Uusi Mobilisti lehti....

Nettisivulla muuten käy laskuri väärään suuntaan...

 

Laskuri korjattu, vielä kun joku vaihtaisi uusimman lehden tuohon etusivulle...

 

Hmm....se ei tarkoita välttämättä etteikö asia voisikkin olla niin vaikka kielletään sen olevan,tuo on ikivanha juju viedä huomio pois kun ei halua kommentoida mitään mutta luonnollisesti toivomme ettei lusikat ole menneet jakoon kotona,sukset ristiin vahvan vaikuttajan kanssa toimituksessa tai mitään vakavia terveysongelmia.

Hyvin pestisi hoidit kerrassaan,kiitos siitä ja emme toki tiedä mihin Mobilistin suunta muuttuu koska varmasti tämä kuin ehkä pari seuraavaakin numeroa vielä pohjautuu vanhan päätoimittajan pohjustamiin linjoihin ja juttuihin mutta mikäli KLB linjaa tunnemme unohdamme pitkälti krominkiillon V8 kera ja keskitymme Mummo Ankan ajan vekottimiin ja Anglia tyylisiin ja tehoisiin ajopeleihin sekä sota-ajan kuorma-autoihin jne enempi toisen laidan edustajiin mitä me täällä harrastelemme pääosin.

 

Mediaväki toimii tapojensa / etujensa mukaan. Kun tarvitaan huomiota, herätetään huomiota. Pätee myös Mobilisti lehteen. Hyvänä esimerkkinä mm. Tesla, joka esitteli pari vuotta sitten uuden cybertruckin "särkymättömine" ikkunoineen, niin auton ensiesittelytilaisuudessa ikkunaan heitetty kivi särkikin ikkunan. Jokainen arvasi, että ikkunan rikkoutuminen oli tarkoin suunniteltu temppu, jonka tarkoitus oli vain saada Teslalle paljon ilmaista mediahuomiota. Ja tässä todella onnistuttiin.

Varmasti myös Mobilisti lehden toimitus tietää nämä julkisuuspelikuviot, johon viittaa päätoimittajan vaihtumiseen liittyvä tiedotus. Mediahiljaisuudella ja ylläkerrotulla sensuurilla saadaan mahdollisimman paljon huomiota. Se on sitten eri asia miksi näin toimitaan? Pitkäaikaisia lukijoita kohtaan tämä ei ehkä ole järkevin tapa (minulla Mobilistilehdet vuodesta 1979) , mutta ne, jotka eivät niin hyvin Mobilisti lehteä tunne, tällainen toiminta lisää kiinnostusta. = pyrkimys saada uusia lehden tilaajia = lisää rahaa firman kassaan. Näissä asioissa ei vuosikymmenten asiakassuhteet merkitse mitään, vain uudet. Tuttu kuvio pankki-, teleoperaattori- kuin vakuutusmaailmasta.

Jos kyseessä olisi joku yhdentekevä mainoslehti, niin kukaan ei huomaisi mitään, kun päätoimittaja vaihtuu. Mutta oletan Kustannus OY Mobilistilla olevan runsaasti pitkäaikaisia asiakkuussuhteita, jolloin lukijat eivät vaihdu kuten mainoslehdyköillä? Juuri siksi Mobilistin päätoimittajan vaihtuminen näyttää olevan varsin kiinnostava aihe myös tällä keskustelupalstalla.

Kannattaa lukea Mobilisti lehden pääkirjoitus 7/2004, jolloin edellisen kerran KLB tuli takaisin päätoimittajaksi ja kuinka tyylikkäästi asia tuolloin tiedotettiin lukijoille. Kovin on lehden tiedotustapa muuttunut päälaelleen 17 vuodessa...

 

Pitäisikö tuo "Rakasta vihollistasi" ottaa vinkkinä tässä mysteerissä?

 

Uusimmat Mobilistit tuli selattua kirjastossa. Seniorissa graafikko Ouvisen taitto on perinteistä Mobilismia. Kuvat on kivoja ja ne ovat tarpeeksi isoja. Päälehti, se Janin entinen äänenkannattaja, on koottu sivuiksi kuin olisi taulukkolaskennalla tehty. Kolme palstaa ja pahimmillaan kolme tulitikkuaskin etiketin kokoista kuvaa rinta rinnan. Ja kuvat aina leikattu 1,2 tai 3 palstalle tasan. Tekstieditoripuoli on erilainen totuttuun nähden. Jutut ovat pikkuisen pitkän sorttisia ihan niin kuin "kaikki mistä on maksettu, painetaan". Ja mikä pahinta, yhteiskunnallinen kannanottaminen, politikointi, on kokonaan poissa. Kuka meidän ääntä edustaa, jos ei vapaan maan vapaa lehdistö! Vai onko se vapaa? Ettei olisi ollut lehdistötuen poisotolla uhattu, jos ei päätoimittaja voi olla alinomaa tökkimättä pääministeriä? Minä niin tykkäsin niistä pääkirjoituksista.

Seniorin Tsaikan kuvan kuvassa oleva ylistys autosta on erinomaista työtä Eesti Reklaamilta. "Teho on kaksinkertainen edeltävään malliin nähden". Ja seuraavaksi: "Kulutus hevosvoimaa kohti on lähes puolittunut". Voiko tuota enää paremmin ilmaista?

 

Eesti Reklaamin ilmaisu on minusta yhtä hyvä kuin kuulemani ja usein itsekin käyttämäni ”parempi kuin moni huonompi”.

tuosta juohtui mieleen myyntiteksti jonka suunnittelin aikoinaan käytettyjen ilmoitukseen eräälle autolle kun oli kuulemma tapana että jotain positiivista ja kuvaavaa pitää olla hinnan ja mallin lisäksi. Lähetin vedoksen päällikölle hyväksyttäväksi kun en saanut omin päin niitä julkaista ilman tuota kyseistä sensuuria. ”Kyrväkkä käyttöauto” ei läpäissyt seulaa. Myyntipäällikkö sanoi että hänelle oli opetettu nuorena kans että ei niin huonoa ettei jotain hyvää olis joka autosta sanottavaa. Kerran oli tiukalla ni ei keksiny muuta sanottavaa kuin ”tässä on se hyvää ettei ole paljon rahaa kiinni”.

 

Oliko Pässi joskus kynäilemässä mersulle mainostekstejä? Niillähän oli hetken aikaa slogan ”Vaihtoarvo on sen paras ominaisuus.”

 

Juu ei, markkinointialaa on kyllä sitäkin tullu opiskeltua pintaraapaisun verran eli muutama vuosi.

Isäukko joskus vuosia sitten sanoi minua kuvaillessaan paikalla olleille tuttavilleen että ”aikaisemmin koiralta kusi loppuu kuin meidän pojalta jutut”. Tosin työnantajat ja muut vastaavat tahot ei aina pidä ”luovuuttani” niin nerokkaana. Hulluuden ja nerouden raja kyllä onkin varsin häilyvä.

Semmoinen yhteys tässäkin kommentissa ja minussa on mopilistiin josta tämäkin topic on ja jota lehtenä ja sen toimittajia suuresti arvostan on se että vuosia sitten halusivat koeajaa stiga rattikelkan. Tarjosin mahdollisuutta meillä koska omistan oikein gran tourismo mallin. Helpolla museoon tämäkin konservoitavissa. Lievä -79 malli niinku mustalaiset myyntipuheissa sanoivat myyntiautoistaan kun tämä on joulun kantturoissa -78 hankittu uutena valtuutetulta jälkeenmyyjältä. Siis alkuperäisellä omistajalla koko ajan ollu. Eivät tullu ajamaan mutta julkaisivat kirjeen lehden sivulla kokonaan. Lienee ollut viihdyttävää lukemista tai liekö herättänyt myötähäpeää ja ollut varoittavana esimerkkinä kirjoitustyylistä.

 

Joulun kantturoissa -78 hankittu on kyllä jo lievä -80. Sen verran on tullut noita mainittuja myyntipuheita kuunneltua.

 

Päätoimittajan vaihtuminen selittääkin hyvin sen miksi kesällä laittamani juttuvinkki ei olisi voinut vähempää kiinnostaa silloista päätoimittajaa. Mietin silloin, että onko tyylisuunta muuttunut niin paljon, että keskitytään toisenlaisiin juttuihin.
Joskus 80-luvulla kun löysin lehden, niin muistan kuinka tuon vinkkaamani juttuvinkin tyyppiset jutut oli ihan parasta lehden antia ja todella mielenkiintoisia ja juuri niiden takia lukijaksi jäinkin.

Tästä syystä en osaa olla ihan hirveän harmissani päätoimittajan vaihtumisesta. En tarkoita, että vanha päätoimittaja olisi mitään väärää tehnyt, vaan jos on leipääntynyt hommaan, niin se on lehden kannalta hyvä, että tulee uutta ja tuoretta energiaa toimitukseen.

Toki vähän mietityttää lehden tulevaisuus, kun lehteä on ymmärtääkseni tehty melko perhepiirissä ja uuden päätoimittajan ikä lähentelee 90 vuotta. Lisäksi lehden laskeva painomäärä ja hyvin korkea hinta, jota ei oikein voi loputtomasti enää nostaa. Olen luultavasti positiivisesti yllättynyt, jos Mobilisti-lehteä vielä viiden vuoden kuluttua painetaan. Toisaalta vahvimpia selviytyjiä on ne, jotka kykenevät sopeutumaan muuttuneisiin olosuhteisiin.

 

Kuten olen aiemmin todennut, asiaton vittuilu toimitukselle vastataan vittuilulla takaisin. Tämä jos mikä on sinetöinyt suhteeni lehteen tehden kestotilaajan minusta kunnes perseeni pukkaa horsmaa. Ellei sitten linja/tyyli/jutut muutu radikaalisti. Sittenhän tämäkin kuluttaja ehkä äänestää euroillaan toisin. Enqvistin linjaan päätoimittajana olin ollut tyytyväinen. Luulen syiden vaihtumiseen olevan muuta kuin kyllästyminen, ellei sitten vanhaan patruunaan.

 

Firmalla on kaksi lehteä ja molemmilla oli oma päätoimittajansa. Yksissä käsissä toinen lehdistä on ”liikaa”. Aika harva business on sillä lailla pelastettu, että palataan takaisin vanhaan. Ei auta, vaikka vanhoina aikoina olisi mennyt paremmin, mutkun maailma on muuttunut, niin pitää muuttua mukana.

Mieli teki jouluksi pinoa autoaiheista painotuotehömppää, mutta aika kapeaksi jäi mun saalis Prisman lehtihyllystä hankittuna.

En tiedä, millä sen (lehdistön hävittävän) kehityksen voisi muuksi muuttaa. Lehdessä pitäisi kait olla jotakin semmoista, mitä ei muualta saa.

 

Minä kun olen aina luullut että mopilisti on oikein tarkoitettu kaltaisilleni dinosauruksille, joiden mielestä suurin osa asioista oli paremmin ennen. Ja paperilehti on kiva lukea selällään soffalla toisin kuin läppäri. Jotenkin tämmöinen vanhan haikailu on minusta kuvastunut jutuista ja otsikoista tai sitten olen ollut jo vuosikymmeniä väärässä. En minä ainakaan halua muuttua, ainakaan joka asiassa. Jotkut uudet jutut on jees, mutta ei kaikki.

 

Lehdistökortin mukaan Moblan lukijat ovat >90% miesoletettuja ja ikäryhmäalueella 40-65 vuotta olevat kattavat lukijoista ainakin puolet. Likipitäen 50/50 Mobilistin päätoimittajavuodet huolehtineiden Bremerin ja Enqvistin keski-ikä on 70 vuotta, mutta ryhmän suuren hajonnan vuoks… ansiosta vain toinen osuu iältään tyypillisen lukijan raamiin.

Jatkuvuuden kannalta uusia lukijoita kannattaisi hakea nuoremmista ryhmistä. Entisiä tietysti samalla karkoittamatta.

Nykyisistä painotuotteistaan ei välttämättä löydy laajasti nuorisoa sytyttäviä juttuja. Mutta onhan siellä myös nuorempi Bremer, jolla kerrotun mukaan on jo kosketus kädet mustaaviin aineksiin. Ehkä pian painomusteeseenkin?

 

Eipä siitä montaa vuotta ole kun Mobilisti julkaisi kolmea lehteä, vaikka Mobilisti 2000 lyhyeksi kokeiluksi jäikin.

Vasta nyt näitä viestejä luettuna ymmärsin, miksi viimeisinkin numero tuntui jotenkin oudolta.

Aika haastava paikka on löytää päätoimittajaa tuollaiselle lehdelle. Ketosen Tapsakin on poissa hakijoiden rivistä.

 

Mobilisti on kyllä parhautta mutta onhan tuo KLBn työmäärä jo aivan älytön.Vähän ihmeissään miten tässä käy.Edellinen numero oli ehkä vähän pettymys mutta aina ei voi olla paras numero.

 

Tapsan myötä olisi ainakin maatalous vehje jutut lisääntyneet

Siellä pilven reunalta vanhat Tuulilasin tekijät Ketonen, Juntunen ja Yrkkä katsoo, kun maineikas lehti kuihtuu kasaan

 

Jos jotain lohtua tilanteessa on, niin vanhoihin Moblan numeroihin voi aina palata uudelleen, jolloin lehden huippuaika oli. Julkaistut jutut eivät koskaan pilaannu vanhuuttaan pois kuin maito purkissa.

Itsellä on hyllyssä kaikki väliltä 1979-2019. Siellä pysyy, koska luku- ja silmäilyarvo on suurempi kuin myyntiarvo. Lopetin kalliihkon tilauksen -19 ja siirryin kirjastolukijaksi, koska nykyään vain 1/3-osan sisällöstä kiinnostaa lukea sanasta sanaan. Joitain toisia kiinnostaa ne loput.. ◘

 

Uusi lehti odotti kotona. Halmkrona on uusi päätoimittaja.