70-80 luvun pienet Fiat henkilöautot?

Naapureilla oli Uno, eikä siinä tainnut mitään kummempia vikoja olla, tosin se oli silloin vasta reilusti kymmenen vuotta vanha. Itse kokeilin toista Unoa ja se oli ainakin kaupungissa kiva ajettava, ohjaus ja jousitus tuntuivat mukavilta ja moottori kierti innokkaasti vaikkei 1,1-litraisessa tietenkään hirveitä tehoja ollut. Vähän sellainen polvet suussa ajettava se tietysti on pitkäjalkaiselle vaikka muuten on tilava auto niin pieneksi.

 

Paitövei, sillä lehden toimittajalla jolta niitä osia ostin oli juurikin semmonen leimattu 126 turbo joka perustui 127 900cc koneeseen. En nyt muista enää näinkö just sen vai kun sillä oli monta ja ainakin vielä viilattu 126 autoslalom kilpuri jossa madallettu alusta ja kilpakansi mutta oma alakerta siinä. Niitä 126 turboja sai muutaman kilpiin ennen kuin kielsivät eikä lupia saanu enää, kuulemma.

 

Rouvalla oli, n. 10 vuotta takaperin, vähän aikaa käyttiksenä Uno. Oisko se ollut joku 20-vuotias rakkine tuolloin ja semmoinen tuli taloon, kun saatiin ilmatteeksi.

Sen jäljeen, kun hommasin siihen huuto.netistä WANHAT nastarenkaat, siis semmoset missä oli nastoja paljon ja kunnon ulkonemalla, niin tosta 45-heppasesta Unosta kuoriutui ihan hirveä talvimenijä. Siinä jäi moni tuoreempi kiesi valoissa sutimaan / luistoneston rajoittamaksi, kun taas Uno lähti jäälläkin kuin nakki haulikosta. Kumien korppuuntumisesta ei tarttenu murehtia, kun maahan/jäähän otti vain ne nastat

Ahdashan toi oli sisältä meikäläiselle. Muistan aina miten se metrin mittainen vaihdekeppi painoi kaasujalan polvitaivetta vasten ajaessa, ellei jalkaa vääntänyt luonnottomaan asentoon

Jäällä kiva peli, muuten ihan paalikamaa koko vempele, enkä usko sen olleen uutena paljoakaan parempi.

-JJ-

 

Älkää nyt Unoa mollatko, mullakin oli semmoinen vielä viimeviikolla.
Oli vaan minun autoarsenaalissa semmoinen väliinputoaja, jäi käyttämättä.
Kiva pikku auto, mitenhän tuon muotoilis, semmoinen alkukantainen ajajan auto.
Jotain laadullisia sähkövikoja, muuten ok.

 

Ostin -94 vanhemmalta rouvalta hänen uutena ostamansa -74 127 hiivatin. Oli juuri maalattu ,mittarissa 150tkm , mukava ja taloudellinen auto.Ensimmäinen korimalli on ihan mukavn näköinenkin. Valitettavasti ehdin ajella vain pari kuukautta , kun yx vaari päätti ajaa kyljestä sisään.Oli myös vm-80 , mutta se on jo kaikinpuolin rumempi , sisältä ja ulkoa.

 

Fiat Uno oli itsellä, pirun näppärä, vähä kulutuksinen, mutta kuten muutkin Unot, ruostui olemattomiin.

 

Mulla oli aikoinaan Fiat 128.Helvetin hyvä ajaa varsinkin liukkaalla kelillä talvella.Juu,ja kaasari tuppas kyllä jäätymään,pahin oli nollakelin tuntumassa.Siitä huolimatta parin vuoden työmatkat ajelin.

 

Mulla oli aikoinaan 128 3p Berlinetta. oli kyllä aivan loistava ajettava. Lähti 36 asteen pakkasestakin käyntiin ilman lämmitystä. Sit mulla oli myöskin 133. Oli siinä kylän porukoilla kattomista kun kaverin (190 cm pitkä) ajeltiin.

 

Aika kultaa muistot. Aivan paskoja nämä kaikki otsikon laitteet. Mut ennen oli kaikki paremmin. Noh... juu sympaattisia laitteita nykyään. Mutta luulenpa että silloin eron hetkellä monikaan ei ole jäänyt hirveesti näitä koppimopoja kaipaamaan, kun on päässyt siirtymään oikeisiin autoihin Ei herneitä pliis.

 

Ja olihan nuo esim. jokkiksessa kovia pelejä, liekö vieläkin...

 

Fiat-Abarth OT 2000 Berlina Mostra because of very good acceptance of OT 1600 from auto press Carlo Abarth decide that they should made even more extreme variant based on the 850 saloon body. One of those four OT 1600 was stripped down, painted white with red stripes and equipped with 1,946 cc engine from 1965 Simca Abarth 2000 GT Corsa. Performance of Mostra, exhibition in Italian, 2.0-liter twin cam four-cylinder was 209 PS (154 kW; 206 bhp) and max. speed of 252 km/h (157 mph). Back mark on the car was OT Fiat Abarth 2mila, two thousand. Fiat didn't give green light for OT 1600 or OT Mostra so both projects stopped.

 

128 oli kerran kesäisenä pidemmän ajan laina-autona; mainio kaupunkikiesi vaihteensiirtoa lukuunottamatta.
Kone kiersi kepyesti ja korkealle, oli säädöt kohdallaan niistä ranttu.


Isompia Fiateja ollut sitten 131-Argenta väliltä takavetona ja etuvetona Tipo-Marea.
Ja sanoisin että varsin luotettavia vehkeitä ovat vastoin Essonbaarin tietäjien mielipiteitä eikä nuo nyt sen kummemmin edes ruostu. Ja yleistäen helvetin kivoja ajaa ja konetehoon nähden kulkevia. Cuore Sportivo.

Ja peruskulutusosia saa ihan kivasti vielä noihin vanhoihinkin kotimaastakin. Uudempien kanssa saattaa ongelmia tulla eri ecujen kanssa.

 

Hyvin pelaa pitemmälläkin matkalla.

Tuossa ollaan 5 vuotta sitten Norjassa 133:lla. Tai tämä kuva on Ruotsista Vänernin pohjoispuolelta, majoituttiin yhelle biitsille, pienellä autolla pääsi kätevästi ohittamaan puomit. 2000km tuli ongelmattomia kilometrejä tuolla reissulla.



Harrastuksena tuon itse maahan varaosia Italiasta. Eihän nuo valikoimat kovin suuret ole, mutta tuollaista perus kulutusosaa. Sitten kun saa uudet toimitilat valmiiksi parin vuoden päästä, koitetaan vähän laajentaa valikoimaa:

https://www.saminosat.net/tuotteet.html

 

Tämä onkin hyvä tietää, itsellä kun on 1970 128 perintökalu ensimmäiseltä omistajalta hallussa.
Jos vaikka joskus sellainen ihme tapahtuisi, että siihen hetki aikaa liikenisi.

 

Odottelinkin jo milloin sämpy vastaa tähän.

 

Itse olen joskus 'sillä silmällä' kusiaisia eli Fiat 600:ia katsellut, kun moinen oli eka kulkine missä meikäläistä kuljetettiin ja myös isän ensimmäinen kuljin moinen. Niin sitä talvellakin -25C pakkasessa lähdettiin yli 150km matkalle kaks alle 5 vuotiasta lasta ja vanhemmat. Ehkei nykyään enää.

Sen muistan, että semmoinen vika siihen tuli että vaihdelaatikosta aukes aina joku mutteri ja vaihteet katos samalla. Monta kertaa isä sen laatikon käytti auki aina vaan aukes se mutteri. Jäi seisomaan ja sitten oli sen Fiatin tarun loppu.

Tuo Italiasta tilaaminen on hieman hidastanut sitä, kun ei Italia taivu. Siksi jenkkien harrastaminen onkin helppoa, kun saa osat tilattua 'toisella kotimaisella'.

 

Semmosta vielä tuli fiat turboista mieleen että yhellä jantterilla oli kotipuolessa back in eighties kusiaisessa taas kerran se 127 900cc ja siihen lykätty turbo kawan ahdin. Kohtalaisesti se tais työntää sekin.

Ne italialaiset on muuten ainoita ketkä on kussu minua tilauksessa silmään ja aika monesta maasta on kumminkin tullu tilattua osia.

 

Muistan että ruotsi oli paska reppureissaajan maa, joka hiton sivutie oli puomitettu ja jos löysin vapaan alueen prätkä picknikille niin kohta oli poliisit kiinnostuneita..

 

Helkutti, meijän teltta.......