79 Pontiac Trans Am "Ransu"

Nooh. Tää on tällaista internetin tuomaa harhaa kun tiivistää usean kuukauden puuhailut ilman niitä tuhlattuja tunteja, kirosanoja ja epäonnistumisia pariin viestiin. Yleensä siitä minkä ajattelee olevan "vain vartin duuni" tulee yhtäkkiä sellainen puolen vuoden harrastehommien Via Dolorosa kun hommat nyt vaan lähtee huonolla tavalla lapasesta.

 

Mielenkiintoinen projekti! Seurantaan.

 

Kevät ja kesä 2021 meni pääosin moottorin johdotusten tekemiseen ja ECUn piuhojen kytkentään ja hyvistä keleistä nautiskeluun toisilla harrastekulkineilla.

Moottorinohjaukseksi oli jo edeliskesänä valikoitunut MaxxECU siiltä kuultujen hyvien kokemusten perusteella. Race versio perusjohtosarjalla, joten aikapaljon oli johtotehtäviä tehtävänä.

Käytin moottorin puolella niin paljon kuin mahdollista koneen mukana tullutta johtosarjaa nyppien sieltä liittimiä ja johtopätkiä mahdollisimman pitkinä pätkinä.
Kohtuullisen aikaavievää hommaa, mutta ihan hauskaa puuhaa muun ruuvailun sijaan.

Tarkoitus oli käyttää tuossa LM7:ssa kiinni ollutta sähköistä kaasuläppää. Joten orkkiskaasupoljin sai lähteä ja sen kiinnitysreikiin väsäilin alumiinisen kiinnikeadapterin Volvon sähköiselle kaasupolkimelle.


MaxxECUn testattujen kaasupoljinten listan mukainen poljin löytyi ebayn kautta Latvialaiselta purkaamolta parin kympin hintaan.

Moottoritilan sähköistykset tehtiin kokonaan uusiksi, konehuoneen sähköjen keskustaksi tuli tuollainen Expressin Alilta hankittu sulake/releboksi, jolle paikka löytyy juuri sopivasti akun vierestä.


Nopeana väliaikaisratkaisuna päätin vetää pakokaasut ulos hantin puolen etulokarissa olevan ilmaaukon kautta. donwpipe syntyi erinäisiä 3.5" RST mutkapaljoja ja suoria pätkiä yhdistelemäällä.



Tuossa "hotside" putkisto ennen turboa vihdoin loppuun hitsuuteltuna ja hukkikset kiinnitettynä. Downpipe melkein valmiina vailla ihan viimeistä pätkää.


Oikeastaan vuoden 2021 aikana ei ihan hirveästi sitten lopulta tullut saatua aikaiseksi harrasterintamalla.

Ransun vanhaa mottoria tuli tutkittua ja purettua vähän enemmän ja annoin jokaiselle sylinterille hellän kuulahieronnan uusia mäntien asennusta silmällä pitäen. Tuo moottori on oli tarkoitus saada käytikuntoiseksi ihan vain pikafiksauksella, mutta homma pysähtyi, uusien ja vanhojen mäntien liian suureen painoeroon.


Vasta alkukeväällä 2022 löytyi riittävästi motivaatiota todella jatkaa puuhailua saattaa Ransu ajokuntoiseksi. Tuossa oltiinkin sit jo aika pitkällä vuotta 2022 ja paljon hommaa oli vielä tehtävänä, että seuraavana kesänä pääsisi baanalle. Tuossa kuvassa kaikki osat on vaan pikaisesti, suurinpiirtein heitetty paikoilleen ja mm. kaikki bensasysteemit, sähköjen viimeistelyt, yms pikkunippelijutut puuttuivat kokonaan.

Pihalla kevätauringossa autoa oli kuitenki ihan mukava ruuvailla ulkona, pimeän tallin sijaan ja hommat vaikutti taas etenevän ihan hyvin.

Lisää taas sit seuraavassa jaksossa.

 

Pakoputken ulostuloon oli pakko vähän thyyning hifistellä pisaramuotoa uhraamalla yksi 90 asteen putkimutka.
Alunperin oli tarkoitus laittaa alkuperäinen ilma-aukon kaulus takaisin paikoilleen tuon putken ulostulon ympärille ,mutta se osa on jotain muovia ja aattelin että sulaa esimmäisessä testiajossa. Ajattelin jopa et olisi taiteillut uuden alkuperäisen tapaisen kauluksen tuohon alumiinista tai rosterista, mutta ei jaksanut kun muutakin hommaa riitti. Siispä tälläerää tuo pelkkä pintaruosteinen reikä lokasuojassa sai tuoda lisärosoisuutta ransun lookkiin... Tulevaisuudessa tuohon tulee jotain siistimistä tai, kylkiputki poistuu.


Aikapaljon kaikenlaisia pikkuosia tähän projektiin on tullut hankittua Aliexpressin, ebayn yms kautta. Konehuoneessa alkaa kohta olemaan enemmän kiinalaista kuin amerikkalaista osaa.

Imusarja päälle asentelin Expressin Alilta hankitun painemittarin mittaamaan bensanpaineita. Vähän tefloniletkua ja AN-nippeleitä kylkeen. Tuo avulla pystyisi seuraamaan bensasysteemien toimintaa moottoriohjauksen logeista.


Bensatsyydeemit tehtiin uusiksi käyttäen AN8 tefloniletkua syöttöön ja osittain hyödyntäen vanhaan orkkisbensaputkea paluulinjana. Auton alle kuskin pelkin kohdalle tuli Nuken bensafiltteri ja takakonttiin asensin jolu vuosi takaperin hankkimani välisäiliön, alkuun jollain Boschin kiinakopio pumpulla joka siinä oli kiinni.

Ensimmäisen kerran bensapumppua käynnistettäessä oli pientä jännitystä ilmassa ja tottakai bensaletkut vuosivat kilpaa edestä, keskeltä ja takaa. Ihan omia mokia, muutamasta kohtaa vain unohtunut kiristää liitin ja auton alla puuhatessa olin myös onnistunut tuhoamaan bensafilterin molemmin puolin O-rengastiivisteet AN8 adapterista. Varovasti siinä sitten oli vain pyyhittävä bensalammikoita pitkin autoa ja tallin lattiaa..


Koneeseen laitettiin öljyt sisään ja öljypaineet pistettiin sisään tuollaisella. Maalämpöpumpusta käyttämättömäksi jääneestä säiliöstä tehdyllä paineistuskannulla. Kuvasta poiketen laitoin koneeseen sisään Mobil1 Delvac diisseliöljyt kun ajattelin että ne on paremmat moottorin sisäänajohommiin. Samaa öljyä on tullut käytettyä muissakin harrastevehkeissä, hyvää ja halpaa mutta haisee vähän voimaakkaasti..


Välijäähyksi hankin Saksan ebaystä löytyneen vesikoolerin, tai vahingossa noita tuli tilattua kaksikin. Sopi hyvin mun suunnitelmiin, olisko ollut vähän yli satasen verran kotiin toimitettuna.
Ajattelin että tuollaisen vesijäähyn avulla saa huomattavan lyhyet ahtoputket turbolta imusarjaan ja lisäksi säästyy auton keulan leikkelemiseltä ahtoputkia ja kooleria varten. Ongelmaksi vain muodostui syylärin ylävesiletku joka oli juuri siinä kohdin mihin tuo kiinakooleri näyttäisi täydellisesti sopivan.


Unohtamalla tuo ongelma ylävesiletkun kanssa hommat alkoi pikkuhiljaa edetä. Hahmottelin koolerin asennuspaikkaa parin vanhan terassilaudan pätkän avulla. Seuraavaksi piti vain keksiä millä tuon koolerin saa pysymään tuossa asennossa myös ajon aikana.


Yhtenä päivänä Motonetissa vieraillessa eteen sattui passelin oloinen rakennusnaulauslevy josta ihan selkeästi oli tulossa pohjalevy Ransun koolerin asennustelineelle.

Vähän mittailua, pari pyörötangon pätkää, sieltä täältä taivuttelua, vähän hitsailua ja siinähän se oli. Tukeva teline koolerille.





Ransun vanhan syylärin ylävesiletku oli juuri tuon koolerin kohdalla ja ruuvauspuuhat oli vaarassa keskeytyä tuohon probleemaan. Kiroilin ihan ääneen et olispa sellainen syyläri jossa ylävesiletku olis vain alempana, muuten saa koko paska jäädä tältä kesää.
Jotenkin ihmeen kaupalla seuraavalla viikolla puhelimeen ilmeistyi huomautus Facebookin market placelta "Sinua saattaisi kiinnostaa" . Jostain 2000 luvun GTO:sta lähtöisin oleva alumiinisyyläri jossa ylävesiletku oli kuskin puolella keskellä runkoa ja löytyi ihan tuosta vierestä Vantaalta...
Ihan täydellinen mun tarpeisiin.
Tuossa syylärissä kiinnitys on pohjasta kahdella tapilla, joten poislukien kahden reiän poraamista auton puolen syyläripeltiin tuo meni "heittämällä paikoilleen"


Kiinan vesikuuleriin lisättiin paikat blow off venttiilille ja imuilman lämpöanturille. Wade's Fabrication hoiti jälleen alumiinihitsuuttelut.


Tuossa kiinakooleri menossa takaisin paikoilleen


Siinä koko komeus lopulta paikoillaan


Tässä vaiheessa oltiin jo kesäkuun 2022 lopussa. Nyt pitäisi vain äkkiä laittaa osat nippuun jos tälle kesää haluaisi päästä baanalle. Motonetistä tarttui käteen K&N kartiosuodatin, sopivasti alumiiniputkea leikkelemällä sain tehtyä sille passelin adapterin turbon etupuolelle.


Heinäkuun alussa ruuvailut oli vihdoin edenneet siihen pisteeseen että olikin se kauan odotettu hetki ensimmäiselle startille.
VID_20220701_194003
Sehän meni paremmin kuin olin odottanut....

Moottorinohjauksen säädöt on periaatteessa täysin netistä kopioidut. Latasin Sloppy mechanics tune cabinetista samantapaiselle moottorikombinaatiolle tarkoitetun tune-failin Holleyn Terminator X:lle. Siitä talukko kerrallaan vain kopioin tiedot MaxxECU:uun ja kohtuu hyvin on toiminut.

Oikeastaan koko tuo kone on internetistä kopioitu. Kaikki komponenttivalinnat on tehty Sloppy Mechanics "don't BS me build" reseptiä hieman soveltaen.


Noiden aika tuhtien ensisavujen jälkimainigeissa sain kuulla että emäntä oli hieman tyytymätön kämpän yläkerrassa vallitsevaan katkuun...

Suuttimien kuolleen ajan asetukset oli alkuun ihan perseellään joten tyhjäkäynnillä kävi aika rankasti rikkaalla. Vaikka VE:tä pienensi tyhjäkäyntialueella miten tahansa ei sillä ollut vaikutusta suuttimen aukioloaikaan.
Käytössä on nyt 850cc Snake Eater suuttimet, noi on kiinasuuttimia mitkä on jenkeissä flowmätsätty. Sain valmistajalta meilitse oikeat arvot noille suuttimille ja sen jälkeen alkoi kone vastaamaan säätöihin halutunlailla.
Noista suuttimista on netissä kaikenlaista vaihtelevaa kommenttia, mutta on toimineet omassa käytössä ihan mallikaasti.
Ennen asentamista testautin nuo suuttimet Finjetorilla ja tulokset oli ihan OK, ei huippuhyvät mut ei huonotkaan.

Alunperin suunitelmana oli käyttää jotain pikkuauton syyläriä tuon vesikoolerin jäähdyttäjänä. Motonetin venetarvikkeista löydetty sähköinen pumppu toimisi nesteen kierrättäjänä auton keulalle asennetun jäähdyttimen ja kiinan ahtokoolerin välillä. Netistä löytyi muutamalla kympillä V60 Volvon syyläri joka alkujaan vaikutti ideaaliselta tuohon käyttöön.

Jälkikäteen tuli huomattua etteihän se siltikään mahdu autoon kun konepellin lukkomekanismi oli pahasti tiellä.

Kesä oli jo pitkällä ja kauhea kiire oli päästä ajamaan, joten päätin ruuvata Ransun keulapalan kiinni ja ajella kesän testiajot illman mitään ahtojäähdytystä. Kiinankoolerin oli paikoillaan mutta ei se ilman vesikiertoa tehnyt muutakuin kerännyt lämpöä.

Parina kesäyönä tuli ajeltua hieman persdynosäätöä MaxxEculle ja Elokuussa sit ei muuta kuin puuhakilvet uudelleen kiinni ja vihdoin suunnaksi Stadin Cruisingit...

Kone toimi hienosti, lämmöt pysyi lämpimästä kelistä huolimatta hyvin hallinnassa, tehoa oli riittävästi, jarrutkin vaikutti toimivan. Ransu oli itseasiassa oiken mukava ja jopa yllättävän hiljainen ajaa kaupungissa ja matkanpeuksissa, mutta kaasua painamalla sai sopivasti mölyä ja toimintaa kabiiniin.

Ihan hyvä fiilis ekan testilenkin jälkeen.

 

Hienoa tekemistä!

 

Elokuun Stadin kruisingien jälkeen kotiin ajellessa lupasin emännälle pysähtyä lähikaupalle ostamaan illallistarvikkeita.

Takaisin autolle palatessa piti räpsäistä Ransusta pari kuvaa kun se näytti niin hyvältä siinä kesäauringon laskiessa K-Marketin parkkipaikalla.
Samaan aikaan parkkikselle pyyhälsi vauhdilla joku vanha Nissani, tms (näkyy sattumalta tuossa kuvassa taka-alalla), josta hyppäsi ulos kaksi jätkää varmaankin tuolta lahden takaa. Ensimmäinen tyypeistä oli mulle silleen yli-innokkaasti et
"this Camaro, yes?" , piti korjata et Trans Am..
Nuo jätkät sit halusivat ottaa parit kuvat Ransun konepeltiin vasten nojaten ja sitä kiljuvaa kanaa konepellissä osoitellen. Viitisen minuuttia niitä poseerauksia ihmeteltyäni ilmoitin jätkille et nyt mun täytyy lähteä kun kauppakassin salaatit alkaa tuolla kuumassa jalkatilassa nahjistumaan. Pistin Ransun siitä tulille niin toinen noista jätkistä oli et
"wait wait, me take video okey??" mulle se oli ihan jees.

Siitä kun parkkikselta käännyin pois aattelin et näytetään nyt äijille kuinka sutii..
Hyvinhän se siitä taittui risteykseen kierrokset rajoitinta vasten huutaen ja kumi palaen. Tuo taisi olla ensimmäinen kerta kun tuolla uudella koneella kaasupoljin oli oikeasti käynyt yli puolen välin. Iloisesti tuntuu ottavan kierroksia...
Moottorin säädöt oli aikalailla peruskartasta perstuntumalla korjattuja, mutta tuntui toimivan ihan hienosti ja datalogien mukaan seokset pysyi ihan OK alueella. Tuosta ensimmäisestä kunnollisesta palaneen kumin tuoksusta innostuneena piti sitten ajaa suoriltaan jonnekin päin Meksikoon kokeilemaan vähän rivakampaa suoraanlähtöä. Hyvinhän tuo uusi kone kyllä rääkyi jo tuollaisenaan. Reissusta kotiin tullessa kaupakassi olikin sit pitkin etulattiaa ja niitä salaatteja sai poimia ihan takajalkatilasta asti. Emäntäkin oli vähän ihmeissään et miten se kotimatka niin kauan kesti, mut kestäähän se jos Meksikon kautta joutuu ajelemaan.
Noo... vitsit sikseen.

Seuraavana päivänä ihmettelin kun auton alle, tallin lattialle oli ilmestynyt iso öljyläikkä. Hieman enemmän tutkien ilmeni että koko pohja kuskin penkin alta oli ihan öljysymussa. Tuota öljyvuotoa tuli sitten metsästettyä tuloksetta useamman päivän ajan putsaten pohjaa ja uudelleen testilenkillä käyden. Aina vain jostain tuntui öljyä tulevan mutta vuotokohtaa ei vaan meinannut löytyä mistään.

Loppulta vuoto löytyi turpon öljyn syöttöön käytetyn AN4 Teflonletkun keskeltä, siis keskeltä letkua jostain sieltä teräspunoksen sisältä. Vuoto ilmeni vain korkeammilla kierroksilla eikä vuotokohtaa oikein löytynyt mutta uuden letkun vaihtamalla vuoto hävisi. Tuo käyttämäni tefloniteräspunosletku oli ollut alunperin Ransun pikkulohkon bensapainemittarin letkuna ja oli aivan täydellisen pituinen tuolta öljyfilsun kyljestä turbolle asti. Ajattelin että ei se letku nyt voi vuotaa, mut niin vaan jotenkin oli.


Tuon oljyvuodon ihmettelyn lomassa tuli myös tuskailtua jatkuvasti voimakkaamin rääkyvästä apulaitehihnasta. Yhtenä aamuna konetta käynnistettäessä alkoi pellin alta kuulua sellaista ikävää katkonaista, ihan kuin metallista nirskuntaa, hetken aikaa jo pelästyin, et koneessa olisi jotain vikaa niinkuin nostajavikaa tms. Huomasin kuitenkin et jos apulaitehinaan suihki vettä tuo ääni lähti kokonaan pois. Hyllystä löytyi sellaista hihnaluistonestosprayta, sitä siihen hihnaan ja ääni hävisi.
Aattelin et se on nyt sit fiksattu.
Seuraavalla testilenkillä ehkä puolisentuntia kaikki oli hyvin ja sit alkoi taas tuo siritys pellin alta. Kotiin päästyä aattelin tarkastella tuota hihna vähän tarkemmin ja huomasin että laturin hihnapyörän kiristymutteri oli viittävaille kokonaan irti.



Sitä piti alkaa sit fiksailemaan.
Sen verran tiukkaan on noita komponentteja tuonne konehuoneeseen paketoitu ettei tuota mutteria saanut kiristettyä ellei hukkiksia ottanut irti ja se puolestaan johti parin muun osan irroitustarpeeseen. Loppujen lopuksi puolipäivää meni tuossakin pikkufiksauksessa.
Ajattelin että nyt sit tuo on korjattu. No ei se ollut..
Samaa sirinää sieltä konepellin alta tuli seuraavassa käynnistyksessä.
Pikaisesti Mätänettiin hakemaan uutta hihnaa.. seuraava hihna toimi about tunnin verran kunnes alkoi sekin kirkua tuskissaan siellä konepellin alla...

Vertailin noita tarvikemoniurahihnoja LM7:n alkuperäiseen ja niiden hihnaurien syvyydessä oli ihan selkeä ero orkkikseen nähden. Orkkista ei kuitenkaan voinut käyttää kun se oli liian pitkä uudelle apulaitereititykselle.
Kolmannen , vähän erilaisen hihan kävin valikoimassa taas (tyhmästi) Motonetista niin että hihnassa olisi mahdollisiman syvä ura, toiveissa et nyt ne vikinät loppuu...

Moottorinohjauksen datalogeja tutkimalla olin tullut siihen tulokseen että bensajärjestelmässä oli jotain häikkää. Bensapaineet oli mittauksen mukaan 3.5 bar kun ne tutkimuksieni mukaan olisi pitänyt tuollaisessa trukkikoneessa olla 4 bar (58psi). Kävin hakemassa AEM 400:n pumpun joka meni vanhan kiinakopio 044 pumpun tilalle ihan heittämällä. Tai no, menihän siinä taas kaksi päivää taistellessa liitinvuotoja vastaan.
Tuolla uudellakin pumpulla bensapaineet oli "vain" 3.5 bar. Vähän lisää asiaa tutkiessa selvisi että tuo mun kone on alunperin Flexfuel kone ja niissä se bensatukkiin integroitu painesäädin onkin peruspaineeltaan 52 psi, 3.5 bar.
Sillä tiedolla sai nyt korjattua ECU:n bensansyöttöpuolen perusparametrit kuntoon. Olisihan tuonkin tietenkin voinut selvittää aiemminkin, mut näin nyt taas.

Naapurin äijän kanssa oli sovittu että lähdetään käymään Elokuun Heurekan kruisingeissa.
Alkuun vaikutti että nyt oli löytynyt sopiva apulaitehihna kunnes siinä Tikkurilan mäkkärin kohdalla se vikinä siellä pellin alla taas alkoi. Muutoin kruisailut meni ihan mukavasti sellaista oikeanlaista kuminkäryä haistellen.

Seuraavalla viikolla kävelin yhteen toiseen varaosaliikkeeseen ja sieltähän löytyi ihan suoraan hyllystä aito Gatesin moniurahihna joka on toiminut siitä lähtien ilman yhtäkään vikinää.

Loppukesä meni pariin kertaan puuhakilvillä suditellessa, syksyn tullen aloitin pakoputkiston jatkojalostuksen.

Downpipeen tehtiin vähän "tehokäyttöhaaraa"

Auton alle tiggailin sopivasti pätkityista Onnisen suorista ja mutkista mahdollisimman hyvin pohjaa mukailevan pakoröörin. Aika monta saumaa sai tuohonkin vedellä. Ihan Instagram tasoista saumaa ei vieläkään synny, mut välillä alkoi jo tuntumaan et hitsaaminen alkaa luonnistumaan. Vielä en kuitenkaan päivätyötä vaihtaisi.

Tarkoitus on nyt vetää putkisto ihan takahelmoihin asti niinkuin orkkisenakin noissa on..
3.5 röörillä taka-akselin kohdalle, yksi Borlan vaimennin ja haara siitä kahteen 3" , bensatankin ympäri ja sit ihan siellä takasivuhelman kohdalla vielä haaroitukset kahteen 2.5"... Loppupätkä taka-akselin etupuolelta taaksepäin on tosin kyllä vieläkin tekemättä.
Tuon Borlan XR-1 vaimentimen valikoin ihan tarkoituksellisesti kun Youtubessa ne kuulostivat niin hyvältä tuollaisen LS-koneen perässä....

Lumikelit saapuivat viime syksynä harrastamisen kannalta Espooseen vähän liian aikaisin, mutta uutta putkistoa oli silti pakko vähän käydä testailemassa. Vähän normaalia liukkampaa oli, mutta selvisi se et soundit uuden putkiston läpi on korkeammillakin kierroksilla aika hyvät!


Loppuvuodesta '22 sain lopulta väsäiltyä myös ahtokoolerin vesijäähdyttimen Ransun keulalle toimintakuntoon. Tuo "kuulerin kuuleri" tehtiin tallissa jo hetken notkuneesta ilma-ilma kuulerista. 3" ahtoyhteet hitsattiin umpeen ja laitettiin nipat 19mm vesiletkulle. Joku venetarvike vesipumppu kierrättää MaxxECUn ohjaamana vettä tuonne kiina-ahtokuuleriin.

Sit vähän tuollaista pientä säätömokkulaa ja muutamia lisämittauksia lisäilty moottorinohjaukseen ensikesää varten. Ehkä lähikuukausina pääsisi nyt sitten vihdoin alkaa varailemaan aikaa dynoreissua varten...

 

Viimekuukausien aikana ei ole ihan hirveästi saanut tallissa aikaiseksi. Kaikenlaista pikkupiperrystä on tullut tehtyä, mutta se yksi tärkein homma oli saattaa loppuun pakoputkiston vääntäminen. Aiemmin olin jo saanut tehtyä pakoputkiston alkuosan joka päättyi taka-akselin etupuolelle. Tuosta piti siis saada putki taka-akselin yli ja haaroitus molemmin puolin takahelmoja.
viimekuukausien aikana lukemattomia kertoja on takaputkistoa soviteltu ja etsitty sopivia putkireittejä, homma on edennyt hitaasti. Tänään aurinkoisen kelin motivoimana sain kuitenkin vihdoin valmiiksi koko pakoputkiston perään asti.

PAri kuukautta takaperin taka-akselin ylityksen putkia lähdettiin sovittelemaan teippaamalla sopivia putkipätkiä ja mutkia yhteen sovitellen niitä auton alla. Perusajatuksena mulla on ollut että käytän vain 90 ja 45 asteen kulmia kun ne on niin näppäriä tehdä. 45 saa helposti vain puolittamalla yksi 90 mutka, voisihan sitä yrittää hieroa jotain muitakin astekulmia, mutta enemmän työtä ja lopputulos varmasti aika sama . Hain Onniselta 6kpl 76mm RST käyriä jotka ajettelin että riittävät varmasti, noilla oli pärjättävä.


Alunperin oli ajatus jakaa putkisto kahteen 3" putkeen ennen taka-akselin ylitystä, mutta mieli muuttui kun selkeni että yhden 3.5 putken saa siististi nostettua akselin yli ilman pienintäkään riskiä osumista vaikka taka-akseli ottaisi kiinni rungon pohjauskumeihin.
pikkuhiljaa tuolla leikkaa ja teippaa menetelmällä sain aikaiseksi omaa silmää miellyttävän putkireitityksen.

Alkuhahmoittelun jälkeen pätkin putket ja mutkat oikeisiin mittoihin ja aloitin heppailemaan putkistoa kasaan. Alunperin suunnittelin että vedän putket mehdollisimman selkeillä ja suorilla vedoilla, jotta säästyisi liiallisilta hitsaussaumoilta, mutta tehdessä homma muuttui. Halusin tehdä koko putkiston niin että se on helppo irroittaa, niinpä useampaan kohtaan tuli asennettua pikalukolliset V-band liitokset.
Heti äänenvaimentimen jälkeen putkisto kääntyy 90 asetetta ylöspäin ja V-Band liitokseen jotta taka-akselin ylitysputken saa irroitettua.

Taka-akselin ylitys nostettiin niin ylös kuin mahdollista, vain noin sentti-kaksi on auton pohjaan varaa. Heti akselin ylityksen jälkeen tuli haara kahteen 3" putkikulmaan joista lähtee takahelmoihin menevät päätyputket. Litistin 3.5" putkea ruuvipenkissä niin että sain siitä 3" putken halkaisia vastaavan korkuisen.

Sit 3" putkikäyrä leikattiin strategisesti sopivasta kohdasta jotta ne sai aseteltua tuon aiemmin tehdyn ovaaliputken päätyyn. Saatiin aikaiseksi tuollainen T-haara

Tuossa ylemmässä kuvakollaasissa näkyy viimeisenä putkiston hahmottelu kun bensatankin etupuolelle tuleva t-haara oli ensimmäistä kertaa saatu paikoilleen. Pian tuon jälkeen bensatankki oli pakko irroittaa kun loppuputkiston tekeminen vaatisi hitsuuttelua auton alla.
putkiston loppupätkän osalta selkeytyi ajatus että reitti tulisi noudattelemaan orkkiputkiston reittiä ja käyttäisin alkuperäisiä putkiston kiinnityspisteitä auton puolella.
Kaikki rakennusaineet paitsi 3" kulmat löytyi omasta putkijämävarastosta, paitsi tuo pidempi kiiltävä pätkä.
Pitkällisen pohdinnan jälkeen oli käytävä hakemassa Biltemasta metrin pätkä 3" RST putkea kun piti saada tuohon kohtaan noin 59 sentin pätkä ja omassa varastosta löytynyt pisin putkipätkät oli vain 55 senttiä pitkä. Olisihan siihen voinut tehdä sopivan putken hitsaamalla pari lyhyempää yhteen, mutta välillä iskee se turha hifistelyn tarve.
36€ Biltsun putkeen vs yksi sauma lisää.... Välillä ihmetyttää miksi se omassa mielessä muutaman kympin investointi voi tuntua niin karvaalta kun sit taas toisaalta menee iloisesti satasia tai tonneja johonkin koneenosaan tms...

Tiggailuhommaa sai tän putkiston loppupätkän osalta taas harjoitella ihan kunnolla, taisi tulla yhteensä 27 saumaa tuohon kokonaisuudessaan.
Allaolevassa kuvassa olin juuri saanut taka-akselin ylityksen saumailtua loppuun. Sivuputket on vielä vain osittain heppailtuna kasaan ja osittain vielä teippivirityksellä kasassa. Varsinkin noita molemman puolen loppuputkien mutkien kulmia tuli hierottua useampaan kertaan. Ihan näppärästi löytyi putkireitit kun vähän kerralla käänteli yhtä mutkaa kerrallan. Vähän kuin legopalikoita kun kasailee noista mieleistään rakennetta.

Yllä sitten vihdoin putkisto paikoillaan testiä varten. Tuolla hetkellä kaikki putkenkannakkeet puuttuivat ja ihan viimeiset pätkät putkiston ulostuloihin eivät vielä olleet löytäneet paikoilleen.

Alemmassa kuvassa putken ulostulo alustavasti oikealla paikallaan takahelmassa. Alunperin suunnittelin että teen tuplaulostulot kahdella 2.5" putkella mutta tuo yksi 3" röörikin näyttää ihan siistiltä, joten katotaan muokataanko tulevaisuudessa kaksi ulostuloa vai ei. Toinen syy tuohon yhteen 3" per puoli päätymiseen oli, että mulla ei vain ollut hyllyssä sopivaa kakspuolituumaista rosterirööriä


Tuossa sitten putkiston loppuosat TIG-saumattuna loppuun asti. Kyllähän noihin sit lopulta mutkaa ja saumaa tuli, mutta halusin ettei putkisto missään tilanteessa pääse osumaan jousituksen osiin, joten tuollaiset niistä nyt vain täytyi tulla.



Aiemmin tänään sain viimeisteltyä putkiston kiinnityspisteet kuntoon. Korin puolella on käytössä orkkiskiinnityspisteet mutta putkiston puolella piti vähän soveltaa miten kiinnitys korin puolella oleviin kiinnikkeisiin tehdään. Lopulta aika simppelit noista tuli, vain 12mm rosteriputken pätkiä sopivasti taivuteltuna.


Ennen lopullista alleasentamista ajattelin että kyllä tuo kyhäelmä täytyy kiillottaa. Jos sattuisi olemaan ettei se toimi niin pitää sen ainakin kiiltää.

Vajaan tunnin verran rälläkän puleerauslaikalla puuhaten sai aikaiseksi kramppavan käden sekä ihan makeasti kevätauringossa kiiltävät pakoputkiosat.. siinä se virityssetti alkaa olemaan asennusta varten valmiina.


Siellä se sitten on lopulta puleerattuna paikoillaan ... Ai perkele että tulikin hyvä.

Soundit on todella sivistyneet, ei liian hiljaiset eikä liian kovat , "chop rate" on kohtuullinen.

Lopuksi täytyy vielä sanoa, että putkisto on nyt todella näppärä ottaa irti, tai asentaa paikoilleen. About vartissa saa otettua pois, jos ei laske auton ylöstunkkaamista.. Toisaalta en tiedä tuleeko mulle tarvetta enää ottaa tuota putkistoa irti nyt kun se se on siellä paikoillaan....

Ja ihan viimeiseksi, tuolla auton alla kun on taas useamman illan verran ihmetellyt näkymiä on vakavasti käynyt mielessä, että taka-akselin ja jousiston komponentit voisi maalata siististiti mustalla. Nytkun perä on jo ylhäällä vois hyvin nyt samalla otta akselin irti, putsailla ja vetäistä pikaisesti temaduuria pintaan, mutta toisaalta kesä on vähän turhan lähellä jo. Pohjankin voisi pestä painepesurilla puhtaammaksi kun takaosa on vielä täynnä jotain keltaista ameriikan mutaa..

Lähteekö homma taas lapasesta vai ei, saas nähdä....

 

Eikös se niin mene, että kun saa yhden kohdan hienoksi ja komeaksi niin se saa ympärillä olevat asiat näyttämään ryönäisiltä sekä vanhoilta joten siitä alkaa kierre joka johtaa lopulta koko auton läpikäymiseen.

 

Näin se taitaa olla.. se on herkkä laji tuo fiksailu, samaa sarjaa kuin pärekaton kulotus. Karkaa helposti lapasesta.

 

Jep, juuri noinhan se menee...
Oon vain huomannut,että mulla se "miksei nyt samalla"-tilanne aiheuttaa aina pahoja ongelmia harrasteen telakalta poistumisen aikatauluun.

Oon tässä jo ajatellut et jos taka-akselin ottaa irti, vois samalla asentaa takaisin ne levyjarrut jotka tuolla oli kiinni auton tullessa Suomeen. Se vaatii taas perän avaamisen... Siinä samassa vois myös päivittää vetarit vahvempiin ja asennella c-clip eliminaattorit. Sit perän tehokestoa voisi kokeilla parantaa vielä lisää sokittamalla murikkaa akseliputkiin(sen sijaan että hitsaisi akseliputket kiinni).
Ja sen jälkeen vois hankkia vähän pitävämpiä takagummeja, kesän varttimailikokeiluja silmälläpitäen..

Tuntuu et ihan pelkästään ajatuksissakin homma lähtee siitä pikaisesta maalaushommasta karkaamaan liian pitkälle.

 

Osittain estääkseni itseäni aloittamasta aiemmin mainittua perän irroittamista, päätin keskittää ropausenergian pariksi päiväksi Ransun etupäähän ja konetilaan.

Edelliskeväänä turbon putkistoja tehdessä oli tullut joku pieni mitoitusvirhe ja turbo olikin liikkunut parisen senttiä lähemmäs hantin puolen sisälokasuojaa kuin oli tarve. Tuosta johtuen jouduin leikkaamaan hantin puolen sisälokasuojaan reiän ja jatkoin puuhailuja. Tuo turbon pakopesän kohdalla oleva reikä rajoitti omassa mielessä aika paljon märällä kelillä ja hiekketeillä ajamista. Reikä lokasuojassa häiritsi koko viime kesän ja aiheutti aina pientä jännityksen lisämomenttia jos tiellä näkyi vesilätäkkö. Ajattelin nopeasti fiksata siihen kotelon päälle jottei kuuma pakopesä saa aina märän kelin shokkihoitoa



Alkuun vähän hahmottelin paljonko tilaa turbokamat lokasuojasta tarvitsee ja muokkasin metallisen hengarin pätkän sopivan muotoiselle kaarelle. Sen jälkeen vedin lokasuojaan leikatun aukon päälle maalarinteippiä mallikaarta vastaavalle pussille ja merkkasin likaisen sormen taktiikalla aukon ulkoreunat teippiin..

Aiemmin keväällä oli tullut bongattua Lidlin tarjouksesta Parkside plasmaleikkuri ja ajattelin että nyt olisi hyvä testata sitä tuollaisen ohutlevyn leikkaamiseen. No kyllähän se hyvin leikkasi mutta aika raaka jälkeä tuli. Asetukset oli varmaan ihan persiillään mutta nopeasti sai kyllä raakamuodon irti isommasta pellistä. Vähän tuota raakaleikettä piti pyöristellä vasaralla naputtelemalla ruuvipenkkiin kiinnitetyn pakoputken pätkän päällä. Siitä sai siististi kaarautuvan muodon joka täytti lokasuojan aukon reilusti. Pariin kertaan piti kasata kamat takaisin keulalle ja tarkistella että hantin puolen etupyörä mahtuu kääntymään osumatta tuohon lokasuojan sisäpuolelle tulevaan lisäkumpuun. Suunnitelma oli että hitsailen tuon osan kiinni ja nopeasti vain kilikalimaalia päälle, kun eihän tuota kukaan kuitenkaan näe ... NIIN...




Siinä kun hetken oli tullut naputeltua sopivaa muotoa tuohon pellin palaan, alkoi tuntua ,että miksei nyt samalla tekisi vähän lisää taivutusta ja muokkaisi tuota osaa siten että se ikäänkuin soljuu noihin lokarin muotoihin..
Vähän lisää vasaralla naputtelua sopivia vasteita ja putkenpätkiä vasten sain aikaiseksi osan, joka sopii lokarissa olevan aukkoon ihan puskusaumoilla. Pakko oli myös kaivaa jostain hyllyn perältä aikoinaan ostettu, mikä toi nyt on metallipistosaha jolla sai tehtyä passelin raon hitsattavien peltiosien välille. Homma meni ihan kuin elokuvissa..

Sit enää muutama viilto lokasuojassa olevan aukon etupuolelle ja hieman lisää vasarointia jonka jälkeen muoto alkoi olemaan ihan siisti. Vähän heppailuja migillä sinne tänne , vähän trimmailua rälläkän hiomalaikalla ja tuo turpokotelo alkoi jo näyttämään paremmalta kuin olisin alussa osannut odottaa.
Tuon allaolevissa kuvissa kotelon takaosaankin haettiin sopivan pyöreää muotoa katkaisemalla tuo takaosassa näkyvä suikale ja pakottamalla se mukailemaan tuota pyöreää muotoa ihan vain vääntämällä kääntämällä vasaraa ja sopivia vasteita käyttäen mitä nyt käteen sattui.



Tässä vaiheessa alkoi olla jo aika selvää että eihän tuota nyt enää voi vain kilikalimaalata ,vaan kyllähän tuo lokasuoja ansaitsee ihan kunnon uudelleenmaalauksen. Edellisvuosilta oli jäänyt talliin iso tonkka mustaa Temadur 20:sta joten se oli luontainen valinta maaliksi.

Epätoivoinen yritys poistaa maalit Nitromorsella. Läästin maalinpoistoiaineen lokariin ja käärin sen kelmuun, pitkääkseen herkut sisällä muhimassa. Eihän toi lopulta yhden päivän jälkeen tehnyt juuri mitään maalipinnalle..



Ei se auttanut kuin laittaa rälläkkään se, mikä sen nimi nykyisin saa olla, se sellainen tummakarvainen hiontalaikka. Hetken hiomisella lähti vauhdikkaasti maalit lokasuojasta pois. Välillä piti vaihtaa rälläkkään teräsharajaa, niissäkohdin missä oli paljon muotoja, mut ei tuossa puhtaaksi hionnassa hirvesti varttia pidempään mennyt. Tuon jälkeen rauhallisella tahdilla hittsuuttelin kaikki saumat umpeen ja hitsisaumat hioin pellin tasalle. Täytyy sanoa että itse hieman ihan yllätyin kuinka hyvä tuosta tuli, ihan tuollalailla peltivalmiinakin


Varovainen saa olla näiden työkalujen kanssa touhutessa.

Kesken kuumimman hiontasession ihmettelin kun rälläkkä veti yhtäkkiä kuin oikosulkuun ja mahan alueelta alkoi päällä ollut huppari kiristämään. Oli perkule rälläkän teräsharja napannut hupparin etutaskuun kiinni, repäsi molemmat etutaskut irti ja oli ihan viittä vaille matkalla "sixpackiin" juuri ennenkuin tukehtui aiemmin syömäänsä tekstiiliin. Vähän tehokkaamaalla tärälläkällä olisi varmaan joutunut pikavisiitille ensiapuun, nyt onneksi päästiin pelkällä säihkähdyksellä...
Mitä opin tästä? en yhtään mitään...

Kun tuossa duunailussa oli päästy vauhtiin niin miksei sit hitsisaumoihin vetäise vähän kittiä ja tasoittele muodot siistiksi. Ja sit kun tuo hulluus oli päässyt tuohon asti piti myös kuskin puolen lokasuojakin irroittaa uudelleemaalasuta varten, koska , eihän ne nyt eriparivärissä voi samassa konehuoneessa olla.
Seuraavalla viikolla lokasuojat ja parit muut osat laitettiin pihalle ulos roikkumaan telineeseen ja Temaduria ruiskulla pintaan. Kuskin puolen lokasuojalle en tehnyt muuta kuin pesun ja karhennuksen ennen maalausta se kun oli ihan OK kunnossa.

Tuon maalauksen suhteen ajattelin että teen kaiken niin hyvin kuin osaan/jaksan. Sekoittelin maalit, tsekkasin ohennuksen, säätelin ruiskun, testasin maalisumuviuhkan kuvion vanerin palaseen ennen maalausta. Ajettelin että maalaan ensin kaikki näkymättömiin jäävät kohdat kuten lokasuojan sisäpuolen niiltä osin mitkä oli paljaalla pellillä ja muut ei niin tärkeät alueet, vasta viimeiseksi näkyviin jäävät sisäsivut ja etukolmanneksen. Varmaan yli 70% noista tuon lokasuojan pinnoista jää ihan täysin näkymättömiin autossa kiinni ollessa.
Sillä hetkellä kun painoin maaliruiskun liipasimesta ensimäisen näkyviin jäävän kohdan paikkeilla alkoi maaliruisku räkimään niin perkeleesti... aattelin kuitenkin et kyl tää tästä, kokeilin välillä nostaa ruiskun painetta ja se näytti auttavan.

Lopputulos oli kuitenkin se että kaikki näkymättömiin jäävät kohdat olivat ihan kohtuu OK, mutta juuri ne tärkeä kohdat oli iha älyttömällä appelisiinikuviolla. Lisäksi, varmaankin tuon paineen nostamisen jälkeen, mun pikkukompura alkoi olla tuottonsa rajoilla ja huusi kokoajan. Seuraavana päivänä huomasin että varsinkin muokatun lokasuojan pinta oli aplarikuvion lisäksi täynnä pieniä vesipisarajälkiä... Mulla oli vedenerotinkin juuri ennen ruiskua mutta huomasin kyllä että olin sen aikoinaan laittanut ylösalaisin, kun liittimet nyt vain sattuivat sopimaan niin päin.

Ei tuo maalaus ihan totaalisen epäonnistunut ollut. Olisihan nuo ehkä voineet kelvata tuollaisenaankin, mutta otti päähän ihan tajuttomasti tuo turbopuolen lokarin maalauslaatu. Siinä turpon vieressä se karsea aplarikuvio iskisi suoraan silmään kuin..(varmaan joku tauski-vitsi sopisi tähän)

Siispä vesihiontaa oli kokeiltava. Tein maalille testihionnan pienellä alueella ja tulokset olivat lupaavia. Joten ensin 800 sit ,1200 ja 2000 karkeuksisella paperilla ja saippuavedellä hieroin kaikki näkyviin jäävät osat mataksi. Sen jälkeen Mätänetistä mukaani nappamalla pienellä hiomalaikalla ja Farecla G3 tahnalla kävin läpi koko osan.. Lopuksi jotain hyllystä löytynyttä perusautovahaa hinkuttelin pintaan..


Hiontakiillotusoperaation lopputulos oli suuri huojennus kun osasta tuli jopa parempi kuin olin edes alunperin suunnitellutkaan. Väri on tosi jännä, pirun sileä, kiiltävä , vähän utuinen musta. Vähän kuin tuore kiiltävä muoviosa..
Varmaan tuota väriä saisi vähän lisää hieromalla vieläkin paremmaksi, mut kuka nyt viitsii hieroa osaa jota ei kukaan juuri ollenkaan näe.


Tuossa vähän tärähtäneessä kuvassa lokasuoja taas paikoillaan. Eihän siitä tosiaan juurikaan mitään jää tuolla turpopuolella näkyviin.


Tuon hantin puolen etulokasuojan sisälle tulevan pikkupatin takia kaikki tämä homma... Oliko järkee vai ei. Ei tarvii kertoa tiedän jo itse.

Vähän vielä jotain tiivistemassaa tuonne hitsaumojen taakse ja mahdollisesti kevyelti alustamassaa vielä päälle.

Siinä olikin parin viikon puuhastelut hommaan jota ei ollut edes tarkoitus tehdä nyt.
Kesä painaa taas päälle ja jonkin verran on vielä hommailtavaa, mutta ei tää pahalta enää näytä Ransun suviliikkumisen suhteen.

Seuraavaan kertaan!

 

Jaa, tästä tulikin nyt sitten kaksiosainen postaus kun ei mahtunut kaikki tarinoinnit yhteen viestiin..

Taas on jonkinaikaa vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Kaikenlaista on taas tapahtunut, mut Ransun suhteen ei taaskaan ole ollut tarpeeksi aikaa ruuvailla ihan kaikkea kuntoon. Toiveissa oli saada Ransu täyteen iskuun jo aikaisin keväällä, mutta nyt mennään taas jo kesälomaaikoja ja Ransu pääasiallisesti leipäilee tallissa vieläkin.

Kertailen nyt tässä taas takaperoisesti mitä on viime kuukausina tullut tehtyä.

Jo aiemmin kevällä sain väsäiltyä ja asennettua toimintakuntoon ahtopaineen ohjauksen MAC-venttiilin kautta. Porailin jostain ylijäämäalumiinipalasta jakotukin hukkaporttien paineohjeelle ja hukkaportin kalvon yläpuolelle MaxxEcun ohjaaman ventiilin kautta menevälle vastapaineelle. Koko paketti kasattiin vaimenninkumien päälle kun tuo MAC-ventiili tuntui pitävä operoidessaan aikamoista mekkalaa. Ylläettäen sopiva paikka tuolle ventiilipaketille löytyi syyläripellistä josta taas kerran löytyi ihan suoraan Gm:n jäljiltä kaksi valmista reikää. Bolt-on asennus!


Edellisenä kesänä edessä ja takaa gummit ovat hieman raapineet lokasuojiin joten ajattelin kaivaa esiin vuosia hyllyssä olleen lokasuojan kaarien mankelointivehkeen.. Kevyellä hikoilulla tuolla sai aikaiseksi sentin pari lisää tilaa renkaille. Edessä tilaa tuli lisää niin paljon että pystyin laittamaan etuvanteet "pienemmän offsetin konfiguraatioon" jonka myötä vanteisiin sai asennetua takaisin myös keskikupit.


Takalokasuojien mankeloinnin yhteydessä havaitsin että jonkinlainen alkuperinäinen ruostesuojamassa siellä oli joka lähti isoina paloina irti. Alta paljastui melkein priimakuntoinen alkuperäinen maali. ajattelin että tässä samalla voisi tiivistemassailla takakaarien saumat ja ruostesuojamassailla kotelot uudella aineella... Allaolevassa kuvassa oli meneillään lokasuojankotelonkahden puolikkaan sauman uudelleentiivistäminen. ennen massausta olin maalaillut tarvittavat kohdat temadurilla.

Päälle tulilaitettua, mainoksen uhrina, Motonetista poimimaani jotain "hyvät vaimennusominaisuudet omaavaa ruostesuojamassaa"... ihan paskaa tavaraa oli mutta tuli sillä molemmat takalokasuojat ympäriinsä kuitenkin vedeltyä.
Aiemmin on tullut käytettyä Dinitrolin alustamassaa, mutta sitä ei nyt tähän hätään löytynyt..
Kaipa tuo saa nyt kelvata tuollaisenaaan.

Lidlin tarjousplasma pääsi taas testiin. Aiemmin olin jo testannut leikkuria auton mukana aikoinaan seuranneeseen uuteen bensatankkiin. Leikkasin siihen aukon tankin sisälle asennettavaa bensapumppua varten. Nyt pitäisi väsätä laippa tuon tankkiin tehdyn aukon päälle. Hyllystä löytyi erilaisia jämäpaloja Rst levyä joista ajattelin että jotain pyöreää osaa vasten saisi leikeltyä tankin pääle laipan. Jotain vanhaan vannespeiseriä leikkausmuottina käyttäen sain aikaiseksi passelin laipan 3mm rosterilevystä johon sitten porailtiin reiät kiinnitysruuveja varten.


Tuollainen siitä tuli, välissä on siis yksi laippa jossa on kierteet. Välilaippa hitsattaisiin kiinni tankkiin.

Kansilaippaan heppailin ihan testin vuoksi pätkän RST tankoa ja palasen turbosarjaprojektista yli jäänyttä putkea. Ihan hintsun verran 38mm putkea ruuvipenkissä puristamalla sain aikaiseksi asennuspedin Walbron pumpulle joka tultaisiin asentamaan tankin sisälle. Sähkö- ja bensalinjaläpivienneille reikiä poratessa kappale lähtikin pyörimään ja melkein vei tämän harrastekoneistajan sormen kun tuo hitsattu varsi alkoi huitomaan ympäri porakonetta. Vähän otti tuo juuri kasaan heppailtu rakenne ittensä, mutta ei mitään pahempaa mistä ei hetken uudelleen rälläköinnillä selviäisi.


Tarkoitus oli siis että laitan yhden 450Walbron pumpun tankkiin ja takakonttiin erillinen välisäiliö jossa 2kpl 400 AEM pumppua. Haaveissa oli myös yrittää väsäillä jonkinlainen keräysämpäri tuonne tankin sisällekin joka estäisi pumpun , mahdollisen, hetkellisen kuivana käymisen, mutta siitä luovuin tälläerää.

Alla muokattu tankki valmiina menemään auton alle kiinni.

Jotenkin ajattelin että tuolla hetkellä olisi viimeinen kerta kun tuo tankki menee auton alle, mutta vielä viisi kertaa tuon kuvan ottamisen jälkeen piti tuo ottaa irti ja laittaa kiinni. Alkuun uudet polttoainelinjan liittimet ottivat kiinni takakontin pohjaa viimeisellä kerralla jotain muuta tyhmää.
Tämän Ransun rakentelemisen aikana olen yrittänyt pitää kiinni siitä , että en poraile turhia reikiä autoon vaan duunailen kaiken niin että mahtuu olemassa oleviin mittoihin taikka reikiin. Noita tankista lähteviä bensaliittimiä varten oli kuitenkin "taas kerran" vain antauduttava ja takaloosterin pohjaan oli leikeltävä kevennysaukko.

Aina vähän harmittaa leikellä hyvää orkkispeltiä pois, mut tehtävä mikä tehtävä...

Seuraaksi oli luvassa bensapumppujen sähköistyksen päivitys.
Biltsusta ja Motonetistä tuli keräiltyä tuollainen asennussetti. Edestä akulta 16mm2 kaapeli takakonttiin ja sinne 3 kpl releitä + sulakkeet..

Aloitin hahmottelemalla sulakkeiden paikan alumiinilevyyn jota sitten alettiin sijoittelemaan johinkin sopivaan kohtaan takakontin sisällä. Hyvä paikka tuolle relepaketille löytyi heti kuskin puolen takavalon kohdilta. Siinä olisi takavalon kiinnikeruuvit valmiina tuon asennuslevyn kiinnitystä varten valmiina, ei tarvitsisi yhtään lisäreikää porailla.

Takapelti takavalojen kohdalta sisältää kaikenmoista muotoa eikä tuota suora alumiinilevyä saanut siisististi suoraan kiinni. Keksin käyttää paria pitkää pulttia ja isoja prikkoja "prässäämään" levy takapeltiä mukailevaan muotoon. Takavalo irti, pari M8 pulttia prikoilla läpi takavalon kiinnikeruuvien kohdalta uusi asennuslevy sinne väliin ja pulttipyssyllä koko setti kireelle.



Hienosti otti alumiinilevy uuden muodon. Osasta tuli jäykkä ja menee suoraan takavalon orkkisruuveilla kiinni.

...Jaaa tuollainen siitä lopulta sitten tuli. Lisäilin pakettiin vielä tulevaisuudenvaraksi yhden sulakeboksin ja eristetyt terminaalit jokaisen pumpun syötölle. En ole ihan varma onko noi sulakkeella varustetut releet täysin päteviä AEM pumpun tarvitseman virrankulutuksen kanssa mutta katsotaan.. Eli yksi rele ohjaa tankin sisällä olevaa Walbron bensapumppua joka syöttää tavaraa takaluukussa olevaan välisäiliöön . Tankin sisällä oleva pumppu käynnistyy samaan aikaan välisäiliön ensimmäisen pumpun kanssa. MaxxECU ohjaa toisen välisäiliön pumpun päälle sopivaksi katsotussa tilanteessa, nyt > 0,5 bar ahdoilla.


Kun tuo bensasysteemi oli saatu kasattua oli pakko lähteä käymään pikaisella testilenkillä.
uusi, taakse asti uloittuva putkisto kuulosti hyvältä kabiiniin ja turbon pöhinä muistutti hyvin paljon Fast&Furios leffojen ääniefektejä.
Pariin kertaan "Kevyellä kiihdytyksellä" koneen kierrokset hyppäsi rajoittajaan asti ihan tuosta vaan vaihteilla 1-3.. siihen loppui uskallus... Ihmettelin hieman kun asfaltti tuntui aika liukkaalta takarenkaiden alla. Ajattelin et ehkä sitä oli talven aikana vain unohtunut jo noi Ransun menohalut... hyvin havaitsi myös että imulämmöt pysyivät nyt hyvin hallinnassa kun vesikuulerissa oikeasti kiersi vettä.

Testilenkiltä takaisintulessa kuski kävi sen verran kierroksilla, että oli hetkeksi hyvä vain rauhoittua ja kuunnella lintujen laulua...

Seuraavana aamuna muistin että mootorinohjauksessa oli sisäinen loggaus päällä ja pystyin lataamaan edellisen testiajon datan läppärille tarkasteltavaksi... Kävi ilmi että ahto-ohjauksen karttaan oli jäänyt vähän liian suuria arvoja ja ahdot olivat piikanneet about 1.2 bar paikkeilla jolloin boost cut iski peliin, kierrosrajoittajankin olin nostanut 6700 rpm asti... Ei siis ihme että oli vähän pippurisen oloinen. Asetukset palautettiin normaalimpiin arvoihin ennen seuraavia ajeluita..

 

Jatkuu edellisestä...

Sit vähän ATK-nörttäilyä...
Ransun orkkismittaristo ei koskaan ole oikein toiminut. Kierrosmittari ei koskaan, nopeusmittarin vaijeri on jostain syystä katkennut aina hetken ajomatkan jälkeen.
Suurimman osan ajasta on tullut ajeltua vähän sokkona, mitä nyt kännykän tai läppärin kautta on tullut katseltua lämpötiloja ja vahdittua lambda-arvoja.

Pitkään olen suunnitellut, että jonkinlainen digitaalinen mitaristo olisi siisti, mutta en halunnut laittaa "vain" jotain tablettia kiiinni kojelautaan..

Jokuaika takaperin törmäsin YouTubessa yhden ameerikan DIY ukon tekemään digitaaliseen mitaristoon. Perustuu 12.3" laajakuva HDMI näytöön, Raspi3B+, erikoistuunattuun nopeasti käynnistyvään linuxiin ja QT-pohjaiseen mittaristo-ohjelmaan. Lähdekoodit tuohon digi-mittaristoon on vapaasti ladattavissa joten saman systeemin voi toistaa itse ja muokata haluamakseen.

Monta pitkää iltaa meni säätäessä ja yrittäen etsiä sitä kauan kateissa ollutta koodaria itsestään. Pikkuhiljaa homma alkoi kuitenkin luonnistumaan. Expressin Alilta tilasin sopivan oloisen laajakuvanäytön ja yhdeltä ruotsalaiselta tyypiltä ESp32 pohjaisen mikrokontrollerin johon on rakennettu kaikki CAN-väyläkommunikaatiota ja automobiilikäyttöä varten jo valmiiksi. Raspi3:ia olin joskun ennen koronokriisejä ostanut Powerin tarjouksesta useamman kappaleen ja ne oli vain pölyttyneet hyllyssä. Sain muokkailtua digimittariston lähdekoodia sen verran,että mittaristo suurinpiirtein mätsää Trans Amin orkkismittaritaulun mittoja ja Maxxecun data näkyy CAN-väylän yli ruudulla...



Alilta tullut lähetys ja samana iltana ekat testit..

Tuo Alin 12.3" näyttö sujahti pelottavan hyvin Ransun vanhan mittarin tilalle ilman mitään muutoksia.


Alla pieni videodemo tuon mittariston käynnistymisestä, käynnistyy noin 6 sekunnissa. Itse kompuutteri köynnistyy nopeammin, mutta tuolla Alin näytöllä kestää startata ennenkuin alkaa näyttäämään kuvaa.
VID_20230609_210323

Allaolevassa kuvassa näkyy, digimittariston ohella myös kaverin kanssa 3D-printterillä, euroviisukisaviikonloppuna, pinakoladaa nauttien, itse suunniteltu ja tehty ratin keskiö. Tuosta innostuneena piti nyt sitten itsellekin hankkia 3D tulostin, jolla aion jatkossa tehdä lisää nippeliosia Ransuun kuten nuo puuttuvat kehykset muihin mittariston aukkoihin...


Sit lopuksi vielä takaisin ruuvaamiseen.
Ransun kuskin penkki on aina ollut vähän liian korkealla joten ajattelin nyt vihdoin muokata penkin runkoa jotta sitä saisi sentin pari laskettua alaspäin. Nuo penkit ovat lähtöisin jostain 2000 luvun alkupuolen Audi S3:sta. Ihan jees Recaron penkit, mutta perse on vaan noiden kanssa liian korkealla lattiasta..


Sieltä täältä hieman viilaillen ja leikellen sain muokattua penkin suurinpiirtein haluamalleni korkeudelle.

Tuossa sitä sit oltiin about neljän aikaan Perjantaina kun oli tarkoitus lähteä käymään puuhakilvillä kesäkuun Heurekan kruisinkiin.. Kuskin penkki oli irti ja kaikki romut vielä pitkin kabiinia.


Vähän myöhemmin illalla päästiin kuin päästiikin emännän kanssa kurvailemaan Heurekalle asti jossa heti iski lämpöongelmat. Talven aikana jäähdytysjärjestelmään päivittämäni VAG konsernin paisuntasäiliö alkoi juuri siihen sudittelusuoralle päästessä kusemaan vesiä pihalle ja koneen lämmöt alkoivat uhkaavasti nousemaan. Loppujenlopuksi selvittiin vähän katselta sivummalle jossa taas kerran sai etsiskellä itsestään sitä sisäistä MacGyveriä. Jälleen kerran pelastajaksi muodostui takapelkillä ollut Gorillateippi jonka avulla sain tulpattua paisarin korkin niin että vedet pysyivät koneensisällä... Takakontissa oli onneksi mukana useampi tonkka vettä joten tielle hukkuneen nesteet sai korvattua siinä paikanpäällä. Tuon jälkeen lämmöt vaikuttivat pysyvän hallinnassa ja uskalsi hetken jopa kruisailla ympäri Tiksiä ennekuin ajeltiin takaisin kotiin.


So, now we have a problem!
Seuraavana aamuna Ransua uudelleen herätellessä iski paniikki kun syyläri avatessa ja konetta käynnistettäessä syylärin korkista puski paksua vaahtoa ulos...
Menikö nyt kansipahvi tuossa elisessä hölmöilyssä??
Nurmijärven suunnalta kuului et nää Lässykät on lähes ikuisia, et olisi oikea ihme jos tuosta olisi ottanut itteensä... mut mut..



Seuraavana päivänä tsekkasin kaikki tulpat, vaihdoin uudet jäähdytysnesteet ja poistin paisuntasäiliön käytöstä ... Kävi ilmi että siinä Tikkurilan sivukadulla olin kiireissäni tuikannut koneeseen puolikkaan pullon Wurthin pesunestettä vesien ohessa...
sieltähän se vaahtoaminen tuli.

Parit testi/säätöreissut on tuon jälkeen tullut ajettua eikä lämpöongelmia ole enää ilmennyt...
Huhhuh!
Tästä on taas hyvä jatkaa...

 

Nuo sulakkeella varustetut releet ainakin itsellä aika paskaa laatua. Tahtoo löystyä tärinästä ne sulake kannat. Nyt oon vetänyt hätä ensiavuksi teipin sulakkeikeden päältä ettei löystyisi.

 

Joo, hyvä vinkki. Huomasin kyllä myös et sulakkeet lähtee jo uutenakin aika helpolla irti, mut en viitsinyt ajatella sen enempää. Täytyy myös vetäistä teipit päälle ettei matka katkea kesken kaiken ainakaan tuon takia.

Toisaalta oon kyllä jo vähän alkanut miettimään puolijohdereleiden käyttöä noiden pumppujen ohjaamiseen, silloin vois antaa MaxxECUn ohjailla pumppujen nopeutta PWMllä. Varsinkin AEM pumppu on aika äänekäs ja kuuluu, kuten emäntä sen ilmaisi, "vihaisen ampiaisen ininänä" takakontista tyhjäkäynnillä ja kruisaillessa.
Joskus tulevaisuudessa ehkä sitten..

 

Onko vielä kerinny testaan mittaristoa käytössä? Häiritseekö aurinko näkyvyyttä kuinka tehokkaasti?

 

On ihan kattavasti tullut testattua. Ei ole ollut mitään ongelmaa auringon suhteen kuva on todella kirkas, enemmänkin voi olla haasteena tummennella pimeämmällä kelillä, sekin tuolla softassa on olemassa.

Toi näyttöhän on orkkiskehysten sisässä suojassa et ei sinne hirveesti aurinko edes pääse paistamaan. Paljon paremmin näkyy kuin mitä orkkismittaristossa se mitä joskus toimi. Näytössä on vielä lisäksi joku antiglare pinnoite mut mulla on vieläkin siinä näytön päällä tehtaalta tullut suojamuovi kun homma on vielä vähän kesken ja aattelin et suojaa naarmuilta kun kehystä irroittelee

 

Viimeisen tarinoinnin jälkeen ei ole hirvesti tapahtunut, mutta on silti tapahtunut aika paljon. Jonkilaisesta yrityksestä huolimatta en saanut Ransua täyteen iskuun kesän aikana vasta nyt syksyn alettua alkaa homma näyttää lupaavammalta.

Heinäkuu meni pääsiasiassa lomaillessa ja uusien harrastehankintojen kanssa pelaillessa.
Päätin laittaa vanhan toistakymmentä vuotta palvelleen kempin "monsteriTIGin" myyntiin ja hankin tilalle Puuilosta Timcon halpisvehkeen...

Heti ensimmäisestä testisaumasta lähtien Timco osoittautui huomattavasti miellyttävämmäksi kuin vanha mörkö. Ihan ihmeellinen fiilis hitsailla kun itse kone ei pidä kauheaa ääntä ja voi ihan kuulla kun metalli sulaa silmien edessä. Melkein tulee jo Instagram tasoista saumaa... Parin sentin pätkiä...

Youtubesta nappasinn sopivat asetukset alsan hitssaamiseen tuolla kyseisellä Timcolla. Pari vuotta Gorillateipin avulla kasassa pysynyt imufiltterin käyrä sai olla ensimmäinen kokeilu alsa hitsuutteluun...
Ihan hyvä siitä tuli vaikka itse sanonkin.
Lisäksi downpipen kylkiputki sai vaihtua sopivasti hifisteltyyn tulppaan johon intergroitiin paikka toiselle lambda-anturille tulevaa dynovisiittiä silmälläpitäen.

Täyskaasuvetoja varten päätin että koneen ajoitus täytyy varmistaa. Aiemmin olen vain luottanut siiten että sytytysennekko on kunnossa ja ECUn ennakkokartan mukainen. Kaikenlaisia stooreja on tullut eteen joissa jopa näissä pomminvarmoissa LS-koneissa todellinen sytysennakko on ollut ihan mitä sattuu kun reluktoripyörä on ollut väärässä aennossa yms jne.

Vanhasta tulpasta ja 10mm pultista tein ns. piston stopin jolla saa haettua ykköspytys yläkuolokohdan. Tuon lisäksi piti väsäillä dampperin alapuolelle indikaattoriteline jonka sai osoittamaan YKK:ta. Timcolla pääsi taas harjoittelemaan alsahitsuuttelua, ihan hyvin onnistui tuokin, toinen kerta elämässä alsaa sulatellen.


Kesän toinen harrastehankinta oli 3D-printteri josta mainitsinkin jo aiemmin. Tuo vehje on muuttanut omalla kohtaa joiltakin osin harrastamisen luonnetta. Kaikenlaisia koteloita, kiinnikkeitä ja telineitä on tuolla jo tullut tehtyä. On se vaan niin näppärää kun sen sijaan, että hikoilee yhden illan jonkun osan kanssa ja huomaa, että eihän se sovi ollenkaan, voikin vaan kompuutterilla tehdä pari muutosta 3D malliin ja heittää koneen uudeleen printtaamaan. Printtausajan voi hyvin käyttää esim kaljan juontiin ja haaveiluun.

Tuossa alla mittaristonäytön mikrokontollerin printterillä tehty piirilevykotelo ja alkuperäisen mittariston liittimeen tulostettu sähköliitin adapteri, jottei tarvinnut alkaa tekemään suurempia sähkömuutoksia.

Mittariston näyttökin sai printterillä valmistetut kiinnikkeet. Nuo osat olisi voinut tehdä kohtuu helpolla perinteisimminkin menetelmin, mutta tällä modernilla "printttaa ja erehdys"-menetelmällä sai aika pikaisesti haarukoitua optimipaikan tuolle näytölle. Nyt on myös suojakalvo poistettu ja mittaristo kohdistettu tarkasti alkuperäisen mittariston aukkojen kanssa.


Hankin printteriin myös Nylon filamenttia josta pystyy tekemään osia jotka kestää konehuoneen lämmössä. Ensimmäinen koeilu oli öljyntäyttökorkin korvike jossa pinttaamalla tehdyt kierteet ORB12 - AN liittimelle. tuosta lähtee hohotusletku öljy catch canille...


Printaamalla tein myös uudet sopivan pituiset väliholkit bensatukkiin ja kuskin puolen sisälokasuojaan telineen catch canille... ihan pirun näppärää kun saa mittatarkkoja, toiminnallisia osia, melkein kuin tuosta vaan uunista ulos... oikeastaan ihan kuin uunista ulos. Kun osat täytyy saada kiireellä paikoilleen on ne about sata-asteisia kun ne nappaa heti valmistuttua ulos printteristä



Kesän aikana mutamana aurinkoisena viikkona tuli ajeltua puuhakilpitestejä. Datalogien perusteella tehtiin sopivia säätömuutoksia tulevaa dynokeikkaa varten. Ajolenkkien jälkeen ilta-aurinkoon viriteltiin tuunaus-studio hommaan sopivin virvokkein. Yleensä noin tunnin päästä alkoi koneen uudet säädöt näyttämään ihan hemmetin hyviltä..


Seuraavana päivänä edellisen päivän säätöjä saattoi käydä arvoimassa, yleensä, jostain syystä, lopulta kuitenkin palattiin takaisin päivää aikaisempiin säätöihin...

 

OSA2

Päivää ennen dynoreissua ajettelin fiksailla kuskin penkin asentoa hieman paremmaksi kun ajoasento oli aikoinaan jäänyt hieman liikaa makaavaksi. Kaikesta muusta "kiireestä" johtuen kumpankaan noihin recaron sähköpenkeistä ei sähköjä ole kytketty. Penkit on aina sähköistetty milloin mistäkin löytyvän parin irtonaisen johdonpätkän avulla. Tälläkertaa, heti kun sain sulakepaneelilta ryöstettyä virran kuskin penkille alkoi se kallistumaan hallitsemattomasti täysin eteenpäin puristaen tämän rassaajan penkin ja ratin väliin. Nopeasti sain kopeloitua penkin kytkimistä kallistuksen taaksepäin joka myös jumittui liike päälle, kunnes pysähtyi täysin makuuasentoon...
Tuolta se ei sitten enää noussutkaan. Seuraavana päivänä olisi dynoaika ja kello oli noin kahdeksan illalla....

Tuosta episodista voisi kirjoittaa parikin postausta mutta syy oli, että tuo penkin kyljessä oleva säätönappulateline oli jääny viimeasennuksessa hieman vääntyneeksi ja kallituskytkimen nappula ei koskaan keskitynyt keskiasentoon. Lopputuloksena kun penkki vetäisi itsensä ihan ääriasento otti penkin takaselkämyksessä menevät johdot itseensä ja menivät oikosulkuun olettettavasti penkin runkoa vasten. Hetken ihmeteltyäni huomasin, että ristiselän säätönappulaa käyttäen penkki alkoi nousta hitaasti ylös, aika voimakkaan savun saattelemana jostain penkin sisältä.. aattelin et %#tut, jos se tuosta nousee ajettavaan asentoon niin sähköt irti ja baanalle.

Penkki saatiin sopivaan asentoon ja auto ajettua sisään talliin odottelemaan huomista dynokeikkaa.


Luottavaisin mielin seuraavana aamuna ajeltiin dynopaikkaan tehomittauksia varten.

Dynoreissu päättyi aika nopeaan parin ensimmäisen kevyen vedon jälkeen... Moottorin säätöjä haettiin parin kymmenen minuutin ajan datalogien perusteella. Sen jälkeen kone ei lähtenytään enään käyntiin. Akku loppu. Ei halunnut pyöriä vaikka laitettii akku laturiin.
Hantint puolella konehuoneessa haisi vähän raakabensa, mutta se ei ollut vielä mitään huolestuttavaa.
Annettiin akun latautua hetken.. uusi starttaus, kone pyörähti vajaan kieroksen ja sitten KLONK!
Eikai veivit olis voinut ottaa itteensä edellisissä vedoissa?

Mutta, kun kone kävi ihan hyvin siihen asti kun sammutettiin säätöjä varten????

Vasta hetken jälkeen iski mieleen kaikki ne netistä luetut kauhutarinat noista Snake Eater suuttimista... ettei ne nyt vaan ole alkanut kusemaan


Hantin puolella haisi nyt selkeästi raaka bensa, mutta mitään vuotoa ei näkynyt. Päätettiin että otetaan järjestyksessä tupat irti hantin puolelta. 2 sylinterin tuppa, ihan normaali, 4 ihan normaali, kuutonenkin ihan normaali. tässä vaiheessa kävi jo mielessä et mikä helv## voi olla jos kaikki sylinterit ihan OK..
kasisylinterin tulppaa avatessa sieltä sit ihan roiskahti bensaa ulos....
Miksi se on aina se viimeinen kohta???

Selkeesti siis #8 sylinterin suutin oli alkanut kusemaan ihan totaalisesti. Kokeiltiin laittaa bensapumppupäälle ja kasisylinteriin tulpanreiästä vain suihkusi bensat pihalle!

Kotiinpaluu olikin sit moniaskelinen juttu. Ransu jäin dynopaikan pihaan odottelemaan noutoa kotitalliin. Iltasella lähdettiin hakemaan lainatraileria kartanoVolvon perään... lopulta homma meni siihen että piti lavettiauto tilata paikalle..
Kiitos vaan vieläkin Wadelle&kumppaneille jeesailusta tuolloin!

Emäntä aina ajoittain kyselee:
"Miksi nää sun autot pitää aina olla näin matalia ettei niitä voi normaalisti käyttää, mikä järki siinä on??", tämän tapaisissa tilanteissa tulee sitä hetkellisesti pohdittua myös itse....

Lopulta, pitkähkön päivän päätteeksi Ransu pääsi rullaten ihan suoraan talliin asti....

Koneesta tuli ulos jotain kaheksan-yhdeksän litraa bensa-öljy lirua. Tuossa coktailissa ei minkäänlaista metallista jäämää onneksi näkynyt.
Jännitysmomenttina oli kuitenkin että olisko joku mäntä tai veivi voinut ottaa itteensä tuolla dynokolahduksessa...

Mittasin kaikista sylitereistä puristuspaineet ja ne näyttivät kaikki suurinpiirtein samaa. eli voisi olettaa että kaikki OK.

Seuraavana päivänä uudet suuttimet Finjectorilta. tälläkertaa vähän isommat 1000cc/min, tulevaisuuden etanolikäyttöä silmälläpitäen


Samana iltana kirjoittelin Bradille Texasiin "feedbackiä". Ihan asiallista asiakaspalvelua, lupasi että jos lähetän vanhat suutimet takaisin hän laittaa tulemaan uudet Boschilaispohjaiset suuttimet takaisin takuuna.. tällähetkellä näyttäisi että uudet suuttimet ovat matkalla. Ihan rehti meninki tuolla tyypillä. katsotaan tulevaisuudessa mitä noilla takuu-suutimilla tulen tekemään .

Olin jo aiemmin tilannut Rockautolta useamman setin uusia TR6 tulppia ja aitoja AC-Delco öljyfilttereitä.
Varmuudeksi uudet tulpat koneeseen, uusi filtteri, uudet öljyt sisään.
Seuraavana päivänä avaimesta kertalaakista käyntiin kuin palmun alta... Mitään ylimääräistä ääntä koneesta ei kuulunut. HUH, päästiin kai vähän niikuin säikahdysellä siis..
Pientä hienosäätöä tyhjäkäynnin parametreille ja VE-kartalle, eikun testilenkille..
Kone toimi pienen säädön jälkeen perstuntumalta herkemmin kuin aiemmin, ehkä nämä uudet suuttimet oikeasti sit toimii paremmin???

Paria viikkoa myöhemmin uudelle tehomittausreissulle.
Seuraavalle dynokeikalle varauduin hieman paremmin ja hankin kippaavan trailerin jo etukäteen lainaan. Eka kerta kun tuollainen kippaava vehje käytössä ja oli kyllä näppärä käyttää.

Eväät äijälle ja autolle. Ransu sai Vpoweria tankkiin, kuski patukkaa ja varasiivet..


Uusilla suuttimilla kaikki näytti toimivan hyvin. Rekisteröintitehomittauksen jälkeen kokeiltiin ratasäätöjä ja nostettiin rajoitin 7100 asti. Kyllähän se turpo-LS ihan hyvin kiersi korkeammallekin. Ransu kesti ihan mallikkaasti useamman vedon tuonne täyden huudon kierroksille rajoittajaan asti...

Ahtoja ei oikein saatu nousemaan 0.5 bar yli. yli 5000 rpm jälkeen ahdot laski aika rajusti jonnekin 0.2-0.3 bar alueelle. Boost control parametreja rukkaamalla saatiin ahdot nousemaan aika tasaisiksi korkeammallekkin kierroksilla. Bensapaineen mittaus kuitenkin näytti vähän omituisia lukemia ja aikakin alkoi useamman tunnin riivaamisen jälkeen loppumaan. Pätettiin että jäädään näihin about 0.5 bar säätöihin.
Kokeillaan isompia ahtoja kun saan asennettua toisen bensampumpun olemassaolevan rinnalle.

Paluumatka kotitalliin tapahtui taas kerran trailerilla.. tälläkertaa kuitenkin ehjänä ja valmiina leimalle.

Seuraavalla viikolla tehtiin onnistunut muutoskatsastus uudella tekniikalla ja siten jonkunlainen välietappi saavutettu!
Kolmisen vuotta takaperin, suurinpiirtein näihin samoihin aikoihin käynnistyi tää "pikainen" LS-swappi kun vanha pikkulohko antautui.

Alkuviikon Ransu toimi työmatkautona. Moottoritiellä kuutonen silmässä matkavauhtina 120kmh ja koneessa kierroksia noin 2000rpm... ihan mukavan letkeä ajella tasaista tietä.

Perjantaina piti päästä virallisesti kruisaamaan, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ilman puuhakilpiä. Quiktime kytkinkopan laippa on roikkunut jo pitkään aika alhaalla raapien välillä maahan kanttarien ylityksissä yms. Pitkään oon suunnitellut et "jotain pitäisi sille tehdä", mutta aina se homma on vaan vähän liian paskamaisena jäänyt tekemättä. Duunistapaluumatkalla yhdessä hidastetöyssyssä sain auton keskeltä jumiin kun tuo kytkinkopan laippa junnasi kiinni. Tuosta kevyesti motivoituneena, heti kotiin saavuttua tunkkasin keulan ylös, nappasin rälläkän käteen ja varttia myöhemmin olikin useamman sentin lisää maavaraa. Nyt ei tarvitse enään hikoilla jos risteyksessä, tms näkyy töyssyä, kumpua jne.. kuten vaikka sielllä Heurekan parkkipaikalla...


Virallisesti tieliikennekäytössä, syyskuussa '23 Heurekan parkkiksella. Tästä on taas hyvä jatkaa...

 

Tässä syksyn tullessa Ransun takarenkaissa tapahtui jotain omituista äkillistä kulumista. Ajattelin alkuun ettei sillä niin väliä kun ei noita ajokelejäkään enään nyt niin paljoa olisi ja tallikauden voisi aloittaa lokakuusta.

Viikonloppuna kuitenkin päätin että kyllähän ajoja voi ihan hyvin jatkaa vielä myöhemmälle syksyyn ja koitin sovittaa alle ensikesää ja räksreisriivailuja varten hankittu
"Super pursuit mode" -look.

Vähän käytettynä löytyneet M/T ET Street SS 275/60R15 Drag radiaalikumit taakse ja aikoinaan auton mukana tulleet 17" Corvetten vanteet semislickseillä eteen.

Kummallisesti tuo rengastuksen vaihto muutti ulkonäön lisäksi, aika paljon ajettavutta, mutta eniten moottorin käytöstä. Halkaisijaltaan noin tuuman verran isomman takarenkaan tuoma kokonaisvälityssuhteen muutos harvempaa ja erityisesti katuslickisien pito on se suurin juttu. Tässä moodissa ahtimelle pystyy oikeasti antamaan kuormitusta, eikä kaikki menohalut karkaa takarenkaiden kautta vain savuna ilmaan.
Persdynon perusteella vetää niin perkeleesti ja on hyvin hallittavissa, mutta pehmemmän rengastuksen myötä myös mukavampi, letkeämpi ajotuntuma kruisaillessa.