[Autohistoriaa] Miksi ihmeessä liittoutuneet ostivat saksalaisia autoja sodan jälkeen?

Kontekstissa tarvii muistaa millainen insinöörimahti mercedes siihen aikaan oli (tavallaan edelleen) ja A-mersu oli rupeama alueelle jossa mersun mahtia ei oltu ennen nähty: Etuvetoisiin pikkuautoihin.

Kun tuollainen jätti munii ja joutuu häpeään, ihmisten tirkistelyhalu ja sensaatiohakuisuus iskee päälle ja lopputulemana vuosikymmeniä myöhemmin jaksetaan turista pikkumersusta joka kaatui naamalleen, ne mersun tekemät parannukset designiinsa jäävät sitten pienemmälle huomiolle.

 

Sodan voittaneet ranskalaiset olisivat halunneet, että Wolfsburgin tehtaat siirretään Ranskaan ja autoja valmistettaisiin siellä.

Muut liittoutuneet eivät siihen suostuneet. Loppu onkin sitten brittiupseerin luomaa historiaa.

Kuvitella.

Mutta edelleen, miksi joku britti olisi ostanut natsisämpylän? Saatikka Norjassa, Belgiassa, Tanskassa ja niin edelleen...

Itävallan sentään nyt ymmärtää. Sieltähän se pääpahiskin oli kotoisin,

 

Asian sivusta kuten aina keskusteluissa (ja mikäs siinä) mutta mitäköhän pikkumersussa muutettiin? Ajonvakautuksen softa?

Googlasin pikaisesti ja ilmeisesti jouset vaihdettiin ja ESP eli ajonvakautus tuli vakioksi:

"The suspension was recalibrated and the ESP has became standard in every A-Class and in any other Mercedes model range."

https://mercedesblog.com/20-years-since-mercedes-a-class-elch-test-scandal/

ESP on muistaakseni ollut pakollinen kaikissa autoissa vuodesta 2015 alkaen.

 

Ulkomuistista heitän kans ton ESPn mukaantulo ja rengaskokoa/tyyppiä olis myös muutettu hieman.

 

Ameriikassa meni kuitenkin parikymmentä vuotta ennenkuin japsit teki kunnon maihinnousun pikkuautomarkkinoille.

No ei niillä kyllä tainnut oikein aiemmin kunnon tarjokkaita ollakaan.

 

Varmaan kun mersu tuli muiden apajille sinne A ja B segmenttiin. Mikä oli virhe

EDIT näköjään kakkossivulla olikin isamulla sama kommentti, jees!

 

Muistelen lukeneeni jostain että Englannissa lihatuotteiden ostojen rajoitus poistui joskus 1953 tms. eli ei enää ollut kortilla. Kovin köyhäähän silloin on normikansalaisen elämä ollut.

Autojakaan tuskin on ollut paljon; Austineita tietysti ja muita vastaavia malleja. Tiedä sitten onko esimerkiksi Kupla ollut tuolloin hyvinkin halpa hankittavaksi. Se lienee selvää, että isänmaallisista syistä niitä ei ole hankittu.

Naapurissa täällä maalla aikanaan asunnut kommunisti jonka isä oli muilutettu Neuvostoliittoon osti ihkauuden Anglian joskus 1960-luvulla. Se sitten aikanaan vaihtui Ladaan. En tiedä oliko syynä ideologia, ja mitäpä väliä tuolla edes onkaan,

 

Juu, ehkä - mutta teollinen tuotanto on suurimmaksi osaksi ihan kauheaa sontaa. Hyviä työkaluja kyllä tekevät kun ne niiden vehkeet on semmosia, että niitä saa olla koko ajan korjaamassa!

 

Olihan siinä vähän farssin aineksia kun kokeen ensimmäinen uusinta jäi järjestämättä sen takia, että koeauto kaatui matkalla testiradalle. Toisaalta koko ongelma ratkaistiin vain hiukan myöhemmin tekemällä ajovakautuksesta vakiovaruste.

 

Tämä on itsestäkin se poliittinen pääsyy, vihollinen vaihtui, ja "my enemy´s enemy is my friend"! Niksmannit eivät sodassa teknistä osaamisen ja laadun mainetta taatusti menettäneet, vaikka hävisivätkin.

Tähän tietenkin sopii ihmetellä myös, miksi suomalaiset ostivat neukuilta aluemenetysten, sotakorvausten ja n. 75000 oman vainajan jälkeen yhtään mitään. Vaikka kuinka oli hyvät diilit kauppapoliittisesti. Ja vielä lännen tuontirajoitusten jälkeenkin itäautoa meni kuin siimaa. Ajeli niillä muutkin kuin kommunistit.

Volkkarin loistikas sodanjälkeinen nousu oli kyllä tuuriakin. Paljosta kiinni ollut, ettei tehdasta olisi koskaan enää perustettukaan. Ainakaan Saksaan. Britit ampuivat ehkäpä jopa omaan jalkaan omaa autoteollisuuttaan siinä...

Mersun kaatuilusta.... nöyryytykseen suolaa lisäsi, että Trabant meni testistä läpi hyvinkin nätisti

 

Tunsin aikoinaan rintamalla talvisodan alusta jatkosodan loppuun nuoruutensa viettäneen, jolla oli aikoinaan ollut Lada, eikä kyseessä ollut mikään kommunisti. Toisaalta isoisäni, joka oli verenperintönä kommunisti oikein viimeisen päälle, ei koskaan ajanut itä-autoilla. Samaran tultua markkinoille se oli siitä todella kiinnostunut, mutta koeajojen jälkeen pihaan tuli Sunny. Ammattikuljettajalla oli vähän enemmän silmää autojen ominaisuuksille.

 

Oli menossa Kylmäsota. Länsipuolen talous piti saada nousuun. Teollisuus käyntiin ettei käy kuin 20-luvulla. Jos kommunistipuoli olisi pärjännyt paremmin ,miten olisi käynyt? Ja tavara oli ok. Meillä oli yksi noista kirkon edessä kuvatuista kuplista.

 

Volkkarin historiaa tuli tässä kerrattua. Ei heti sodan jälkeen tosiaan ollut sakujen autotehtaalle ottajia, eikä mairittelevia arvioita tuotteesta ja tulevaisuudesta! Saattoi jotain jälkeenpäin kyllä harmittaakin...

Wikistä:
" It was still unclear what was to become of the factory. It was offered to representatives from the American, Australian, British, and French motor industries who all rejected it. After an inspection of the plant, Sir William Rootes, head of the British Rootes Group, told Hirst the project would fail within two years, and that the car "...is quite unattractive to the average motorcar buyer, is too ugly and too noisy. If you think you're going to build cars in this place, you're a bloody fool, young man."[25] The official report said: "To build the car commercially would be a completely uneconomic enterprise.""

https://en.wikipedia.org/wiki/Volkswagen

 

Mielipiteethän ovat kuin... no olkoon. Yhdysvaltain armeijan ajoneuvotehtävissä sota-aikana palvellut John von Neumann oli nimittäin aivan toista mieltä! Volkswagenit olivat kevyitä ja ketteriä, pieniruokaisia ja helppoja huoltaa. Hän alkoi heti sodan jälkeen suunnitella niiden myymistä Yhdysvalloissa ja suunnitelma vain parani mielenkiinnon siirryttyä P-kirjaimella alkaviin vauhtikupliin.

Käytännössähän se oli nimenomaan von Neumann, joka teki Porschesta maailmanbrändin. Saksanpojatkin olivat ihmeissään kun John sanoi pitävänsä huolen siitä, että Porsche voittaa jokaisen Amerikassa järjestetyn urheiluautokilpailun pikkuluokan, autot huolletaan vimosen päälle ja kun tarvittavia materiaaleja ei ole saatavilla englanninkielisinä niin hän ottaa Competition Motorsin mekaanikot mukaansa Saksasta - ja otti kanssa, esim. Jimmy Deanin kyydissä kohtalokkaana syyskuun päivänä istunut Rolf Wütherich oli nimenomaan näitä von Neumannin saksalaismekatsuja!

Viitteeksi kuva Johnista (Torrey Pines, CA/USA 1952).

 

Ranska ei tainnut voittaa sodassa yhtään mitään, mutta oli toki lopulta voittajien puolella ja vapauttajanakin oli heidän vihaamat jenkit ja britit. On varmasti ollut kova paikka patonkikansalle.