Älkää purkako autoanne muttereiksi!!!

Siis jos teillä ei ole vähintään kymmentä vuotta _rajoittamatonta_ talliaikaa ja projekti _välttämättä_ vaatii sen.

Sen verran noita muttereiksi purettuja on mennyt munkin käsien läpi ja ohi - kun puuttuu liikaa osia tai - kun se vaan on niin järjettömän hankala saada ne mutterit kasaan...

Siis oikeasti

Tarkoitan näitä katsastettuja ja /tai ajokuntoisia autoja, joita voisi vähän kerrallaan kunnostella joka talvi JA SITTEN KESÄLLÄ AJAA!!! Vaikka siirtokilvillä näyttelyyn! Kun homma menee niin, että kun auton silpoo muttereiksi niin

-Vaatii todella päättäväisyyttä kasata se

-Vaatii vielä enemmän päättäväisyyttä kasata se väärillä pulteilla - väärillä blaablaablaalla

-Ja kun ei niitä oikeita pultteja ja blaata löydy tai muuten hyytyy niin siihen jää muttereiksi.

Finanssipoliittisestikin on parempi pitää se romuläjä ajokuntoisena pommina tallissa tai takapihalla. Saat oikeasti helpommin ja paremmalla hinnalla myytyä jos autolla voi ajaa.

Tällainen mietelmä, jos on väärin poistakaa ja jos joku tuntee jotain vastaa.

Vakuuttavuutta saakoon sillä, että mulla on aidosti konetta vajaa ajokuntoinen Vw junakeula - ollut 10v samassa tilassa, pohjaa vaille ajokuntoinen hotrod - etenee hiljaa, puslia vaille ajokuntoinen A (kauheella kolinalla etenee kyllä), ruuvaamista vaille ajokuntoinen chopper (kunnes jotain taas räjähtää), koneremonttia ajokuntoa vaille olevia muita prätkiä kolme.

Niin ja se muttereiksi purettu 30-luvun Lincoln seisoo pihalla. Toki on vielä rullaava mutta eipä ne akselitkaan kiinni ole. Siis kaksi moottoriakin aivan tuhannen päreinä, KAIKKI mitä on saatu palasteltua on palasteltu. Niin ja 4WD Dodge. Muttereina palasina ympäri tonttia (oli jo kun paikan hankin) ja nippelit ovat hukassa, kertaalleen puhallettu ja maalattu runko maatuu, akselit vähän syvemmällä.

 

Tämä on kyllä niin totta.
Ite rupesin noin 2v sitten vaihtamaan furyn pikkulohkoon peltisarjoja.
Nyt siellä on jo isolohko nokalla. Välillä ollu motivaatio täysin hukassa.
Välillä työt haittaa välillä persaukisuus.
Mut kyllä se tästä pikku hiljaa.
Jotain on varmaan tullu opittuakin tässä välissä.
Pihassa seisoo yks c-kadetti projekti mitä en nykäsekkään ennenku fury on leimassa

 

+1 tää on niin totta.

 

Asiallinen kirjoitus ja niin totta

 

Joku telkkarissa höpisteli et hän jaksaa remonttia vääntää mutterit levällään mallilla sillä, et on paaaljon kenkä laatikoita, niis lootissa sit luki vasen takajarru, kaasari, virranjakaja, ratti, shifteri jne jne

Monessa oli ruksit päässä tarkoittaen valmista
Kehuskeli et pojan auto on samalla tavalla purettu ja kasattu, poikansa oli onnettomuuteen joutunut ja vuodessa oli kunnostanut koko auton sit seuraavana vuonna olivat kasanneet.



Vaatii varmasti melkoisen Hemulin olemuksen et jaksaa vääntää auton kokoisesta lootasta vielä kulkevan auton.

Moottori pyörä on varmasti paljon helpompi kun sen suurin piirtein jo lootassa ollessaan erottaa et mitä puuttuilee

 

Tilan tarve yllättää myös, auton korille oma tila, osille toinen ja sitten vielä työskentytila. Ja sitä osaa irtoaa autosta aika perkeleesti jos joka ikisen nippelin käy läpi, mikä tietysti pitää tehdä kun se kerran purettuna on.

 

Seitsemän vuotta näyttää olevan tämmösen kädettömän ja rajoitetulla budjetilla työskentelevän tahti "grillirestauroinnissa". Ei auta kuin ihastella noita talvessa tai kahdessa yksin tehtyjä 1959 Cadillaceja joita V8 Magazinessakin on vilahdellut.

Mitä itse olen noita projekteja käynyt katsomassa, niin "sinkkiämpäreihin" puretut tuppaavat jäädä kesken. Järjestelmällisyys on avain homman loppuun saattamiseen, samoin ainakaan itse en tee kerralla kuin yhtä tai kahta hommaa. Kun joku kokonaisuus valmistuu, niin siitä saa potkua eteenpäin. Jos ripotellaan hommat isolle alueelle eikä mikään valmistu, niin sehän syö miestä ruton lailla.

Eikä kannata unohtaa, että nykyään kaikki maksaa ihan hulluna. Positiivisena tietysti se, että "kaikkea" saa ja internetin myötä maailma pieneni kertaheitolla. Ei kuitenkaan kannata toimia kuin erään 1968 Chargerin omistaja, vaikka kaikkea saakin. Kävin katsomassa autoa, ja hän kertoi heittäneensä koko sisustan roskiin kun se oli niin huono - siis myös penkkien rungot. Samaan satsiin oli menneet huonot puskurit - kiinnikkeineen totta kai. "Niitähän saa nyt uusina" oli hepun toteamus.

Tsemppiä hommiin. On ne kovia urakoita vaikka etelä-Pohjanmaalla toisin väitettäisiinkin.

 

Hyvä aihe!

Itse olen siinä tilanteessa, että pari vuotta sitten menin purkamaan rakkaan Camaroni nippeleiksi ja ripustin korin korigrilliin. Pultit ja nippelit ovat järjestyksessä yhdessä paikassa minigrip-pusseissa, joten ehkä jotain toivoa on vielä järjestyksen säilymisen suhteen.

Pientä lisähaastetta touhuun tuo se, että tallini on 180km päässä kodista, eli käytännössä pystyn rakentelemaan 1-2 kertaa kuussa.
Muutamia muita lisähaasteita tuovat myös, että käytössäni ei ole lämmintä tallitilaa, vaan soralattiainen betonibunkkeri, johon ruuvasin pari loisteputkea tuomaan valoa. Lisäksi peltityöt olen opetellut projektin edetessä. Aiempi hitsauskokemus nolla, joten ostin alkuvaiheessa elämäni ensimmäisen hitsauskoneen ja peltisakset

Projekti etenee hitaasti, mutta toisaalta varsinaista projektiähkyä ei ole (vielä) muodostunut. Pitkästä tallimatkasta johtuvista syistä jokainen tallissa vietetty tunti on motivaation kyllästämiä, mutta aina kun työ on alkanut tuntua pakkopullalta, olen sammuttanut tallista valot ja lähtenyt tekemään jotain muuta.

Yritän saada auton peltityöt valmiiksi nyt talven aikana, jotta keväällä voisi tähyillä mahdollisuuksia siirtää läjä hieman lähemmäksi kotia ja aloittaa kasausvaihe. Luulen, että ristiriitaiset ajatukset harrasteen mielekkyydestä ja projektin loppumattomattomalta tuntuvan todo-listan aiheuttama ahdistus yllättää vasta silloin.

Tulta päin, saatana. :wink:

Päivittelen projektin vaiheita blogiini: http://jakulepi.blogspot.com

 

Tai siitä mielikuvassa, mikä joistain TV sarjoista saattaa syntyä.

Boydin pajalle hinataan joku armoton hylsy. Siinä sitten viikon päivät hitsaillaan ja vähän maalataan, niin hupsista keikkaa;...

Meillä on show stopper vailla vertaa.

 

Hehheh, on tapauksia jolloin tää atomeiksi hajottaminen on ollut talkootyötä isolla kaljaporukalla yhdessä viikonlopussa ja isolla haloolla että yhdessä myös kasataan tää eikä siinäkään mee viikonloppua enempää...

Yllätys yllätys, näitä talkoomiehiä ei enää juuri näy purkuvaiheen jälkeen ja niiden jäljiltä kaikki palikat on missä sattuu ja missä kunnossa sattuu, osa on heitetty "tarpeettomina" roskiin kuten edellisessä charger-esimerkissä.

Itse olen kirjoittajan kanssa tasan tarkkaan samoilla linjoilla, jos haluaa ajaa ko. autolla seuraavanakin kesänä (tai edes sitä seuraavana), niin ihan turha tehdä autosta basket case ja pistää ihan palasiksi (vaikka kuinka kova halu olisi tehdä kulkineestaan seuraava pokaalinkerääjä Hesan/Tampereen/Lahden tms. näyttelyyn...)

Kumminkin ne omat taidot/aika/budjetti/työtilat kannattaa miettiä tarkkaan ennen kuin tekee vekottimelle yhtään mitään. Parempia istua alas hetkeksi ja miettiä seurauksia ennen kuin ryntää valtavalla innolla ja tohinalla härvelin kimppuun ja alkaa purkamaan sitä mistä nyt sattuu sillä hetkellä huvittamaan...

Mikäs siinä jos rahkeet oikeesti riittävät, kyllä sellasiakin miehiä täältä Suomen maasta löytyy.

Mutta karu tosiasia on, että valitettavan paljon harrasteautoja jää muttereiksi ja tälläkin foorumilla niitä sitten yritetään myydä keskeneräisenä kun on tajuttu, että omat resurssit eivät riitä.

Hintapyynnöt vaan useinkaan ei oo ihan linjassa auton nykykunnon kanssa...

Notta malttia siihen purkamisintoon, eikös juu?

 

Yhden auton olen ostanut lihalaatikoissa. Aikaa meni 6vuotta ennen leimalle ajoa - tosin välissä tein yhden pikaprojektin mutta tuo lähti ihan käsistä. Hyvä asenne tollaseen iäisyysprojektiin on se että ei nojaile tallissa ja tee härkäpäisesti sitä aloitettua kohtaa jos se tökkii tai osia puuttuu. Tekee aina siitä eteenpäin mistä on mahdollista edetä vaikka niitä kromilistoja ei nyt tarttiskaan vielä kun ei konekaan oo kasassa niin kaikki on aina eteenpäin. Samalla voi ideoida kuinka tekee jonkun ongelmakohdan. Ja minusta ainakin on mukavampi turata itsekseen kun ei tarvi neuvotella kenenkään kanssa toteutuksesta. Siinäpä se aika palaakin jutustellessa.

Nyt on molemmat myyty ja uusi valmiimpi auto haussa. Ja olen todennut saman kuin edellinen että hinnat laatikko-autoille on aika korkeet.

 

Pitäähän siitä vähän enemmän saada kuin kokonaisesta autosta, että saa purkutyölle palkan ;-)

Asiasta omakohtaista kokemusta omaamatta, väittäisin että siinä purkuvaiheessa hyvin pitkälle ratkaistaan onko projektilla edellytyksiä vielä muuttua ajokuntoiseksi autoksi vai ei. Mnimissään joka nippeli merkitään niin että vuosienkin päästä sille paikka löytyy ja lisäksi kirjataan ylös mitä tarvii hankkia kunnostuskelvottomien tilalle.

 

40 vuotta autojenrakentamista seuranneena, ja hiukan myös harrastaneena, voin kertoa, että liian monta " lihalaatikkoautoa" on tallien nurkissa, tai pahimmissa tapauksissa siirretty muiden projektien tieltä väliaikaisesti takapihalle. Itse aikoinaan pidin Monacon joka vuosi ajokuntoisena ainakin katsastusajan, jolloin motiivi edes jotenkin säilyy, kun puhutaan autosta, joka pitää käydä läpi täysin. Nostan hattua noille grillimiehille, mutta taitaa olla prosentti, joka homman hoitaa loppuun. Pahinta tosiaan on, kun kavereiden kanssa kännipäissään suunnitellaan omasta harrastuspelistä showstopperia, tai jenkkityylistä customia, jolloin lopputulos on telalla maalattu teos, josta kitin, ja mattavärinkin alta paistaa ihan itse pikkuhönössä tehdyt hitsaussaumat, kun mielenkiinto on lopahtanut parempaan lopputulokseen.

Hantta

 

Mun mielestä pistäkää kaikki muttereiks vaan!

Viimenen osiks pistetty hylsy tehtiin kavereiden kanssa kahessa kuukaudessa muutostöineen leimalle ja ajeltiin kesä (tähän tuli neljännes auto peltiä, toisen konsernin tekniikka, ilma-alusta jne..).

Jokusessa muussakin mukana ollut, mitkä on alotettuina projekteina tulleet ja museotarkastettu kunnostuksen jälkeen.

Osiks vaan! Kun into loppuu, niin neuvotellaan hinta kohalleen!

 

Jos se motivaatio sitten on nolla siihen projektiin,niin sitä kantsii herätellä.
Aloittelee vaikkapa varovasti siivoamalla tallin,ja kas kummaa,kateissa olleita komponenetteja alkaa löytyä(kahteen kertaan ostettuja.)
Käy vaikkapa swapeissa tarkastamassa,mitä kaikkea sieltä löytyy ja juttelee tuttujen/tuntemattomien kanssa.

Itellä se tilanne että olen nyt joutunut muuttamaan elämäntyyliä isolla kädellä.No,mitä on tapahtunut? Eilen kävin muunmuassa ostamassa tukisiltoja ja Billet jakopäätä katumottiin!!!(Kiitokset Ernolle Monninkylään);eli sellaista mistä en voinut edes villeimmissä haaveissa aikaisemmin kuvitella!!

Turhien asioiden karsiminen on saanut mun kohdalla ihan uutta potkua tähän pimeeseen harrastukseen.

 

Ja vaikka intoa riittäisikin, perhe voi olla entinen perhe, kun isi on viettäny 10 viikonloppua putkeen tallissa kiillottamassa muttereita.
Ja jos perhe ei pistä ajankäyttösuunnitelmiin tarpeeksi kapuloita rattaisiin, niin sen tekee työnantaja.
Vuorokaudessa on vaan 24 tuntia ja pitäis syödä ja nukkuakin jossain vaiheessa.

Tätä samaa purkuintoa näkee sitten myös talojen kanssa, kaikki palasiksi välipohjia myöten kun tehdään vimpan päälle. Sitten todetaan ettei se uus lattiarunko tullutkaan päivässä valmiiksi, kun joka nurkassa pitää vähän veistää tuosta ja hioa tuosta ja tuokin lakku perhana on kiero ja mihin se iso sorkkarauta taas hävisi? Meni kesä, tuli talvi ja kohta toinekin.

Kun pääsee tekemään jonkun muun aloittamaa, ei ole niitä aloittajan utopistisia tavoitteita riippakivenä ja homma voi joskus valmistuakin.

"kill your darlings"

 

Täältä hatun nosto ja korkealle.

Harvat pystyy edes kahdessa vuodessa viemään läpi noin kokonaisvaltaisen projektin.

Itsellä mennyt tyhjän hylsyn kasaamiseen nyt 30 vuotta..

 

Mutta hauskaa on ollut ja hylsyjä tullut?

 

Olen kans ton talvi kerrallan tekemisen kannalla. Liian isot projektit jättää auton pois kesän karkeloista. Itsekkin teen vaa yks osa alue kerrallaan. Viime talvena kone,perä,laatikko,ohjaus ja sähköt, tulevana runko metritavasta, uus pohjakoriin, jarrut ja nelilinkit.

 

Niin........

Nuoruuden into, auto osiksi, talvi hitsailua, kasaus rullaavaksi.

Sitten mennään jatkamaan opintoja, sit naimisiin, tenavat tulee maailmaan, talon entisöintiä, tallin rakentamista, niin kaiken tuon jälkeen huomaakin yllättäen viettävänsä jo viisikymppisiä ja se auto on edelleen kasaamatta!!

Seli, seli.

Aikaa ja rahaakin on riittänyt vuosien varrella muilla leluilla leikkimiseen joten kysymys on yksinkertaisesti siitä, että projekti on tällä hetkellä niin vi########maisessa vaiheessa, että on ollut paljon helpompi kusettaa itseään puuhastelemalla kaikkia muita juttuja.