Chevrolet Impala Sport Sedan 1960 "latolöytö"

Oletko muuten miettinyt PCV -venttiilimodia:

http://devestechnet.com/Home/PCVInstall

 

Olen tuon artikkelin joskus lukenut ja helpollahan tuon rakentaisi. Draft tube on kyllä viimisen päälle pesty ja maalattu nyt, mutta jos tuolla PCV:llä pysyis konehuone pidempään puhtaampana, niin eipä tuo haittaisi.

Autoa en ole juuri ehtinyt tässä lähestyä, mutta projekti on tavallaan kuitenkin edennyt.

Nokka-akseli tuli nostajineen hiottuna takaisin. Perusympyrästä lähti 2 millimetriä, eli tönärit on nyt milliä alempana. Kanttahan höylättiin se puoli milliä, loput löytyy keinujen säädöstä. Tässä on se amerikan poikien kehuma nokkakortti, jonka mukaan hionta tehtiin.


Moottorikoneistamolta soittivat, lohko porataan .040 ylikokoon. Muuten olis riittänyt vähempikin, mutta yhdessä sylinterissä oli vähän ruostesyöpymää. Tilasin Rockautosta sopivat männät renkaineen ja toimitan ne koneistamolle. Myös nokka-akselin uusi alumiininen hammaspyörä tulee samalla kaupalla. Ei taida enää ainakaan perusmoottorista osia puuttua. Jotain maalaushommia ja öljypohjan oijontaa on vielä ennen moottorin kasausta, mutta ei paljoa.

Laturin sain nippuun tuossa taannoin. Hiekkapuhalluksen + muun putsailun sekä maalaushommien lisäksi tuli uusittua siihen laakeri ja kondensaattori. Laakereita tilasin ensin kaksi väärää Rockautosta, sitten hain Kemin Etrasta yhden oikean mallisen. Myös sen kuparihelan tilasin Rockautosta uuden, mutta onneksi en ehtinyt irroittaa vanhaa kun ei se oikean mallinen ollut sekään. Saattaa olla laturi vaihtunut joskus.



Takapenkin alta löytyi 70-lukuisia paristoja.


Muita uusia "aarteita" oli mm. hanskalokeron kannen välistä löytynyt epämääräinen lääkepakkaus, jolla epäiltiin ensin olevan asiayhteyttä takapenkin istuinosan lähes irti rynkytettyihin kiinnikkeisiin. Mutta kyllä se taisi sittenkin ihan vaan flunssalääkettä olla.

Kävin tuossa kotiseudulla pikaisesti lomailemassa ja yhtenä päivänä istuin Kemijärven ABC:llä 70-luvun raggareiden kanssa. Miesten ikäluokkaa voi hahmotella siitä, että itse olen 41 vuotias ja näille edesmennyt isoisäni oli tuttu. Pöydän ääressä oli mm. henkilö, jolle pääasiassa on kuulunut Impalan kunnostus romuttamolta leimakuntoon. Jutut oli hurjia. Ei se myyjä turhaan sitä pistoolia penkin alta haeskellut. Täytyy vähän jäsennellä kuultuja asioita ja kirjoitella sitten Impalaan liittyviä pääkohtia tännekin.

 

On tuossa sekin etu, että pcv systeemissä huohotuksella on imua, vaikka auto ei liiku.

Tuo oli viimeinen merkki! Sun tarttee kustomoida auton akku uudella tarralla tämän näköiseksi :

 

Kaverilla oli tuo XH-183 Jyväskylässä taannoin ja itsekin kävin siihen sähköjä tekemässä kun olen sähköasentaja. Sittemmin vaihtanut omistajaa ja on edelleen Jyväskylässä. Hieno korimalli ja myös oma suosikkini. Tsemppiä projektiin.

 

Hieno projekti ja hienoa tarinaa, lueskelin tässä sunnuntai aamuna ketjun läpi oli oikein mukavaa luettavaa. Seurailen mielenkiinnolla tätä projektia

 

Nuista vanhojen raggareiden jutuista voisin kertoilla tänne seuraavaa:

• Impalaa oltiin menty katsomaan Rovaniemeläiselle autopurkaamolle kaverin vinkin perusteella
• Purkaamolta löydettäessä Impalan peräkontti oli ollut täynnä turskaa(!) ja koko auto oli haissut järkyttävän pahalle. Ilmeisesti ketunruoaksi tarkoitettua, miten lie konttiin unohtunut.
• Impala on hinattu purkaamolta Kemijärvelle V8-koneisella Suburbanilla (Impalan matkassa tuli yksi erikoinen vararengas vanteineen, joka oli ilmeisesti peräisin Suburbanista)
• Impala on maalattu Kemijärvellä silloisen E-huoltamon tiloissa. En usko, että siinä oikeaa maalaamoa on ollut, eli autotallimaalaus. Muistan että 80-luvulla samoissa tiloissa oli huoltoasema Unionin väreissä ja olikohan Neste tai Kesoil sen jälkeen, sittemmin autosähkökorjaamo. Nykyään rakennus on purettu.
• Impalan penkit on verhoiltu ihan oikeassa verhoomossa Kemijärvellä, ja nehän onkin hyvin tehty. Kyseistä verhoomoa tai koko rakennusta ei tosin ole sitäkään ollut enää vuosikymmeniin, liekkö lakanneet olemasta jo 70-luvulla.
• Impalassa paikallaan ollut moottori söi öljyä "niin paljon kuin sille sitä annettiin". Se oli sitten remontoitu, mutta oli hajonnut juhannusreissulla 1974, kuten oli jo aiemmin tieto. Kampiakseli ei kuitenkaan mennyt poikki, vaan ilmeisesti moottori keitti aivan totaalisesti kun Kalajoelta oli paahdettu vapaiden nopeuksien Suomessa täydessä ihmis- ja viinalastissa kohti pohjoista. Yksi seurueesta oli merimies joka oli tuonut mukanaan niin paljon viinaa, että teltat vain vaivoin mahtuivat konttiin. Höyry/savu nousi konepellin raoista. Tilanne oli eskaloitunut Tervolassa Suukosken keitaan kohdalla ja siitä auto on nilkutettu tai hinattu eräälle nyt jo lakanneelle huoltamolle, jonka pihassa auto oli turvallisesti odotellut hinauskeikkaa Kemijärvelle.
• Kalajoella juhannusta viettämässä oli kuulemma ollut tuolloin toistakymmentätuhatta ihmistä ja tilanahtauden vuoksi oli täytynyt telttanaruja sitoa Impalan ovenkahvoihin. Olivat olleet vähällä ajaa jonkun teltan yli, kun Impalasta oli irronnut raidetangonpää ja eturenkaat yrittäneet lähteä eri suuntiin.
• Korvaava moottori Impalaan oli nostettu siitä '61 Impalasta, jonka taka-akseli ja konepelti kuului kauppaan, ja josta on kuvakin tuolla aiemmin. Tämä kone on kuitenkin ensin kunnostettu. Tarkemmin se on kuljetettu hautausauton arkkulavetin päällä viltin alla rautatieasemalle, josta nostettu junaan. VR:n henkilökunta oli suhtautunut alussa vähän vakavalla naamalla tähän kyytiin. Kone on siis lähetetty junan kyydillä Kemiin remontoitavaksi, ja siltä reissulta on siis peräisin se suomenkielisen lehden sivu jakopään tiivisteenä ja muu filunki.
• Impalan mukana on kulkenut jokin Harrington & Richardson pistooli. Ihan aito kampe mutta tuolloin ei kuulemma ole helpolla saanut siihen patruunoita, niin se on ollut enempi pelottelukäytössä. Tätä asetta siis haettiin penkkien alta, kun auto vaihtoi omistajaa viime kesän alussa.
• Joku oli huutanut ohimenevästä autosta "v*tun hurrit", jonka seurauksena huutelijan auto oli ajettu kiinni ja kiilattu metsään. Tätä on ehkä paikallaan taustoittaa sillä, että 60-70-luvuilla kun Suomesta lähdettiin sankoin joukoin Ruotsiin töihin, niin sen tyyppinen muuttoliike oli aivan erityisen voimakasta juuri itälapissa. Oli sanonta, että Göteborg on Sallan suurin kylä. Ruotsiin muuttaneet mielellään kävivät kesälomailemassa Suomessa Volvoilla ym. länsiautoilla, amerikkalaisillakin, kun vanhat kansakoulukaverit ajelivat Suomessa vielä surkeilla itäautoilla, jos oli autoa ollenkaan. Huutelija siis kaiketi oletti että tällainen ruotsiin muuttaneiden elvistely oli kysessä, kun auto poikkesi niin paljon muista paikallisista. Erehtyi.

Paljon oli mielenkiintoista juttua muutakin. Kertoja oli muuttanut Ruotsiin jossain vaiheessa 70-lukua ja ollut sieltä joku kesä käymässä kotonaan 1gen Camarolla, jossa viritetty 350cid kone. Kemijoen ylittävä silta uusi ns. pitkä silta oli juuri valmistunut, muttei vielä avattu liikenteelle. Olivat kuitenkin avanneet puomit ja käyneet ajamassa Camarolla kunnon pohjat uudelle sillalle valmiiksi.

....

Nojoo, mutta jotain konkreettistakin kuitenkin Impalaan liittyen. Ostoilmoitus OD:llä tuotti heti tulosta ja kaupat ois sovittuna korjauskelpoisesta lämppärin kennosta, etuhelmasta + parkkivilkusta, hyväkuntoisesta maskista ja jännitteensäätäjästä. Tilasin myös nippelitepolta nuo PCV-systeemin asennustarpeet.

Lämmityslaitteen kotelon purin pois ja sen sisältä löytyi ehjä, mutta ties minkä auton kenno joka on patentoitu tuonne kotelon sisälle. En tiedä, miten tuommosen ilmaaminen on onnistunut, kun molemmat lähdöt on alaspäin. Alkuperäinen hana ja sitä käyttävä vaijeri vielä uupuu. Toki niitä saa uutena, mutta on siinä hanaksi aika paljon hintaa.



Vaikka en autoa ole entisöimässä ja haluan säilyttää siinä tietyn patinan ja historian, pyrin kuitenkin korjaamaan nuo erilaiset patentit ja osapuutteet. Kyllä ne olisi 70-luvulla jo korjanneet autoa oikeilla osilla, jos niitä olisi ollut saatavilla. Mieluiten kuitenkin aina hyvä tai kohtalainen käytetty, kuin repro-osa, niin ei kiillä liikaa.

 

Päivitelläämpäs taas kuulumisia.

Aivan kauheasti en ole ehtinyt tallilla aikaa viettää, mutta projektin pyöriä on pidetty pyörimässä ostamalla osia ja työtä.

Sain tuossa eräältä pitkän linjan harrastajalta lahjoituksena '59 Chevyn vuotavan syylarin, joka tietysti kävi heittämällä mun autoon ja oli vielä manuaalivaihteiseen tarkoitettua mallia. Kylläpä tuntui pussihousuissa mukavalta kun sai ruuvata raudankappaleista tehdyt kiinnikkeet irti ja tämä kävi tilalle ihan tehtaan reikiin. Uuden oikean mallisen syylarin hintaa kyselin ja se oli 870 euroa; tämän vuotavan alkuperäisen kennotus maksaa alle puolet siitä. Kyllähän niitä alumiinisia yleismalleja sais halvemmalla, niillekkin oma paikkansa on olemassa, mutta en halua niitä Impalaan.



Vein syylarin sekä vuotavan alkuperäistyyppisen lämppärin kennon viikko takaperin Ouluun kennotettavaksi Jäähdytinkorjaamo Korhoselle. Enää ei puuttuisi kuin se jäätävän kallis (+300 dollaria amerikassa) lämppärin hana joka asennetaan kennon päätyyn. Ehkä siihen täytyy joku patentti tehdä ja asentaa joku 30 euron hana tilapäisesti letkun väliin.

Etuhelma vänkärin puolelle löytyi ja sen tuossa purin, naputtelin lommot suoraksi, uittelin sitruunahapossa ja putsailin maalijämiä ja pikitahroja, mikä jäi kiireessä vielä vähän kesken. Täytyy putsailla loppuun, pensselöidä fosforihappogeeli ruostesyöpymiin ja vetää joku pohjamaali päälle, jatkaa sitten siitä kun löytää helman toisellekin puolelle. Parkkivilkun entisöintiä tuli myös aloitettua samoilla metodeilla.

 

Mites nuo syylärin letkut? Rockautossa on ainakin jotain alaletkuksi jotain sinne päin olevia.

 

Niitä saa kyllä. Aika hyvin tuollaista toiminnallista osaa näihin saa muutenkin, lähinnä ne on korjauspellit ja kromiosat joita saa rajoitetusti ja heikommin kuin vaikka tuoreempiin x-runkosiin. Ehkä se on tuo, että monet osat ovat "one year only", ja siksi joku lämppärin kenno voi maksaa viissataa euroa. Ostin joskus Novaan kennon ja sen hinta oli alle viiskymppiä + rahti.

 

Sinulla on kanssa luotto tuohon sitruunahappoon. Mä tykkään myös liuotella pikkukäikäleitä samassa liemessä. Helppoa, turvallista sekä edullista.
Mulla kun on Polarassa tuo ATC niin oli pakko taipua kanssa hanaan. Hommasin tämän tyyppisen. Eihän tuo mikään komistus ole MR rekatun auton konehuoneessa, mutta toimii ja on pinnaltaan siisti. Vaijeri piiloon hanskalokeroon / vast.
https://www.usparts.fi/varaosahaku/fss74827

 

Tässä voi olla ideaa vivuston rakenteluun, vaikka ei olekaan Stovebolt:

https://www.stevesnovasite.com/threads/194-weber-32-36-dgev-jetting.249098/

 

Täällä ei ole oikeastaan tapahtunut mitään. No syylarin ja lämppärin kennon sain kunnostettuina takaisin jo joitain viikkoja takaperin, ja täytyy kyllä kehua työn jälkeä. Purin syylarin paketista sillä ajatuksella, että vedän siihen satiininmustan Temadurin päälle, mutta sepä oli jo maalattu. Iso peukku Ouluun Jäähdytinkorjaamo Korhoselle.


Lämppärin kenno tuli korjautettua samassa pajassa, kuvasta näkee minkälainen on tilanne tuon puuttuvan hanan suhteen. Vesiletkun väliin tuleva hana jo on (Volvon osa tottakai), mutta täytyy kupariputkesta askarrella jonkinlainen lähtö tuohon alkuperäisen hanan tilalle.


Tuli taas todettua Mobilisti-lehden fb-ryhmän lyömätön parviäly. Laitoin kuvan Impalassa olleesta vuotavasta syylarista, joka ei ole peräisin edes saman konsernin tuotteesta, niin se tunnistettiin saman tien '58 Fordin (USA) syylariksi. Tarkemmin kuutoskoneisen. En tiedä enkä väitä, mutta maantieteelliset ja kronologiset syyt huomioiden, on mahdollista että syylari ois peräisin tästä Fordista, joka on kuvattu Kemijärveläisellä purkaamolla 80-luvun alussa.

Lohkon porautuksen perään kyselin tänään, oli tullut työsuma ja asiakkaita ramppaa ovensuussa haitaksi asti, niin odotellaan rauhassa. Jospa sitä tässä loppukevään/alkukesän aikaan pääsis jo konetta niputtamaan ja ottamaan siitä savut kesälle 2023 vaikka trukkilavan päällä. En ole siksi aloittanut mitään muuta Impalan kanssa kun haluan viedä tuon konehomman maaliin ennen kajomista esim. koriin. Myös edustusvolvon korjaus....huolto on vienyt talli-iltoja ja nyt vuorostaan talon kaksi Capricea on seuraavana huomiota vailla ennen niiden liikennekäyttöön ottamista. Kuskin puolen takakyljen korjauspalaa olen yrittänyt Impalaan etsiä facebookin ryhmien kautta ja nyt on verkot heitetty jo ruotsin aluevesille. Joku komponenttipula siellä kävi jenkeissä kun jokainen firma myy eioota, jospa ne ei Kiinan pojat niitä enää niille tee. Kysyntä varmasti luo aikanaan tarjontaa, mutta milloin. Tutulta katsastusmieheltä pyysin epävirallisen arvion, ja hän sanoi että takakaaret sekä etulokasuojien ruostereiät vaatinee puuttumista rekisteröintikatsastuksessa, eli joku "ratsupaikka" niissä täytyy vähintään olla. Mutta murehditaan sitä enemmän vasta ensi talvena.

 

Lohko saapui porautuksesta eilen ja viime yönä se tuli maalattua kannen ja muutaman muun osan kanssa. Ruisku vaan oli vähän tukossa, niin tuli venttiilikoppaan melkoinen appelsiinipinta. Täytyy se vielä hioa ja maalata uusiksi, mutta unohtuipa mulla maalata vesipumppukin kokonaan, niin se tulee siinä samalla kertaa.

Väriksi valikoitui aiemmin se Traffic Blue, mutta se alkoi tuossa tuntua vähän liian perussiniseltä niin kävin yhden 261cid koneen öljypohja kanssa hakemassa virallisempaa sävyä maalikaupassa. Samasta RAL kartasta valikoitui mukaan Ocean Blue, mutta kun tallilla avasin kannen, niin kyllä se vuorostaan näytti liian vihreältä. Päätin sekoittaa nämä kaksi sävyä 50/50 suhteella keskenään. Lopputulos on heksoina #004E6A, eli petroolin sävyinen sininen ja kuvien mukaan vastaa mielestäni aika hyvin sävyä, jota on käytetty C1 Corvetten Stovebolt-kuutosissa.





Öljypumppu saapuu ensi viikolla, mutta huomasin eilen, että tiivistesarja ei sisällä kampiakselin takapään stefaa, niin sekin täytyy vielä tilata. Sitten pääsee niputtamaan alakertaa.

Sain tuossa vinkin, että Fenton-tyyppisten peltisarjojen kanssa tulis imusarjan lämmitys jotenkin järjestää. Amerikan Jannet myy valmiita settejä, joissa imusarjaan pultataan vakio pakosarjan tilalle levy, johon vedetään putket pakosarjoilta, joissa on valmiit kierteet. Tuon kyllä rakentaa itsekin. Muutoin tuppaa polttoaine pisaroitumaan laitimmaisissa imukanavissa, varsinkin kylmänä. Toinen vaihtoehto on vesikierto. Pitihän nuita osia jo maalattuun kanteen vähän mallailla.

 

Hienoa tekemistä taas. Väri on nyt täydellinen.

Mut joo, tosta imusarjan lämmityksestä. Itse olen joskus tärmännyt siihen:

http://www.langdonsstovebolt.com/store/#!/Intake-Heat-Water-Related/c/18665950

Tuolla on asiasta tekninen artikkelikin.

 

Hienoa jälkeä. Ja perhana kutosta nokalle. Oikein!!

Näissä moottorin maalauksissa lienee ” filosofinen” ero. Osa rakentajista maalaa lohkon, kannen, vesipumpun ja irtopalat erikseen.

Mä kuulun siihen koulukuntaan joka maalaa moottorin kasattuna. Vain pakosarjan ja kaasarin pinnat teipattuina. Toki lisälaitteet ja kiinnitysraudat erikseen.

 

Kiitos.

Pari moottoria olen maalaillut aiemmin pensselillä osat irrallaan. Pitkään oli mielessä maalata tässä peruskone ruiskulla kerralla, mutta jostain syystä se ajatus sitten muuttui hovissa. Nippelitepolta olen ostanut kaikki näkyvät pultit uutta, paitsi nuo kansipultit. Voishan ne sitten vaikka pensselöidä lopuksi. Ne Amerikan Jannet näyttää maalaavan koneen jopa niin että on dampperikin paikallaan, mutta silloin viimeistään maalaukseen jää kyllä katveita.

Kannen kanavien kiillottelua joskus aloittelin, mutta sitä täytyy vielä jatkaa ennen kannen kasaamista. Ostin akkuporakoneeseen semmosen n.15cm jatkon, jolla saa eriaista hiomasutturaa työnnettyä perille asti.

 

Onko siinä stefa kampuran takapäässä? Vai rope seal ?

 

Alkujaan semmonen narutiiviste, mutta myydään nykyään myös oikeaa kaksiosaista stefaa sen tilalle. Tuossa aiemmin avaamattomassa '61 koneessa, jonka lohkon porautin, oli paikallaan rope seal, ja tuossa kertaalleen päin persettä remontoidussa Impalassa paikallaan olleessa lohkossa oli kaksiosainen stefa paikallaan. Vertasin takimmaista laakeripukkia, niin se oli samanlainen.

 

Oulun näyttelyreissulta jäi mukaan tällainen:

Muncie 319 + Borg Warner R10K, eli 3-vaihteinen manuaali jossa sähköinen ylivaihde.

Tällainen tai ainakin vastaava se on ollut Impalaankin lisävarusteena tarjolla. Kytkinkoppa on uudempaan kutoseen ja kasiin, tää loota on peräisin '67 Malibusta. Täytyy joskus kurkata läpi. Laatikon mitta on kuulemani mukaan sama kuin alumiini-PG ja lyhyt TH350, joten sopivan etukardaanin varmaan jostain löytää, ellei sellainen sitten jo ole auton alla.

Muutoin tässä ei ole ehtinyt Impalaan käyttää aikaa. Se vähä mitä on autoihin ehtinyt paneutua, on mennyt talouden kahden Capricen kimpussa. Sedanin kone alkoi naputtaa kuuden päivän ajon jälkeen ja äänilähde paikantui 7. sylinterin imuventtiilin löysällä olleeseen keinuun. Nostajan sain ongittua magneetilla virranjakajan reiästä. En siitä näkyvää vikaa löytänyt, mutta yritän muljauttaa uuden nostajan (hyd.laauhuri) samaa reittiä takaisin, kun ehdin. Kunhan ei olis nokka kulumassa pyöreäksi, öljyt ainakin on siistit. Nokalla ajettu joku 3-4tkm arviolta. Vaimon farmarissa alkoi sisällä haista Zyklon B kun pakoputkesta oli se pakosarjan ja putken välinen donitsi palanut pikkuhiljaa pois. CRC, induktiokuumennin, naputtelut ja erilaiset loitsut eivät auttaneet kuin kahden pultin kanssa, ja kolmas katkesi pakosarjaan sisälle. Homma on nyt seissyt, täytyy ens vapailla haalata hitsikone kämpille ja yrittää sillä saada katkennutta pulttia pois ennen kun sitä yrittää poralla. Asia on tässä ottanu niin paljon kaaliin, että henkisesti olen ollut Capricen alla jo kohta viikon.