1957 Ford Fairlane 500 ja isolohkon sovitus

Moron,

Kerron paatoksen lailla hankkimani siipivoortin rakentelusta.
Lisäilen tarinaa ja kuvia pikku hiljaa

Syksyllä 2019 sattui bongaamaan facesta jenkkilän siipivoortisivulta juuri minun kriteerit täyttävän(halapa ja 4d) -57 faikun.

Tekniikalta 272 y-lohko ja sen perässä fordomatic. Ilmoituksessa kerrottiin auton vaativan overhaulin, mutta liikkuun ja pysähtyy omin voimin.
Nopea soitto ja viestittely Old Motorshop Oulun Mikan kanssa, joka pisti nopeasti yhteydet pyörimään. Amerikan päässä kontakti, kaupat, ja maarahti järjestyi jo seuraavalle päivälle. Ja kaupat tehtiin.


Ostokrapula ei vielä päässyt tulemaan.
Rahdilla kylmään Pohjolaan ei ollut kiire, koska -53 customlinessä oli monenmoista touhua kesken ja rästihommat tuli saada talavisyvämmellä valmiiksi. Lisäksi ehdin tilata faikun kyytiin muutamia osia.

Maaliskuun 13. kontti saapui Ouluun.
Pieni jännitysaspekti oli, kun tuli ehkä lukijoillekkin tuttu KORONA. Kontti pötkötteli muutamia päiviä Keski-Euroopan kiireissä ja silleen...
Kontista paljastui juurikin mitä odottaa sopi. Likainen kulunut ja vuosikymmeniä nähnyt siipivoorti.

Kaikki listat oli tallessa. Kaikki ikkunat oli ehjät pois lukien juojanpuolen sivuikkuna oli halki.

Hirmuinen touhu alkoi faikun kanssa.
Ekana imuroida kaikki hämäkit ja niiden pesät pois.
Penkit ulos ja lattiamaton irrotuksen jälkeen alta paljastui Ameerikan Joen peltipaikat.
Nooh uutta peltiä saa kaupasta ja lankahan palaa virvokkeiden voimalla.
Jossai vaiheessa kaverin kanssa suoraa peltiä vääntäessä tuli mielee, ettei valmiiden lattiapeltien hankinta olisi ollutkaan huono juttu. Valmiita puolikkaita lattioita olisi meren takaa löytynyt yllättävänkin huokeasti.

Hitsauksien jälkeen sudin lattian ruostekohtiin fosforihapon ja päälle maalin.


Maalin kuivuttua venytin lattiaan bitumieristystä ja uuden lattiamaton.
Sohvien takaisin asennuksen jälkeen aloin tutkia tekniikkaa.
Myynti-ilmoituksessa mainittiin, ettei tankki ollut. Uusi löytyi ebäystä.
Y-lohko hyrähti käyntiin aika kivuttomasti uusien sytkäosien kanssa.

Auto liikkui eteentaakse ja pysähtyy. Ihmetellä täytyy mitä Ameerikan Joe on touhunnut, kun on saanut takaiskarit mutkalle.
Muutamia osia odotellessa keksin, että pitäähän autossa olla vetokoukku. Tori.fistä sattui löytämään Ladan vetokoukun ja tietysti HALAVALLA. Pienen pähkäilyn ja heppailun jälkeen koukusta tuli aivan tekijästä näköinen.
Puuttuvien osien saavuttua oli aika ensimmäisen koeajon.
Auto tuntui aivan kuten 50-luvun voortin kuulukin.

Muutaman tarrakilvillä tehtyjen koeajojen havaittujen korjausten jälkeen lähdin rohkeasti tarjoamaan faikkua Top-Katsastukseen. Muutama väljä nivel löytyi ohjauksesta ja etupoikkipalkista akun kohdalta löytyi reikä. Toisella näytöllä faikku läpäisi katsastuksen.
Kesä ja syksy meni melkein päivittäisessä ajossa. Pieniä säätöjä kaasarin ja parin muun kohdan kanssa.

Syksyn tultua aloin miettiä, että mitähän kummaa faikulle keksisi.
Entisöintiin en ala, joten jotain muuta. Kaverilleni oli kertynyt ylimääräisiä 460+C6 isolohkon paketteja ja jostain kumman syystä kaveri oli valmis yhdestä paketista luopumaan.
Parin tarjouksen vaihdon jälkeen päästiin molempia tyydyttävään kauppahintaan.

Isolohko on alkujaan ollut -73 lincolnissa(ehkä). Tai ainakin vahva epäilys on.

Alkoi mahdoton intterwebin selailu, että onko moinen tekniikka mahdollista saada mahtumaan -57 pellin alle. Hyviä projekteja löytyikin, joiden innon saattelema aloin purkaa y-lohko pois faikusta.

Jatkuu...

 

Se ei upottanu kuvia oikein, siis ei lataa niitä sivulle mutta ne saa auki kumminki klikkaamalla toiseen välilehteen.

 

Entäs ny?

 

En tiiä miten tuolta kuvat.fin kautta toimii toi linkitys, näköjään vähä erikoinen. Mutta nyt tosiaan näkyy vaan linkit. Pitäs toho IMG-tagien sisään saaha enkunkielinen "copy image address", en jaksa ettiä suomennosta mutta tuolla kuvaosotejollaki se pitäs saaha linkittymään oikein, viimestään ku ottaa https:stä ton S-kirjaimen pois.

 

Asiallinen projekti! Tuon 460 väännöllä liikuttaa jo keveästi Fordin aikaisempiakin isokoppasia, muistaakseni suht painavia ovat. Aluimusarjalla sais painonkin suht lähelle Y-blockia? Akselipainoja muutoskatsastukseen ajatellen.

 

Tämä on hyvä painotaulukko Ford koneille.

Ford 289/302 V8 460 pounds 230 kg (late 5.0s are a bit lighter)
Ford BOSS 302 500 250
Ford 351 Cleveland 550 275 (includes BOSS and Australian 302-C)
Ford 351 Windsor 510 255
Ford Y block V8 625lbs 312,5kg (272-312 CID)
Ford FE big block 650 325 (332-428 CID)
Ford FE big block 670 335 ('59 352 CID)
Ford 429/460 V8 640lbs 320kg
Ford BOSS 429 680 340 (iron block, aluminum heads)


Fordin 429/460 on nettitiedon mukaan yleensä helvetin painava, koska taulukoiden koostaja on käyttänyt monessakin eri paikassa 429/460 painoa koko jäähdytysjärjestelmän ja lauhduttimien kanssa eli siinä on ollut 30l nesteitä, syylärit, letkut yms. Se on ollut jotain +700 lbs monessakin eri paikassa. Me ollaan 460 punnittu ja Fordin tehtaan painoraporteista ilmenee tämä em. höpsöily. Käytännössä 429 vs. FE ovat hyvin saman painoisia, FE hyötyy paljon jos leveä kuin ladonovi imusarja vaihtuu alumiiniseen. Suuria muutoksia tai jos mitään ei tarvita tässä valossa mitä taulukko kertoo. Akun siirto esim. takakompukkaan tasoittaa tilanteen. 429:n saa lähes tulkoon kiloilleen saman painoiseksi mitä vakio esim. 351w tai 351c, kunhan alumiinia käytetään kansissa ja imusarjassa. Alumiinilohkoon ei tarvitse siirtyä.

 

Jatketaan taas kirjoitusta.
Tekniikan vaihto jatkui faikun keulan purulla.
Isolohkon hain kaverilta ACC-hallille ja hetihän sitä moottori pakettia piti faikkuun sovittaa. Kyllähän se sinne sopii "heleposti"...



Isoimmat sovittelut oli kuskinpuolen pakosarjan, vaihdelaatikkotunnelin ja öljypohjan kanssa.

Kuskinpuolen pakosarja osuu ohjaussimpukkaan, joten päätin kolota hieman pakosarjaan tilaa.





Tekniikan vaihto jatkui faikun keulan purulla. Tämä mahdollisti paremmin moottorikannakkeiden sovittelun ja helpottaa elämää konehuoneessa muutenkin todella paljon.

Kun raakasovittelu ja toteaminen, että isolohko mahtuu faikkuun aloin purkaa moottoria osiin. Tiedossa oli, että moottori on otettu ajossa olevasta Lincolnista. Kampurasta pyörittäessä tuntui aivan hyvät puristukset ja kone näytti päällisin puolin kohtuullisesti ajetulta.
Purettua moottori näytti oikein hyvältä aihiolta. Sylinterit ja laakerit olivat stanttu koossa. Sylinteriputkissa näkyi vielä hieman hoonijälkea ja putket olivat vain hieman kuluneet, joten isompaa porausta ei tarvittu. Yläkuolokohdan pienet pykälät hiottiin pois jonka jälkeen putket hoonattiin kotikonstein. Jenkkilästä tilasin Rockauto.com:sta korjaussetin(liukulaakerit ja kaikki tiivisteet).

Venttiilit ja imukanavat sekä männät olivat hirmuisessa karstakerroksessa. Karsta kertyminen on varmaankin johtunut jumiutuneesta EGR-venttiilistä.

Nyt oli puretun lohkon kanssa helppo sovitella moottori ja vaihdelaatikko oikealla kohdalle ja alkaa rakentamaan kannakkeet.

Moottorin ja vaihdelaatikon tukikumeiksi valitsin -59 ford F100 kumit. Näiden ympärille oli helppo rakentaa kannakkeet. OJL-engineering:ltä sain helposti sopivat laserleikatut teräslevyt.

Kuvassa raakileversiot, mutta aivan toimavat ja kohtuu simppelit sattui tulemaan.
Alkuperäistä kannakepalkkia joutui hiukkassen modaamaan vaihdelaatikon öljypohjaa varten.
Kun kannakkeet oli valmiit saattoi moottorin kasaus alkaa.
Kampurasta hoonattiin kiillot pois. Pinnat oli tosi siistit.
Koska kannet ovat mallia D3VE eli säästepatilliset, joutui pienen pirrauksen tekemään kansien pakokanaville. Intternetin ihmeellinen maalima on täynnä ohjeita kuinka 460 vakiokansia saa paremmin virtaaviksi. Niimpä minäki hivasi pakokanavien patit pois ja silottelin muutenkin.

Nokaksi valitsin COMP Cams K34-227-4 sarjan Summitracing:stä. Sarjassa oli myös uusi jakoketju sekä pyörät. Lisäksi tilasin semirullakeinut, keinujen pinnapultit sekä tönäreiden ohjaimet. Vakiomittaiset tönärit tilasin myöskin, mutta epäilin tönäreiden mitassa olevan vielä säätämistä.
OJL-Engineering Limingassa koneisti kansiin pinnapulttien kierteet.