* 1968 DODGE CHARGER

Eniten vituttaa kaikki.

Reilu-Rick myi välittäjän toimia odottaessaan Chargerin ohi Lapin pojan makean suun.

Semmosta se on ameriikan fair game. Perkele.

 

no voi perkele.

 

väärin tämä on

 

Rick the dick

 

Täytyy sanoa, ettei oo kaupanteko kahden eri mantereen välillä aina helppoa. Aikaero, välittäjien kiireet, epäluuloiset myyjät jne. tekee hommasta välillä melkosen haasteellista.

1967 Dartin kauppaa tossa väänsin ja käänsin viikon päivät. Tämä tosin päättyi onnellisesti. Sen jälkeen kaverille 1971 Gran Coupea ehkä saman ajan ja päästiin mukavasti sopuunkin, kunnes yhtäkkiä ei kelvannutkaan kuin cash only ja heppu myi auton halvempaan hintaan paikalliselle ostajalle. Nyt taas viime yönä märkä rätti päin naamaan kun halusin siirtää rahat välittäjän tilille.

No, nyt olis sitten koukussa kaverille Luleåsta 1966 Amazon. Jospa tää ostoyritys pysyis paremmin hanskassa kun ei ole kuin tunnin aikaero ja 150 kilsaa hyvää tietä erottamassa meitä fru Evan Amazonista.

 

tommonen ois näköjään jouten :wink:
http://www.dodgecharger.com/forum/index ... cseen.html

 

Näissä ostotapahtumissa pätee vain viidakon lait.
Vanha viidakon sananlasku "Ei pitäis nuolaista ennen kuin tipahtaa" iskee tähän kuin puolitoista volttia.


Just meni myös ohi vastaavalla tavalla vähän ajettu rust free AZ Imperial 71. Autoja tulee ja menee, eipä sitä pidä jäädä itkemään etenkään kuin ei ollut mistään omasta UNELMA-autosta kyse. Myyntiin toikin olis menny sopivan ostajan tullen. Eipä ny ole alle 8000 ajettua Impiä tulossa ajoautoksi syksyn rospuuttokeleihin.

 

Näinhän se menee. Tossa vaan harmitti se, että hepulta jo yhden Chargerin ostaneena kuvittelin e-mailissa lukkoon lyödyn kaupan pitävän.

Autoja tulee ja menee. Tuo oli kuitenkin runsaiden kuvien mukaan todella hyväkorinen, 440 -koneella ja hintaakin kaikki 8.500 taalaa. Olis ollut mielestäni oiva kohde aloittaa uus grilliprojekti.

 

Noteerattu, mutta prolelle liian isot luvut tossa hinnassa.

 

Niinpä, punaniska-jenkin on paljon turvallisemapaa myydä auto toiselle punaniskalle, joka tulee tontille "money in hand" kuin kaukaisen maan proletaarille, joka asuu Suuren ja Mahtavan kainalossa.

Pitäkööt jenkit vehkeensä, mulla on niitä Moparin aakkosii jo tarpeeksi.

Seuraavaksi taidankin nyt hommata tollaisen, jos se onnistuisi helpommin

 

Moro
Päivitetään tätäkin säiettä, kun on hukkunut vuosien saatossa
Saatiin sarkkeri kilpiin muutama päivä sitten, ja pari kertaa on jo ulkoiltukin.....
Onhan tämä Roadrunnerin jäljiltä täysin erinlainen. Eniten kaivataan HP- koneen räyhähenkisyyttä ja vähiten on ikävä järisyttävää sisämelua.
Charger on sivistynyt kirkossakäynti - auto, perävälitys alle kolmen; orkkis 2- kurkkuinen kaasutin takaa rauhalliset kiihdytykset. kerrassaan tasaista kyytiä.
Sytkät ja muut tulenteko- värkit ovat 60- lukulaisia.
Auto on hyvin alkuperäisen oloinen; maalaus on tietty uusi, mutta hyvin lähellä orginaalia J-sävyä. Ja taatusti kotimaista laatua - siis Suomalaista !!!
Engine / drive train on ilmeisen alkuperäinen; tosin koneesta / vaihdelaatikosta ei löydy VIN-stanssauksia. Nettitiedon mukaan osasta 68 loppuvuoden autoista nämä puuttuivat. Tiedä sitten...
Kuitenkin production sheetin mukaan auto on ollut nipussa 26. lokakuuta 1968 ja koneen kasaus tehty muutamaa viikkoa aikaisemmin; nämä engine- stampit löytyvät oikeilta paikoilta ok. Kaikki muukin tuntuu täsmäävän hyvin tuotantopapereihin; muun muassa autossa on vain 1 sävytetty lasi - tuulilasi.
Pakoputket on päivitetty tupliksi; ja samalla pakosarjat on muutettu HP-mallisiksi.
Pääasia, että ovat kuitenkin valurautaa
Myös tuolla perävälityksellä harvinainen sure grip autosta löytyy.
Auto tuli 15- tuumaisilla Road wheelsseilla; kaverin kanssa saatiin swapattua orginaaliin kokoon , eli 14- tuumaisiin.
Orkkis AM-radio saatiin toimimaan Audiovoxin FM- konvertterilla. Soittelee nyt Suomipoppia siitä ainosta kaiuttimesta kojelaudan päältä.
Tästä linkistä kuvia tästä uusimmasta Chargeristakin:
https://www.flickr.com/photos/nastymopars

Eipä siinä, katellaan mitä kesä tuo tullessaan.
Kosteaa vappua
Mike

 

Joo

Vihdoin on kauan etsitty ilmanputsarin tötterö paikoillaan.
Muutama kuva :
https://www.flickr.com/photos/nastymopars/

73,s
Mike

 

Miteskun tuosta ilmanputsarin imurööristä menee letku öljyntäyttökorkkiin niin eikös suodattamaton,mahdollisesti pölyinen ilma mene venakoppaan,verrattuna jos letkun lähtö olisi ilmanputsarin jälkeen.
On itsellä 440:ssä samalla lailla ja oon tuota funtsinut.

 

Moks

Hyvä kysymys; kukahan tietäisi vastauksen....

Itte olen pähkäillyt niin, että tuo ilmanputsarille öljykorkista menevä letku on
tavallaan "ylipaine" venttiili.
Eli normaali käytössä kampikammion painehöyryt ovat matalapaineisia ja moottorin imupuolen vacuumi vetää ne imusarjaan, kaasuttimen jalkaan etc. ok.
Imupuolen venttiilikopassa on lisäksi PCV- venttiili, jolla säädetään vacuumi- painetta.

Korvausilma kampikammioon tulisi tässä tilanteessa öljykorkin alta.

Jos jostain syystä kampikammion paine kasvaa niin suureksi , ettei moottorin vacuumi
riittäisi, paine purkautuu takaiskumaisesti öljykorkkiin päin.
Ja koska ilmanputsarin imutorvessa on alipaine kaasuttimeen päin; tämä vacuumi nappaa
nuo kampikammion "takaiskupaineet" moottoriin putsarin läpi.

Näin vältetään haitallisten HC höyryjen pääsy suodattamattomana luontoon.

Netissä luki, että tällainen suljettu järjestelmä yleistyi 1968

Mike

 

Joo,noin se taitaa olla,öljykorkin sisärakenne sopii tuohon kuvioon.

 

Joo, noita löytyy tosta naapurista. Gaz-14 on vielä paremman näköinen et moni varmaan luulee jenkiksi, no tekniikka pitäis kyllä vaihtaa oikeaan.

 

Mistä hommasit Audiovoxin FM- konvertterin? Tarvetta olisi itselläkin tuollaiselle.

 

Moro

Ameriikan mailta noita converttereita olen muutaman hommannut; vaikkapa tuosta:
http://www.ebay.com/itm/Vintage-old...ash=item25c2fd7e9b:g:iEYAAOSw-kdXxOoF&vxp=mtr
Hienon näköinen vehje ja taitaa toimiakin. merkki nyt ei ole Audiovox, mutta samaa Japanin kauraa nämä ovat kaikki.

Kytkentä näissä tulee antennilinjaan ja laitteen virtajohto sulakkeen kautta vaikkpa virtalukkoon ja maapiuha jonkun pultin alle.
Eli auton antennin piuha otetaan irti AM-radiosta ja kytketään Convertterin antennin tuloliitäntään; Convertterista lähtevä antenninpiuha sitten taas tökätään AM- radion antenniliitäntään. kannattaa katsoa , että Convertterin mukana seuraa antennipiuha; toki sen välijohdon voi tehdä itsekin, jos vielä löytää jostain vanhan malliset banaanipistokkeet...

Homma edellyttää tietty, että AM- radio , johon converter kytketään toimii ok.

Käyttö menee niin, että AM - radiossa viritetään asemavalitsin sinne 1600 kilohertsin kohdille ja sitten vaan convertteri päälle ja convertterin kanavavalitsemasta pyöritellään suomipopit ilmoille. Tämän voi tehdä myös toisinpäin, mutta käytäntö on osoittanut, että em. tapa on ok.
Äänen voimakkuus ja muut hienoudet säädetään AM- radiosta.

Nämä ovat vastaanotoltaan yleensä melko horoja; ainakin mulla tossa Lahden keskustassa kuuluu parit kolmet asemat päällekkäin - mutta se aseman haku on just se suola.
Kukapa ei muistaisi vaikkapa legendaarisia Roadstar nappularadioita, joissa ei saanut yhtään kappaletta soimaan kokonaan, kun joku tulpan hattu alkoi vuotamaan läpi kauittimesta tjmst.

Sinnehän se jäi saatana sisuksiin Hurriganesin kasettikin...

Rock,n roll all night long

Mike

 

Moi
Kiitos tiedoista. Täytyy alkaa katselemaan talven aikana sopivaa converttia.