pontiac 389

morot kaikille...

osaako joku kertoa mimmosia tekniikoita nuo 389 pontiac moottori ovat?
kestääkö,jotaki vakio vaivoja ja taloudellisia...?

 

Moron!
Yhden vm.63 koneen kanssa puljanneena seuraavia asioita tuli mieleen
- Osat kalliita
- kannet herkät, lämmöt pidettävä kurissa ja öljynkierto toimivana
- kestää kyllä normiajossa siinä missä muutkin kunnossa olevat koneet

Ei tässä ny muuta tuu mieleen ja nuo havainnot tosiaan vm.-63 koneesta muut kommentoikoon uudempia

-Jamppa

 

kahdella vesiropulla puoli niin on vahvempivaluinen , jos laitat uudemman kannet niin käytä uudemman työntötangot , jos vesitilat täynnä mömmöö niin putsaus , ei mikään motti pelaa jos vesi ei kierrä. vesipumpulta kato että kaikki tarvikkeet ehjiä .samoin rassaa öljykanavat

onhan noiden kanssa mä jo pärjänny yli 30v

pete

 

389 on Pontiacin vuodesta 1957, vuoteen 1979 (301-> 1981)valmistama moottori sarja. Ihan perus hyviä koneita, siinä kuin vaikka Chevy smallblock tms. Kestää normaalia viritystä suunnilleen sen minkä tehtaan SB Chevytkin. Erikoisosaa saa Pontiaciin tarpeen mukaan, jopa ihan uusia lohkojakin nykyisin. Myös alu-kansia saa Edelbrock:ilta ja Kaufmann:ilta ainakin. Taloudellisuus riippuu ihan siitä mitä kone pitää sisällään. Tehtaan vakiokoneet syö sen mitä muut saman ikäiset, kokoiset ja viritysasteiset V8:t syö. Ei ne helpolla hajoa, jos ei ole loppuun ajettu ja/tai on asiallisesti kasattu remontin jälkeen. Yleensä hajoaminen johtuu "inhimillisestä tekijästä", eli joku on mokannu...

 

ok.
tuossa vaan yhtä autoa ostamassa niin sillä kyselin ko ei ole noista mitään kokemuksia...

 

Koittakaa vaikka tuolta:
http://www.ramairrestoration.com/pontia ... aders.html

 

http://www.frankspontiacparts.com/ tuollakin on kaikenlaista kiva

 

Tietääkö kukaan käykö 66vm 389 pannuun 70luvun alun 400 koneen kannet ja mitähän eroja niis mahdollisesti on?

 

Kovasti tuo hieno kone herättää muistoja.

Kerran me nuoret pojat oltiin Ruottinmaalla varaosia hakemassa. Pontiac-kaverille löydettiin jenkkikassillinen Muncien osia Lassen purkaamolta Luleåsta. Wanha kunnon asekätkijä Lars sitten kertoi, että yhdellä kaverillaan on myös Pontiacceja, että käydääns katsomassa. Tuonne inkkaritallille päästyämme olimme me Sovjet-Finlandian köyhät harrastajat hienon näyn edessä: ei ne 1G ja 2G F-koppaset kisa-autot mitään, mutta se kuin pakastavedetyn oloinen ´65(?) GTO 389 TriPowerilla komensi jo hattua päästä. Valkoinen sisusta, vaaleansinisenvihertävä ulkoväri, manuaaliloota. Ja tosiaan kolmen kaksikurkkuisen kaasarin paketti siellä legendaarisen haaramoottorin päällä. Ikäni mä muistan ton.

Toinen fläsbäkki: oltiin jostain Alastaron ja Turun väliltä hakemassa kaverille Moparin 440-konetta, kun sieltä maalipään maatilan piharakennuksesta löytyi makaamasta joku ´60-luvun Pontiac. Isäntämies heinä suussa siitä kertoili. Vähän sitä konetta oli siinä paikallaan ollessa purettu, mutta muistaakseni juuri 389cid pata. Hieno suomalais-ugrilainen latolöytö, heh.

 

Eiköhän se -66 ollu viimenen 389. -67 --> 400.

 

Ei kai sellainen ihan susipaska kone voi olla, kun joskus -90 luvun alussa kuljetti -65 Bonnen H:ki-Rovaniemi välin karvan alle viiteen tuntiin pysyen läjässä reippaan paluumatkan ja vielä pitkään senkin jälkeen.

 

Nooo, ihan kaikella kunnioituksella ja ymmärryksellä muisteloita kohtaan, mutta Rollosta Isolle kirkolle on reilut 800km kestopäällystettä. Että vajaat 5 tuntia ajoaikaa tekee yli 160kmh keskinopeutta... Teoriassa mahdollista jollain kyykkypyörällä, mutta itekkin nilkka suorana tuota väliä jenkkakoneella suhanneena tiedän, että jo 116kmh keskinopeutta teetti hikeä takaraivoon.

No, jos joku vehjes tuon matkan saavutti alle viiteen tuntiin, niin toivottavasti juuri 389cid Pontiac. Peace.

 

Vahvavetoinen kone tuo 389. Muutenkin peruslujaa tekoa, eipä niistä mitään isompia mutinoita ole kuulunut. Pirteästi jaksaa liikuttaa isompaakin koppaa ilman mitään virityksiäkin.