mistä motivaatio?

Kyllä se on ihan sama mitä mä teen, ei musta olis Iisakin kirkon rakentajaks. Ei vaan oo sellasta pitkäjänteisyyttä päässyt kehittymään. Jos ei oo kiire, ni täytyy istuu hetkeks odottamaan, että se tulee.

 

Puhun tässä lähinnä omista kokemuksistani. Yleensä jos joku hanke on mennyt mönkään tai viivästynyt kohtuuttomasti, on syynä ollut yksinkertaisesti

-budjetoinnin virheet
-aikaresurssit
-tietotaidot

ja tähän on tavattoman helppo langeta, ellei todella mieti tarkasti ennen kuin lähtee "projektisoimaan" ajokuntoisia autoja. Melkein joka kimppatallista löytyy esimerkkejä autoista, jotka ovat olleet projektiasteella jopa vuosikymmeniä. Voidaan kyllä kysyä, että kannattiko moinen.

Kovimman kautta olen tajunnut, että tärkeintä on olla kesällä liikkeellä, ajella sillä harrasteautolla, eikä vain vuodesta toiseen upottaa siihen rahaa ilman että mitään konkreettista syntyy.

Sitten yksi seikka kanssa mihin olen itse sortunut useampaankin otteeseen. LIIKAA eri projekteja. Ei siitä tule mitään ellei ole hyvin palkattu fakiiri. No näitäkin heppuja on jotka hanskaavat tuollaisen suuremman kokoelman, eivätkä aina ole kroisoksia, mutta ainakin mulle on ihan selkeästi parempi keskittyä 1-2 harrastepeliin max.

Elämäntilanteet vaihtelevat ja niiden myötä valmius harrastaa laajempia projektikokonaisuuksia samaten. Kun miettii mitä -yllättäviäkin - menoja on tänäkin keväänä ollut asumiseen liittyen, niin niillähän olisi voinut jo vaikka mitä ihmeitä tehdä harrasteautoihin. Pakko vaan priorisoida.

Ihannetilannehan on se, että on jotain millä voi harrastaa kesäisin, ja sitten erikseen jokin pitkäaikaisempi, radikaalimpi projekti. No katotaan nyt sitten mitä tästä uusimmasta "strategiasta" lopuksi tulee. Toivottavasti aikaisemmasta oppineena...

 

Strategia rimmaa kelvollisesti tragedian kanssa.

 

No meidän ei Jykä ainakaan kannata sekoittua samaan projektiin. Cudaa on nyt tehty 2.5 vuotta, menee vielä ainakin vuosi. Suurinpana syynä se, että ekaa kertaa yritän tehdä omista romuista edes jonkunlaisen. Toiseks se että näin isossa projektissa joutuu välillää vetämään pitkää säästökuuria jos ei halua kikkailla velkarahalla.

Motivaation oon saanut pidettyä yllä niin, että olen tehnyt aina osakokonaisuuden kerralla valmiiksi. Näin tulee myös näkyvää eikä aina tarvi pyöriä pelkkien paskahommien kanssa. Lisäks en ole epäröinyt huutaa apua (myös rahalla) niihin hommiin joista en itse olis saanut rimaa ylittäviä.

Paras motivaation laskija on sähköpostiviesti, jossa kerrottaan että joka risauksesta tarvi laittaa nettiin kuvia..

 

Ja kun sitten lopulta todetaan, että ei jaksa/saa/vitsi kasata autoa nippuun, sitä myydään tunnearvon hinnalla, kun siinä on niin hurjasti rahaa kiinni...
Onni on tietysti, jos sille rojektille on edes se kimppatallipaikka, ettei se lahoa jossain kadunvarressa tahi parkkipaikalla vaan odottamassa inspiraatiota, jota ei koskaan tule. Ainakaan ennen huligaaneja.

Kyllä mä luulen, että meistä OD:laisista jokainen osaa pistää auton atomeiksi... mutta kuka sen rojukasan niputtaa takaisin autoksi ja kadulle? Mä olen nyt kolmatta vuotta kasannut (lue kasauttanut) rakennussarjaa, jonkun 90 -luvun alussa projektisoimaa autoa... eikä tosiaan ole kiitollisimpia hommia. Onneks on ollut myös vakuuttavat tukijoukot (eli niitä osaajia) ja perseellepotkijoita (aikaresurssit). Toivoa edelleen siis on, mutta ikänä en autoa hylsyksi pura, se on jämpti niin.

Näin on.

 

Itsekin olen oppinut että tarttis sillä autolla päästä ajamaan edes pari viikkoa kesässä ei tehdä niin montaa osa-aluetta kerralla kuntoon että vessa makaa tallissa 4v. Noin kävi itelle ja auto näyttää silti aika väsyneeltä,nyt yritän fiksailla jonkun kohdan kerrallaan.

Toki näyttää venyvän valmistuminen pitkälle kesään mutta uskon että pääsen kyllä kesällä ajelemaan.

Toinen ja mulle suurempi hidaste on raha tai sen puute.En nyt haaveile mistään miljoona budjetista mutta jos olis silleen suht mukavasti laittaa rahaa projektiin joka kuukausi niin siihen tulee sellainen tekemisen/valmistumisen meininki joka motivoi kummasti lisää ja antaa hitosti potkua työntekoon.

Ps. Tämä streetrace wannabe touhu on kyllä itelle vähän liian iso pala,hommasta on hauskuus ja motivaatio mennä sinne tallille,jos ei nyt kadonnut niin ainakin vähentynyt kun ei per..... tule valmista,voipi olla tää räkreistouhu mulle liian iso pala.Meinaa ihan usko loppua välillä kun pitää kitkuttaa 6kk että saa jonkun 400-500e:n ostoksen tehtyä.
Toki auttoi kummasti kun pääsi viime kesänä vetämään ekat lähdöt mutta saattaa olla että siirryn takaisin cruising osastoon ja pistän race osat hyllylle odottamaan paksumpaa lompsaa ja toista kevyempää koppaa.
Niin no,mitäs aloin fiilata foorttia..

 

Taitaa homma riippua aika paljon siitäkin mistä tykkää... Itse rassailen ehkä mieluummin tallilla kuin ajelen tolla vehkeellä Sehän nyt vaan on autolla ajamista

Toki olisi tarkoitus ensi kesänä päästä tien päällekin kokeilemaan...

 

Hihi! Autoharrastus kannattaa aloittaa haalimalla sammalikosta ensin läjä pellinsuikaleita - ne on yleensä edullisia ja näin pääset käsiksi "projektiin", eli sulla on tiedossa merkki ja malli, jota harrastat. Sit tutustut siihen kulkineeseen osa osalta kirjoja selaamalla, jotta takaraivoosi piirtyy kuva jokaisesta autoon kuuluvasta osasta. Sit vaan kiertelemään krouveja ja kansalaisopiston jumppakerhoja ja huoltamoisen kuppiloita ja jututtamaan keski-iältään 75v kansalaisia, josko kellään mittään tietoo mistään osista. Näin toimien saat hyvällä tuurilla "kuumia" vihjeitä harava/ompelukoneiden osista sekä polkupyöristä ja pesukoneista. Näiden vihjeiden perässä kun ajelee Hangosta Lappeenrannan, Iisalmen, Ämmänsaaren, Pyhännän ja Rauman kautta Lahteen ja kiikuttaa näitä löytöjä vaan todetakseen perillepäästyään, jotta puolet siitä hilseestä on karissu vt.25:lle. Hyvänä puolena tässä on se, että nurkkiisi kertyy osia Skodasta Chevrolettiin ja Buickista Wartburgiin, joten projektien jatkuvuus on turvattu vuosikymmeniksi eteenpäin. Tässä lomassa kun hitsaa/hiekkapuhaltaa/maalaa/ruuvaa sattumalta myös omaan projektiin löytyneitä osia, huomaa projektin etenevän hitaasti mutta epävarmasti. Niinä harvoina kertoina, kun tapaa toisia harrastajia - joutuu kysymyssateeseen, et "koskas sun projekti liikkuu?" "millä sä oikeen ajelet ite?" Siinä sitte koitat vastailla saamatta sellasta virtuaalirakentajan mainetta.

Eipä sillä - kyllä motivaatioo on, ei kait tätä muuten...? :wink:

 

Hyvät näyttelyt ja tapahtumat saa mulla parhaiten motivaation nousemaan. Samoin vierailut jollain uusilla talleilla. Ja toimivat rakenteluoivallukset. Auto on siinä vaiheessa et jonkinlaiset visiot ajamaanpääsystäkin jo motivoi(sitähän ne on tehny jo vuosia).Rojekti itsekin yllättää jollain visuaalisella vivahduksesta jostain kauniista, varsinkin parin päivän tauon jälkeen. Muutaman kerran oon huomannu pientä rojektiväsymistä tallille mäntyäni..silloin pitää tehdä jotain pikkujuttua ja siitä se taas lähtee...haalarit niskaan ja hommiin. Parasta olisi olla rojektiaikana joku kesäkulkine, jolla purkaa ajohaluja..Ne on tullu vaan myytyä päärojektia rahoittaessa. Halu päästä uusien rojektien kimppuunkin on välillä suuri..motivoivaa kai sekin....äh sekopäähommaa tää on. Lista siitä mitä sit tekee ku tää on ajossa alkaa olla huolestuttavan pitkä.....Onneksi(?!) työt ja perhe tasapainottaa ajanviennillään kuviota. Pari viikkoa ilman työstöä saa tekemisen taas tuntumaan hyvältä..jopa sielua lepuuttavalta.

 

Motivaatiota saa siitä että kesä lähestyy ja siitä että tehty homma on aina tehty. Työn alla on tällähaavaa käyttöpeliin ruostepaikkausta/ pohjustusta ja se ei ole todellakaan lempihommaani. Välillä pitää väkisin vaan puskea rojektia eteenpäin ja ajatella että eipähän tätäkään tarvi tehä sitten kesällä vaan saa keskittyä rauhassa ajelemiseen.

 

Juuri näin!!! Pystyn samaistumaan ylläolevaan tekstiin täydellisesti