiottu muutama neliö peltiä takalokareiden levittämiseen, saa sitten lähes 500 milliä leveät kiekot alle, kun tuplaturbot joku päivä laulaa pellin alla, samalla mennyt tietysti takapään osalta alusta, jarrut ym uusiksi. Uudemman TPI:n kun upottaa keulalle, on siinä jonkin verran haastetta, ei se siellä juoksemaan ala parin abicon liitoksella. Runkomuutoksen seurauksena ei takakontissa ollut pohjaakaan ollenkaan, joten sen joutui taikomaan 60L turvatankin kanssa, siihen vielä taiottava kiinni reilusti syöttävä ruiskun pa-pumppu bensalinjoineen. Turbojen aherrus öljylinjoineen, välijäähdyttimineen ja muine rojuineen on sekin aikamoista jumppaa jota vielä hetki tehdään. Mutta nämä kun ei näy pintapuoliselle tutkijalle, ei ne vaikuta "näyttelykuntoon" ja vaikuta arvosteluun.

Jos olisi vain ollut aikaa, olisi ehkä voinut projektikuvia tulostaa ja laittaa auton vierelle, jolloin olisi huomio ehkä ollut myös muualla kuin paskassa maalauksessa. Mutta voin sanoa, että viimeisen viikon tunnit tuli käytettyä vain autoon, jopa töistä lomaa otin, jotta saatoin olla 24h tallissa. Mutta valmista ei vaan tullut, oman saamattomuuden ja projektiaikataulun laiminlyöntien takia....

 

Aika moni tuntuu ottavan itselleen valtuudet sanoa, mitkä autot saa päästää näyttelyyn ja mitkä ei. Omasta puolestani sulkisin pois American Car Showsta ainakin eurooppalaiset, aasialaiset, afrikkalaiset, australialaiset ja Etelämantereella valmistetut autot, että näyttelyn nimellä olisi jotain katetta. Audit, Opelit ja Mosset eivät kuulu sinne kunnosta riippumatta.
Näyttelyssä on ennenkin ollut autoja, joiden kunnossa olisi toivomisen varaa, mutta en minä pelkästään sen perusteella lähtisi niitä näyttelystä ulos sulkemaan. Voi autolla olla muitakin arvoja kuin maalipinnan laatu. Eniten minua on ACS:ssa rassannut se, että joitakin autoja ei ole viitsitty edes puhdistaa kunnolla. Sellainen on jo yleisön aliarvostamista.

 

Samaa mieltä. Arvostellakseen muiden tekemää työtä, ei tarvise itse olla sen osaaja. Olisi se aika hassua, jos osatakseen sanoa, onko ruoka hyvää tai pahaa, pitäisi itse olla mestarikokki. Tai sanoakseen, kuulostaako jokin musiikki kamalalta, pitäisi olla samojen instrumenttien taitaja.
Arvostella voi, mutta kannattaisi myös selvittää asian taustat, jolloin lopputulos saattaakin olla olosuhteisiin nähden kohtuullinen.

 

Noh,ei se sun auto ollut kuin siltä maalin puolesta pielessä. Huonohan se tilanne on kun kiire lyö päälle ja muuta ei voi.Pakko mikä pakko. Toki noihin näyttelyihin jos lähtee niin kaikki aikataulut yms täytyy laskee tosi tarkkaan. Kyllä täälläkin rakennellaan mutta en ala puolivalmistetta tarjoamaan,ilmoittaudun vasta sitten kun auto on valmis.Menee se sitten vasta ehkä seuraavan vuoden näyttelyyn.
Huolestuttavaa (ilman tätäkin autoa)on tuo jonkinlainen tason lasku,nuo maalipinnat on mitä on,ostetaan joku uusi corvette ,vanteet alle ja näyttelyyn. Ja noiden ostopelien kierrätys tuolla. RemmiChallenger oli taas siellä,eikä oikein ketään kiinnostanu,liika näkyvyys on vaan liikaa.Tuo kun oli samassa asussa kuin ollessaan myynnissä nettiautossa. Jotain uutta kun saisivat tuoda,edes vaikka sen uuden maalipinnan tai jotain edes. Ei kaikilla toki ole joka vuosi pistää autoa uusiksi mutta.. Pääsee järjestäjätkin toisaalta helpolta kun ei tarvi autoja kauaa haalia. Tampereeen näyttelyssä on ulkomaisia vieraita enemmän vaikka tilat yms paljon pienemmät.Kyllä näyttelyautoissa jonkinlainen seula on oltava ja rakentajienkin oltava ylpeitä teoksistaan että noihin näyttelyihin kelpuutetaan.

 

Julleropaaja, Camaro on alueella,ja lopputulos tekniikkamuutoksineen on varmasti palkitseva.Camaro saa vähän karvainen ollakin,kun on tollainen jätkäauto.

Olen myös itse tuonut oman Camaroni julkisuuteen täällä OD:lla ja saanut samalla tavalla tältä ilmeiseltä mestarirakentajalta lapsekasta arvostelua.

No odotellaan henkeä pidätellen,jos julkisuuteen tulisi joku mahtava omin käsin tehty laitos jostain suunnasta,niin voidaan sitten ottaa mallia miten hommat pitäisi tehdä.

 

AMEN!

 

Hei Julleropaaja!

Tekevälle sattuu! Ja jos ei tee mitään niin ei voi sattuakkaan.

Olet varmasti tehnyt parhaasi yhteistyökavereittesi kanssa niiden resurssien puitteissa mitä oli sillä hetkellä olemassa. Ja jatka vaan samaan malliin samalla yritteliäällä asenteella. Tällä kertaa kävi näin ja seuraavalla kerralla toisin.

Hyvää Viikonlopun jatkoa!

 

Tuolla FHRA:n sivuilla lukee:

American Car Show, Tuning Car Show, MC Heaven 2013.
29.3.-1.4.2013 Helsingin messukeskuksessa.

Vuosien varrella amerikkalaisia autoja ja pyöriä esittelevä näyttely on laajentunut harrastetapahtumasta koko perheen tapahtumaksi. FHRA American Car Show tarjoaa viimeistellyt ja kromin kiiltoa hohtavat Amerikan autot, Tuning Car Show:ssa jokainen ajoneuvo on saanut silmiä hiveleviä muutoksia niin ulkokuoreen kuin sisuksiinkin. Kaksipyöräisten ystäville tarjolla on MC Heaven, jossa tyylisuuntia ja erikoisuuksia ei jää puuttumaan. Yhdellä lipulla pääset näkemään ja kokemaan kansainvälisesti tasokkaan harraste- ja erikoisajoneuvotapahtuman.

Eli kalusto on sitä, mitä järjestäjä lupaa.

 

Tuota tuota. Eikö sinne näyttelyyn tuoda autot juurikin arvostelua varten? Sekä tuomariston että yleisön. Suurinosa yleisöstä arvostelee näyttelyssä mistä tykkää ja mistä ei. Eikai siinä mitään ihmeellistä? Näytteilleasettajilla olisi hyvä olla senverran paksu nahka ettei heti ole herne nenässä jos tulee negatiivista palautetta. Ei taida vielä olla sellaista peliä nähtykkään josta kaikki tykkäisi?

 

Tuning Car Showssa voivat minun puolestani olla autot mistä maasta hyvänsä, mutta American Car Showssa on nähty joskus Mossekin ja erilaisia euroopanvehkeitä. Eivät ne oikein näyttelyn nimen mukaisia ole.

 

Ja minä olen sitä mieltä,että...Jos on american car show. :-? ...niin sinne ei tule missään tapauksessa minkään muun maan härveleitä näkyviin,tai sitten on muutettava koko näyttelyn nimeäkin ...Tässä mm.yksi syy siihen,että minä en ole moneen vuoteen rahojani laittanut ko."näyttelyyn"....Muovikipot pysykööt mun puolesta vaikka syvällä suossa

 

Jaa, eikös tuolla ole ollut satunnaisesti näytillä ainakin ilmajäähdytteisiä kansanautoja vuodesta 1981 alkaen (jos ei aiemminkin)?