Chryslerin hakureissua tee se itse malliin

Tuli sitten ostettua tuommoinen 40 vuotias farkku Chrysler joka piti tietysti saada huolitsijan kontinpurkupaikalta kotiin. Autohan oli seissyt käyttämättömänä 25 viimeistä vuottaan mutta oli myyjän puheiden mukaan käyntikunnossa joten ei muuta kuin tarrakilpien hankintaan ja autoa ajamalla kotiin hakemaan.
No siellä purkupaikallahan selvisi tuota pikaa että käyntikuntoisesta autosta oli merimatkan aikana tullut kuollut lahna, tai kooltaanhan tää lähenteli valasta. Eli akku sippi, kaikki renkaat tyhjänä ja koneessa ei mitään eloa. Uusi akku motonetistä, bensaa asemalta ja minikompuralla ilmaa kumeihin niin nämä oli OK mutta kone ei starttaa.
Moottorihan tarvitsee käydäkseen sekä bensaa että kipinää, bensaa tuli kyllä mutta kipinä oli kadonnut matkalla. Tarkempi tutkimus osoitti että jakajan anturikela oli poikki, mitenköhän tuokin itsekseen merellä katkeaa??? Kello oli jo sen verran että kauppaan ei ehditty, onneksi saatiin vihje Mopar hepusta jolla kuulemma saattaisi osaa olla. Niin olikin ja ei muuta kuin tallille hakemaan uutta jakajaa joka olikin ihan korkkaamaton ja tehtaan paketissa. Jakajan vaihdon jälkeen konekin tärähti tulille mutta kävi raskaasti ja kilikistellen. Siitä huolimatta silleen matkaan ja lähimmälle tebikselle jossa lisää bensaa ja sytkän ihmettelyä. Selvis että pari tulpanjohtoa oli väärin, tässä homman vaiheessa pääsi välissä unohtumaan miten isolohkon syttyjärjestys menee ja miten päin pyörijä pyörii mutta kun kaikki kombinaatiot ja vaihtoehdot käytiin läpi ja välillä luntattiin netistä niin osuihan ne lopulta paikoilleen, kiitos älypuhelimen keksijöille.
Sytty säädettiin korvakuulolta kun ei ollut muitakaan mittareita.
No nyt kun kone kävi joten kuten niin taas tien päälle, pikkasen huolestutti se että jarrut oli lähinnä nimelliset ja se että joku renkaista täristi melkoisesti, pian selkiskin että oikeassa etukumissa oli paha kudosvaurio mutta matkaa jatkettiin sitkeästi siihen saakka kunnes se perkuleen kumi päätti räjähtää. Moparin tuotteissa on kuitenkin sen verran kehittynyt tuo ohjausgeometria että kotteron sai kivasti tien sivuun. Rengas meni tosin pahan näköiseksi.
Mielessä ehti jo käydä hinausauton soitto mutta kun takapaksista vastoin odotuksia löytyikin sekä vararengas, tosin tyhjä, sekä alkuperäinen tunkki niin renkaanvaihto oli nopsaan tehty, eniten aikaa meni kun odoteltiin että se minikompura pärisytti ilmaa sisään riittävästi.
Niin joo unohtu vielä kertoa että mitä pidemmälle matka jatkui niin sitä huonommin kone kävi, tuntui että se ei saa bensaa, oletettavasti vanhat paskat tankin pohjalta oli tukkinu filsun tms.
Kivaa kun kone sammuu esim liikenneympyrässä ja motarin rampilla ja jono venyy takana kun veivaat sitä käyntiin...
No joka tapauksessa kotipihaan päästiin lopulta ihan ehjinä eikä koko reissuun lopulta mennyt kuin koko päivä, matkaahan oli kai 90 km.
Nyt sitten Chrysler laitetaan semmoiseen kuntoon ettei tarvii pelätä tien päälle tai jalkoihin jäämistä.

 

Isolohko farkkuja, jeess 8)
Dödsissä oli imuputken suodatin tankissa pettänyt ja putki ekaan mutkaan saakka täynnä kivikovaa töhnää, joka ei lähtenyt kuin poraamalla. Silti tuo oli ajettu tuohon paikkaan, ilmankos oli vähän käyntihäiriötä siinäkin.
Projektikertomusta vaan kehiin.

 

Hienosti sullakin alkanut! Itsellä kanssa satamassa oli impala akku ja kumit tyhjänä, kuskin sivulasi korvattu rullalla jeesustepeä ja muovisäkkiä, vaihteisto öljyttömänä ym sellaista perussettiä. Parin tunnin jumpalla auto vaikeasti käyntiin, mutta piti sitte lopultakin vain soittaa se hinausauto ku 10km ajon jälkeen alkoi sulaa kojelaudan sähköt Kotiin vain 500km..

 

Joo ei nuo vaikeudet sinänsä yllättäneet, oli työkalut, kompura yms mukana ja varalla vielä hinauköysikin. Tosin en olisi halunnut nähdä sitä kun broidin pikkuinen avo-rellu olis tuota koettanut vetää.
Nyt just tossa pihalla tutkailin hankintaa ja purin pois päällimmäisiä paskoja. On se vaan hienoa että tuommoisessa 40 vuotiaassa autossa ei ole tarvetta yhdellekään ruostepaikalle, mattojen allakin joka paikassa ehjä pelti. Matot ja headliner on vaan menny niin hauraaksi että kaikki muuttuu pölyksi mihin koskee.

 

Noinhan se noiden run-when-parked laitteiden kanssa tahtoo olla

 

Kyllä vaan jännittää enempi ja enempi, että mitähän mahtaa olla tulossa ku lukee noita teidän kokemuksia! pitäis tulla -69 avo 300 ja sovittiin kauppa niin että auto tallin pihaan tuotuna vaasaan/mustasaareen. olis saanu 200e halvemmalla, jos olis noutanu itse auton hämeenlinnasta. en kyllä lähe 200e.llä hakeen, ku matkaakin on 320km per sivu!

 

Hyvä et jäbät sai rysynsä pörisee niillä osilla, kyllähän se on niin monta kertaa nähty et noi ns.pitäisollaajokunnossa autot ei sitä todellakaan ole, mut pää asia et saivat auton himaan, onnea hankinnasta täältäki.

 

Elämäni karuimpia kokemuksia oli hakia -73 charger kotiin lavion teuvolta (Usa-osa)heinolasta.24 tuntia meni ja 500-600km chargerin ratisa. juu täysin toimiva ja hyvää ajaa oli,niinkö puhelimesa luvattiin...

 

Oman -69 300 avon meinasin hakea parivuotta sitten Hämeenlinnasta ajamalla. Onneksi en, koska Ameriikassa oli Joella jäänyt jarrurepa kesken, eikä ollut mitään kalusteita oikessa takarummussa ja koneen käyntiin saamiseksikin meni useampia viikkoja kotitallilla rassatessa mm. polttoaine tankki oli täynnä mönjää. Kiitos auton tuoneen henkilö, joka järjesti kyydin. Auto saapui päivän aikaisemmin, kuin sovittiin ja hinta taisi olla 250E. Ei kannata tuolla hinnalla ruveta ajelemaan autolla, jonka kunnosta ei ole harmaata aavistusta.

 

Aloittajan viestiin viitaten: jos oli tiedossa että auto on seisonut 25 vuotta, niin itse en edes yrittäisi ajamalla siirtää kotio lisävahinkojen pelossa (moottorin/vaihteiston/perän öljyt, renkaiden kunto, sähköt, jarrut...)

Mutta kukin tyylillään, hattua nostan suorituksellesi!