Rollover Motorsport, otteita lisenssiaatin elämästä.

Pieni kertaus lyhyestä historiasta lieneen paikallaan ennen itse otsikon aiheeseen syventymistä. Rollover Motorsportin takana on allekirjoittanut Juha Kuusirati ja toisena puolikkaana muttei niin vähäisenä Antti Aarnio. Molemmilla on jonkulaista räkreistaustaa olemassa, minulla lähinnä testipäivistä ja Antilla jopa WestCoastin ajamisesta ennenkuin päätimme siirtyä "virallisemmille" areenoille ajamaan lompakkoihimme reikiä.

Kaluston pohjana on Vesa Pakaraisen 2009 rakentama Street B-ryhmän Ford Cortina. Itse autollahan on osansa suomalaisessa räkreis historiassa, vai kuka pystyy väittämään, ettei metsälöydön jalostaminen 2,5 viikossa kilpa-autoksi olisi kohtuu mahdoton tehtävä suoritettavaksi? Vesahan tässä kuitenkin onnistui ja ajoi vielä uudella autolla ekassa kisassa 9,9s ajan voittaen oman luokkansa. Kaikkien harmiksi Vesaa kohtasi traaginen onnettomuus seuraavana talvena ja cortina jäi nukkumaan ruususen unta.

Auto siirtyi omistukseemme 2011 finaalien jälkeen ja useiden vaiheiden jälkeen moottoriksi on valikoitunut volvon ahdettu 4-syl ja pienen vastoinkäymisen jälkeen myös katto on vaihdettu viime talven pimeinä hetkinä. Niistäkin riittäisi tarinaa kerrottavaksi asti.



Tässä osassa pieniä otteita viikosta ennen suurta koitosta, tosi tarinaa harrastamisen myötä- ja vastamäistä.



Autohan saatiin jo ennen Kalajoen SM-kisoja kokoon, mutta ne päätettiin kuitenkin jättää väliin kun ei ollut oikein kalentereissa saumaa penkitykselle ja testaamiselle. No kisat meni ja seuraavat olivat jo ovella, että ei muutako penkki aikaa tilailemaan. Yhtenä kauniina lauantai aamuna lähdettiin corttiina kärryllä kohti ST-Heikkilän lahjomatonta dynoa, puhettahan oli ollut että ei oo paha rasti, son aamupäivässä valmis. No valmis siitä sitten tulikin kun penkissä ei oikein päästy hommasta jyvälle ja veti aina ihmeellisesti laihalle kesken vedon? Kunnes lopulta poksahti niin perusteellisesti, että veti vedet kakkos-sylinteriin....



Aluksihan aateltiin normi pahvivaurioksi, mutta karu totuus paljastui kannen irroituksen jälkeen, sillä veden voimasta oli mennyt kanki solmuun, rengasvälit tiukaksi, naarmut sylinteriin ja kampurakin oli pikkuisen notkolla. Ei muutako leuka rintaan. Syyksi epäiltiin EV14 suuttimia, mutta kotikutoisissa testeissä niistä ei oikein vikaa löydetty ja lopulta arveltiin suuttimien paikan olevan niin pahasti pielessä, että polttoaine seikkailee imutahtien ja paineen vaikutuksesta sylinteristä toiseen. Sillä suuttimethan olivat aika lähelle painekoteloa ja pystössä.





Leuan ollessa rinnassa otettiin lompakko auki ja hyvien ystävien avustuksella kohta oli uudet männänrenkaat hommattuna Tarvikemotista, lohko hoonauksessa ST-Heikkilällä ja kiertokankiakin tuli Ristikiven tallillta varalle asti. Antti vielä oikaisi kampuran ja muokkasi työkaverinsa Antti Jr:n avustuksella suuttimien paikat Jack-Steelin tallilla uuteen uskoon.




Pata kasaan ja nokalle, olihan Finaaleihin vielä toista viikkoa aikaa. Tässä vaiheessa oli Petri "Jeemu Photo" Juola todella isona apuna Antille minun ollessa töiden takia estyneenä, tämä ei todellakaan ole mikään yhden tai edes kahden miehen prokkis. Kaiken ollessa taas kasassa mentiin Heikkilän dynoon testaamaan, suuttimiksi valittiin tällä kertaa vanhat 1600cc:t, kun niihin voi luottaa kuin vuoreen. Muutamalla vedolla oltiin aika hyvin kartalla auton kanssa ja se pelasi paremmin kuin kuin koskaan, imusarja muutos taisi tehdä terää? Tosin viimeisessä vedossa irtosi perästä pinjonin stefa, suuttimen o-rengas alkoi vuotamaan, suuttimet olivat 106% auki ja penkin mukaan kytkinkin vähän luistaa. Niin ja olihan autossa vielä jarrutkin lukossa pääsylinterin hajotessa kesken reissun. Joten pikku säätöö oli taas tiedossa. Mutta fiilis oli kuitenkin hyvä.

Tallissa muokattiin perän huohotusta paremmaksi, korjattiin pääsylinteri, Antti laittoi suutintukkiin vähän lisää tukea ja samalla mietittiin suutin politiikkaa yleisesti. Ollakko EV14 vai eikö olla, lopulta iltamyöhällä pyyhkeet lanteilla päätettiin raottaa lompakkoa ja hommata Siemens 2300cc etanoli/metanoli suuttimet ettei jää jossittelun varaa. Ja siinä vaiheessa kaikki "kovat" palikat olisi hankittuna tulevaisuutta varten. Periaatteessa nuo meidän EV:t on ihan ehjiä, mutta ei kuitenkaan haluttu ottaa riskiä kun joillakin on ollut niiden kanssa pahojakin ongelmia.

Seuraavana päivänä dekat reikiin ja hymyssä suin autoa käyntihin laittaamaan, yllättäen ei edes inahtanut. Aikamme yritettyä irroitimme 2 ja 3 suuttimen johdot irti ja sehän yrittää kahdella käyntiin. Parin Kimmo Priuskalle kohdistuneen tiedustelu puhelun jälkeen lisättiin suuttimien esivastuksia ja sehän käy! Ilmeisesti haukkaavat kohtuudella virtaa. Mutta ihmetys oli suuri kun ve tablessa piti olla tyhjäkäynnillä 70-80 että edes kävi kunnolla. Tässä vaiheessa epäiltiin 2.2 megan kykyä ajaa k.o suuttimia, Kimmoltahan tässä vaiheessa kyseltiin jo MSIII:sta tilalle, jonka olisi vielä saanut samalle illalle asennettunakin..... Kahvia keittiössä juodessa päätettiin koittaa vielä kerran ja pyytää apua Kari Aallolta, häntä ei saatu kiinni mutta toinen ruuhkasuomen kasvatti Miika Setälä oli yhtä nohevana ja kyseli jonku injector openin timen perään? Nuilla dekoilla se onkin 1,5ms normaalin ~1ms tavoin, megaa raplatessa Karinkin soittelin ja varmisti Miikan epäilykset tosiksi ja ilmoitti ve tablen olevan todella pahasti pielessä varsinkin tyhjäkäynnillä jos toi arvo on nuinkin paljon metsässä. MS1 ei tosin anna käyttää isompaa arvoa kuin 1,3ms, mutta silläkin päästiin jos hyvinkin järkeviin lukemiin, olishan toi pitänyt tajuta. Mieli oli muuten kohtuu korkialla!

Elettiin jo torstaita ja minun oli lähdettävä kotiin hakemaan asuntovaunua ja viemään poikaa kotiin joka olikin ollut todella reippaasti viikon ruuvaus reissulla matkassa. Sillä aikaa Antti, Petri Ja Kimmo olivat ST-Heikkilässä säätämässä ja kohtuu hyvin tuloksin. reg-fuel arvo vähän kiukutteli aluksi ja aiheutti VE-kartan loppumisen kesken, Janne Mäkinen avusti puhelimen kautta ja taas vehkeet rokkasivat. Pientä takapakkia tuli kytkimen kanssa joka savusi tällä kertaa oikeasti, etellisen kerran jälkeen ajateltiin ettei pieni luisto haittaa, lähtee vain paremmin liikkeelle..... Auto takas Antin talliin ja illan hämärissä kolmikko vaihtoi kytkimen uuteen, edellisen menettyä puolet jännityksestään painelaakerin kantamisen takia...

Perjantaina ei ollut ohjelmassa muuta kuin pakkaaminen ja pieni siirtyminen Alastaron sähköiseen tunnelmaan, mukaan lähti Petri "jeemu Photo" isoksi avuksi pystyttämään leiriä kanssamme Kimmon saapuessa oman autonsa ja lopun tiiminsä kanssa lauantai aamuna perästä. Iltahan meni mukavasti "vanhojen" race-ukkojen kanssa raataillessa, onnea muuten Vodelle ikääntymisen johdosta! Lauantaina autoon saatiin leima ja minäkin läpäisin jopa kirjalliset, joten ei muutako jännittämään ekaa vetoa.






Eka vetohan meni ihan lisenssi tutkinnon oppikirjan ja lähettäjän merkkien mukaan, ei burnista ja tasakaasulla koko matkan maaliin loppareiden ollessa sata. Jossain vaiheessa laturista irtosi herätejohdot ja pirssihän sammui maalipäähän eka kerran ja ylävarikolle viimeisen kerran. Ei muutako puhelu Antille että "tuu hakeen!" Vikahan oli helppo korjata, ettei muutako uutta jännittämään.






Tällä kertaa otin burniksen ja vähän reilummin liikkeelle, kakkosvaihteella tapahtui kummia ja auto sammui laakista loppumatkan mennessä rullaillen maaliin. Tai siihen paluutien päähän se sippasi, paloryhmän työntäessä loppumatkan. Ei muutako peltiauki ja ihmetys oli suuri kun vesi valui ja ahtoputkikin oli rikki, aiheuttajaksi paljastui öljykaukalon päällä makaava triggeripyörä. Puhelu Antille ja paloryhmän kanssa vaihtamaan pari sanaa, huhujen mukaan toinenkin Corttiina on palaamassa radalle?




Varikolla alkoi tuulemaan ja auto purkautumaan, Kimmolta löytyi letkutarvikkeet ja Antti hitsasi triggeripyörän uusiksi kun sattui se miggikin olemaan matkassa.







Remontin valmistutta pyöräilin torniin kyselemään lisenssilähtöjen kelpoisuutta, pienen keskustelun jälkeen todettiin että ajahan poika vielä lisää niin katellaan. Mutta aja vähän lujempaa ensikerralla. Tämän kerrottua pilttuussa tuli komennoksi vetää täysiä johon oli helppo yhtyä. Seuraavaan vetoon olikin otettu paukku käyttöön, burnis ja stageen paukuttamaan. Hätähuosu puikoissa nousi kytkin lattiasta paineen ollessa vasta nousussa ja motti sammui viivalle välittömästi. Ei riittäny 0,4b.....




Ei tullut uudelleen käynnistyslupaa ja työnsivät pois paikalta. Lieneen tullu toimitsijoille Flashback viime vuodesta... Kokeiltiin autoa portin sivussa ja todettiin se ehjäksi, Antti sai lakki kourassa toimitsijat ylipuhutuksi ja päästiin vetämään melkein heti perään uudestaan.

Tähän vetoon näpättiin paukusta piuhat irti ja päätettiin luistattaa kytkintä. Pirssi irtosi viivalta uskomattoman 2,4s 60-fot ajan saattelemana ja aloin lappamaan pykäliä, 2 vaihteella veto katkesi syystä tai toisesta ja moottori lähes sammui jatkaen kuitenkin lähes välittömästi kulkuaan. Loppupäässä radan kavetessa silmissä tajusin että vauhtiikin taitaa olla ja yritin laukaista varjoa, mutta eihän se mihinkään lähtenyt vaijerin säätövirheen vuoksi. Ei muutako jalka jarrulle ja vauhti pois, paaluutietä lähestyessä oli paloryhmä peukut pystössä odottomassa ja fiilis oli katossa. Ja vielä kerrankin kun pääsin omin avuin jatkamaan matkaa kohti varikkoa! Vaakan kohdalla FHRA:n katsastaja vinkkasi tiensivuun jossa kerkesin jo ajatella pahinta, mutta yllätykseksi sain isällisen taputuksen hartialle "hyvin se sysää" sanojen saattelemana. Pilttuussa olikin koko poppoo odottamassa ja taputtamassa, onnittelujen lomassa kuulin että lisenssi on nyt taskussa ja ihan vielä ihan kohtuu loppareilla! Tässä vaiheessa tuntui todella hyvältä ja oli vaikeuksia pysyä ajopuvussa



Tornissa kävin tutkinnon vastaanottajaa moikkaamassa ja pieneksi moitteeksi suorituksessa jäi jarruvarjon käyttämättä jättäminen ja samalla pyytelin kilpailun johtajalta pääsyä mukaan elinaattoriin joka heltisikin kun ei vaikuttanut kaavion kokoon. Tosin sunnuntai aamu valkeni sateisena, eikä siitä koskaan selvinnyt joten kisat keskeytettiin ilman yhtään lähtöä. Harmi sinänsä.

Jossiteltavaa jäi, tossa viimeisessä vedossa oli seokset muutamassa kohtaa todella rikkaalla, ahtoja puuttui aijotusta ja käyntihäiriön johdosta ahtopaineetkin katosivat hetkeksi kesken vedon. Potentiaalia tuntuu olevan, loppu on vain meistä kiinni. Nooh, Antti sysää ensikaudella uudet lukemat tauluun, minun tuulettaessa lähtöviivalla


Kuten sanottua, tämä ei ole yhden miehen harrastus. Ei tarttis tätäkään raporttia kirjoitella, ellei olisi ympärillä todella hyviä ystäviä jotka ovat valmiita uhraamaan vapaa-aikaansa auttaakseen meitä mäessä. Sydämmellinen kiitos kaikille


Kiitoksia myös kanssakilpailijoille ja FHRA:n toimitsijoille, oli makee viikonloppu, otetaan ensivuonna uusiksi!


Meidäthän löytää myös Facebookista;
https://www.facebook.com/RolloverMotorsport

/Juha BS117

 

Hieno kirjotus "normipäivästä" varikolla. Se mikä näyttää ulospäin helpolta ei ehkä aina kuitenkaan oo sitä ja mee niinku strömssössä.

 

Hyvä tiivistelmä ja tiimit toimii.

 

Hieno raportti, lisää näitä..

 

Hienosti kirjoitettu ja hyvillä kuvilla varustettu juttu!
Kiitos viitseliäisyydestäsi tehdä tällainen.

 

hienosti kirjoitettu ja hieno auto. lievä pettymys oli kun ei konehuoneesta löytynytkää vanhaa kenttiläistä pataa

 

Leppoisan viihdyttävää tarinaa, näitä on mukava lukea. Tuo volvon pata on mielestäni hyvä erikoisuus ja poikkeaa mukavasti totutuista valinnoista.

 

Kiitos mukavasta matkakertomuksesta. Hankitteko auton mukana myös Veskun seuraavaksi moottoriksi suunnittelemansa kokooonpanon osia? (=kannen)? Sen koneen saattaminen tähän koriin olisi hienoa nähdä.

 

Mukava raportti kulissien taakse.

Viittaatko toisella Cortinalla Footbaitiin? Se on todellakin vaihtanut omistajaa loppukesästä. Satuin näkemään uutta omistajaa vasta paikallisessa rautakaupassa.

 

Tosi mukavaa luettavaa ja kuvien kanssa on aina parempi.Ja auto on todella maukas,noita ei oikein tahdo nähdä juuri missään,varsinkaan dragstripillä.

Lykkyä pyttyyn ensi kaudelle ja jatka toki kertomusta.

 

Ei hankittu Veskun suunitelmiin kuuluvia osia tätä autoa enempää.

-Antti

 

Kiitos, kiitos. Kisaraportteja pyrin tekemään aina kun sinne asti vain päästään. Ei oo aina niin helppoo, ainakaan se omalla kalustolla kisoihin pääsy

Sittehän niitä olisi tulossa kaksi lisää, Pate-68 juorusi maalipäässä että Beaver Rocker olisi lähdössä Kurikkaan ehostettavaksi. Viettääkö Footbait aikaansa ihan täällä kotoisassa pohjoisessa?

Mun mielestä tämmöisiä nostalgia ilopilkkuja tarvitaan radalle ja muutenkin kalusto saisi olla mahdollisimman kirjavaa sekä näkyvää. Kuten ameriikassa kirjoitetaan; Kilvanajo ei saa tappaa kilvanajoa, eli pitkiä burniksia, mahtikeuloja ja värikästa kalustoa tarvitaan showta kaipaavalle katsojalla. Ei asiaan perehtymätön Ålundin 6,5/343 vetoa kovinkaan korkealle arvosta, mutta Branderin 300m burnikset ovat silmille ihan eri herkkua 8)

 

Kenttiläisen puutteeseen konehuoneessa on ihan järkeenkäypä selitys. Siinä vaiheessa kun OHC:n öljypumpun imusihdistä löydettiin jalometallin erottelulaitos oli aika pysähtyä ja miettiä. Aletaanko hankkimaan foortin osia nurkkiin vai mennäänkö pihan poikki varastoon kalaan ja laitetaan keulille volvon pata? Valinta oli lopulta kohtuu helppo kun kokonaisia volvolaisia oli omasta takaa tarjolla, eikä tarvinnut sinänsä hankkia mitään uutta. Tai niin me luultiin...

 

Footbait majailee kouvolassa (valkeala).

 

Hyvä rapsa, tuli luettua alusta loppuun, lisää tämmösiä.

 

Rollover Motorsport on niin valmiina kauden avaukseen Motoparkissa kuin olla ja voi, tekniikka on freesattu ja autoon on tehty kosmeettisia muutoksia lähinnä turvallisuuden saralla. Joten nyt on hyvä jatkaa siitä mihin viime vuonna jäätiin, vesisatteen pitelemiseen. Solekko leuka rintaan ja kohti uusia seikkailuja! Kuljettajan tulee tänä vuonna toimimaan ratakelkkailija A.Aarnio, tavoitteena on edelleen päästä renkailla maaliin.

http://jeemu.kuvat.fi/kuvat/Biilit/Drag+Race+Cortina/Season+2014/

https://www.youtube.com/watch?v=Upvltm0Ro5I&feature=youtu.be

https://www.youtube.com/watch?v=UUgU4k43Xfc&feature=youtu.be

 

Hyvin se höpisee, enää ei oo kauan ni pääsee nostaa kunnolla kytkintä.

 

Siis oltiinhan me, valmiita kauteen. Tai ainakin niin luultiin Pienten vastusten jälkeen kuitenkin Kalajoella ajettiin uusi ennätys 9,545/224 1,4s 60-jalkasella. Tuosta on hyvä lähteä jatkamaan!

Iso ilo pakattuna pieneen pakettiin, hyppää kyytiin ja nauti matkasta.

Tuottanut, ohjannut ja käsikirjoittanut JEEMU Photography, kiitos myös Visual Sportsille Kalajoen materiaalista.

https://www.youtube.com/watch?v=0LTTlV4 ... e=youtu.be

 

Tämän tiimin porukalle nostan kyllä hattua,kaikkien pikku vastoinkäymisten jälkeenkin ihan kelpo aika ja hyvää jatkoa vuodelle 2015

 

No niin, nyt saatu vähän tietokoneaikaa kun on palattu kotijalkaan lomaturneelta :shock:

Kalajoella tosiaan käytiin ajamassa FHRAn kauden neljännessä SM-osakilpailussa, joka on perinteisesti jo vuodesta 2016 alkaen on ajettu 201m kisana. Joka ainakin minulle sopii oikein hyvin, jo ihan senkin takia että saadaan ajaa useita kierroksia ja siten saadaan ajokokemusta. Sekä se tasoittaa tehoeroa, hyvillä reaktiolla on aina mahdollisuus yllätyksiin. Toki niitä minulle ei tule kuin vahingossa :grin:

Auto on periaatteessa niissä säädöissä mihin se 2014 Motoparkin kisan jälkeen jätettiin, hyvää ei kannata muuttaa... Suurin muutos näiden kisojen välissä on uusi nokka jonka ST-Heikkilä Kalajoelta meille hitsasi ja hio sekä Kendalin öljyä sen kaveriksi laittoi. Penkissäkin käytiin, mutta siellä ei saatu muuta aikaiseksi kuin sutimalla laatikko rikki. Jonka korjasi meille CRT-Prorace/Jani Lindqvist, suosittelen oli kyllä hyvä palvelu!

Eka veto oli aika hurja, se oli jotain time-attackin, driftingin ja kiihdytysajojen sekoitusta. Piti ajaa vain läpiajonana mutta niihän se unohtui ja viivalta sittemmin paukulla sutien liikkeelle. Olihan se ihan selvää että ei se pidä, mutta silti lykin vain isompaa vaihdetta pesään jonku suuremman toivossa. Onneksi tuli järki peliin ja löysäsin ennenkuin oltiin katollaan. Ehkä pientä hermoilua kenties? No ainakin kumit pehmeni.... 2,271s 12,5/59

Toiseen vetoon vähän viisaampana liikkeelle, siitä ekasta vedosta ei jäänyt mitään käteen. Ei edes lokia kun enhän mie semmosia muistanut panna päälle.... Mutta paukulla liikkeelle ja 2,04s 60ft ja aika maalissa 7,34/185. Tästä saatiin sitä arvokasta dataakin aikaiseksi, ja sika rikkaalla oltiin.

Kolmas veto vähän polttoaine karttaa Pää-Priuskan kanssa hifistellen, Hyvillä reaktioilla liikkeelle .174 60-ft 1,40s ja aika maalissa 5,89/195. Toi tuntui muuten jo oikeasti hyvälle, tulee se kuusi aika lujaa vastaan kun kytkimen löysää.

Neljäs veto ja taas vähän laihemmalle yläpäätä. 1,42s 60ft aika maalissa 5,82/197. Ei helvetti sentään, sehän vain paranee? Kyllä tässä vaiheessa pitäisi jo vähintään vauhtipyörän olla irti, mutta ei, 8v maamoottori vain kehrää ja hyrisee kuin Pekka Töpöhäntä sentään.

Viides veto, samat kujeet kuin edellisissäkin. 1,39s 60ft aika maalissa 5,77/196 aina vain paranee! Ei vain tosin huomattu että maalipäässä oli laturin heräte irronnut ja jännite oli aika matala...

Kuudes veto ja illan viimeinen. Huono 2,03s 60ft, ei painetta viivalla joka oli ihan minun oma moka. Turrasi vedon aikana ja muutenkin oli meno kankeeta johtuen matalasta jännitteestä. Kirsikkana kakun päälle näin maalin jälkeen jotain vilahtavan silmieni ohi ja samassa silmänräpäyksessä vilahti myös konepelti taivaalle. Oli etummaiset sokat irtipoikki/hukassa ja takimmaiset uivat läpi reijistä. Ja samalla kun sinne maalipäähän moottorin sammutin niin en saanut enään käymäänkään.

Sunnuntaina vastaan tuli Asseri Mikkola Mustangillaan, FHRA:n uuden kaavion mukaisesti kuuden kaaviossa kohtaavat ensimmäinen ja neljäs. Kiitos Pauli Kuki kun paransit lajittelutulostasi ja veit minun soolon Reaktio .503 vastaan Asserin .475 jonka jälkeen sainkin seurata Mustangin takavaloja. Aika maalissa 5,99/191 vastaan 5,38/218. Ei jäänyt paljon jossiteltavaa.

Mutta joka tapauksessa oli makia viikonloppu, viimeksi olen Corttiinalla ajanut vuoden 2013 finaaleissa kolme lisenssilähtöä, joten tämän viikonlopun seitsemän lähtöä olivat todella arvokkaita kaikinpuolin. Ja autokin pelasi vallan mainiosti, ainoo remontti oli tuo laturin heräte. Muuten vain ajettiin ja tankattiin. Nyt olisi tarkoitus lähteä finaaleihin ajamaan kun jäi vähän jossiteltavaakin, tuohon on periaatteessa kahdeksan sekunnin auto...

Iso kiitos viikonlopusta meidän perheille, Simo Heikkilälle, Kimmo Priuskalle sekä Ylivieskan Special-Tietäjälle + muut jotka ovat matkavarrella auttaneet. Tarvikemotti.com, ST-Heikkilä, Jack-Steel, Kalajoen Puutuote ja Jeemu Photography. FHRA + vapaaehtoiset, tehette arvokasta työtä! Sekä kilpakumppanit ja kaikki meitä kannustaneet ja puhuttelemassa käyneet, kyllä kisoissa on sitten kivaa!

https://www.facebook.com/video.php?v=1224540461002209

Kuvia kisoista;
https://jeemu.kuvat.fi/kuvat/Kilipailuja/2017/FHRA+Summer+Nats+Kalajoki/