1968 Coronet 440 2D HT -laittelua

Kartiotiivistää, itse heitän liiman tai teipin varmistamaan, mutta maltillisesti, koska maadotus menee myös kierteen kautta.

 

Nyt näyttäisi siltä, että tämän vuoden ajelut on ajeltu., kun on syksy ja kaikki. Laitoin tankkiin bensansäilöntäainetta ja kävin heittämässä muutaman kymmenen kilometrin lenkin niin, että säilöntäaine varmasti sekoittui kunnolla ja kulkeutui kaasarille asti. Tälle kaudelle kilometreja tuli reilu 2500, ja nyt olen itse tällä autolla ajellut kolmen kesän aikana yhteensä suunnilleen 9400km. Josko ensi kesänä saisi kymppitonnin täyteen, saas nähdä.


Pari juttua tuli muuten vastaan. Ensiksi, käynnistäminen noin 10-asteisesta tallista oli hankalaa. Tuntui, ettei ryyppy ollut päällä lainkaan. Tuossahan on se Edelbrock Thunder AVS sähköryypyllä, ja tähän mennessä se on suunnilleen aina lähtenyt hyvin käyntiin ja käynnistyttyään jäänyt käymään juuri niin kuin kuuluukin. Mikähän tossa nyt on? Sen verran testasin, että kaasarille tulevat johdot olivat kunnolla kiinni ja niihin tuli jännite. Kun moottori jäi käyntiin, niin johtojen irrottaminen ja takaisinlaittaminen ei käyntiä muuttanut mihinkään, mutta pieni kipinä siitä syntyi, kun johton laittaa takaisin, eli siitä päätellen jossain ne kaasarin puolen liittimetkin ovat kiinni siellä kaasarissa.


Jaa mutta… Nyt tuli mieleen, että mulla oli sattuneesta syystä tuossa virrat päällä aika pitkään ennen käynnistystä. Useamman minuutin siis. Sekoittaako se jotenkin ryypyn toiminnan?

 

No niin, koitin tänään taas käynnistää ja hyvin toimi ryyppy. Eli mitä ilmeisimmin se meni viimeksi sekaisin siksi, että virrat olivat pitkään päällä ennen käynnistämistä. Jostain löytämäni nettikeskustelukin tätä ajatusta tukisi. Pesin sitten auton ja vaihdoin moottoriöljyt ja suodattimen.

Mutta nyt kaipaisin taas vinkkejä...

Onkos tässä moottorissa jotakin sellaisia kohtia, joita kannattaisi päivittää nykyaikaisemmaksi, jotta moottori kestäisi mahdollisimman pitkään?
- Jakopää? Ilmeisesti ei ole alun perin niin luotettava?
- Öljy- tai vesipumppu?
- Jotain muuta?

Tämän pohdiskelun tausta on osittain se, että tuosta kuuluu nyt jotakin ylimääräistä kalkatusta, jota on hakala paikantaa. Taajuus muuttuu moottorin kierrosten mukaan ja tyhjäkäynnillä kuuluu parhaiten. Yksi puolituttu sitä osui kuuntelemaan ja hän arveli, että se voisi tulla jakopäästä, jos ketju pääsee kolisemaan johonkin. Mutta voisi tuo joku apulaitekin tietysti olla, tai jotain ihan muuta. Mielestäni paremmin se kuuluu kylmällä koneella, eikä kuulosta venttiilin / nostimen naputukselta; tämä ääni ei ole niin terävä kuin venttiiliäänet yleensä ovat. Onko olemassa joku tyypillinen kohta, joka voisi tuollaista aiheuttaa?

Kun nimittäin mulla nyt ei ole oikein selvinnyt, että mitä mä tuolta moottoripuolelta oikeastaan haluaisin, niin toistaiseksi varmaan mennään niin, että tuo moottori peruskonstruktiona pysyy ja koitetaan vaan pitää huoli, että se kestäisi mahdollisimman luotettavasti. Jotenkin toiveena olisi, että tämännäköisessä autossa saisi olla enemmänkin voimaa kuin mitä nyt on tarjolla. Vaihtoehtoja hamaan tulevaisuuteen olisi erilaisia, esim.
- Pitää nykyinen moottori ja hankkia siihen uudet isompipuristeiset männät + nokka + ehkä kannet jne.
- Pitää nykyinen moottori ja hannia siihen stroukkisarja + siihen sopivat muut osat
- Säästää tämä alkuperäinen moottori virittämiseltä ja mahdollisilta sen aiheuttamilta vaurioilta ja hankkia jostain 383 aihio ja tehdä siitä, stroukkikone tai ei-stroukattu kireämpi versio
- Tai hankkia joku vallan muu aihio, kuten 400 tai 440, tosin haluaisin, että tämän konehuone voisi olla niin paljon alkuperäisen näköinen, että autosta voisi tehdä museoajoneuvon. Siihen ei noi 440 -lohkot oikein enää sovi.
- Ja onhan noita valmiiksi tehtyjä moottoreitakin myynnissä silloin tällöin. Ei ole sellainenkaan poissuljettu.

Ja vielä yksi kysymys tähän lähempään tulevaisuuteen... JOS jakopää olisi hyvä vaihta, niin samallapa siinä menisi kai suht helposti myös nokka-akseli uusiksi? Ja nostimet ja venttiilijouset myös vissiin pitäisi samalla laittaa. Joskus aiemmin toisessa keskustelussa kyselin tuota, ja silloin aika suora palaute oli, ettei tälle kannata nokkaa vaihtaa, kun tämä on niin matalapuristeinen, ettei siitä ole kummemmin iloa. Yhdelllä jenkkifoorumilla joku tyyppi kertoi näitä tehneensä useita ja hänen näkemyksensä oli, että nokan vaihtaminenkin kuitenkin auttaisi huomattavastikin ja tälle 2bbl 383:lle + 2,71 välitteiselle perälle sopivin olisi Comp Cams XE262H tai Lunati Voodoo -samanlaisilla spekseillä. Mitä mieltä tuosta ollaan, kannattaako nokkaa vaihtaa vai antaa vaan olla alkuperäinen?

 

Mä mitään mistään tiedä, mut miksei 440:stä? Onhan noita tietääkseni saanu silläkin motilla, eli ei pitäis olla este museostatukselle, jos kone muuten ns. ajan mukainen. Tietty jos itteä jostain syystä tökkii, mut jos sieltä meinaa mahdollisesti joka tapauksessa alkuperäisen laittaa "hyllylle", ni onko väliä laittaako tilalle "epäaidon" 383:n vai 440:n...?

 

Mites ois tommonen just matalapuristeiselle koneelle suunniteltu Whiplash nokka?
http://www.hughesengines.com/TechArticles/10whiplashcams.php

 

Noh joo, vähän kesti vastata, mutta siis...

Syy siihen, että tykkäisin pitää ulkoisesti alkuperäisen näköisen moottorin, on siinä, että mä meinaisin tehdä tästä museoajoneuvon jossain vaiheessa. Ainakin yksi museotarkastaja mun toista autoa tarkastaessaan halusi ehdottomasti moottorinumerosta varmistaa, että autossa on alkuperäinen moottori. Oli kuulemma tullut joskus SAHK:lta pahasti noottia, kun oli huomaamattaan hyväksynyt museoajoneuvoksi Mersun, jossa 220D -moottorin tilalla oli 240D kone. Niissä ei ole ulkoisesti kuulemma mitään eroa, molempia oli ollut sen auton valmistusaikaan tarjolla, enkä tiedä, mistä se moottoriswappi oli lopulta edes käynyt ilmi.

Ja jos tuolla samalla kaavalla ajattelee, niin 383 Coronetin museokatsastus 440 moottorilla ei taitaisi onnistua. Toisaalta onpa siinä nytkin jo väärä imusarja ja ilmanputsari sekä kaasari ja pakosarjat. Niistä tosin ainoastaan kaasari ei ole aikakauden mukainen lisävaruste, ja senkin saa aika näppärästi naamioitua näyttämään riittävän paljon tuon aikakauden Carterilta. Tai no, tuskin noi peltisarjatkaan ovat aikakauden mukaiset tuollaisenaan, mutta kyllähän silloinkin jo oli Hookerin sarjoja markkinoilla. Moottorinumerostahan tuota moottoria ei tähän autoon pysty yksilöimään, vaikkakin toki valmistusajankohdan pystyy toteamaan. Pitää tuota vissiin vielä vähän selvitellä, että miten tuohon moottoriasiaan suhtaudutaan museoajoneuvojen kanssa yleisemmin. 383:n kanssa sitä ei sen kummemmin tosin tarvitsisi edes miettiä. Paitsi, jos sen stroukkaa ja sitten asianmukaisesti muutoskatsastaa, niin taas saatetaan olla ongelmissa tuon museokelpoisuusasian kanssa... Mullehan toi museorekisteröinti ei olisi mikään statusasia, mutta kustannuksia se pudottaa selvästi ja helpottaa, kun ei enää sen jälkeen tarvitse miettiä, missä vaiheessa ottaa auton pois liikennekäytöstä ja koska laittaa takaisin. Se on itse asiassa tosi kiva piirre noissa.


Toi Whiplash olikin mielenkiintoinen nokka. Mitä nyt vaikka youtubesta löytyy pätkiä, jossa on 383 koneita Whiplash -nokalla, niin ainakin ne kuulostavat hienolta ja useimmat käyttäjät ovat foorumeilla kertoneet positiivisia kokemuksia.

Vielä palaan samaan kysymykseen lopuksi - onko tässä orkkismoottorissa sellaisia riskipaikkoja, jotka ehdottomasti kannattaisi laittaa vaikka varmuuden vuoksi uusiksi, jotta se kestäisi normaalikäyttöä mahdollisimman hyvin? Kun en sitä ihan ensimmäiseksi vielä ole vaihtamassa pois ainakaan näillä näkymin.

 

Ny taitaa olla aika puolueelliset linjat MR-tarkastuksissa, kun motskaripuolella MR-Jawoihin nostetaan puristuksia, vaihdetaan kaasaria Mikuniin, avarrellaan kanavia ja vaimentimia. Linjana on että jos ei näy päällepäin, on muutokset OK. MR-piireissä jyllää Jawa-mafia

 

No joo, en ole tämän auton kanssa nyt tehnyt paljon muuta kuin ihmetellyt, että mitä seuraavaksi keksisi.


Kuten edellä olen tuonutkin esille, niin kiinnostaisi saada moottorista vähän lisää potkua ja samalla varmistella, että se kestäisi käyttöä jatkossakin. Oikein ei ole vielä tullut kannanottoja siihen, että onko tuossa moottorissa jotain tiettyjä heikkoja kohtia, kun niihin tietysti olisi hyvä puuttua ennen kuin aiheuttavat ongelmaa. Siis jos sellaisia kohtia on.


Edellä sainkin vinkin Hughes Whiplash –nokasta, ja tosiaan hyviä kokemuksia näyttää ihmisillä siitä olevan. Laittelin sinne Huhgesille kyselyä, mitä nokkaa he suosittelisivat – siinä piti vastailla melkoiseen määrään kysymyksiä moottorin tyypistä, puristuksista, kansista, kaasarista, auton painosta, välityksistä, rengaskoosta, toivottavista ominaisuuksista jne. ja heidän vastauksensa oli, että juuri tällaisiin sovelluksiin Whiplash on suunniteltu parantamaan käyttöominaisuuksia. Kiinnostaisi kovasti.


Samalla, jos tuon nokan vaihtaisi, niin ymmärtääkseni jakopää kannattaisi uusia. Jostainhan se moottori nyt pitää varsinkin kylmänä kolkotusta, joka saattaa tulla jakopäästä. Tai jotain muualta, pitää sekin yrittää selvitää vielä ensin. Hughesilta jos tilaa täyden setin, niin siinä on nippu tiivisteitä + jakopää + nostimet + venttiilijouset niin, että heidän mukaansa muuta ei tarvitsekaan. Samalla voisi olla järkevä laittaa isotehoinen öljypumppu ja ehkä myös sytytys uusiksi. Olisiko sytkän tai öljypumpun tai molempien akselit + hammaspyörät samalla syytä uusia?


Ajatus mulla on sellainen, että tätä orkkismoottoria en rupea stroukkaamaan enkä muutenkaan rajummin muuttamaan, vaan mahdollista isompaa tehoa tehdään sitten jollain muulla moottorilla joskus. Mutta kun se vaatii myös isoa rahaa ja isoa aikaa, niin tässä vaiheessa voisi pienemmillä muutoksilla parannella tuota alkuperäistä moottoria ja tiettyjä uusittuja osia siitä joka tapauksessa voisi sitten ottaa siihen uuteen moottoriin, jos sellaista joskus alkaa rakentaa.


Hughesin mukaan toi Whiplash on lähinnä bolt-on –muutos (mutta toki ymmärrän, ettei se mikään pikkuhomma kokemattomalle ole tehtäväksi). Itse ajattelisin, että jos mä löydän sen kalkatuksen lähteen jostain apulaitteesta (tai jakopäästä) ja sit mittaisin puristukset ja ne olisivat kohdallaan, niin kai tähän Whiplashin uskaltaisi laittaa. Mitä mieltä asiantuntijat? (On ollut mielessä hankkia tuollainen mittari: http://www.biltema.fi/fi/Autoilu---...painemittari-bensiinimoottoreille-2000022140/ )

 

3 mopariin olen jakopään vaihtanut muutaman vuoden sisällä ja kaikissa ollut alkuperäinen ihan loppu. 1 oli koko rautanen ja kahdessa pakeliittihampailla jotka oli jo osittain tippunut öljypohjaan. Eli suosittelen vähintään ton jakopään vaihtoa, hintaa remontille tulee n. 150 eur. ja muutama tunti töitä. Hommaan tarvit tampperin ulosvetimen muuten pärjäät normaali leluilla.

Nokan vaihto ja virittäminen 50v. vanhoille huoltamattomille kansille on minusta melko turhaa. Kansien kunnostaminen maksaa + 900 eur. (sen verran minulla maksoi Lahden kansityössä) ja alukannet on yksi vaihtoehto, mutta ei sinulle jos meinaat museoida.

 

Sorsan alut menee kun väärä raha maalattuna.
Käyttäsin kyllä ite koneen kokonaan palasina ja vähintään rengastus ja laakerointi...
Ja ihan vakio ö-pumppu piisaa vakio moottoriin.

 

Jes, kiitoksia vastauksista! Vielä on itsellä vähän hakusessa, että mihin suuntaan lähtisin tämän kanssa. No, tuskin ainakaan vielä tässä vaiheessa teen mitään kokonaan uutta konetta, joten jakopää vaihtoon ainakin. Se oli joka tapauksessa mielessä, kun oli muistikuva, että jostain bakeliittihampaista olisi ennenkin varoitettu. Samalla saa vesipumpun ja tuulettimen nyt ainakin näppärämmin maalattua, kun ne kuitenkin pitää ottaa pois, niin saa taas konehuonetta pykälän verran nätimmäksi.

Mitesmuuten, saako tosta öljypohjaa mitenkään irti ilman, että irrottaa moottorin (tai apurungon), kun nyt ei suoraan muista, että miten se siellä on? Mietin vaan niitä mahdollisesti öljypohjassa olevia bakeliittipuruja ketjupyörästä...

Jos haluaisi olla varma, että toi moottori ehjänä pysyy, niin olen samaa mieltä, että totta kai se kannattaisi laakeroida ja samalla rengastaakin. Ja tietty vaihtaa kiertokankien ruuvit (jotka ainakin jenkkifoorumilaisten mukaan ovat tän moottorin heikko kohta, jos meinaa käyttää kierroksia enemmän). Mutta kun se tuskin onnistuu mitenkään järkevästi muuten kuin irrottamalla moottori, niin alkaa työmäärä olla sitä tasoa, ettei mun systeemeillä taida noin vain yhtäkkiä onnistua. Eikä ainakaan se rengastuspuoli paljoa motivoikaan, kun noilla männillä tuo joka tapauksessa jää sen verran miedoksi, että lisää tehoa jää kuitenkin kaipaamaan. No, eipä sitä kukaan tiedä, missä mallissa ne sylinteritkään ovat, että mihin asti rengastaminen edes riittäisi. Kuten Herje laittoikin, että vähintään rengastus ja laakerointi...

Kansista. Ei varmaan jää noi nykyiset kannet ikuisesti tähän autoon. Uskon, että museoinnissa ei tulisi ongelmaa, jos alumiinikannet tosiaan vaan saa riittävästi alkuperäisen näköisiksi ja tietty orkkisventtiilikopat niiden päälle. Se ei taida Edelbrockin E-streeteillä onnistua? Niitä nimittäin olis kahta eri palotilakokoa vaikka US-Partsilta kuitenkin saatavissa.

Sekin olis yks vaihtoehto, että kuitenkin, kun nyt jakopään joutuu avaamaan ja ajoittamaan jne. niin laittais samalla sen nokan uusiksi ja silti jättäisi vanhat kannet. Sit voi joskus paremmalla ajalla ottaa nokasta enemmän hyötyä irti tuikkaamalla siihen ne alumiinikannet, jotka taas voi ottaa myöhemmin toiseen moottoriin, jos semmoista joskus innostuu tekemään.

No, josko mä ensin koittaisin mittailla niitä puristuksia. Jos se näyttää siltä, että niissä on jotain pielessä, niin sitten pitää miettiä korjaavia toimenpiteitä. Ja jos taas ne ovat ok, niin siinä tapauksessa varmaan ei suurta vahinkoa luulisi saavan toimeksi pelkän nokan vaihdolla (siis jos ei tee ihan päin honkia sitä vaihtotyötä).

 

Puuhastelin moottorin kanssa vähän lisää, ja koitin selvitellä muutamia juttuja.

Ensinnäkin se kalkatus
Jotenkin hankala on paikallistaa sitä kalkatuksen lähteen paikkaa tai edes suuntaa, jos vaan yrittää korvakuulolta kuunnella pyörien moottorin ympärillä. Kuuntelin sittenstetoskoopilla, jossa on se alumiinitikku tunnustelua varten. Bensapumppu oli oikeastaan ainoa paikka, joka selvästi sitä kolkotusta pitää ja se tekee sen samaan tahtiin kuin se kalkatus muutenkin korvaan kuuluu. Samoin jakopään kopasta vähän kuuluu jotakin kolinaa samaan tahtiin, mutta se voi olla tietty samainen bensapumppu, jonka kolina vain johtuu tuonne. Tuskin ketju ainakaan siihen koppaan kolisee, sen kyllä olisi kuullut. Muut paikat eivät oman havaintoni mukaan pitäneet mitään erityistä ääntä.

Sitten jakoketju
Sain yksityisviestillä paljon hyviä vinkkejä, ja yksi niistä oli testata, että paljonko kampiakselia pystyy kääntämäään niin, ettei virranjakajan pyörijä lähde liikkeelle. Eli ensin kampiakselin pyöräytys vaikka myötäpäivään esim. TDC:hen ja siitä katsoa, kuinka paljon sitä pystyy pyöräyttämään takaisin ennen kuin pyörijä lähtee liikkeelle. Mulla ei ole mittakelloa, joten on hankala tarkalleen havaita, missä vaiheessa se lähtee liikkeelle, mutta usean kokeilun jälkeen tulin siihen tulokseen, että se on luokkaa 5…7 astetta, minkä kampiakseli pyörähtää ennen kuin sytkä liikkuu. Eli kaipa siellä ketjussa löysääkin on.

Kolmas homma, puristukset.
Tai oikeastaan, mä tulin hankkineeksi ohivuotomittarin ja testasin sillä. Taustaksi, ohjeessa sanotaan, että mittaus pitää tehdä lämpimälle moottorille. Sitten siinä sanotaan, että ”Kun sama sylinteri testataan useita kertoja, männän sijainnin ja moottorin lämpötilan vaihtelu voi saada painemittarin lukeman vaihtelemaan jopa 10 %.”

No, koko homma oli aika haastava, lähinnä siis se letkun kiinnittäminen ja varsinkin kiristäminen tulpanreikiin. Sen myötä koko homman kesto oli vajaa 2,5h ensimmäisestä viimeiseen mittaukseen, että ehkä lämpötilan muuttuminen homman aikana on vaikuttanut tuloksiin jotain. Kaikki sylinterit ovat mittarin LOW –alueella ja 13 prosenttiyksikön ero on eniten ja vähiten vuotavan välillä. Ja kaikki tuntuivat lähinnä kampikammioon puhaltavan.



Piirtelin vielä tuommoisen kuvan lukemista. Eli alhaalla sylinterinumero ja punaisella mittarin LOW-alueen ala- ja ylärajat. Mittausjärjestys oli sama kuin sytytysjärjestys, eli kuvaajassa järjestyksessä vasemmalta oikealle. Mun käsittääkseni tässä ei ole mitään hälyttävää, mutta tiiä sitten…

 

Noilla tiedoilla vanhaan kysymykseen, mitä kannattais tehdä?
Ennen mitään etukäteispäätöstä stroukkaamisesta tai muusta.

Kone ylös, osiksi ja pesu. Tutkii osat ja tekee ratkaisun.
Paluu takaisin sellaisenaan maksaa vain tiivistesarjan ja vaivan.
Henkilöstä riippuen tätä tallikautta on joko ruhtinaallisesti jäljellä, tai ei enää juuri mitään jäljellä tähän hommaan.

Jos kuulut jälkimmäisiin, niin eikun kalkattelee seuraavaan talveen. Voihan sitä todeta, että onhan se kestänyt jo hyvän aikaa omistuksessasi ja tuskin on ollut äänetön edelliselläkään omistajalla.

Tutkimuksistasi voisi todeta, että ohivuoto kampikammioon ja tuollaiset arvot viittaa ainakin heikkoon pitoon männänrenkaissa. Se että onko niitä poikkki tai jumissa selviää purkaessa. Voihan pytytkin olla kulunut suppiloiksi ja sitä kautta hyvän tekeminen edellyttää poraamista.
Siinä kohtaa se mopo lähtee keulimaan, kun mietitään uudet männät ja renkaat vai koko stroke satsi.

Niin tai näin välivaiheiden kautta rakentaminen on aina kalleinta.

 

Toi ohivuotomittari näyttää tutulta, meillä oli samanlainen käytössä ja en voi kehua. Kun mittasi kilpurin koneen syksyllä 2016, niin mittari näytti suurinpiirtein noita samoja lukemia kuin sulla nyt. Talvella kone käytiin läpi ja kasattiin uusilla osilla ja siitä tulikin selkeästi parempi. Silti toi ohivuotomittari näytti täysin samoja arvoja kuin syksyllä.

Sitten konetta sisäänajettiin pariinkin kertaan sisäänajoöljyillä, jonka vaikutuksen pitäisi näkyä tuossa mittarissakin, mutta ei, samoja arvoja se näytti edelleen...

Nyt sitten 2017 syksyllä mitattiin ohivuodot Mac Toolsin kunnollisella mittarilla ja arvot oli vihdoin oikealla alueella kun ohivuotoja oli alle 10% kaikissa pytyissä. Rempan jälkeen kone kuitenkin kulki selkeästi kovempaa kuin vuonna 2016, vaikka kaasari ei ollutkaan säädöissään, eli kyllä siellä pakostikin on ollut vähemmän ohivuotoa kuin ennen.
Ja moottori kipitti kyllä hienosti aikaisemminkin, jolloin ohivuodot on olleet pieniä. Kesän 2016 jälkeen kone oli ollut vaan senverran monta vuotta jo käytössä, että oli aika tehdä pientä remonttia...

En tiedä oliko tästäkään jorinasta mitään hyötyä, mut itse panostaisin kunnolliseen ohivuotomittariin ennen sen kummempia johtopäätkösiä.

 

En mikään huippu asiantuntija, mutta ollu pari kertaa samassa tilanteessa. Itte laittasin vaan sen jakopään jos se jännittää ,kun on niin pieni homma. Tai sitten ihan koko koneen. Jos vaan tekee jotain siltä väliltä ,niin jää turhaan moni asia vaivaamaan mieltä.

 

mutta tuossakin ketjussa tarinaa...ohivuotomittauksesta diy
http://www.overdrive.fi/forum/threads/puristuspainemittari-vai-ohivuotomittari.298116/

 

No joo, kiitoksia taas kommenteista; on oikeasti mukavaa saada aiheeseen näkemyksiä, kun ei näiden vehkeiden kanssa touhuamisesta itsellä oikein vielä ole kummemmin kokemusta. Ja muutenkin erilaisten näkökulmien kuuleminen on hyödyllistä, kun miettii, mitä seuraavaksi kannattaisi tehdä.


Toi mittari tosiaan on Biltemasta ja mä jotenkin kuvittelin, että kun siitä firmasta jonkun teknisesti hyvinkin yksinkertaisen värkin ostaa melkein 150 eurolla, niin se olisi sitten hyvä. Ihan vaan, kun monia (muita kuin niitä halvimpia) tuon firman työkaluja kuitenkin on kehuttu hinta-laatusuhteeltaan hyviksi, eikä Biltema ainakaan ole sellainen tuotemerkki, jossa se nimi maksaisi kovin paljoa. Harmittaa melko vietävästi, jos tuokin nyt meni pieleen. Näyttää muuten ulkoisesti hyvin samannäköisiä mittareita olevan monella muullakin firmalla myytävänä, tavanomaisesti jonkin verran halvemmalla hinnalla ja vähemmän kattavalla määrällä letkuja ja adaptereja. Kalliissa mittareissa on se ongelma, että käyttö on kuitenkin niin harvinaista, ettei sellaista omaksi huvita ostaa. Ja lainalle en tykkää pyytää, kun eivät nuo(kaan) vehkeet lainassa parane, niin huolestuttaisi puuhailla jonkun muun omistaman tarkkuustyökalun kanssa likaisissa ja ahtaissa mestoissa. Tuota Bukeron linkittämää viestiketjua olin aiemminkin lukenut, mutta jostain syystä kovin pintapuolisesti. Ihan järkeenkäyvältä se vaikuttaa, mitä siellä kirjoitetaan. Onhan tuossa omassa mittarissakin vähintään asiallinen aihio, jos siitä haluaisi tuunata paremman jollain laadukkaammilla mittareilla.


Mitä sitten tulee siihen, että olenko minä niitä henkilöitä, joilla tässä vaiheessa vuotta alkaa olla jo myöhäistä ruveta laittamaan moottoria palasiksi, niin saattaapa hyvin olla, että kyllä olen. Periaatteessa mielenkiintoa riittää kovastikin, mutta tilankäytöllisesti pitäisi saada yksi Mersuprojekti ensin pois alta, koska Coronettia ei viitsisi moottorittomana jättää nosturin päälle. Sille kun olisi muutakin käyttöä aina välillä.


Olishan se yksi vaihtoehto tosiaan avata toi ja tarkastaa kaikki osat ja laittaa vaikka ne korkeampipuristeiset männät. Eivät nekään vielä ihan mahdottomia maksa, ja jos stroukkaamisen jättää tekemättä, niin ei tarvitse niin paljoa riskeerata voimansiirron kestävyyttä. Siihen sitten uudet kannet ja nokka ja muut tarvittavat osat, niin kylläpä silläkin jo potkua saisi varmaan aika hurjasti nykyiseen nähden.


Tuosta aikataulusta, niin sehän mulla siinä suurimpana ongelmana on, että en ole moottoreita aiemmin purkanut enkä kasannut juurikaan. En usko, että tuo mikään ylitsepääsemätön juttu olisi, mutta kun varmaan vähän joka vaihe pitäisi tehdä hyvin tarkkaan harkiten ja asioita selvittäen, niin viehän se aikaa. Eri juttu olisi, jos vaan rutiinilla voisi osia heitellä paikalleen. Kuitenkin kiinnostaisi tuokin homma oppia. Tuon tietysti ratkaisisi sillä, että ihan tässä heti tai piakkoin rupeaisi tekemään toista konetta. Silloin ei auto olisi pitkää aikaa moottorittomana, kun olisi laittaa ”uusi” kone tilalle heti, kun nykyisen nostaisi pois.


Sattuisko kellään olemaan hyvää tai ainakin kehityskelpoista 383 tai 400 lohkoa tai alakertaa tai jotain vastaavaa järkihinnalla myytävänä…?

 

Ei oo tullut Coronetin kanssa tehtyä oikein yhtään mitään sitten edellisen päivityksen; toisen auton kanssa on mennyt suunnilleen kaikki se aika, mitä tallissa olemiseen on käytettävissä ollut. Kaikennäköistä on kyllä suunnitteilla ihan lähitulevaisuuteen; saa nyt nähdä, kuinka niitä saa toteutettua sitten.

Mutta ihan sen kunniaksi ajattelin laittaa jotakin tähän viestiketjuun, että tänään oli juhlapäivä; tänään nimittäin tuli kuluneeksi tasan 50 vuotta siitä, kun tämä auto on valmistunut Chrysler Corporationin Lynch Roadin tehtaalta.

Ihan niinkuin ei aikuisella miehellä olisi yhtään mitään järkevää tekemistä, niin otin muistoksi juhlakuvan.


Voi hitsi, miten ankean näköinen toi talli onkin. Pitäis jossain vaiheessa oikein ottaa asiakseen ja maalata seinät ja katto ja lattia. Tämä puoli tallista on edellisen asukkaan tekemä. Ihmeellistä, ettei ole sitäkin voinut aikanaan tehdä valmiiksi asti.

 

on sitä turhempiakin valokuvia otettu.
ja yleensä harrastetallissa on seinät kattoon asti romua täynnä niin ei haittaa vaikka
maalit jääneet sutimatta...

 

Jotain pientä on touhuttu. Mietin tuossa aikatauluja, omaa mielenrauhaa ja muita tekijöitä ja päätin varmistella, että kuuluuko ylimääräinen kalkatus bensapumpusta. Pumppu irti ja bensaa kaasariin suppilosta letkua pitkin ja kuuntelemaan - ei enää juuri kolinaa kuulunut, stetoskoopillakaan. Pikaoletus on siis, että pääasiallinen syyllinen kalkatukseen ei ollut esim. rikkinäinen kangenlaakeri, jolloin mikään ei viittaa siihen, että koneremonttia olisi pakko heti tehdä.

Siispä, oman mielenrauhan parantamiseksi tulin siihen tulokseen, että laitan jakopään uusiksi, koska sen alkuperäisen kanssa on riski muovihampaiden hajoamisesta, eikä toki ollut mitään tietoa edes siitä, että paljonko hampaista on vielä jäljellä.

No, ensinnäkin, ketjun venymä ei näytä kovin pahalta. Toinen puoli kun on kireällä, niin toisella puolen on tuon verran löysiä:


Korjaamokäsikirjan mukaan nokan pyörän kehältä mitattuna nokka saa liikkua noin 4mm kampiakselin pysyessä paikallaan, kun ketjun venymää todetaan. Tämä pyörähti vähän alle puolet tuosta, eli ketju on sen puoleen vielä ok.

Ketjupyörä - siitä oli vähän huolta, että kuinkahan säpäleinä hampaat ovat. No eivät olleet:

Itse asiassa ovat tosi hyvässä lyönnissä, joskin onhan niihin tietysti jo vähän ketjun jälkeä painautunut ja metalli- ja muoviosuuden liitospinnassa on pieniä säröjä:

Ei se nyt varmaan ikuinen olisi ollut, mutta onhan tuo iloinen ylläri sinänsä, että ketjun ja hammaspyörän kunto viittaavat siihen, ettei maileja ole vielä takana tolkuttomasti. Ja vielä, hammaspyörässä on valmistusleima / vuosikello, joka kertoo, että osa on samalta vuodelta kuin autokin. Eli melko varmasti alkuperäinen se on. Ei hullumpaa. No, uudet pyörät ja ketju tietysti nyt laitetaan. Ja uusi bensapumppu ja nippu tiivisteitä, mutta sitä ennen maalaan vielä osia, niin saa konehuonetta edelleen siistimmäksi. Voin siitäkin touhusta jossain vaiheessa tuupata jokusen kuvan näkyville.

Mutta yks juttu vielä; kyselin tässä topicissa aiemmin jarruhommia ja silloin suositeltiin SSBC:n sarjaa. Se näyttää tosi hyvältä kyllä, kun mielelläni suosin ulkonäöltään alkuperäisen kaltaista. Sain kuitenkin tarjouksen Right Stuff Detailingin sarjasta (sen saisi lähempää nopeammin). Onko kellään käsitystä tuosta Right Stuffin setistä? Tämmöinen kyseessä: https://www.summitracing.com/int/parts/rsd-mdc62dc/overview/

Kovin näyttää olevan äärilaidasta toiseen ainakin noi käyttäjäpalautteet tuolla. Ja näissä se orkkisulkonäkö sinänsnä ei toteutuisi ainakaan satuloissa, kun näyttävät olevan yksimäntäiset liukusatulat vs. 4-mäntäiset alkuperäiset (ja SSBC:t). Oliskohan iso riski sille, että menis rahat hukkaan, jos tilaisi tän linkin mukaisen Right Stuffin sarjan?