Älkää purkako autoanne muttereiksi!!!

Juuri näin ,eikä koppaa ollut edes puhallettu kokonaan ,kun helmaa sipas vähän puhtaaksi niin "plum grazy" sieltä tuli vastaan.. Huoh. Täytyisi kaikki tehdä itse tosiaan. Oli heillä mahdollisuus vielä pyöritellä koko koria grillissä helposti.
Ja mitä tulee edelleen tähän projektin purkuun ja täydelliseen läpikäymiseen niin olen edelleen sitä mieltä että oikealla tiellä olen. Menee koko hommaan viisi tai viisitoista vuotta. On tosiaan muutakin elämässä kuin nämä autot.Vielä kun näitä tekee muutenkin työkseen. Jos osa teistäkin tekisi välillä sen täydellisen läpikäymisen niin tältäkin palstalta tippuisi puolet noista topiikeista pois. Vai kuulostaa tutulta "surullinen katsastus -taas" , "mikä sähköissä mättää taas" yms yms..

 

Vähän ooteetä, sorry. Usein on ihmetelty että missä on se paikka johon ne kaikki hihnapyörät, apulaiteraudat ja moottoreiden erikoisruuvit mahtaa päätyä? Se on varmaan sellainen aarrekammio mikä on meidän orkkistekniikka-harrastajien aarrekammio, löytäisipä sen joskus.

 

Onkohan mitään järkeä laittaa auto muttereiksi, jos ei aio tehdä/kykene tekemään sitä näin: http://www.mat.fi/gallery/61

 

Paloiks vaan romut,siinäpä sitten voi haaaveilla ja visioida, kunnes maallinen vaelluksemme päättyy

 

Ja muistaa sekoittaa kaikkien autojen osat keskenään ja hajauttaa eri rakennuksiin, jättää moottorin osat koneistamolle noutamatta ja lainaa puolet osista kavereille "mittojen ottamista varten" sekä piilottaa paperit kaivon kannen alapintaan.

Kyllä siinä on perikunnalla mukavaa.

 

Tuolla muuten Sämpy puhui asiaa - olen havainnut aivan saman (vinyyli)levykeräilyssä.

 

Kyllä on jätkillä saatana synkät kuvat otsikon asiasta. Saako kuitenkin yrittää?

 

Suomalainen harrastaja ei pelkää purkamista. Se ei pelkää rakentamista. Se ei pelkää vaikeasti saatavia osia. Se ei pelkää pitkäksi venähtänyttä projektiaikataulua.
Mutta se mitä raavas suomalainen tosiharrastaja pelkää alitajunnassaan aivan perkeleesti, on toisten harrastajien arvostelu uurastuksensa lopputulosta kohtaan - oli kyseessä sitten 1cm hitsisauma tai koko auto.

Se onkin mielestäni (surku)hupaisaa, että aina tulee joku purkanjauhaja nojaamaan etulokariin ja kertomaan asiantuntevasti, kuinka olisi pitänyt tehdä että olisi tullut hyvä.

 

On se todella sielua korventavan palkitseva tunne, kun 4 vuoden täysprojektin valmistumisen jälkeen joku viisastelija pällistelee autoa aikansa, ei kysy mitään ja lopuksi lausuu osoittaen sormella maalipintaa; "Tuossa on roska," Tai huomauttaa jostain konepellistä, jonka toinen nurkka on 3 mm ylempänä.

Eli auton tarkastelemisen ainoa funktio on etsiä siitä joku vika ja päästä pätemään.

 

Ajattele positiivisesti, jos se konepellin nurkka ei olisi vinossa, moni ei edes huomaisi että olet itse auton rakentanut. Vähän sama juttu kuin että talonrakentajan kannattaa jättää joku lista vinoon tai puuttumaan niin että huomataan että talo on itserakennettu.

 

Oikein hyvin sanottu!

 

Tota toyotaa kun katteli, niin tuollainhan se mutterit entisöinti pitää tehdä

Ja samalla saa joitain mukavia tehtaan virheitä poisteltua, kuten esim helmakotelon maalin sisään meno reikä takarengas kotelossa ylälaidassa ja siten ettei ole muistettu et se kurasuola rapa pitäis varmaan saada sieltä poiskin

 

No onhan 3 millin hammastus aivan saatanan paljon,

mut arvostelijalle voi sanoa, että pitää 1 000 tunnin rupeaman jälkeen jotain askarreltavaakin jättää, ei niiden kuulu koskaan tulla ihan valmiiksi.

 

"Tämä menee paaliin", "Myydään osia" ym. topicceja toki tulisi lisää jos näitä vielä innokkaammin purettaisi täydellisen läpikäynnin nimissä. Kyllä jengillä on kova into täydelliseen läpikäyntiin.

Siis todella nostan hattua auton täydellisesti läpikäyvälle, mutta sitä harkitsevalle suosittelen tallikierrosta sen useimmille projekteille tapahtuvan näkemiseen. Paksun pölyn alla makaavia korihylsyjä jne...
Purkaminen ON helpompaa kun kokoaminen. Ja osakasan autoksi saattaminen on myös KALLIIMPAA kun nopea purkaminen.

 

Projektissa auttaa realismi. Haaveet ja realismi on kaksi ihan eri asiaa… Näissä järjettömissä jutuissa pitää muistaa että joillakin on eläviä hevosiakin. Niidenkin kanssa pystyy ajautumaan vararikkoon.

Jotain on varaa sanoa, kun menneisyydestäni löytyy pari kesken jäänyttä projektia. Ensimmäinen päätyi museorekisteriin ja toinenkin tiettävästi liikkuu loistokunnossa. Voittajia lienee ostajat. Eivätkä hekään taloudellisesti. Sen verran paljon investointitarvetta jäi…
Omat voimavarat vaan loppui elämäntilanteen, tilojen puutteen ja budjetin vuoksi. Mutta oppihan niistä joitain. Ainakin sen että mihin ne projektit aikoinaan kaatuivat.

Tähän nykyiseen mutterikasaan lähdin mielestäni menneestä viisastuneena. Aika massiivisesti latasin taloudellista panostusta yhteistallin työkaluihin ja tiloihin. Mahdollisuus onnistua koostuu oikeastaan muutamasta keskeisestä asiasta.

- Raha on kuin ammuttu luoti. Sinne meni ja toivottavasti auttoi projektia eteenpäin.
- Usko ja hyväksy tuo edellinen. Muusta voi haaveilla, mutta ei kannata.
- Hulluus. Ei mitään järkeä ja sen kanssa tasapainoilu järjen kanssa.
- Tila ja laiteinvestoinnit. Ylimitoitettuja. So What?
- Kiva kun saa tehdä itse. On oikeus tehdä itse.
- Valitsen itse milloin harrastan. 0-10 tuntia viikossa ja mahdollisuus käyttää aikaa.
- Harrastus mahtuu elämäntilanteeseen. Tärkeä juttu oikeasti.

…ja en lupaa kenellekään mitään. Mutterikasasta ajoon tai ei. Puitteet on kohtalaisesti kunnossa ja on kiva harrastaa. En tuomitse niitä kesken jääneitäkään. Elämä on.

 

Kiitos NorthElite varsin avoimesta kommentistasi.

Kaikesta päätellen nykyinen projektisi etenee valmiiksi asti.

 

Aikoinaan kun töllin listoja laitoin keittiöön kiinni, ja auttamassa oli tosi pätevä "vanhan liiton" käsityönopettaja. Murehdin yhtä nurkkaa kun mitta ei ihan millilleen ollut ok.

Tämä "apumies" sanoi oivasti:" Tuo on niin pieni virhe, että hullu ei huomaa ja viisas ei virka! Jos joku huomauttaa, niin kysy missä sinun laittamat listat on kiinni?".

Hyvä viisaus ja ohjetta olen yrittänyt noudattaa.