-79 Delta

Laitetaanpa ketju pystyyn tästä rakkineesta. Auto tuli minulle ensiharrasteeksi kolme vuotta sitten. Bensoitettu diisseli tämäkin, 350 + 350. Kesän tapahtumia on tullut täällä Savon alueella kierreltyä tällä, yleensä ilman suurempia murheita. Viimekesänä painin pienten lämpöongelmien kanssa, sekä aloittelin kunnostelemaan alustaa aina ajojen välissä. Lämmintä tallia ei ole niin pitää aina luovia ajaako vai rassaako.



Kuten aiemmin mainitsin, tein tähän viimekesänä pientä tukivarsien kunnostelua.


Puslat poistettuna, osat puhdisteltuna odottamassa maalausta.


Por 15 pinnassa, uusi pallonivel ja akseli.


Laittelin myös uutta jäähdytintä ja vesipumppua syksyllä, kun oli lämpöongelmaa ja pumppukin pikkuisen tihmi juorureijästä. Samalla maalasin apulaitteiden kiinnikkeitä ja hihnapyörät yms. sipistelyä. Taustalla taatut suomisähköt.



Takaumista tähän vuoteen. Koko minun omistusajan kone on pitänyt pientä naputusta venttiilikoneistosta, mutta nyt se tuntui pahenneen entisestään niin otin venttiilikoppaa irti ja löysinkin yhden todella väljän keinuvipupukin. Hyllystä löytyi varaosamoottorista (tulevaisuudessa tämä tarkoitus ehostaa ja vaihtaa tähän) ehjät keinuvivut ja niitä irrottaessa katse osui 2. pytyn pakoventtiiliin joka istui melko syvässä retainerissa.



Pistin tilaten venttiilijousipuristimen ja narun avulla sain lukot pois ilman venttiilin tippumista.


Hieman siellä oli kulumaa lukoissa, en tiedä mitä on tapahtunut, mutta sieltä oli irronut palasta ja reunat oli hioutuneet teräväksi. Vieressä uusi pari varaosakoneesta.


Nyt näytti jo terveemmältä.


Lumien sulaminen pakottaa toimimaan niin otin vesipumpun uudelleen irti ja kokeilin fel-pron tiivisteellä kasata. Pumpun mukana tullut tiiviste oli todella ohut ja ei tiivistänyt kunnolla.


Nyt pysyi vedet sisällä, naputus oli hävinnyt ja kone kävi muutenkin hyvin. Jotain siis tehnyt oikein.


Savujen oton jälkeen innostuin uusaamaan bensaputkia, kun vanhat näytti jo sille, että palovakuutuksen voimassaolo on syytä tarkistaa. Tästä lisää myöhemmin, kun saa hommaa etiäpäin.

 

Asiallista laittamista,ei tallin kiiltävä lattia paljo häikäse niin silti vaan remppaa tehdään "nurkka kerrallaan"

 

Nojoo, onhan tämä vähä tämmöstä. Selkä ja polvet kiittää kun sepelipohjaisessa katoksessa roikkavalon kanssa turaa. Monasti mielessä kyseenalaistaa homman järkevyyttä.

 

No täällä laitettiin starttia toissa talvena paikoilleen reilussa 20 asteen pakkasessa joilloin mun mielenterveyttä epäiltiin niin totesin siihen oot aivan oikeassa,mutta jokin tässä mättää kun nyt vasta huomaat tälläsiä

 

Nyt saa soppaa

 

Kuulostaa putkivammaselta honda monkeyltä.

 

..ja silti paljon paremmalta kuin moni kylillä pörräävä "turpovolovo"!

 

Ei sentään pv:ltä

 

Niin tekee varmaan erilliset tuplaputket?

Meikän 307 kuulostaa yhdellä videolla aivan joltain 4 pyttyseltä putki viritykseltä

 

Kesän aikana koki oldsi pienen muodonmuutoksen. Elähtänyt maalipinta sai väistyä ja hioin savolaista hulluutta ja somalilaikkoja käyttäen koko laitoksen pellille. Oli kyllä semmoinen homma, ettei heti tee mieli tehdä vastaavaa.


Sitten armotonta pohjien hankausta, näissäkin sattui muutamia vastoinkäymisiä, mm. Osa pakkeleista jätti kuivumatta yms. Sisulla niistäkin selvittiin ja pääsin pintavärin kimppuun. Mainittakoon tässäkohtaa, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun ruiskulla maalaan. Väriksi valikoitui corveten atomic orange, joka näyttää kyllä hienolta auringonpaisteessa!





Eihän tämä virheetön ole, ulkona kun tekee niin roskia joutuu poistamaaan ja pari lakkavalumaakin saa vesihioda alas. Mutta eikö tekemisen ilo ja lopputulos jolla itse kehtaa ajella ole se pääasia?

 

Pitkin harppauksin päivitystä tähänkin.

Keväällä kasailin sisustan ja korin osat nippuun, mitä maalausta varten olin purkanut. Samalla uudet ovitiivisteet, johan tuota tuli muutama vuosi ajeltua ilman.


Musiikkivehkeet kokivat myös päivityksen, taakse asentui hertzin 6x9 jota soitellaan vahvistimen kautta ja eteen orkkispaikoille dd audion pikku koaksiaalit. Nuissa asennustila on todella ahdas.




Sitten se suurempi urakka, nimittäin korin vesihionta. Paikkapaikoin olisi pitänyt ottaa rohkeammin epätasaisuuksia alas, mutta eipä sitä kukaan kiellä ottamasta uutta kierrosta joskus. Lopuksi vielä myllytys niin siitähän alkoi ihan kuoriutua jo auto.






Paljon tuli opittua pintakäsittelyistä, koskaan kun en aiemmin ollut maaliruiskua tahi myllytyskonetta käsissäni pidellyt. Ammattimies olisi varmaan tehnyt suurimman osan asioista toisin.