Peltisepänkirjoja

Tuohon jutusteluun kirjojen tarpeesta sanoisin, että ainakin minulla ne toimivat paremmin kuin rodinrakentajien svengaavat videot, joista on puolet informaatiosta ja työstä leikattu pois. Etenkin Key to Metal Bumping oli silmiä avaava, että miten sitä kolhua pitää ajatella ja lähteä etsimään että oikenee oikein. Jollekin toiselle videot ehkä toimivat paremmin, hyvä niin. Itsekseni väännellessä ei aina ihan aukea mitä sille pellille tapahtui vaikka lopputulos vahingossa kelpaakin. Jämsän pikakurssilta opin lähinnä intoa ja sai kerran elämässä kokeilla Cobralla hitsaamista, olis kyllä kiva omaan talliin. Täytyykin kehua tätä OD:ta siitä, että täältä sitä avatakatseista tietoa ja moraalista tukea peltihommiin löytää alkuun pääsemiseksi jo suhteellisen hyvin, verrattuna muihin foorumeihin ja kunnankirjastoon.

 

Mä en lukenut kirjoja. Mä purin Camaron osiksi, hankin Kempin, rullan lankaa, hiilidioksidipullon, peltiä ja ryhdyin opettelemaan.

No joo, näin jälkeenpäin ajatellen kyllä siitä ammattimaisesta opastuksesta olisi ollut pahuksen paljon hyötyä, mutta olen sitä mieltä että kirjoista oppii lukemaan, mutta ei tekemään.

Mun tarina: http://jakulepi.blogspot.com

 

Tosi hyvä tuo sun sivu. Hyvin dokumentoitu ja hyvin kuvia jotka kertoo tosi paljo. Ois yks projekti mikä pitäs tehdä vastaavalla tavalla. Tuota lukemalla pääsee jo vähä miettii etukäteen juttuja..

 

Kiitos kehuista!
Mä silti tähdennän ja alleviivaan, että tekisin hyvin monen työvaiheen tänä päivänä toisella lailla, joten en millään muotoa kehoita käyttämään blogissani julkaistua materiaalia peltisepän opintojen oppimateriaalina

 

Niinhän se on, että eniten oppii rohkeasti tekemällä ja muiden työvaiheita ihmettelemällä, vaikka helposti sitä sitten juuttuu liiaksi ihmettelemään kun olisi jo aikoja sitten pitänyt ryhtyä töihin eikä ehkä olisi nuorempana kannattanut kuunnella sitä vähääkään muiden "asiantuntijoiden" neuvoja. Mutta on niistä vanhanliiton kirjoista ihan pirusti ollut apua, lähtökohtaisesti mitä vanhempi, sitä parempi. Täytyy vielä todeta, että arvostan suuresti Overdriven meininkiä, eipä löydy mistään muualta yhtä osaavaa ja avuliasta harrastajakuntaa kuin tältä foorumilta.

Äkkäsin muuten antiikkikaupasta vanhat naisten kiharrinpihdit, jotka osoittautuivat sellaisenaan näppäriksi ja Bilnäsiläisinä oikeasti vahvoiksi kutistuspihdeiksi, oli vielä monta leveyttä tarjolla. Niissähän on leuat aika pitkät, yhdet voisi katkaista vielä 10cm lyhyemmiksi niin olisivat aika hyvät. Toki kolmesta pultista ja lukkopihdeistä saa myös tehtyä, mutta nämä olivat valmiit ja neljä euroa kappale.

 

Hyvään lopputulokseen pääsee monta eri kautta. Jonkun verran katsonut projektisi peltitöitä. Tietenkin kantapään kauttakin oppii ja ainakin jatkossa muistaa miten mikäkin täytyy tehdä. Itte kuuntelen vanhoja kurkoja herkällä korvalla silloin, kun en ole aivan tekniikoista ja muuten aiheesta täysinperillä. Lopputulos sulla tuli tosi loistava. Monella tuskan iskiessä päälle jää projekti ikuisiksiajoiksi kesken. Onnitteleut.

 

Sitten, kun saa pellinkappaleet taivuteltua semmosiks kun haluaa, niin sitä helposti tuntuu siltä, että nyt mä hallitsen kaiken......
Jos ei muuta sitten, niin huomaa, että vasarajälkee on vaikka muille jakaa.... Siinä sitten kehittelemistä, että miten saa siistimmän jäljen.
Monesti osaa ei kannata tehdä yhdestä pellista, vaan kannattaa miettiä, miten sen saisi osista tehtyä helpommin, ja siistimmin.
Ite on tullu peltiä hakattua moneen suuntaan jo liki 50 vuotta, mutta aina tulee oppia lisää, kun pitää järjen päässä, ja silmät auki.
Pitää olla aina sitkeempi, kuin pelti.....
Pellin muotoilussa on aina kyseessä myötörajan ylitys, ja takaisin jouston määrän arviointi. Lisäks sitten eri hitsaus menetelmät.
Itseopin paremmin tekemällä, kuin kirjoista oppimalla, kunhan perusasiat ovat hallussa. Videot nopeutettuna, ilman ääntä on kans hyviä. Myös vanhoilta, ja nuoremiltakin tekijöiltä saa ideoita, ellei ne oo liikaa ollakseen. Parhaat neuvot on tullu sellasilta, jotka ei pidä itsestään kovaa meteliä, vaan teot kertoo....

 

Kiitos.
Minäkään en voi olla kyllin korostamatta ja alleviivaamatta sitä asiaa, että kannattaa todella kuunnella aidosti osaavien ja kokeneiden kavereiden neuvoja. Pyytää vaikka juomaan kaljat projektin vierelle ja analysoimaan miten homma kantsis viedä maaliin.

Liian moni, itseni mukaanlukien, lähtee malttamattomana turaamaan projektia ja siinä vaiheessa, kun on puoli koria rälläköitynä lattialle alkaa miettimään esimerkiksi "ovien merkitystä kylkilinjassa" tai muita mukavia pikku juttuja. Sitten vedetään korjauspalat kiinni "no kai tää nyt näin tähän jotenkin näin menee", sillä seurauksella että maalari sekoittaa tarvitsemansa kittimäärän betonimyllyssä...

(Itsehän korjautin ennen maalausta muutamia omia peltitöitäni kokeneemmalla kaverilla, jotta maalarilla olisi hiukan helpompaa. Oppirahoja maksettiin siinäkin, mutta oppia ikä kaikki)

Itse en osaisi vielä neuvoa peltitöissä kuin korkeintaan hyvin yleisellä tasolla. Pitäisi varmaan aloittaa uusi projekti että oppisi!

 

Tekemällä oppii... Mua ei peltityöt jännitä, mutta tekniikan kanssa tulee joskus aivan uutta eteen. Pakko pitää joskus pidempikin tuumaustauko ennen kun käyn konkreetisesti käsiksi kuloiseenkin propleemaan. Mietittävä ensin ite miten toteuttas korjauksen, tai missä ylipäätään on vika. Sen jälkeen jututtaa kokeneempia kavereita ja käy toimeen.