Menee vähän topicin ohi…mutta onko Acadianväellä tietoa, mihin hävisi SE Aca, millä joku urhea ajeli kilpaa jo 70-luvun loppupuolella?
Laittelinkin YV:tä historian tiimoilta. Pikkuhiljaa laitellaan kun aikaa löytyy. Kaikki osat alkaisi olla puhallettuna/ hapotettuna/ pohjamaalissa. Runko on nyt hitsailtu ja sinkitty. Ensi talvena tarkoitus vaipua epätoivoon eli aloittaa korihommat.
nythän löytyki viesti ketju.. itellä oli ekana autona -65 2dht beaumont. ja sen tiedän ainaki vielä 2005 vuonna olleen suomen ainut rekisterissä. tais olla valmistus määräkin sille oisko ollu 729kpl.. vähä on tullu jo ikävä jos jostai sais sellasen takasin haalittua..
Mää muista mitkä mä sinne laitoin mut ku se tuli ni siin oli sellaset hiton isot lamput ja vaihoin siihe sellaset mitkä sopii suunillee siihe kontin pokkauksii. Ite hioin peltipuhtaaks sen ja samal tuli kylkiputket ja hopee väri. Vuos tais olla 2003.. kyllä niit takalamppuja jo sillo etittii mut ei alkuperäsii löytyny.. nii ja ne kuitu jutut tuli siihe samal sillo..
En tiedä onko tää Beaumont mutta kuvan auto on ollut Räyskälässä parkkialueella 80-luvun alkupuolella.
Tämä kyseinen yksilö, APS-60 on varmaan monelle vanhemmalle Jyväskyläläiselle harrastajalle tuttu, kuten sen tuonaikainen omistajansakin. Auto oli aikoinaan pitkään "Talaksen" omistuksessa, muistelisin noihin aikoihin siinä olleen ajan saatossa useampia moottorivaihtoehtojakin keulalla. "Talas" pyöritti jenkkiautojen varaosakauppaan keskittynyttä yritystoimintaa, moni muistaa yhä American Importin, ja on varmastikin myös asioinut hänen kanssaan. (toiminta jatkuu yhä nykyisinkin Western Parts'in nimellä) American Import tuotatti aikoinaan suomeen paljon usa-autojen tekniikkaa, moottoreita, vaihteistoja ym. asiaan liittyvää. (myös jonkin verran autojakin tuli hänen kauttaan tänne, noihin aikoihin vallitsevan 25 v. säännön puitteissa, mikä asetti omat ehtonsa maahantuotavan kaluston iäksi) Muistanpa vielä näin vuosienkin päästä mainiosti erään reissun kun olimme tulossa Tampereen näyttelystä kotiin Jyväskylään. (ajankohta oli 80-luvun lopussa, näyttely pidettiin Pirkkahallissa) Olimme kahdella autolla liikkeellä, toinen autoista oli "Pykän" Fury, jossa oli 440" moottori. Itse kuuluin Acadianilla matkustavaan seurueeseen, meillä oli tuolloin eräs nuori neitokainen kuljettajana, jolta vaadittiin erityisen hyviä hermoja pärjätäkseen humalaisten ukkojen höpötystä kuunnellessa. Ajotaidoissa ei todellakaan ollut moitteen sijaa, hän osoitti omaavansa "melkoisen raskaan kaasujalan", joten matka sujui varsin ripeästi. (etenkin kun autoon oli hieman aiemmin vaihdettu 454" isolohko) Arvatahan sitä saattoi, jotta öisellä 9-tiellä saatiin tuolloin nähdä melkoisen hurjavauhtista menoa, autojen ohitellessa välillä toisiaan pitkillä suorilla. Furyn pakoputkisto oli vedetty aika alhaalta, niinpä auton ollessa täynnä porukkaa, saatiin takanaolevassa Acadianissa ihastella edellä ajavan auton alta ajoittain lentävää näyttävää pitkää kipinäsuihkua, kun putket ottivat välillä töyssyissä tienpintaan. Vaikka meno oli aika huimaa, niin onneksi ei kuitenkaan pelottanut - sillä olin illanmittaan marinoinut itseni aika hyvin kossukolalla. Ja kuten monesti saattaakin käydä, kun on vietetty iloisissa olosuhteissa iltaa, juominkien parissa - niin kävi myöskin Furyn omistajalle "Pykälle", joka oli matkustajana takapenkillä omassa autossaan. (kuljettajat olivat aina selviä, siitä ei koskaan tingitty) Eli jossain vaiheessa saattaa alkaa oksettamaan, äijä työnsi päänsä ulos ikkunasta ja roiskautti "pitkän syljen". Onneksi ajoivat tuolloin meidän takanamme, joten roiskeilta vältyttiin. Kyseisen toimenpiteen seurauksena heidän olikin viipymättä suoritettava pakollinen pysähtyminen, sillä häneltä oli lentänyt yrjötessä silmälasit pois päästä...onneksi kuitenkin löytyivät lyhyiden tienvarsietsintöjen seurauksena, ja vieläpä ehjänäkin. No, kuljettajanamme toiminut neitokin sai lopulta jenkkiautokuumeen, hän hankki myöhemmin hienon 1960 Impalan, joka tietääkseni on yhä hänellä ja puolisollaan omistuksessa. "Pykä" sen sijaan on todellinen Usa-autofriikki, hienoa kalustoa on useampiakin nykyjään, viimeisin hankinta taitaa olla Plymouth Superbird 1970. Aina silloin tällöin tulee nähtyä "Talastakin", hän ajeli yhteenaikaan paljon mm. Oldsmobile Delta 88 dieselillä, kun päivittäistä työmatkaa alkoi kertyä vuositasolla runsaasti. (täytyypä joskus jututtaa Acadianinsa vaiheista, minne aikoinaan sen tuli myyneeksi) Semmoinen pikku tarina tälläkertaa, jenkkiautoharrastukseen liittyy kullakin paljon hauskoja kommellluksia...
Mukava kuulla tarinaa kyseisestä "Acasta", vastaavanlaisia pikataipaleita sillä tuli itsekin ajettua muutaman kerran niiden vajaan 60tkm aikana jonka se mulla oli.
On kyllä hieno homma kun jaksat tuota turata. Tuun sitten kattomaan kun saat läjään. Onhan siinä vielä pariksi vuodeksi hommaa.
Kyllä näitä vanhoja suomiautojakin vaan pitää yrittää saada takaisin liikenteeseen. Helpompi olis tietysti ollut tilata jenkkilästä joku vähempi hapero kohde. Homma jatkuu taas kohtapuoliin...
Naapurilla on sellanen ikuisuusprokkis, 67 Acadian Beamount. Chevyn 400 kone ja 400 loota, lukkoperä oisko ollu nyt 12-pulttinen. Ollu sillä 80 luvulta asti ja joltain rakentajalta ostanu sen aikanaan joka meinas kilpuriksi tehä. Kovasti kokoajan kauppaamassa mulle (ei ole rahaa kyllä ostaa) kun alkaa kiinnostus vissii loppua, miehellä ikää jo päälle 70 kuitenki.
Tori.fissä oli muute joku acadian pölykapseli myynnissä. Jäi vaa mielee ku harvemmin näkee mitää acadian romuu myynnis
Tuolta linkistä löytyy heti acadian oli aikoinaan Lapualla https://miksu.1g.fi/kuvat/Old+Pictures/Tapios+old+pictures/
