1968 Coronet 440 2D HT -laittelua

Heps!

EDIT 22.5.-16: Alun perin tämä oli ihan vaan kyselyä siitä, että miten noita öljyjä vaihdetaan, mutta koska juttu jo laajeni muutenkin yleisesti tähän autoon, niin ajattelin sitten muokata tämän yleisesti tuota kärryä koskevaksi projektitopiciksi.



Uusi kirjoittaja ja uusi B-bodyn omistaja liikkeellä... Otsikon mukainen auto on itselleni pian tulossa. Se on mitä ilmeisimmin alkuperäisellä tekniikalla varustettu, eikä maileja ole takana ihan mahdottomasti vielä. Coronet muuten on kyseessä.

Ensimmäinen homma, kun auto kotiin joskus saapuu, on öljyjen vaihto em. kohteisiin. Nyt kun tämä maailma on kovin vieras, niin täällä varmaan on vinkkejä seuraaviin kohtiin. Hakutoiminnolla katselin näitä kaikkiakin aiheita löytämättä kovin kattavaa ohjeistusta. Tosin ainakin vaihteistoöljyn tyypistä on näkemyksiä jos jonkinlaisia, mutta mikä olisi viimeisin suositus sen ja noiden muiden kohtien kanssa?

Moottori: 383 2BBL

- Mitä öljyä?
- Onko vaihto-operaatiossa jotakin erityistä? Vai ihan vaan moottori lämpimäksi, proppu auki, uusi suodatin vanhan tilalle, proppu kiinni ja uudet öljyt sisään?

Vaihteisto: TF 727

- Mitä öljyä?
- Vaihtaminen? Öljypohja auki, suodatin ja pohjan tiiviste uusiksi. Onkos tässä turbiinissa oma tyhjennysproppunsa? Jos on, niin sekin tyhjäksi ja sitten joku vajaa 8 litraa uutta öljyä sisään (speksien mukaan tuossa laatikossa pitäisi olla kaikkineen 18,5 U.S. pt., eli 8,75l öljyä) ja käyttöä tyhjäkäynnillä, valitsin N:llä ilmeisesti? Sitten kun se on jonkin aikaa käynyt noin, niin valitsinta siirretään rauhallisesti eri asentoihin ja lopuksi jätetään N:lle ja moottorin käydessä katsotaan tikusta, mitä se näyttää? Ja lisätään sitten öljyä sen mukaan. Meniköhän yhtään oikein?

Perä: 2,76 -välitteinen; ilmeisesti sitten 8 3/4?

- Mitä öljyä?
- Vaihtaminen - onko tämä ihan perinteisesti täyttötulppa auki, tyhjennystulppa auki, öljyjen valuttua tyhjennystulppa kiinni ja täyttö niin kauan, että täyttötulpasta alkaa valua öljyä pihalle?

Ohjaustehostin

- Mitä öljyä sinne?
- Onko sielläkin joku suodatin?
- Mitenkähän se noin muuten tapahtuu... Parille muun merkkiselle olen tehnyt niin, että olen tyhjentänyt säiliön ja avannut pumpun paluuletkun. Sitten uutta ainetta säiliöön ja pumppua pyörittämällä ja säiliöön uutta nestettä lisäämällä huuhdellaan systeemiä niin kauan, että irrotetusta paluuletkusta alkaa tulla puhdasta öljyä. Onkohan tuollainen tässä tapauksessa mahdollista, vai miten se kuuluisi?

Kiitos neuvoista etukäteen!

 

Re: 1968 383 2BBL + TF 727 + perä + ohjaustehostin: öljynvai

Koneeseen esim Kendall 20W-50 ( onkohan se nimellä GT-1 )

Tomaattiin esim Mobil ATF 220 ( jos sellaista vielä valmistetaan )

Tehtaan jäljiltä 8 ja 3/4 mötikässä ei ole tyhjennysproppua

 

Re: 1968 383 2BBL + TF 727 + perä + ohjaustehostin: öljynvai

mihinkäs tämmönen coronet tulee? mulle tuli vuoden vanhempi pari päivää sitte tänne raaheen.

kyllä sää ihan linjoilla nuitten operaatioiden kans oot.Vaihelaatikko kannattaa käytellä lämpimäksi ja sitten ronklaa vaihteet läpi ja tarkastus pykälä -N-.Auto tietenki vaaterisa.

-Niko-

 

Re: 1968 383 2BBL + TF 727 + perä + ohjaustehostin: öljynvai

Laatikon öljymäärä katsotaan sitten silloin kun laatikko on varmasti käyntilämpöinen, paikallaan käyttö ei riitä. Sen verran turpoaa tuo atf lämmetessään.

Ja öljylaaduksi laatikkoon sopii aivan hyvin esim Mag1 dexron III joka motonetissä esimerkiks aika halpaa.

 

Re: 1968 383 2BBL + TF 727 + perä + ohjaustehostin: öljynvai

Kiitoksia vastauksista!

Vaasan seudulle tämä kärry on tulossa, ja niinpä kävinkin eilen iltapäivällä hätäpäissäni hakemassa huolto-osia Skinnars Verkstadilta, kun se nyt on tuossa lähellä. Uskoin sitten heidän suosituksiaan öljyistä - nyt mulla on moottoriin suodatin ja 20W-50 Amalie Imperial Turbo Formula -mineraaliöljyä (jolla täällä päin kuulemma kaikki pojat ajavat) ja laatikkoon Amalie DX III-H/M ATF -öljyä ja suodatin. Perään laitettavaksi tuli myös Amalien tuote - Limited Slip MP Hypoid 80W-90 se taisi olla. Lukkoperäähän tuossa autossa ei ole, mutta kuulemma tuo silti sopii hyvin. (Uskoin, että näin on, kun esim. Mersun luokituksiin olen joskus perehtynyt, ja sielläkin vanhempiin autoihin suositellaan ensisijaisesti samaa öljyä lukolliseen ja lukottomaan.)

Niin että noilla nyt mennään ainakin ensin. Tulpat, johdot, virranjakajan kansi ja kärjet jäivät vielä hankkimatta, kun ei selvinnyt, millaiset kärjet siellä on. Pitää saada ensin auto käsiinsä ja katella sitten uudestaan. Ilmansuodatin olis hyvä kanssa vaihtaa varmaankin, ja ohjaustehostimeen tulen hankkimaan jotakin PSF -merkittyä tavaraa.

Niin että toi vaihteistoöljy meni luokituksen puolesta aika hyvinkin suosituksienne mukaan, joskin olis niitä halvempiakin vaihtoehtoja ollut (vaikka tuo mainittu MAG 1). Myyjä sanoi, että tuossa Amalien moottoriöljyssä on kunnolla sinkkiä - tietääköhän kukaan tarkemmin, minkä verran käytännössä? En mistään itse sitä tietoa löytänyt. Tosin jos yhtään oikein olen ymmärtänyt, niin tuommoinen vakiokone ei varmaan niin rajua ZDDP -lisäaineistusta kaipaakaan, kun verrataan (rullanokattomiin) virikoneisiin? Vois ihan huvikseen kokeilla laittaa meiliä Amalielle ja kysyä. Ei siinä paljoa häviä, vaikka ei vastausta saisikaan...

No, joka tapauksessa ajatus olisi, että näillä ensimmäisillä öljyillä ja suodattimilla ei kovin pitkää matkaa ajeta, kun ei ole mitään varmaa käsitystä siitä, milloin sinne viimeksi on tai ylipäätään millaisella tiheydellä öljyjä vaihdettu. Viimeistään syksyllä sitten uudet öljyt ja filtterit koneeseen ja laatikkoon nyt ainakin.

Jännityksellä tässä odotellaan, mitä se kuorma-auto mulle ensi viikolla sitten oikeasti tuo... (Ei sillä, olen minä sen auton livenä nähnyt, mutta kylläpä noissa tapaa kaiken sortin yllätyksiä siitä huolimatta tulla, kun ihan oikein tarkemmin pääsee perehtymään...)

 

Re: 1968 383 2BBL + TF 727 + perä + ohjaustehostin: öljynvai

Ei toi sinkkipitoisuus öljyssä enää tossakohtaa kovin autuaaksi tee, kun sitä ei tiedä kukaan miten sitä moottoria on amerikan joe ylläpitänyt tai huoltanut. Ei siitä kuitenkaan haittaa tietenkään oo. Ja katteeltaan parastahan ne vauhtiputkasta sulle tietenkin myy. Lähipiirissä vakiohkoja autoja (sbm, bbm) joilla ajettu sinkistä mitään tietämättä jopa kymmenii vuosia. Ja ei o siitä hajonnu. Sit kun viritellään, jousipaineet kasvaa, välykset muuttuu jne rallimpaan suuntaan niin sinkillä alkaa oleen jonkinasteisia vaikutuksia esim. laahaavan nostimen kestoikään.

 

Re: 1968 383 2BBL + TF 727 + perä + ohjaustehostin: öljynvai

Jees, niin olen itsekin ymmärtänyt, että oleellisemmaksi sinkin merkitys muuttuu siinä kohdassa, kun jousipaineita ruvetaan nostamaan ja venttiileitä nostetaan rajummalla rampilla vakioon nähden.

Tietty joitakin aikoja sitten sinkkiä vielä oli about kaikissa öljyissä, kun ei tarvinnut olla huolissaan siitä, että sinkki lyhentää katalysaattorin elinikää. Nyttemmin taas sitten on kehitetty sinkille korvaavia kulumista estäviä aineita, enkä ainakaan itse ole päässyt selvyyteen siitä, ovatko ne nyt sitten tosiaan niin hyviä, ettei sinkkiä edes tarvita. Öljy-yhtiöt (ainakin ne, joilla ei valikoimissaan ole erityistä sinkkilisäaineistettua vanhjojen autojen öljyä) ilmoittavat, että sinkkiä ei enää tarvita, koska sama vaikutus saadaan muilla aineilla. Ja jotkut muut väittävät, että tuo ei pidä paikkaansa ollenkaan. Kai siinä tietty joku syy on, että esim. Valvolinen kilpa-autoöljyssä on sinkkiä (tai siis ZDDP:tä) oleellisesti enemmän kuin heidän vakioautojen öljyissään. Äkkiseltään luulisi, ettei sitä kilpaöljyynkään kannata laittaa, jos se voidaan noin vain korvata jollakin muulla.

Ja sitten on valmistajia, jotka myyvät pullossa sinkkilisäainetta öljyihin. Jotkut pitävät erittäin tarpeellisena noita, ja toisten mielestä se on pelkkää huuhaata, jota pidetään yllä, jotta saataisiin myytyä lisäaineita ja kalliimpia erikoisöljyä, jossa on enemmän sinkkiä (joka sinänsä on halpa lisäaine). Ota näistä nyt selvää - varmaan parempi, kun ei liikaa vaivaa päätänsä noilla...

 

Re: 1968 383 2BBL + TF 727 + perä + ohjaustehostin: öljynvai

No sanotaan näin, että jos 5000km välein vaihtaa sen öljyn sinne vakioon isolohkoon, niin jos ostaa motoxin 20w50 mineraalia joka maksaa 19€/5L tai sitten Valvolinen VR1 samalla viskositeetilla jossa on varmuudella se ZDDP lisäaineistus ja hinta 50€/5L, ei siinä varmaan kenelläkään konkurssin vaara ylitä sitä mielenrauhaa minkä lisäaineistukseen luottamalla voi saada. Jos siis asian suhteen on yhtään epäileväinen.

 

Re: 1968 383 2BBL + TF 727 + perä + ohjaustehostin: öljynvai

Jaa, voisipa tähänkin laittaa jotakin päivitystä. Tiedä, vaikka joku muukin joskus sattuisi samaa tietoa etsimään. En väitä enkä vanno, että nämä olisivat oikea tai paras tapa toteuttaa hommia, mutta toistaiseksi ei ole tullut esille isompia ongelmia. Toteutus meni suunnilleen niin, että:

- Moottori lämpimäksi, proppu auki, uusi proppu uudella (nylon-)tiivisteellä kiinni, uusi suodatin vanhan tilalle ja uudet öljyt sisään. Laitoin tosiaan sitä 20W-50 Amalie Imperial Turbo Formula -mineraaliöljyä, ja lopulta sitten päätin kaataa puoli pulloa Comp Camsin ZDDP -lisäainetta varmuuden vuoksi, vaikka varmaan ilmankin olisi pärjännyt. Eli ei mitään ihmeellistä tuossa.

- 8 3/4 -perässä ei tosiaan ollut sitä tyhjennysproppua, kuten täällä jo minulle kerrottiinkin. Täyttötulpasta sain kuitenkin vedettyä öljyä pois imulaittella sellaiset pari litraa. Ja sitten vaan uutta tilalle niin paljon, että täyttötulpan reiästä alkaa tulvia yli, ja lopuksi tulppa kiinni. Siinä ei ole tiivistettä. Täyttövaiheessa auto vaakatasossa tiettykin.

- Vaihteiston tyhjennys oli myös lystikästä hommaa, kun ei siihenkään ole maltettu laittaa tyhjennystulppaa. Ensin öljypohjan ympäristön puhdistus, sitten öljypohjan ruuveja auki pikkuhiljaa ja astiaa alle, kun öljy alkaa valua tiivisteen välistä. Lopuksi sitten öljypohja pois kokonaan ja kolmella ruuvilla kiinnitetty suodatin myös pois. Uusi suodatin tilalle, laatikon tiivistepintojen ja öljypohjan kaikkien pintojen puhdistus, uusi kumitiiviste paikalleen niin, että molemmilla puolilla kevyesti tiivisteliimaa. Kiristykseen löytyi netistä useampia ohjearvoja momentille, joten uskoin käytännönläheistä ohjetta: kiristä pikkuhiljaa ristikkäin kaikkia ruuveja, pienellä räikällä yhdellä kädellä kohtuullisesti vääntäen, eikä yhtään sen tiukemmalle. Toistaiseksi ei ole vuotanut ainakaan paljoa. Ruuvit kyllä puhdistin ja öljysin ja ruuvinreikiin päästin jotakin voiteluöljyä ennen kiristämistä, ettei huonosti luistavan kierteen takia ruuvi jäisi löysälle.

Tässä kohdassa olisin voinut myös yrittää avata sen vaihteiston etuosassa olevan suojapellin, jonka takaa olisi ehkä saanut turbiinin näkyviin. Mutta kun en sitä ymmärtänyt ajoissa tehdä, niin en nyt tiedä, olisiko turbiinissa ollut tyhjennystulppaa vai ei. :-? Joka tapauksessa katsoin varsin tarkasti, että minkä verran sitä öljyä laatikosta tuli pihalle ja sen jälkeen lisäsin uutta öljyä tikun reiästä niin, että sitä oli se noin yhden varttigallonan verran vähemmän kuin mitä ulos oli tullut. Sitten kone tyhjäkäynnille ja hetken käyttämisen jälkeen vaihdevalitsinta eri asentoihin vuorotellen ja lopuksi N:lle. Sitten katsomaan öljytasoa ja lisäämään niin kauan, että öljyä selvästikin on tikussa näkyvissä, mutta ei lähelläkään ylärajaa. Seuraavaksi ajamaan öljyt kunnolla lämpimiksi ja samalla systeemillä laatikko vuorotellen eri alueille ja lopuksi N:lle, minkä jälkeen katsomaan lisäystarvetta tikusta. Siinähän on myös kerrottu, missä kohdassa pitäisi lisätä vielä yhden pintin verran. Ja edelleen auton on syytä olla vaakatasossa tämän homman kanssa.

- Ohjaustehostimesta imaisin ensin vanhat mitä ilmeisimmin ATF-öljyt pois pumpun säiliöstä ja sen jälkeen irrotin paluuletkun; ei pumpulta, vaan sieltä toisesta päästä. Seuraavaksi otin kiilahihnan irti (kun se muutenkin piti vaihtaa) ja kaadoin uutta PSF -nestettä säiliöön. Sen jälkeen ihan käsin hihnapyörää pyörittämällä sain näppärästi öljyä tulemaan irrotetusta paluulinjasta sinne laittamaani pulloon. Tarpeen mukaan uutta nestettä säiliöön ja pumpun pyörittelyä niin kauan, että pulloon alkaa tulla kirkasta nestettä vanhan likaisen sijasta. Sitten vaan paluuletku kiinni, hihna paikalleen ja nestepinta kohdalleen.

Lisäksi vaihdoin siihen tulpat + tulpanjohdot + virranjakajan kannen ja pyörijän sekä kärjet ja kondensaattorin. Ja säädin sytkäennakon ohjearvon mukaiseksi. Eiköhän tuolla nyt alkuun pääse tälleen perushuoltona. Joskus sitten vielä uudet jarrunesteet ja jäähdytinnesteet, niin alkaa olla varmaan aika ok. Jäähdyttimessä tosin näyttää olevan varsin kirkasta vihreää kamaa, joten sillä ei ole kiire.

Uutta isompaa kaasutinta (sekä imusarjaa) ja sen yhteydessä polttoainesuodatin + polttoaineletkuja sitten seuraavaksi työn alle noin niinkuin tekniikkapuolella...

 

Re: 1968 383 2BBL + TF 727 + perä + ohjaustehostin: öljynvai

Jos ei sitä konetta meinaa myöhemmin käydä kunnolla läpi ja sen jälkeen piristää lisää, ei isomman/4bbl kaasuttimen ja imusarjan vaihdolla saavuta käytännössä kuin isomman bensalaskun.

Jos se nykyinen 2 kurkkuinen kaasutin ei toimi, niitä on saatavilla kyllä peruskorjattuja, sekä korjaussarjoja jos itse haluaa askarrella.

Nimim. just yhden samanlaisen kanssa tapelleena. Vika ei kuitenkaan ollut edes kaasarissa, vaan uusi konkka oli valmiiksi rikki. (oireet nykimistä, pätkimistä ja muuta käymiseen liittyvää kakomista).

 

Re: 1968 383 2BBL + TF 727 + perä + ohjaustehostin: öljynvai

Juu, suunnilleen niin se varmaan on, mutta kyllä sille on muitakin juttuja tarkoitus jatkossa tehdä kuin vain tuo kaasarihomma. Ja kun sen orkkis 2-kurkkuisen rajat muiden piristämishommien kanssa aika pian tulevat vastaan kuitenkin, niin tulin siihen tulokseen, että laitan sitten saman tien pykälää enemmän kapasiteettia kaasaripuolelle. 650cfm on sen uuden koko, ettei se nyt mikään massiivinen vehje vielä ole.

Ja sekin on tietysti mahdollista, ettei nykyisessä kaasarissa ole vikaa, vaan jossain muualla. Sittenpä sen näkee, että miten se uudemmalla kaasuttimella toimii. Kyllä se nykyiselläänkin tyhjäkäyntiä käy ihan nätisti ja kiihdytyksissä ei pidä juurikaan nykmistä muuten kuin yhden nykäisyn heti kaasun polkaisun jälkeen. Tasaisella nopeudella sitten taas nykii, mikä omassa kuvitelmassani viittaisi polttoainepuoleen. Tiedä sitä sitten, mutta eiköhän tuo selvinne ennen pitkää.

 

Re: 1968 383 2BBL + TF 727 + perä + ohjaustehostin: öljynvai

Moro
Mikä on autosi malli?
440 vai 500?
Hieno auto kuitenkin; kuvia olisi mukava nähdä....
68 Coronetin takavalot ovat parasta Mopar-designia
Ja näin pussihousu -linjan miehenä harras toive : kaikki vanhat alkuperäiset osat talteen ja naftaliiniin - niitä kuitenkin kysytään

Kesän jatketta

Mike

 

Re: 1968 383 2BBL + TF 727 + perä + ohjaustehostin: öljynvai

No joo, kiitos vain ja kesän jatkoja mun puolesta myös!

Ei mun oikeastaan tähän topicciin pitänyt autosta sen kummemmin yleistä juttua alun perin laittaa, mutta...

Se on Coronet 440 2D HT, ja vissiin siihen on uutena otettu White Hat Special -varustepaketti. Ilmiasultaan se on melko alkuperäinen - mitä nyt joitakin koristelistoja puuttuu ja maalipinta on sen näköinen, että se on Amerikassa tehty. Eli kauempaa katottuna hienompi kuin lähemmin tarkasteltuna.

Suunnitelmissa on pitää tuo mahdollisimman alkuperäisen näköisenä ja laittaa siistimpään kuntoon pikkuhiljaa. Puuttuvia listoja paikalleen, pohjan pintaruosteiden siivoamista jne. Vanteet saattavat joskus vaihtua joihinkin aikakauden mukaisiin nätimpiin versioihin ja moottorille sitten toimenpiteitä niin, että se näyttäisi päälle päin mahdollisimman alkuperäiseltä tai ainakin aikakauden mukaiselta, mutta potkisi vähän reippaammin kuin nykyään. Pakoputkisto tulee jatkossakin olemaan mallia tuplat, vaikka alun perin tässä on ollut vain yksi putki. Oikein jos hyvin käy, niin vielä joskus tuosta tulee museoajoneuvo... (Ja se on päivänselvää, että korvattavat tekniikan alkuperäisosat säilötään hyvin tarkasti, eikä niitä kadoteta mihinkään.)

Niin se kuva. Tässä ollaan maalaismaisemassa ilta-ajelulla. Ja veikkaisin, että on monille ainakin myynti-ilmoituksesta tutun näköinen peli.

 

Re: 1968 383 2BBL + TF 727 + perä + ohjaustehostin: öljynvai

No helvata

Autohan on komea kuin mikä !
Näyttää kyllä tutulta jostain ilmoituksesta ; hienoa , että löysi hyvän kodin.

Meidän kylällä on vastaavassa kunnossa oleva 69-mallinen 440:nen ; mutta täytyy sanoa , että tuo "rear view" on paljon parempi tuossa 68:ssa.
Eikä onneksi tarvitse pelätä , että kaveri vetäis herneet nenään kun kehuskelen 68 -koppaa , koska samasta tallista löytyy myös 68-mallinen Coronet.

Tuosta samasta kopasta kuin sinulla,väännettiin sitten yksi halutuimpia muskeleita : Super Bee. Auto lobattiin samalla tavalla markkinoille kuin Satellitesta väännetty Roadrunner Plymouth-divisioonassa - ärtsyt HP-koneet ja heavy-duty alusta ( )
Minusta tuo on hyvä juurikin tuollaisenaan ; kaasariin saa tosiaan korjaussarjaa ja jostain löytynee vielä sellaisia ihmisiä , jotka osaa sen asentaa ja ennenkaikkea säätää.

Itselläni on 69 B-body , joka oli jenkeissä tuunattu jollain korvauskaasuttimella. Luojan kiitos ostomies huomasi myyjän tallin roskiksessa vanhan orkkis Carterin ja korjasi talteen. Wisconsista löytyi vielä joku vanha jantteri joka oli puuhaillut ikänsä noiden Chryslerin kaasuttimien kanssa. Carter putsattiin ja korjattiin kuntoon ja siellä se röhkii edelleen neljän vuoden jälkeenkin konepellin alla.
Mitään en ole sille tehnyt. Tietomiehet nuuhkii aina pakoputkia ja toisen mielestä vasen pankki on laihalla ja oikea rikkaalla, toisen mielestä taas ihan päinvastoin. Sama pätee idlingiin ; liikaa , tai liian vähän kierroksia.
Satamasta kun autoa olin hakemassa paikallinen guru kertoi autossa olevan joku vika , kun käynti on niin epätasaista....
Ikään kuin "rumbling " Niinpä niin. HP-kone....

Ja lopuksi vielä ; tämä on juurikin oikea foorumi ja säie kertoa B-bodeista. Enemmän tarinaa vaan ja lisää kuvia.

Hienoa!

Mike

 

Noh joo, ajattelin, että olisi kiva kirjoittaa muistiin autoon liittyviä juttuja, ja luoda sille omalta ajaltani jonkun sortin historiikkia. Samalla sen sitten kirjoittaa vaikka tännekin näkyville.

Viime kesä meni jotakuinkin ongelmattomasti, lähinnä ajellen. Edellä tuolla mainitsin, että kaasarin vaihto on suunnitelmissa, ja se olikin ainoa vähänkään isompi askartelu. Nyt siellä on paikallaan alkuperäisen 2bbl Carterin sijasta Edelbrockin Thunder AVS 1806, eli nelikurkkuinen 650cfm sähköryypyllä. Imusarjaksi sain hankittua oikean vuosimallin alkuperäisen imusarjan (valunumero 2806301), joten se sopii tyyliin mukavasti. Kaasuvivustoon piti pyytää lainaksi vaijerin kiinnitykseen ja kickdown -tankoon pari osaa, ja sellaiset pitäisi jostain muuten saada hankittua ihan omat.

Tuo muutos teki autosta ihan toisenlaisen kuin ennen ja parempaan suuntaan. Ensimmäinen ero, jonka heti huomasi, oli se, että jatkuva nypytys ajaessa oli poissa. Tai no oikeastaan parempi kylmäkäynnistys oli ihan ensimmäinen havainto. Toisessa topicissa mulle opastettiin, että nelikurkkuisella ei saa mitään muuta eroa alkuperäiseen kuin isomman bensankulutuksen. En allekirjoita. Ensinnäkin ensimmäisessä reippaassa kiihdytyksessä koneen lämmettyä meno oli niin toisennäköistä, että hymy oli suunnilleen korviin asti. Toisiokurkkujen avautumisen kyllä ihan tuntee kiihdytyksessä. Ja toisekseen polttoaineenkulutus ei käytännössä muuttunut miksikään. Lämpimänä se käynnistyy aiempaa hankalammin, liekö syynä bensan kiehuminen pois; en tiedä, mutta ei se nyt mikään tosihankala ole missään vaiheessa ollut.

Toinen homma, joka tuli kesällä tehtyä, oli alustan ruiskuttaminen kotelosuojan ja öljyn seoksella. Pohjassa kun pintaruostetta oli näkyvissä jonkun verrankin, niin tarkoitus oli ihan vaan edellisen ajokauden ajaksi pyrkiä estämään ruosteen etenemistä. Ja koska pakoputkien vaihto ei kesken kauden jaksanut innostaa, niin paikkailin niitä väliaikaisesti paikkaustahnalla ja -nauhalla siinä kohtuullisesti onnistuenkin itse asiassa.

Ekan kauden ajelut olivat noin 2500km, ja polttoainetta meni yleensä siinä 17l / 100km tuntumassa. Tarkoitus oli talvella sitten tehdä enemmän parantelua. No, tarkoituksia ja suunnitelmia nyt on kaikenlaisia.

 

Jatketaan nyt samantien jotakin...

Talvi tosiaan tuli ja aika pitkälti myös meni ennen kuin sain Coronetin kanssa toimeksi yhtään mitään. Tähän aika hyvänä syynä oli keskeneräinen autotallinrakennusprojekti. Ei se ihan valmis ole vieläkään, mutta lopputarkastettu se on ja sisäpuolelta se on aika lailla lopullisessa kunnossaan. Se oli myös päämäärä, että laitetaan tilat ensin kuntoon ja ruuvaillaan autoja vasta sen jälkeen. Ensinnäkin ruuvaus on kivampaa, kun puitteet ovat kunnossa ja toiseksi se rakennuksen keskeneräisyys ei koko ajan paina mieltä enemmän tai vähemmän.

Silmiinpistävimpiä ongelmakohtia autossa oli (yllätys yllätys ) tavaratilan pohja. Tässä yksilössä se mitä ilmeisimmin on kyllä melkein kokonaan alkuperäistä peltiä, ja vähän sitten sen näköinenkin. Kevättalvesta se vielä näytti tämmöiseltä;



Eihän tuo nyt varsinaisesti niin hirveän pahan näköinen ole, mutta kylläpä sen osasi arvata, että luultavasti tuosta paistaa päivä läpi, kun sitä rupeaa paremmin puhdistamaan. Lisäksi siinä oli takareunassa vasemmalla ja oikealla tuommoiset kitatut paikat, joista ei oikein tiennyt, että mitä niiden alta löytyy. Tässä oikea puoli:


Pohjaan kesällä ruiskutettu öljy on kivasti imeytynyt tuohon pakkeliin ja lisäksi tuossa on tuota suunnilleen vallan irti ollutta koriliimaa pätkinä.

Vasen kitattu kohta oli tämmöinen:


Ja tässä näkyy jollain tapaa myös toinen harmillinen piirre tässä autossa. Takalokasuojien alaosat ainakin pyörien takaa on joskus vaihdettu. Ja työ on toteutettu niin, että korjauspeltiä ei ole millään tavalla pintakäsitelty sisäpuolelta, joten tuossa se näkyy pintaruosteisena. Sama meno oli molemmilla puolilla.

Mitäpä tälle nyt sitten pitäisi tehdä. Totesin, että haluan myös tänä kesänä ajaa tällä autolla, joten en ryhdy vaihtamaan pohjaa kokonaisuudessaan vielä. Oliskohan siihen taidotkaan riittäneet; en osaa sanoa. Anyways, jotain tuolle oli tehtävä, kun ei sitä tuollaisenaankaan viitsi katsella, joten ratkaisu oli väliaikainen korjaus. Tarkoitus oli myös saada se nopeasti tehtyä, mutta sehän nyt ei kyllä kummoisesti toteutunut...

Siispä puhdistamaan. Rälläkkään teräsharjalaikka kiinni ja menoksi. Pintaruosteita ja huonosti kiinni olevaa maalia pois mahdollisimman paljon ja samalla kaivoin esille, että mitä noiden pakkeliesiintymien alla oli. Niin ja puukolla vielä koriliimaa pois saumoista niin pitkälle, että alla ei enää ollut ruostetta. Noh, tulos ei ollut yllättävä.

Pakkelin alla oli molemmin puolin amerikkalainen paikkaus, mallia ratsupaikka. Kai sentään suurin osa vanhasta pellistä oli poistettu, mutta päällekkäin oli uusi ja vanha pelti kuitenkin jonkun matkaa laitettu. Siihen sitten hitsauspisteitä ja koko komeus oli fiksattu pakkelilla, ilman maalia luonnollisesti.

Oikean puolen paikka oli aivan luokattoman näköinen:


Hirvittävän kuhmuinen ja muodoltaankin aivan vääränlainen.

Tästä sitten oli lähdettävä eteenpäin - laitan siitä sitten kuvia jossain vaiheessa.

 

Tarina jatkuu...

Kun teräsharjalaikan kanssa oli riittävästi puuhailtu, alkoi olla ilmeistä, että pitää hankkia hitsauskone. Kuten arvata saattaa, niin tavaratilan pohja oli siinä kunnossa, että kun avasi luukun ja meni katsomaan peltiä auton alapuolelta (tankin poistamisen jälkeen), niin se näytti ihan tähtitaivaalta. Pieniä reikiä oli siis aika monta.

Ensitöikseni vetäisin rälläkällä tuon oikean takasivun vanhan paikkauksen pois. Siitä ei vissiin tullut otettua kuvaa ollenkaan, mutta edellisen korjaajan työnjäljessä erityisesti kummastutti se, että tuo oli muka vedetty pistehitseillä kiinni runkopalkkiin, mutta suurin osa pisteistä oli osunut tyhjän päälle. Ei se pelti muutenkaan ollut ihan kiinni runkopalkissa, ja siitä tuli suurin muotovirhe. Näyttää kyllä siltä, että tämän puolen runkopalkin takapää on aikanaan vaihdettu, ja se on vähän turhan korkealla takaosastaan. Siksi muoto ei vieläkään ole ihan oikea, mutta eipä tuolla nyt niin taida olla väliä.

Elämäni ensimmäinen autopeltipaikkaus näytti tältä:


Jos ei nyt muuta, niin on se ainakin oleellisesti siistimpi kuin ennen. Ja sitä paitsi varsin mielenkiintoinen paikattava, kun siinä on kaksoiskaarevaa muotoa, Korostettakoon tässä vaiheessa, että tämän on tarkoitus olla väliaikainen korjaus siihen asti, että saan toimeksi hankittua ja asennettua kokonaan uuden pohjan. Ajattelin, että tällä on hyvä harjoitella - jos ei tule kovin hyvä, niin ei sekään kummoisemmin haittaa. Ja nämä on nyt tehty puskusaumoilla eikä peltiä limittäen, kuten edellinen seppä oli toiminut.

Seuraavassa kuvassa näkyy hyvin tuossa sivupalassa pari sen kokoista reikää, että Amerikan sepän mielestä oli ollut ihan ok paikata ne pakkelilla.


Uutta peltiä kaipasi tuokin kohta, joten:


Tuo olikin sitten mielenkiintoisempi, kun siinä on nuo kaksi uraa. Päätin yrittää myös sellaisten värkkäämistä, ja kaukaa katsottuna se onnistui lähes kohtuullisesti:


Vaikkakin kokonaisuutena tuo aika kauhea oli vielä tässä vaiheessa.

Seuraava homma oli sitten tehdä jotakin niille pikkusyöpymille, joita oli siellä täällä. Ajatukseni oli, että niitä reikiä ei millään pakkeleilla tai muilla tököteillä paikata, vaan pellistä tehdään umpinainen hitsaamalla. Pieniä hitsauspaikkoja tulikin sitten tehtyä varsin monta sinne tänne. Sen jälkeen viimeistelin pintaa vielä teräsharjaamalla, ja ensimmäinen pintakäsittelyn tein maalaamalla pintaan Loctite 7500 -ruosteenmuuntoainetta. Sen on tarkoitus estää ruosteen eteneminen ja pohjustaa pinta seuraavalle maalille. Tiedä sitten, miten hyvin se oikeasti toimii. Se jää nähtäväksi.

Anyways, Loctiten päälle vetäisin 2-komponenttisen epoksipohjan ja sen päälle rupesin sitten siistimään pohjaa pakkelilla. Siitä tulikin kivan kirjava, kun näkyvissä oli sekä puhdasta peltiä, Loctiten mustaa pohjustetta, tummemman harmaata pakkelia ja vaaleaa epoksimaalia:


Tuntui, että tässä vaiheessa suurin osa tämänkertaisesta työstä tavaratilassa olisi tehty, mutta olihan siinä vielä tekemistä.

Ensin vieläl yksi kerros epoksia sulkemaan pinta kosteudelta jne.:


Ennen kuin pääsi laittamaan pintaväriä, ongelmana olivat vielä ne pintaruosteiset lokasuojien sisäpuolen alaosat. Itse asiassa ne tuli jo aiemmin käsiteltyä myös Loctiten ruosteenmuutoaineella, joten seuraavaksi piti keksiä, millä niihin saisi sellaisen röpelöpinnan, jota tehdas aikanaan käytti nähtävästi äänieristystä varten. Yläosahan oli nyt sellainen ja alaosa suunnilleen sileä. No itse asiassa kyllä yläosassakin oli sileitä paikkoja, kun vesi oli aikanaan päässyt sisään listanrei'istä ja ruostuttanut sen röpelömassan irti reikien ympäriltä.

Arvelin, että kohtuullisen tuloksen voisi saada laittamalla pinnan alaosaan reippaan kerroksen uretaaniliimaa, Sikaflexiä tai vastaavaa, ja levittämällä sen maalitelalla. Sehän onnistui ulkonäöllisesti aivan käsittämättömän hyvin. Ajattelin kuitenkin vielä hiukan tehostaa yhdennäköisyyttä ruiskuttamalla sekä uuden että vanhan pinnan päälle kiveniskumassaa, jonka myös voisi telan kanssa siihen sitten painaa. Se ei ollut hyvä idea. Se ilmeisesti meni Cascon uretaaniliimasta läpi niin että kosahti, ja sen jälkeen reagoi jollain tavalla sen Loctiten aineen kanssa. Lopputulos oli se, että suurimman osan uretaaniliimasta sai ihan vain vetää pois, kun se rupesi kuplimaan ihan kunnolla.

Ei muuta kuin hankkimaan toisenmerkkistä uretaaniliimaa, tällä kertaa Würthin tavaraa, ja tekemään sillä vastaavaa hommaa, tosin tällä kertaa ilman kiveniskumassaa. Siitä ei saanut yhtä nättiä röpelöpintaa, mutta kohtuullinen kai siitäkin tuli. Jotta väri olisi mahdollisimman yhteneväinen, suihkuttelin tässä vaiheessa uuden ja vanhan röpelöpinnan päälle ohuen kerroksen harmaata hiontapohjaväriä spraypullosta.

Sitten ei muuta kuin karhunkielellä peltiosat mattapintaisiksi, uutta koriliimaa saumoihin samaan tyyliin kuin alun perin (eli todella runsaasti ja varsin vapaalla kädellä levittäen) ja sitten puhdistamisen jälkeen levittämään väriä pintaan. Sekin oli varsin mielenkiintoista hommaa, sillä maaliruiskulla en ollut ikinä ennen maalannut. Nyt on sekin koitettu.

Tällä hetkellä tavaratilan pohja on tämän näköinen:
Ennen lakkausta


Lakkauksen jälkeen:


Ja vielä se lokasuojan sivun röpelöpinta. Tämä on se paremmin onnistunut puoli:


Tässä kuvassa näkyy jonkun verran myös se itse paikattu alue ja pari itse tehtyä upotusta tuossa sivupellissä.

Eihän tuo nyt ole lähelläkään täydellistä - en jaksanut pakkeloida kaikkia ruosteen jättämiä kraatereita umpeen, pohjamaali tuli levitettyä siveltimellä, ja siitäkin jäljet näkyvät edelleen ja värisävyäkään ei maalikaupan täti osannut tehdä oikein numeron perusteella, ja päätin sitten kelpuuttaa tuon, joka on sentään edes sinnepäin. No, täydellinen siitä ei pitänytkään tulla, vaan väliaikainen. Ja tuon työstäminen on ollut oikein hyvää harjoitusta vastaisuuden varalle. Ja on se tällä hetkellä todella paljon lähtötilannetta siistimpi ja toivon mukaan myös huomattavasti kestävämpi tuollaisenaan.

 

Asiallista meininkiä......

 

Kyllä

Hienoa jälkeä; eihän tuohon nyt kannata mitään uutta pohjapeltiä ajatellakaan
Konservointia kertakaikkiaan.
Hyvä, kun joku jaksaa kirjoitella näistä korjailuhommista ja tekniikkapäivityksistä muutoinkin.
Auto on hieno ja oikeaa vuosimallia
Lisää juttua vaan ja alkukesän jatketta.

Mike

 

Jahas, kiitoksia palautteesta! Mukavaa, ettei tarvitse ihan pelkästään vain omaksi ilokseen kirjoitella.

Sen pitemmittä puheitta, jatketaan tarinointia autosta.

Samoihin aikoihin, kun rupesin tavaratilaa putsailemaan, otin myös sisustaa pois sen verran, että pääsi näkemään, miltä lattia näyttää sisäpuolelta. En ollut ihan vakuuttunut siitä, että se välttämättä olisi kovin hyvässä mallissa, tai ainakaan ihan alkuperäisessä kunnossaan, kun kerran tavaratilaakin oli korjailtu aikanaan vähän niin ja näin.

Ensimmäinen näkymä kuitenkin oli ihan positiivinen. Äkkiseltään kaikki oli alkuperäistä ja kohtuullisen hyvän näköistäkin.



Pintaruostetta oli pikkuisen siellä täällä ja enemmän sitten kuskin ja etumatkustajan jalkatiloissa. Tätä kuvaa ottaessa olen näköjään jo kaapinut jonkun verran pois alkuperäistä korisaumamassaa. Se oli jotakin bitumin tapaista; pehmeää ja kuitenkin haurasta, jotain öljypohjaista vissiin ja aika huonosti se oli kiinni. Sitähän ei voinut oikein ollenkaan jättttää uuden maalin alle, sillä se liukeni tavanomaiseen liottimeen helposti, ja olisi varmasti reagoinut maalin kanssa. Sen tavaran poistaminen mahdollisimman täydellisesti olikin sitten melko kova homma. Suurimman osan taisin kaapia suoraan imuriin käyttämällä muovista imurin putkea kaapimistyökaluna. Loput sitten teräsharjalaikalla ja Bräkleenillä.

Sitä ennen tosin oli vielä pari muutakin juttua. Kuskin jalkatila osoittautui olevan vähän muutenkin kuin vain pinnastaan ruosteessa. Tässä ennen kunnollisempaa harjausta:



On siinä ilmiselvästi parista kohdasta jo tullut pohjan puolelle ruiskutettu öljy läpi, ja tarkempi puhdistus toi esiin lisää reikää:



Olenkin tuossa näköjään jo aloittanut reikäisen palan irrottamisen, ja lopulta se oli sitten näin:



Harmillinen rakenne tuo umpinainen runkopalkki, kun siinä on nyt sitten koko palkin leveydeltä kaksi peltiä päällekkäin. Tottahan se siitä ruostuu, jos vesi ja varsinkin suolainen vesi pääsee sinne väliin. (En tosin tiedä, paljonko Detroitin seudulla käytetään tiesuolaa, ja onko tama yksilö muutenkaan talvisemmissa olosuhteissa siellä liikkunut.)

No anyways, laitoin tuohon palkin päälle myös ruosteenmuuntoainetta ja sitten uusi pelti paikalleen. Jätin palkin kohdalta hitsaamatta, ettei tulisi vedettyä korjauspalaa kiinni palkkiin muuten kuin sivuista niistä kohdista, missä kuuluukin olla pistehitsit. Tässä tausta-ajatuksena on se, että joskus tuohon voisi laittaa ihan oikeanmuotoisen korjauspalan, kun niitäkin on saatavilla. Tuo on vähän ruma tuollaisenaan, kun siihen kuitenkin oikeasti kuuluisi sellainen pala, jossa on nuo vahvikeurat. En viitsinyt niitä tähän yrittää omatoimisesti muotoilla, kun ei niitä kuitenkaan huomaa muuten kuin silloin, kun auto on nosturilla. Ei maksa vaivaa.



Sitten saikin jatkaa puhdistusta. Edelleen rälläkän teräsharjalaikalla ja paineilmakoneella ja pienemmällä teräsharjalla terävämmät sisänurkat.

Ihan kohtuullinen siitä tuli, eikä paikkaustarvetta ollut muualla.





Ja taas Loctiten ruosteenmuuntoainetta kehiin... Tässä juuri levitettynä:



Ja tässä kuivuneena:



Toivon mukaan riittävän pitkän kuivumisajan jälkeen epoksia (tällä kertaa ruiskulla eikä siveltimellä) pari kerrosta.




Hetken kuivuminen ja koriliimaa saumoihin, myös siihen itse tehdyn paikan ympärille.



Ja sit taas väriä ja lakkaa.



Jos ei muuta, niin on se nyt ainakin vihreämpi kuin tehtaalta lähtiessään.

Vielä ohjelmassa ennen kuin päästään tälle kaudelle liikkeelle, on ainakin tämmöisiä (ja turhan paljon kaikenlaista muutakin kyllä...) Raportoidaan lisää, kun päästään eteenpäin.