Tbird '91 käyttiksestä harrasteeksi

Pitkään ympärivuotisena käyttöautona ollut '91 Tbird "base" olisi tarkoitus pikkuhiljaa pienellä budjetilla parannella paremmin vastaamaan nykyistä harrasteauton statusta. Näiden yleinen arvostus on tällä hetkellä melko vaatimaton, mutta ehkä vielä tulevaisuudessa tämäkin korjaantuu. Kokonaan muttereiksi en tätä kerralla laita, sellaisille projekteille tahtoo käydä jossain välissä huonosti...

Auto on aina hyvin huollettu, hyvässä käyttökunnossa:



Tänä talvena on aloiteltu oikeanpuoleisen takapyöräkotelon kunnostuksella, koska pientä ruostekukkaa alkoi olla havaittavissa. Joku auton edellisistä omistajista on kolaroinut birdin sillä seurauksella, että oikea takakulma on vaihdettu kokonaan. Hitsaussauman ympäristö oli kuitenkin yllättävänkin hyvässä kunnossa, lähinnä pientä pintaruostetta piti teräsharjalaikalla hioa. Sinkkispraytä + pintamaali hiottuihin kohtiin ja massaa päälle.

Samalla hiekkapuhalsin polttoaineen täyttöputken ja jossain vaiheessa uusimani jarrurummun. Jarrukengät olen jo myös auton käyttisuran loppupuolella vaihtanut, joten niitä ei tarvinnut uusia. Työsylinteri näytti vähän hikoilevan, joten kunnostin sen korjaussarjalla. Lisää kuvia tulossa...

 

Tällainen siitä tuli:



Työtä helpotti se, että auto on ilmeisesti suht uutena massautettu, ja käsittely tuli omatoimisesti uusittua, kun tbird siirtyi omistukseeni. Taustalta paistaa vielä ikävästi toi perän apurunko, joka on auton ruosteisin kohta. Tuota ei oltu uutena massailtu, auton tullessa omistukseeni se olikin jo myölhäistä.Pitäisi pudottaa koko kelkka pois, että saisi sen puhallettua.

Tbird oli viimeksi mulla ajossa viime kesänä. Välillä ilmeni ongelmia startatessa, joskus startti ei edes naksahtanut, toisinaan starttasi kuin palmun alta. Itse startti oli vasta uusittu, joten päätin uusia virtalukon, vanha tuntui jo tosi väljältä:



Jää nähtäväksi, auttoiko tämä. Sitten startin ja johdotusten kimppuun, jos ei.

Seuraavaksi päätin kunnostaa nuo retroalumiinivanteet, joiden merkki ilmeisesti Progressive 5 star. Ne oli maalattu useaan kertaan sprayllä, miranoolilla ja ties millä. Hioin pinnan useilla eri karkeuksilla vesihiomapaperia. Silotin myös ton pinnan, joka on tarkoitettu alunperin jäämään keskikupin peittoon. Itse en ole niistä koskaan tykännyt, joten halusin tuonne keskellekin kiiltoa. Lopuksi maalasin mustat osat, myös vanteen taustan:



Vasta 2 vannetta tehty, alkaa jo tympimään tuo hiominen...

 

Siihen SC-korisarjaa ja uutta pintaa ja..... Kerran kävin tuommosta kokeilemassa ja tykkäsin kyllä että kiva auto ja mukava ajettava,hyvä olis että noita säilyis hyvässä kunnossa. Kyseinen yksilö vaan oli ympäriruosteessa,kirjaimellisesti...olis tullu siinä vaiheessa käyttöautoks joten ei ihan sitä ruutua siinä kunnossa täyttäny.

 

Tarkistuta se startti vaan suosista jollain autosähköfirmalla, vaikka uusi onkin!
Tai oikeastaan just siksi...
Mulla teki Buickissa (94 Roadmaster) joku vuosi sitten uusi startti ihan samalla lailla. Startti alkoi noin kuukausi asentamisen jälkeen tekemään just tota, joko lähti kuin palmun alta, tai sitten sai naks naks naksutella puoli tuntia. Buickiin vaihdeltiin kaiken maaliman lämpöantureita ja mä vaihdoin virtalukonkin. Vein sitten viimein auton oikealle autosähkö-korjaamolle. Sattui sopivasti, että vika osui päälle, paikallistivat noin vartissa sen starttiin. Eivät olettaneet että uusi startti olisi ehjä, vaan mittasivat sen ja rikkihän se oli.
Mun 74 Firebird kävi samassa korjaamossa samasta syystä. Uusi startti kesällä, seuraavana keväänä ei mihinkään. Vein autosähkökorjaamolle, vaihtoivat startin. Kävin seuraavana päivänä katsastamassa, startti hajos nosturille. Takas korjaamolle, tilasivat uuden, se oli valmiiksi rikki. Sitten tilasivat paremman, kalliimman, se on paikallaan edelleen.
Sellaiset startit ja laturit, jotka tulevat valkoisissa tai paffin värisissä paketeissa ovat ihan shaissea. Ne jotka tulevat paketeissa, johon on sentään painettu tekstiä ja kuvia ovat parempia.

 

Siitä starttausviasta, se alkoi oireilla heti pidemmän seisonnan jälkeen. Joskus sain viime kesänä lähtemään käyntiin myös siten, että piti avainta pidemmän aikaa pohjassa starttiasennossa. Onkohan birdillä yhtä pitkät piuhat kuin kuskillakin...Täytyy tsekata toi starttikin, oli muistaakseni jonkin verran pienempikin mötikkä kuin tuo orkkis Motorcraft.

Ja JP:lle, joskus tuli itsekin harkittua tuota SC:n korisarjaa, ja hakisi jotain Nascar-lookkia. No, toistaiseksi mennään ihan tuolla pelkistetyllä Base-mallin linjalla.

Tallissa on viime aikoina ahkeroinut joku muukin...



...tulpanjohtojen lisäksi hiiret olivat popsineet myös puolen metrin pätkän paineilmakompuran virtajohtoa. Onneksi hyllyyssä oli jo valmiina uudet tulpanjohdot, ne tuli nyt vaihdettua. Kompura odottaa vielä inspiraatiota. Lisäsin konehuoneen varustukseen pari räpsää lopputalven ajaksi.

 

Päivitetäänpä pitkästä aikaa! Ajossa Tbird ei ole tänä(kään) kesänä ollut. Kävin tuon vasemman pyöräkotelon myös läpi alkavista ruosteista. Reikäsahalla tein valmiiksi reiän etummaisen "subframe connectorin" yläpuolelle, jotta saisin jollain asetoni/atf litkulla liuoteltua sen pultin joskus auki. Päälle koritulppa, niin kukaan ei huomaa mitään...

Seuraavaksi irrotin takapuskurin, jonka pieni halkeama pitäisi lasikuiduttaa kiinni. Pieniä ruosteenalkuja sieltäkin takaa löytyi:



Sekoittelin Annitrolin joukkoon vehnäjauhoa, litku pellille ja kelmu päälle n. vuorokauden ajaksi. Lopputuloksena ruosteet pois kuoppia myöten:



Sinkkimaali + pintamaali +massa päälle, niin ei pitäisi enää kesäkäytössä mätiä uudelleen! Seuraavaksi kävin takakontin kimppuun, koska sielläkin tuntui alkavia ruosteita olevan. Skrapasin kaikki bitumimatot pois, taas keveni auto useilla kiloilla. Lamellilaikalla pintaruosteet pois, ja hapolla varapyöräkotelon pohjalta sitkeämpi ruoste pois:



Olihan tuolla kontissa oikein kunnon ruostevauriokin, kämmenen kokoinen pala oli aivan mätä juuri äänenvaimenninpöntön yläpuolella. Lopuksi musta maali päälle:

 

Jee. Kivaa että joku harrastelee jo näitäkin. Mulla oli LX mallinen käyttöautona yhden vuoden ennekuin kansipahvi räjähti toiselta puolelta. Oli kyllä tosi hiljanen auto ajella ja varsinkin se digimittaristo ja automaattiset turvavyöt oli mahtavat. Yks juttu siinä nyppi ja se oli istuimet. Niitä ei saanut mitenkään omalle selälle sopivaan asentoon. Aina oli liian vähä reisitukea tai sitten selkänoja liian kenossa ja niska kipeenä. Useasti oon silti miettiny että pitäis tallettaa tollanen nurkkaan.

 

Tuli hommattua Pick-Nickistä täysin ehjä/toimiva jälkiasennuskattoluukku vuosimallia '89. Mukana oli pala vectran kattoa helpottamaan reiän tekoa uuteen kohteeseen:



Tämä olikin tarkoitus käyttää ihan muussa projektissa, mutta nyt tekis mieli laittaa se Tbirdiin. Luukku on sopivalta aikakaudelta, ja onhan näissä luukkuja ollut tehdasvarusteenakin. Joskus tuli nuo ilmastoinnin roippeetkin irrotettua, joten lisäviilennyksestäkään ei olisi haittaa. Täytyy nyt vielä pari kertaa harkita, ennenkuin laittaa kuviosahan soimaan.

 

No nyt ne ainakin on niin halpoja että ei ole siitä kiinni taltioiminen. Mulla oli SC malli vuosia sitten, ja olihan se hauska vekotin. Hyvä suorituskyky pienellä kulutuksella. Kaikenlaisia sähkövikoja kyllä alkoi riittää, ja muitakin.

 

Juu ei ole, se on nimenomaan tiloista kiinni. Ei noita pellolla viitsi säilöä. Tarvii rakentaa halli pellolle.

 

Kaikenlaista tekis itekin mieli taltioida. Jos nyt pitäis tällainen hommata, niin valitsisin sen vanhemmalla kasikoneella varustetun 5.0 vaihtoehdon. Eivät nekään juuri mitään nyt maksa. Kaikki vanhan hyvän ajan kriteerit (iso koppainen V8 takavetojenkkicoupe) täyttyisivät sillä, ja olisi yksinkertaisempi ja luotettavampi kuin tuo SC. Mutta leppoisaa kyytiä tällä perusmallillakin saa, ja tuo perus 3,8 on mielestäni mainettaan huomattavasti luotettavampi kone. Ainoa selvä heikkous on kannentiiviste, mutta senkin kanssa pystyy kyllä elämään. Ja rupeaa pitkän yhteisen historian vuoksi olemaan tällä omalla yksilöllä sen verran tunnearvoa, että on syytä lopettaa 5,0:n perään haikailu. Tai sitten vaihtaa tähän kasin pellin alle, kun vanha v6 työjuhta antautuu...

 

Tykkäsin kyllä tuosta 3.8 koneesta. Siinä oli hyvin omalaatuinen soundi ja riitti vallan mainiosti arkikäytössä. Ainoa mikä tossa 3.8+AOD kombossa oli huonoa niin välitys loppui kesken. Joskus tuli kokeiltua huippuja ja matka tyssäsi 170km/h nopeuteen kun kierrokset oli 4 pykälällä siellä 7000 tuntumassa.

 

Herrajumala..

 

Tosin siinä oli kyllä digimittari joten todellisuus saattoi olla mitä tahansa... Aikaakin on tästä kulunut jo yli vuosikymmen.

 

Samaa mieltä tuosta aod:sta ja välityksistä, nelosella ei ole hyvä ajaa kaasupohjassa kun se nelonen on od jonka panta on aika herkkä hajoamaan tuollaisessa käytössä.
Tosin saahan tuohon laatikkoon vaikka ja mitä vahvike osaa, ja toivottavasti tuo oma aod nyt kestäisi (ainakin yhden kesän on kestänyt)

Jättäisin sen kattoluukun laittamatta ja asentaisin ilmastoinnin takaisin, on se ilmastointi mukavampi kuin mahdollisesti vuotava luukku.

 

On tainnut mittarit näyttää omiaan,teoreettinen nopeus kyseisillä luvuilla olisi 400 korvilla...

AOD:n od välitys on 0.67 ja perävälläri 3.27,en tiedä onko tossa vaparissa kierroslukurajoitinta,mutta SC:ssä alkaa sytkä pätkimään alta kuuden tonnin.

SC:n kulku rajoitettu 230 km/h,eli kyllä välitykset riittää hyvin,luultavasti ylivaihteen panta luistanut reilusti,vaparikoneen (A)OD on heikompi kuin ahdetun,tietämätön rikkoo sen helposti väärällä käytöllä,itsellä SC:ssä hyvillä osilla prepattu loota,mutta silti OD on vain matkavaihde,kolmosella kulkee kepeästi yli pari markkaa,mutta on tietysti voimaakin tuplat vakioon verrattuna...

Hyvää huolta on Lancer autostaan pitänyt,tainnut olla sulla jo yli 10v?

Oma lintu on hautautunut talliin pressun alle,pari kesää sitten viimeksi ajellut,aika vähän silloinkin,paha varustelukierre ollut,jatkuvasti joku paikka jää pieneksi tai heikoksi ja tarvitsee hommata taas sitä sun tätä...

 

Ei ainakaan mun sc kulje kahtamarkkaa kolmosella, jos en väärin muista niin kaasupohjassa laittaa od:n päälle noin 150km/h ja varmasti ei luista ja joka vaihdon tuntee niskoissa.

Aika kaivaa pressun alta?
Olikos sulla joku softa jolla saa ohjelmoitua näitä tbirdejä? Katselin vaan että samalla nimellä olit tuolla sccoa:lla?

 

Pidä keppi kolmosella vaikka vaihtovalo ja -summeri isompaa pyytääkin,6000 rpm kolmosella on reilu 220 vauhtia,OD:llä voi loppua voima kesken...

AOD vaihtaa suht aikaisin isommalle,sift kitillä saa nostettua vaihtokohtia täyskaasulla jonkin verran.

Kyllähän sitä taas kesällä osisi tarkoitus yrittää ajella,on vaan konekin tällä hetkellä lihoina,nyt olisi helppo vaikka samalla laittaa jyrkempää nokkaa ja...

Mulla on Moates:in Quarterhorse ecun huoltoportissa ja Binary Editor softana,niillä saa muokattua kaikkea,mitä insinööri on sinne keksinyt laittaa.

http://www.moates.net/ford-19862004-c-63.html

Mutta ei nyt varasteta tätä projektikertomusta,tossa linkki vanhaan SC keskusteluun:

http://www.overdrive.fi/forum/threads/pari-pientae-kysymystae-t-bird-sc-stae.57040/page-23

 

Hyvä rojekti, tuo mylly on vaan kovin alavireinen, mutta aivan mainio aihio vaikkapa mekaaniseen ahtamiseen.

Tai, jos nostais ruttua kympin tuntumaan ja nokkakepiksi jonkun, joka vie sinne 6000rpm, niin saa vähän tehojakin.

Toki tuossa on vakionakin todella väännökäs kone, mutta jos max teho tulee alta neljäntonnin, niin ompahan virittämisen varaa.

Vai mitä meinasit tekniikalle tehä?

mekaaninen ahdin?
ruttua, keppiä, läppärungot + 50hv nitrous shot.
turbo ?

Hyvä, että näitäkin joku rakentaa.
Erittäin hyvä!

 

Taidan jättää sulle Jopas_jotakin noiden Fordin veekuutosten viilailun...hieno mondeoprojekti sullakin, on tullut seurailtua. Nämä "ei niin valtavirtaa" -edustavat projektit aina sytyttävät.

Taitaa tämä perus 3,8 olla aika huono lähtökohta virittelylle. Melkein pitäis sitten SC tai kasikoneinen hommata, jos vauhdinnälkä kasvaisi...

Mutta päivitelläänpä samalla projektia...tuli nimittäin vähän leikeltyä kattoa:



Ja tuollainen aukko tuli tehtyä:



Kuviosahalla ja Boschin metalliterillä reikä kattoluukkua varten syntyi kivuttomasti. Siistitty leikkuupinta tuli maalattua hammeritella, tiivisteeksi löytyi Etrasta samanlaista säänkestävää tiivistenauhaa kuin luukussa oli alunperinkin ollut. Kattoverhoilun käytin irti, koska kattovalon poikittainen tukirauta piti irrottaa, ja muutenkin projektin sai siistimmin toteutettua verhous irrotettuna.

Luukun alumiinikehikon maalasin uudestaan, parista kohtaa piti ensin kitata aavistuksen verran syöpynyttä alumiinia. En oikein osaa laittaa mitään osaa paikoilleen, ellei sitä ole läpikäyty ja maalattu...

Maalien kuivuttua laitoin vielä varmuuden vuoksi tiivisteen päälle Sikaflexin tiivistysmassaa. Liimamassalla liimasin finfoamia muistuttavan korokkeen katon sisäpintaan ja ruuvasin kehikon kiinni. Kehikon alaosa siis ruuvataan useilla ruuveilla kiinni yläosaan, verhous puristuu siististi näiden väliin. Kuvia tulossa, kunhan kaikki hilppeet ovat lopullisesti kiinni...