Chevrolet Impala Sport Sedan 1960 "latolöytö"

Tämmöisestä yhdistelmästä on tämmäinen juutuubivideo:

 

Tässäpä olisi nyt tarjolla serkku. On siinä samaa näköä.

https://www.blocket.se/annons/alvsborg/pontiac_catalina_flattop__59/1000128585

 

Vanhempani mainitsivat, että Impala oli ilmestynyt taas Koti-Lappi -lehden sivuille.

Laitoin sähköpostia tutulle päätoimittajalle ja sain taas yhden vanhan kuvan Impalasta lisää. Korjasin siitä hieman värejä. Kuvasta on tunnistettavissa aiempi kilpi NK-409, jonka Impala sai 1974, kun seuraava NS-406 tuli tammikuussa 1977.



Kuva on otettu Kemijärven Hallituskadulla, ja tuo taaempi rakennus on yhä olemassa. Täytyy joskus ottaa kuva autosta samassa paikassa, jahka se liikenteeseen saadaan.

Impalan liikennekelpoisuuden eteen ei ole edellisen viestin jälkeen juuri ehtinyt kyllä tehdä mitään. Autoille varatun ajan ovat pääasiassa vieneet vaimon Capricen laajennettu perä- ja jarruremontti. Lisäksi sedan Capriceen vaihdoin virranjakajan reiästä yhden hydraulinostajan, siitä pitäis seuraavaksi ajaa tämä uus nostin sisään, jotta auton voi peruttaa tallin taakse toimimattomine nopeusmittareineen ja vuotavine pakoputkineen, ja unohtaa sen sinne, jotta vuorostaan voin ajaa salapoliisifordin omaan talliin sisään. Se alkoi nykiä, ja viaksi paljastui imusarjan tiiviste, joka vuotaa jäähdytysnestettä 8. sylinterin tulpanreiän koloon (4.6L Modular). No Volvo sentään rokkaa (paitsi ilmamassamittari olis vaihtokunnossa) ja Novakin on pelannut, mutta muutoin tuntuu, että tämä useamman auton strategia, jossa "yhtä korjaa ja muilla voi ajaa" on osoittautunut epäonnistuneeksi, kun melkein kaikki pettää kerralla.

Nokka-akselin lukituslevy on hävinnyt kun nokka kävi hiottavana. Siellä on jouduttu nokkapyörä ja se lukituslevy irroittamaan. Rockauto sanoi uudelle lukituslevylle "out of stock", mutta onneksi sieltä löytyi tuotenumero, jolla taas US Partsin hyllystä hieman yllättäen löytyi kyseinen artikkeli. Nokkapyörähän näissä on alkujaan jotain "fiberiä" ja näyttää sisältä siltä, että se on tehty samasta materiaalista, kuin Ikean huonekalut. Sitä alkuperäistä ei ehjänä saa pois ja sen keskellä on metalliholkki, joka on nokka-akselissa lämpösovituksella kiinni ja on sitten lujassa. Ei vaan ollut laakeriveistä että olisin voinut prässillä ottaa varaosakoneen nokasta tuon levyn talteen, enkä rälläkkähommina halunut tuhota nokka-akselia. Nokkapyörä itsessään kyllä mureni käsiin. No kohta tulee uus levy.

 

Hehee, kuulostaa samalta kuin tässä meikäläisen ranchilla vallitseva toimintamalli.

Pihassa on yhdeksän autoa, joista kuusi on oikeasti ajokuntoisia ja loput projektia. Kaavaa sotkee semmoinen pieni yksityiskohta kuin autojen yksilölliset ominaisuudet, vikojen lisäksi. Vanhoja romuja kun kaikki ovat. Erityisesti tuo frouva arvostelee tätä showta jos kaikissa autoissa sattuu olemaan jotain sellaista ongelmaa joka häiritsee auvoista ajeluarkea. Lisäksi talvella listalta putoaa kolme toimivaa autoa pois koska niitä ei sulateta himosuolaukseen.

Yleisellä tasolla pihassa on vain yksi auto joka on "jokapaikan höylä", toi frouvan oma Mk1 V70. Se on jo paljon ajettu mutta kaikki toimii eikä tarvi mitn sadetansseja, lisäksi siinä on koukku. Nyt kun siihen tuli vika (kampuran limppu hajos, ei rikkonut muuta) jota ei vielä ehditty korjata niin päivittäin jaetaan työkoneet sen mukaan mihin mennään ja kuka menee koska on toimimattomia ovien lukituksia yms yms. KäyttöWC Rangekin oli viime viikkoon asti nastarenkailla kun vanteiden maalautus kesti tovin, ja nyt kun se on taas käytössä niin eikös siinä ole takajarrut raudoilla.
Nuoren miehen autoissa on katsastusdilemma kun molemmat pitää katsastaa ja saatava peräkkäisinä aikoina konttorille, ja tuosta hänen S-Volvosta tuulilasi hämähäkin seittinä kun ei sitäkään ole ehditty vaihdattamaan.

Kaikenlaista muutakin vaikeutta tässä matkan varrella, eikä tule hyvää silmää naiselta jos erehtyy ajattelemaan äänen "pitäis varmaan hankkia joku peli lisää tohon".

 

Kyllä kyllä, meillä se menee vaan niin päin, että vaimo suorastaan yllyttää ostamaan lisää kalustoa eikä suostu ajamaan etuvetoisilla normaalien ihmisten autoilla, kuten Volvo V70:llä, joka meillä vuoden päivät oli eräänlaisena ihmiskokeena. Mutta osittain siksi se minun vaimo onkin

Vietin tuossa voimauttavan lomaviikon Kemijärvellä ja kävin mm. paikallisessa kirjastossa selaamassa vuosien 1973-1975 Koillis-Lappi -lehdet läpi. Ei sieltä Impalan kuvaa vastaan tullut, mutta tietyllä tapaa sitä ajankuvaa kun oli paikallisten huoltamoiden ja ravitsemusliikkeiden sen aikaisia mainoksia, joihin liittyen kehittelen päässä erästä ideaa...

Asiasta toiseen, niin tällainen ilma-alustasetti tuli ostettua talteen kun sopivasti sattui tarjolle. On X-runkoiseen tehty, ei puutu kuin mittarit sekä etuiskareiden siirtosarja iskunvaimentimineen. Nyt on mietinnässä se, yritänkö auton leimata ensin rautajousilla vai asennellaanko ilma-alustakin ensin.



Kesälomat käynnissä niin toivottavasti tässä kohta pääsee päivittelemään juttua koneen kasauksesta.

 

Jeps. Alakerran kasaus olis käynnissä, lohkosta kävin kaikki kierteet läpi ja sovittelin kampuran sisään uusilla laakereilla. Välykset oli kaikki ohjearvojen keskellä, paitsi toiseksi takimmaisen runkolaakeripukin kohdalla ei ensin plastigage näyttänyt puristuvan yhtään. Suunnittelin jo Imodium-paketin hankintaa Keminmaan apteekista, mutta onneksi kaveri huomasi, että plastigage oli kampuran kaulalla sopivasti laakerissa olevan reiän kohdalla

Sellainen erkoinen(?) homma tuli vastaan, että etummaisen laakeripukin toinen pultti oli eri kokoinen. Kanta oli sama, mutta kierreosa oli isompi, ja tämähän oli STD-kokoinen lohko joten ilmeisesti jo tehtaalla on laitettu yhteen reikään isompi kierre jostain syystä.

 

Ainakin voit sovitella ilmapussien kiinnikkeet valmiiksi ja suunnitella linjoja yms. Noi kiinnikkeet voi sitten pultata pois rautajousien tieltä helposti. Alkuperäiseen alatukivarteen riittää reiän poraaminen iskarin pultille (Ellei siinä reikää jo ollut?).

Yläkiinnikkeet tekee sun taidoilla hyvinkin helposti.



-Jake-

ps. sitten kun kypsyt sovitteluun, niin myyt setin mulle halvalla

 

Minulle tuossa tarjottiin iskarin siirtosarjaa hyvien vinkkien kera ja tänään hain paketin postista. Täytyy tilailla ohjeen mukaiset iskarit ja niiden pultit vielä Rockautosta ennen ku aletaan hommiin. Nippelitepolta lisäksi sopivat koripultit.


Rockautosta tilasin kaikki alustan tukivarsien puslat ja pallonivelet, paitsi takaylätukivarren ja panhard-tangon, koska ne hommaan varmaankin uudet säädettävät. Panhard-tanko tässä oli aivan banaanilla muutenkin. Täytyy ens talvena ottaa kaikki tukivarret irti, puhaltaa + maalata ja puristella uudet puslat ja nivelet paikalleen sekä ilmapussien kiinnikkeet. Kyllä se nyt näyttää siltä, että ilmajousilla tämä leimataan suoraan.

Vetaisin tuossa vielä venttiilikopan ja öljypohjan viimeistä kertaa pintamaaliin, eli tässä on Temadur 90 kahta eri sävyä (traffic blue ja ocean blue) 50/50 suhteella sekoitettuna. Edelleenkin sävy on luonnossa kuvaa enemmän petroolinsininen, mutta samapa se nyt sille.



Hommahan meni sitten vihkoon siinä vaiheessa kun päätin kokeilla öljypohjaa paikalleen. Tätä tuli oiottua aika rankalla kädellä ennen maalausta ja näyttäs siltä, että olen sumpussa olleiden lommojen oikomisen yhteydessä saanut painettua tuon etureunan vastaavasti läjään. Voi video...



Vaihtoehtoina on yrittää oikoa tuo ja taas kerran maalata, ja toivoa, että se ei ala vuotamaan. Toinen vaihtoehto olis löytää luotisuora ehjä öljypohja jostain ja vetää siihen maali päälle, jos eivät maksa kohtuuttomasti. Uusia ei ole olemassa. Mulla nuita öljypohjia on tämän lisäksi kaksi; toisesta on tullut veivi läpi ja oli vähän rupellilla muutenkin, toista on jo ennestään hitsattu jostain syystä joten ei mikään kaunokainen ole.

No koneen kasausta voi jatkaa näinkin, männät vielä veiveineen on asentamatta ja kampuraan hommasin uuden neulalaakerin, kannen kanavia pikkusen vielä hipistellä ja kasata se...

 

Ei se öljypohja liiemmin näy konehuoneseen, joten se hitsattukin voi olla ihan jees, kun vaan vedät maalia päälle.

 

Yritin tuossa ostatella luotisuoraa öljypohjaa Stovebolt kuutoseen, mutta kävi ilmi, ettei niitä ole kuin nuilla Ismo Kivistöillä ja vastaavilla nimimerkin takaa toimivilla facebookin marketplace-kusettajilla. No onneksi yksi oikea harrastaja otti yhteyttä ja hänen kanssaan puhelimessa käytiin öljypohjiemme mittoja läpi, ja selvisi - minulle uutena asiana - että aivan viimeisten vuosien 235:t omaavat sumpun kohdalta leveämmän öljypohjan. En tiedä missä vuodessa vedenjakaja menee, mutta jossain päin 50-lukua. Ei sittenkään ollut sopivaa öljypohjaa hänellä, mutta tulipa opittua taas lisää tuosta koneesta ja olipa umpirehellinen kaveri. Se Impalassa paikallaan ollut hitsattu ja messingillä juotettu öljypohja oli niin surkea, että kun siitä pesi sludget pois pohjalta, niin aurinko paistoi pieninä pisteinä läpi. Jännä että siinä oli samat öljyt pysyneet sisällä 70-luvulta asti.

Vaihtoehtojen käydessä vähiin hain Novalla lähikaupasta 8 x 0.33l pakkauksen suunmukaista A. Le Coq olutta, käytin niitä puoli tuntia pakastearkussa ja lähdin talliin tekemään puutöitä. Aika nättiin se sitten kuitenkin oikeni, mutta viimeiset viisi milliä oli yllättävän kova homma saada taittumaan.






Männänrenkaiden katkosvälykset ja kiertokankien laakerivälykset oli ookoo, ja männätkin tosiaan kävi jo kerran paikallaan, mutta täytyi pakittaa männäntapin pulttien vuoksi. Näissä männäntappi lukitaan kiertokankeen pultilla, jonka ajattelin vetää momenttiin sitten kun männät on lohkossa paikallaan. Netistä kävi sitten ilmi ja kyllä siitä tehdasmanuaalikin varoitti, että kyseinen pultti kiritään siten, että männäntapin läpi laitetaan jokin erikoistyökalu (jonka puutteessa käy iso meisseli), joka laitetaan ruuvipenkkiin kiinni. Näin vääntö ei kohdistu kiertokankeen, joka kuulemma voi mennä mutkalle jos pultti kiritään, kun veivi on kiinni kampiakselissa, tai ruuvipenkissä. Voi olla varmuuden maksimointia, mutta sen verran läheiset välit on herra Murphyn kanssa, etten jätä mitään sattuman varaan. Sellainenkin tuli huomattua, että konetta pyörittäessä on joku paskakökkäre tullut selvästi kampiakselin öljyreiästä ykkösen kaulalle ja piirtänyt kiertokangelaakeriin pitkittäiset urat. Eli yksi pari uusia laakereita tilaukseen...

 

Täällä ei ole ehditty Impalan kimppuun, vaan edelliset vapaat vierähti ihan muissa hommissa. Uuden tulokkaan huoneen remontin viimeistely, ruohonleikkurin korjaus, koko kesän pihalla seisoneen Fordin käynnistymättömyyden pitkä ihmettely mutta sitäkin nopeampi korjaus koivuhalolla starttia kalauttamalla, yhden autotapahtuman tienviittana seisominen ja radiotoimittajan haastateltavana oleminen tuli kuitenkin hoidettua, muutamia mainitakseni.

Toivottavsti seuraavilla vapailla päästään taas tähän asiaan. Jotain kamoja posti kuitenkin kuljetti valmiiksi, kuten mekaanista öljynpainemittaria ja lasikuvullista bensansuodatinta, sekä ne yhden veivin laakerit.



Olen keräillyt tietynlaisia teollisuushistoriaa koskevia opuksia kirjahyllyyn yli 10 vuotta. Nämä kolme liittyy tietysti Impalaan hyvin oleellisesti. Ei niissä Impalan kuvaa ollut missään, mutta kuuluvat hyllyyn paraatipaikalle.



Radiohommasta sen verran, että joku oli vinkannut minut erääseen autohulluja ja muita rassaajia koskevaan juttusarjaan. En kaipaa sillä tapaa itselleni henkilönä näkyvyyttä, enkä aluksi meinannut suostua haastatteluun, mutta niin se sitten lopulta tehtiin. Siitä tulee aikanaan myös nettiartikkeli, voin sen linkata tänne (jos haastattelu ei mennyt aivan penkin alle).

 

Hyvä haastattelu siitä tulee, itsellä oli kyllä aikoinaan samat fiilikset siitä

 

Mites tätä ei ole vielä tänne linkitetty? No nyt on

https://www.radiopooki.fi/uutiset/lappi/a-226252

 

Hyvää settiä. Suositellen kuuntelemaan ja lukemaan artikkelin.

 

Tuosta liekkimaalatusta '64 Valiantistakin näkisin mieluusti enempi kuvia.

 

Kun kirjoittelet joulupukille (eikös se siellä suunnassa asustele..), niin rastita yksi tämmöinen..:

 

Nuissa 2-3 kaasarin imusarjoissa on se ongelma, ettei etummainen kaasari yleensä mahdu Impalan konepellin alle. Tuo yksilö tosin näyttää vähän matalammalta, ja vaikuttaa siihen kaasari ja ilmanputsarikin. Joskus on näkynyt kuvia varsin matalista systeemeistä, jotka ei juuri venakoppaa korkeammalle tule. Mutta mennään nyt sillä jo hankitulla Weberillä.

Täällä ei ole ehditty Impalan kimppuun ollenkaan. Monenlaista muuta puuhaa on riittänyt, kuten kuistin rappuset piti rakentaa runkoa ja kaiteita myöten uusksi ja fiksailla leikkimökkiäkin siinä samalla. Talven puutkin odottaa vielä kantamistaan liiteriin. Meille tulee ens kuussa perheenlisäystä, joten vaimo on tällä hetkellä vapautettu kaikista fyysisistä työsuoritteista, mitä omakotitaloasujalle on suotu Crown Victorian imusarjan tiivisteiden vaihdossa alkoi vastatuuli kun yllättäen oli tuo '06 mallisen auton imusarja pahasti halki nestekanavan ympäriltä. Ajattelin että näppään sen nopeasti kuntoon ja vien kaverille lokasuojan oikomiseen ja maalaamiseen, kun tuli se invataksi kylkeen viime talvena. Löytyi onneksi vähän parempi käytetty imusarja, niin ei tarvinnut investoida uuteen eikä varsinkaan tyytyä huonompaan tarvikkeeseen. Toisaalta jos Impala on odottanut pihavajassa 70-luvulta saakka, niin isossa kuvassa ei muutaman kuukauden hiljaisuus merkkaa mitään. Motivaatiota kyllä on.

Nikkaroinnin ohessa tuli kuitenkin tehtyä tämmönen moottoristandi, johon istutan koneen ja askartelen syylarille telineen. Koekäytän sen tuossa ennen asennusta autoon.

 

Tuli vastaan vahingossa tämmöinen Stoveboltin HEI -modijuttu:

http://devestechnet.com/Home/HEIgnition

 

Tuo mainitsemani perheenlisäys saapui aikaisin aamulla 14.10. ja nyt meillä on kaksi tyttöä. Kaikki meni hienosti ja oikeastaan yllättävänkin nopeasti, nopeampaa kuin viimeksi. Kotipihasta lähdettiin 06:32, sairaalaan matkaa alun toistakymmentä kilometriä ja yhdet supistukset odoteltiin vielä autossa sairaalan pihalla. Synnytyssalin ovesta sisään 06:57 ja vauva ulkona 07:01.

Tuota merkkipäivää edeltävänä päivänä käväisin tallilla ja luikautin viimeisen männän reikään ja muutenkin kasailin alakertaa, öljypohja paikalleen jne. Dampperiin asentelin "repair sleeven" ja se on kuvassa vielä jämähtämässä paikalleen. Aika monta kumivasaran lyöntiä tarvii että dampperi menee perille saakka. Toisaalta siinähän ei pulttia ole, joten sietääkin olla tiukka sovitus.

Huohotusputki on "for looks only", mulla on siihen ne PCV-vehkeet hankittuna ja kytkinkoppa on myös ihan vaan malliksi paikallaan. Sitten kun näistä vaippahommista joutaa, niin homma jatkuu lohkon takapään lommien asennuksella, neulalaakerin vaihdolla, kytkinkopan, vauhtipyörän ja kytkimen asennuksella. Ajattelin mitata YKK:n ja männän ja kannen välyksen kun se vielä tässä vaiheessa on mahdollista. Kannesta kiillottelen vielä kanavia ennen sen kasaamista.

Sinänsä ei ole kiirettä, mutta vaimo kovasti jo odottelee, että pääsee hiekkapuhaltelemaan Impalan alustan osia, kun kaikki harrastustoiminta on odotusajan loppupätkän ollut luonnollisesti tauolla. Pyrin saamaan tän koneen ensin nippuun ennen alustan purkua.

 

Onnittelut