Carter 600 CFM vai Holleyn ProJection 4 - ruisku

Mikä niistä olisi parempi Mustangiin jossa on
(289 kone porattu 0.30 ylikokoon)
272/282 nokka, trw takomännät, Windsor Jr kannet, Edelbrock performer imusarja, Sanderson lyhyet peltisarjat, C4 laatikko,
perä 3.55 välityksellä ja lukolla varustettu
8", olis mukavaa saada vähän mielipiteitä.

 

Niitä Pro Jectionejakin on varmaan kymmeniä erilaisia. Mulla on joskus ollut sellanen mutta en kauheen pitkään jaksanut sen kanssa painia vaan panin vahingon kiertämään ja ostin kunnon kaasuttimen.Mun mielipiteeni on, että jos ruiskua halajaa niin hommaa sitten "oikean" ruiskun, eikä mitään tollasta throttle bodya. Sinänsä se oli teoriassa ihan jees mutta teoria ja käytäntö ei kuitenkaan ihan aina kohdanneet.

 

Ok Mopeman! Sitä minäkin, sattuisiko sulla olla kokemusta Carter-kaasareista.

 

Ei throttle body-ruisku ole aina automaattisesti huono, mutta ainakin minulla olleessa Pro-Jection-ruiskussa säätö tapahtui täysin staattisesti purkin kyljessä olevista potentiometreistä. Jos ruisku ei ole täysin mekaaninen niin soisin tietokoneen ohjaavan sitä, vaikka olisi sitten yksinkertainenkin.

 

Mun tapauksessa Pro Jection ei oikein reagoinut noihin nappuloihin. Aikani sillä ajelin kunnes orkkis pumppu, joka näytti noin 2$ osalta, hajosi ja matka loppui siihen.

Tiedustelin uuden pumpun hintaa ja se oli lievästi sanoen sieluton. Sen lisäksi niitä ei luonnollisesti kotomaasta löytynyt. Krovasin sen siis Boschin pumpulla. Vieläkään en ollut oikein performanssiin tyytväinen ja ajattelin sen johtuvan yleistyhmyydestäni, joten vein auton dynoon säädettäväksi ammattilaiselle.

Dynossa selvisikin, että Throttle bodyn paineen säädin ei ollu toikein tehtäviensä tasalla ja bensan paineet putos kun lehmän häntä rasituksen lisääntyessä. Ohjearvo oli 15 psi; kun ne sääti ilman rasitusta 35:n niin sitten ei rasituksessa pudonnut enää kun kymmeneen. Eli kävi hiukka hoikalla. No, taas tuli herra Bosch apuun; apluulinjaan Boschin regu ja orkkis ohitettiin ja johan alkoi säätöjäkin löytymään. Mulla oli siinä lisäksi lambda anturillinen closed loop kit.

Tämän jälkeen laite toimi aina toisinaan, se oli tosin äärimmäisen herkkä ylimääräiselle virralle konehuoneessa ja koska mulla meni tulpanhatut erittäin läheltä pakosarjoja ne suli säännöllisesti puhki jolloin spruutta sekos laakista täysin. Kesän lopussa heivasin sitten sekä ne "underchassis" sarjat, että sen spruutan mäjelle ja siirryin fenderwelleihin sekä pajan tekemään kaasariin jonka sain kevyesti spruutasta saamallani hinnalla.

Hyviä puolia tossa ruiskussa oli, että se oli kohtuu taloudellinen, tosin ei mitään sellaista mihin ei oikein säädetty kaasarikin olisi pystynyt. ehdottomasti paras puoli oli kuitenkin kylmäkäyntiominaisuudet; laite lähti aina käyntiin heti, kävi välittömästi tyhjäkäyntiä oikeilla kierroksilla ja pystyi samantien lähteä ajamaan ilman komplikaatioita. Suorituskuky, kulutus tai ajettavuusetuja ei korvanneeseen carburator shopin preppaamaan Holleyhin verrattuna ollut.

Vakaa mielipiteeni on edelleen, että jos ruiskua meinaa johonkin muuhun kun maatalousmoottoriin voi noi throttlebore injectionit unohtaa samantien. Sequential EFI se pitää olla joka pytylle olevilla suuttimilla tai muuten voin pysytellä kaasarissa.