Auton maalaus

Juu sä dx kuulut niihin muutamaan tyyppiin joita täällä kunnioitan että ei ole tarkotus hyppiä silmille niinkun varmaan tiedätkin.. :wink: Mutta mutta,sopimukset pöytään missä vapautetaan maalari vastuusta pohjien osalta,eiks se oo sillä selvä. Ja jos tuota subbaria ajattelen niin eihän mulla ole semmosta tarkkuutta edes millä kaikki pikkulommot siitä ottais,eikä tarvikkaan. Poika niitä lampulla toisen kyljen osalta katteli ja merkkaili tussilla,tuumasin että no tasotan jos viittin...ei se aina niin tarkkaa tommosessa jätissä ainakaan ole,ponu oli tietysti pienempänä 2-ovisena ja muutenkin erityyppisenä autona tarkempi...mut en usko että monikaan näyttelyjälkeä kaipaa jos vaan se hinta ja muut sopimukset ois kohillaan. Pieni osa se kummiski on jotka näyttelyautoa haluaa.

 

Juu en epäilekään, en koe jämerää tyyliä keljuna, ja kiitos samoin, valitettavasti se nimi lapussakaan ei välttämättä vaikuta esson baarin puheisiin, vannotettu joutuu puhumaan paskaa niska punottaen.

mä osaan tehdä bläkää, mutta aniharva, tai oikeestaan ei kukaan halua maksaa jopa sadoista tunneista kun sataan kertaan kolhittua ameriikanpotkuria aletaan korikehikkoa myöten kampeemaan salonkikelpoiseksi,
parhaaksi kokemani kompromissi on suoltaa noin tehdaspaskaa sopuhintaan rytöpaskaan en lähde koska ei hinta juur enää putoa koska jos esmes kestävyyskriteereistä ei tingitä niin hiekkapesut, tarvike yms. kulut nielee periaatteessa ihan saman rahan kuin kunnollakin tehdessä.

joku fullsize metallivärissä maksaa ohi kirjanpidonkin yli puoltoistatonnia vaikka kaikki tarvikkeet rappais aamupäivän aikana märkää märälle kuran ja kärpäsenraatojen päälle, näinniinku kärjistäen.


Tollasessa tapauksessa on jo silkkaa hulluutta tuhota kalliit värkit ja osittain se autokin ja mielestäni maalarin velvollisuus on puuttua ja jopa kieltäytyä jos asiakkaan realiteetit ei selvästikään oo kohdillaan, silti tollasiakin tehdään ja ensimmäisen pesuyrityksen jälkeen niitä sitten myydään nettiautossa upeina ihanina justmaalattuina.
seuraava omistaja saakin jo tonnikaupalla kalliimman "peltipuhtaaksi tai ei tehdä mitään" maalaustarjouksen kun tajuaa mihin pommiin on kätensä sotkenut.

oon itekin sitä mieltä, että maalaamninen on törkykallista, mutta elämä on, ei maalari sillä rikastu vaikka tekis yötäpäivää,
isomman hyvän maalausfirman omistaja voi saada mukavan toimeentulon kun saa riittävän monesta hyvästä ukosta siivut ja tekee itekin ahkerasti hommia, mutta samajuttu se on joka alalla.

 

My man..

 

…eka auton pintamaalaus odottelemassa. Ajatuksella että se ensimmäinen pitää itse joskus tehdä. Kohde ei ole museo eikä rahaklassikko. Harraste kuitenkin. Hyviä kommentteja ja opettavaista tarinaahan täältä saa lukea.

Olen muutaman vuoden opetellut ruiskulla maalaamista harrasteena ja lähinnä yksittäisten osien kanssa. Halpisruiskuja on mennyt roskiin hyvä kokoelma ja nyt vihdoin päässyt ruiskimaan DevilBissin halpismallilla, joka on oikea unelma amatöörillekin. Suuttimia tai ruiskuja pitää vielä hankkia lisää, ainakin kun lukee työohjeiden suosituksia. Tähän asti on pärjäillyt sillä, mikä tuli ainoana ruiskun mukana.

Minua on auttanut ex-ammattilainen joka osaa kertoa mitä virheitä olen tehnyt. Virheitä onkin jo tullut hyvä kokoelma. Toki onnea on ollut että tämän yhden ex-ammattilaisen lisäksi on lähipiirissä pari aktiivi ammattilaistakin. Ja heillä sielussa vika kommentoida amatöörin tekosia kun ohjeita on netti pullollaan. Siksi tietty on helpottavaa ottaa ammattilaisen kommentit, niin selkeyttää omaa tekemistä, kun tietoa on niin paaaljon tarjolla.

Mutta pointti tosiaan on se että yritän maalata autoni ihan itse. Autotalliolosuhteissa joita viritellään sen mitä pystytään. Viimeisin uhoni on se että vedän koko auton viimeisen pinnan uretaani konemaalilla. Siis kun se on tuttua tavaraa, jotenkuten osaan sitä vetää ja ”näen” maalatessa mitä tapahtuu. 90% kiilto sopii minun makuun.

Kaiken tämän maalauksen vaikeuden ”pelottelun” sijaan kannustan kuitenkin opettelemaan itseäni. En muita, kun sehän on jokaisen oma asia opetteleeko ja onko siinä mitään järkeä. Pohjien hankaukseenkin olen varautunut ja lainataan tähän täältä löydettyä sanontaa ”aikaa tulee koko ajan lisää”. Perfektionistinen luonne on siunaus tai kirous tässä. En tiedä kumpi, mutta h-vetin kriittiseksi sitä muuttuu, kun katsoo omia ja muiden maalauksia. Paras kun vaan on hyvän pahin vihollinen, niin pitää vähän koittaa sietää.

Enpä usko että ohi lipuvaa wanhaa jenkkiä ensimmäiseksi arvostellaan sen maalipinnan mukaan, jos nyt ylipäätään on siedettävässä kuosissa. Arvo lienee enemmän siinä että se yleensä liikkuu omistajan ja yleisönkin silmän iloksi.

Hinnastahan täällä puhutaan myös. Varovasti kun arvioin, niin ruiskut, maalit ja hiomavehkeet tuohon ”tyhjältä” pöydältä aloittamiseen vois arvioida pariin tonniin epoksi+uretaani+tarvikkeet(hiomakonetta, tököttejä, kuppeja ja kaikkea sälää). Siis kun kaikki osat maalaan itse ja auton pituus on 5,5m. Imee muuten maalia kuin sieni :-D

Ehkä ei riittä tuokaan talousarvio, mutta en laske sentilleen kuluja. Rahaa katoaa sujuvasti kuitenkin. Hintalapussa ei ole kompuraa, kun sen tarvii joka tapauksessa muutenkin. Eikä soodaa tai muita puhalluksia… Oikein hienoa "laboratoriota" ei hintalappuun mahdu

...tulipas pitkä juttu, kun harvoin kirjottaa tänne mitään

 

komiaa hajatelmaa, tarina ihan kuin omalta taipaleelta ennen maalariksi julistautumista, kymmenen vuotta minäkin autotallissa harjoittelin.

kaverit ihmetteli, että onpas hieno: mutta miksi,
vitunkos sillä on väliä millanen pinta aspenin bensatankissa on kun eihän sitä kukaan nää.

siihen on maalilman ensimmäistä ite tehtyä "wetlookkia" katsellessa kiva vastata, juu ei nääkään, mutta minäpä opin taas kaikenlaista ja sain lisää rutiinia tätä maalatessa ja lauseen jatkoksi kun vetäsee massaruutalla piet päälle niin on hauska kattella yleisön ilmeitä ja vastata esitettyyn kysymykseen yhdellä sanalla: siksi. :lol:

 

Näin ja joka tapauksessa ne asiakkaiden ”pohjat” on käytännössä aina pestävä kokonaan pois jos oman nimensä ilkeää pistää kuittiin.
Käytännössä aivan sama kun tehtäisiin ”asiakkaan pohjille” omakotitalo, eli suoraan peltoon tasoitetulle alalle.
Eli jos tieto/taito ei riitä pintojen vetoon, pitäisi aivan erityisesti pyhsyä pohjista erossa.
Se pelkkä pintojen veto kun on auton maalaamisessa pikkujuttu verrattuna edes siedettäviin pohjiin mitkä eivät ole parin vuoden kuluttua halkeillutta+painunutta+lohkeilevaa kuraa.

 

Kiitos DX

Mikä lienee se prosenttiosuus joka edes katsoo maailmaa "turhan" tarkaan. Minä kun löydän neliapilat kävelyvauhdissa... (tämä on muuten ihan tosi)

...ja mulla on absoluuttinen sävelkorva. Päihitin testeissä Sibelius akatemian opettajat mennen tullen

Eihän nuo ominaisuudet arjessa häiritse, paitsi "appelsiini" maalipinnassa ja hanurin soittajat Ne hanurit kun on aina epävireessä...

 

Vastaans molemmille

Joku joskus oli ihemetellyt kun auton runkoa oli kaverinsa maalannut flakemaalilla ja viimeiseksi päälle kiveniskumassa
Oli perustellut kahta syytä, runko piti maalata ja ei tarvinnut tallinkattopelteihin harjoitella, et korin voi maalata.

Ja oli siitä kuulemma ollut käytännönkin hyötyä, pimeessä tallissa taskulampulla oli kuulemma helppo katella kimalluksesta mistä puuttuu kivenisku massaa





En hanurista tiedä, mutta viuluun ei mun mielestä ne korahdukset soinnin välissä kuulu

Ja nyky autojen maalipinnat on ihan hirveitä aplareita auringossa

 

Nykyauton pinta näyttää siksi "aplarilta" kun väri vedetään mahdollisimman ohuelti. Litran tai puolen säästö per auto kertaa pari miljoonaa autoa.. Hmm...
Ja ihminen maalarina keskimäärin ruiskuttaa enemmän pintaan tavaraa kuin tehtaan robotit. Siksi . Tosin koitappa etsiä roskia Nikuzai uuden auton pinnasta.

 

Se on ihme perkele kun itse puuhastaa, pikkuosat, maskit, oven sisäosat jne kaikki menee ok ja tulee ihan nätti pinta. Sitkun on isompi suora pinta niin jostain syystä onnistun aina siinä että maalipinta ei ns tasi vaan jää pilveilemään.

En oo kyllä nyt hetkeen kokeillutkaan

 

Ruiskutustekniikka ja käden liikkeet tarkasteluun.

 

Nykyautojen ”aplari” Johtuu pääasiassa kuitenkin äärimmilleen viedyistä prosessinopeuksista.
Eli tässä haetaan kompromissia laadun ja tuotantonopeuden suhteen, eikä pieni ”aplari” kuitenkaan haittaa pitkässä juoksussa koska se pitkälti häviää pinnan kuluessa/”hullunkiillon” poistuessa vuoden/parin käytön jälkeen.
Kaikissa autotehtaiden maalaamoissa tulee pinnoille myös roskia ja sitä varten jokainen koppa päätyy jälkikäsittelyyn/tarkastukseen jossa roskat hiotaan ja myllytetään pois.
Täysin roskatonta lopputulosta ei voida ainakaan nykytekniikalla ja prosessinopeuksilla saavuttaa, joten sitä varten jokaisen maalauslinjaston lopussa on ihminen/ihmisiä fiksaamassa pinnat.

 

Eiköhän prosessinopeus ole myös ohkasia pintoja.Mitä nyt töissä ollaan mittailtu kalvon paksuuksia.

 

Siis pintoihin ei tietenkään haluta jo taloudellisista syistä rapata yhtään enempää kuin mitä on tarpeen, suhteutettuna realistiseen elinkaariajatteluun.
Autonvalmistajien osakkeenomistajat varmasti tykkäisivät kyttyrää jos heidän tuotteisiin ajettaisiin suoraan heidän taskusta pois olevaa kallista maalia yhtään enempää kuin mikä on tarpeellista.

Nykyautoja ei ole suunniteltu miltään osin ikuisiksi, mutta itse kalvopaksuus ei myöskään suoraan korreloidu myöskään itse maalipinnan kestävyyteen.
Nykymaalipinnat ovat kuitenkin kaiken kaikkiaan huomattavasti kestävämpiä kuin mitä ne olivat
esim.70-luvulla jolloin kalvopaksuudet olivat kuitenkin helposti kolminkertaiset.
Nykyinen sinkattu koritekniikka ei myöskään vaadi, eikä oikeastaan edes salli ns.”suojaavia kalvopaksuuksia”, jotta mahdolliset vauriot ja niiden eteneminen havaitaan heti niiden ilmestyttyä ja samalla estävät niiden leviämisen kalvojen alla.

 

lopputeksti oli kuin laakkosen myyjän suusta ja täyttä höpöä,kaikki perustuu tulos tekemiseen,ei todellakaan ole ohuella kalvolla tarkoitusta että huomataan viat ennen kuin leviää alla,onhan se hienoa kun pienikin hiekan jyvän iskemä paljastaa pellin maalin alta,miksihän tämä sama meteodi ei toimi teollisuus puolella,mitä pahempaan paikkaan tuote menee kalvopaksuudet vaan paksunee,onhan sehienoa kun ultra finellä saa kahdella vedolla pellin näkymään tai uudessa autossa on peräti kolkyt myytä.jos itse ostaisin uuden auton vetäisisin lakat yli mutta kun ei nyky paska kiinnosta pätkääkään.ja viel'ä sinkityksestä tai muusta esikäsittelystä se parantaa korroosio suojaa mutta silti vedetään kunnon kalvot päälle,en tiiä muuta kuin et useamman vuoden takuu rekkoihin.jokainen saa uskoa mitä haluaa,toiset uskoo omaan vuosien kokemukseen toiset automyyjien puheisiin,sama varmaan vaikka öljyn suodattimissa,uusissa desilitran filsu,vanhoissa litranen,varmaan tehokkaampi se desin kokoinen

 

Samaa ilmiötä meinaa pukata usein mullakin,oon analysoinu sen kutakuinkin niin omalta kohdaltani että kun isompi ja näkyvämpi pinta on kyseessä niin sitä alkaa jotenkin pelkäämään,menee sitten käden liikekkin herkästi siihen että välillä liikuttaa liian lujaa välillä hiljaa,etäisyys vaihtelee jne.. se on sitä rutiinin puutetta johon ei auta kun treeni. Mullakin on kuitenkin hyvä ruisku,säädöt täysille ja sopiva maalin paksuus niin hyvää jälkeähän se ilman muuta tekee JOS siinä pystyy pysymään rauhallisena. Ja maalin paksuus on ainakin noilla maaleilla tosi tarkka,siinäkin joutuu hiukan tasapainoilemaan valuvuusherkkyyden ja lievän aplarin välillä...kun ei ole riittävästi rutiinia ja rauhallisuutta.

 

Mites muuten alhaalta ylös vai ylhäältä alas jos tasaisia pintoja maalataan

Ite maalaan ylhäältä alas, kun en ole vielä tavannut suuttimesta pakenevaa tippaa joka nousisi ylöspäin

 

Noi tipat on muuten harmittavia, onko ne vain halpojen ruuttien ongelma? Kalliilla kun en ole koskaan maalannut?

 

Täyttä höpöä.
Vaikka ne kalvopaksuudet eivät olekkaan enään 70-lukua,, se ei todellakaan tarkoita sitä että ”pienenkin hiekanjyvän iskemä paljastaa pellin”. Nykyinen kalvotekniikka on aivan eri planeetalta kuin 70-luvulla.
Ok, nykyautojakaan ei voi kaikkia niputtaa samaan vain ikänsä puolesta kalvojen kestävyyden suhteen, mutta kyllä tänä päivänä vähänkään paremmissa autoissa saavutetaan itse asiassa paremmat kulutuskestävyydet kuin ”entisinä aikoina” kolme kertaa vahvemmilla pinnoilla.
Toisekseen, nyt kiveniskemät harvoin menevät pohjamaalikerroksesta läpi ja jos menevät, niin sinkki ja pohjavärit itsessään pitää huolen siitä että menee 5-10-vuotta ennen kuin alueella on mitään nuppineulanpäätä isompaa.
Hyvä esimerkki on esim. bemarin e39 500-sarjan konepeiton etureuna joka kääntyy peltisenä puskurin yläreunaan asti ja näin ollen ottaa vastaan kiveniskemää uudesta asti ihan tokuttomasti.
Vaikka keulaan tulisi pieniä lommoja lyöviä iskemiä, ei ne tahdo mennä pohjamaalista läpi(kivet ei läpäise) ja vaikka sitten menisikin(rengasnasta oikeassa kulmassa), niin menee +10-vuotta ennen kuin sillä kohtaa on nähtävissä minkäänlaista ”kukintaa”. Eli sinkki oksidoituu iskemäpisteeseen muodostaen todella kovan suojaavan ”pilkun”=kalvon ja vauriokehitys pysähtyy muutamassa päivässä.
Pari kertaa uudelleen maalattu pelti ei näin enään toimi, vaan nyt iskemien ympärille kalvon alle muodostuu pieniä ”taskuja” joihin pääsee kosteus pesimään ja vauriot alkavat näkymään isompana pinnan lohkeiluna, halkeiluna ja kukintana.
Toinen esimerkki, eli vaikkapa neloskoppainen Golf jossa myös konepeiton etureuna taittuu alas ja jossa kuitenkin on jo nykyiset ohuet kalvovahvuudet, menee helposti Suomenkin olosuhteissa orggiskunnossa 400-500tkm ja tällaisesta ei voinut kuvitellakkaan 70-80-lukujen vahvojen mutta heikkolaatuisten kalvovahvuuksien aikana.
Se miksi raskaassa teollisuudessa suositaan vahvoja kalvopaksuuksia johtuu siitä että alla ei ole suojaavaa sinkkikerrosta. Jos taas on, ei käytetä sinkin lisäksi kalvoja ollenkaan.

 

Taas melkosta höpöä, on kyllä teollisuudessa enemmän sääntö kuin poikkeus että rasitusluokan kasvaessa pintakäsittelyprosessiin tulee mukaan sekä sinkki että paksut maalikalvot. Varmaankin yleisempinä esimerkkinä ns. off-shore tuotteet vaikkapa öljynporauslautoille: 40µ sinkkiepoksi, 80µ epoksi ja 40µ polyuretaani. Olen maalannut myös esimerkiksi jätteenkäsittelylaitoksille tavaraa joka on ollut kuumasinkittyä ja siihen päälle 200µ epoksia ja 80µ uretaania. Tai tulvaporttien osia jotka myöskin sinkittyjä, pohjalle epoksia ja pintaan epoksihartsia, yhteiskalvoa melkein 400µ...