CrMo-putken hitsaaminen

Jos Cromoa hitsataan Migillä, mikä lanka ja kaasu? Tiggi löytyy kyllä myös mutta on vähän vieras laite toistaiseksi.

Ja Cromo putken taivuttaminen, jyrkemmät mutkat, kylmänäkö?

Sitten, nyt ei leikitä hengellä, ei ole kyse kiihdyttimen rungosta tai turvakaarista Ratakilpuriin väsään keulakehikkoa mihin kuituosat saa ruuvailtua kiinni ja saisi kestää pikku kosketukset ilman muodonmuutoksia.

 

Sitähän voi hitsata ihan "normi" langalla ja seoskaasulla.
tigillä hitsasin viimeks cromo kardaanin aivan "normi"rauta lisäaineella ja argonilla.

 

Onnistuu kyllä hitsata normilangalla esim. esab 12.52 kun kyseessä ei ole tuon kummemmat vaatimukset ja suojskaasuna menee esim. Mison 18 niin tulee siistit saumat jos homma on hanskassa.

 

Tosi mielenkiintoinen aihe, en millään malta olla osallistumatta.
Oli vaan hankala lukea ajatuksella, kun vaimolla oli puheripuli, mutta oli pakottava tarve pistää muutama pikku kommentti.
CroMo putkea en ole koskaan vielä itse hitsannut, mutta jotain nippelitietoa on matkan varrella tarttunut, josta saattaisi olla jollekkin hyötyä (jos jaksaa ajatuksella lukea).

Asiantuntemusta näyttää monella olevan, mutta tässä otsikossa se tietotaito on aika hajallaan eri viesteissä, eikä varmaan haittaa, vaikka näkemyksiä vähän laajentaisikin.

Henkilöturvallisuuden ollessa kyseessä, kannattaa tekemiset tehdä oikein.

Lujat aineet ovat aina herkkiä, varsinkin hitsisauman vierestä.
Teräksillä on aina sama jousivakio (kimmomoduuli), oli kyseessä pehmeä, tai kova. Kovan/lujan takaisin jousto on suurempi, kuin pehmeillä. Eli pehmeään tulee aikaisemmin pysyvä muodonmuutos. Kovalla/Lujalla teräksellä on aina pienempi venymiskyky murtumiseen nähden. Esim. autokoripellillä murtovenymä on noin 50%, ja lujilla teräksillä huonoimmillaan noin 5%. Eli luja teräs katkeaa räjähdyksen omaisesti sitten, kun katkeaa.....

Väsymiskestävyys paranee yleensä lujuuden kasvaessa, kun pinnassa ei ole naarmuakaan. Hitsauskohta pilaa väsymiskestävyyden. Siksi hitsatulle rakenteelle on eri laskentamenetelmät väsymisen suhteen, kuin hitsaamattomalle. Hitsit pitäisi siksi sijoitella kohtiin, joissa ei ole suuria rasituksia (yleensä ei täysin onnistu, mutta pitää aina yrittää).
Hitsauksen onnistumisella on suuri merkitys kestävyyteen. Joku ehdotti juuripalkoa tigillä. Se on järkevää, jotta saadaan läpi hitsi, eikä jää juuren puolelle hitsautumatonta alkusäröä. Varsinkin Ilman ilmarakoa, ja viistettä hitsattaessa. Ilmarako mahdollistaa isomman vetelyn, verrattuna siihen, kun sovitus on ihan iholla. Aina kutistuu, kun hitsaa.......
Kun hitsin juuri on kunnossa, ja on väsymisrasituksen alainen kohde, niin hitsin rajaviiva on se kriittisin piste. Hitsi pitäisi liittyä perusaineeseen juohevasti, ilman reunahaavaa. Tigillä rajaviivaa voi vähän parannellakkin, jopa jälkikäteen.
Hitsin rajaviivan hionta esim. palloviilalla, parantaa väsymiskestävyyttä oleellisesti, vaikka staattista kestävyyttä vähän menetetäänkin. Aina pitää tietää, kummasta rasitustyypistä on kohteessa kyse.
Hiontanaarmut pitäisi olla jännityksen, eli rasituksen suuntaiset. Kiillotus ilman naarmuja, on aina paras.

Luulis, että turvakaariaineeksi olisi valittu sellainen putki, jota voi hitsata oikeilla menettelyillä, ilman jälkilämpökäsittelyitä. Koska niillä paikallisilla kuumennuksilla jälkikäteen ei saada yleensä aikaan mitään parannusta.
Pieni esilämmitys varmaan on asiallista. se helpottaa hitsauksessa tulevaa lämpösykäystä tai oikeastaan ympäristön aiheuttamaa jäähdytys sykäystä.

Kilpurissa ei monikaan kohta tule väsymisen piiriin. Periaatteessa vaatii 20000 jännitysheilahdusta myötörajalle, jotta väsyminen astuu kuvaan. Edellyttää tietenkin, että ei ole alkusäröä tullut jo tekovaiheessa.
Ei ole kuitenkaan erään kirjoittajan varoitus turha, vanhan kilpurin omistajalle rungosta, joka saattaa olla säröjä täynnä, ja siten kestoikänsä loppupuolella. Säröjä ei saa korjattua lämpökäsittelyllä. Ne vaan on etsittävä esim. särövärillä, ja tarvittaessa korjaushitsattava.

Kosteus pitää pitää hitsauksesta aina kaukana. Kosteus aiheuttaa aina vetyhaurautta, ja sauma voi revetä ihan itsekseen, ilman rasitusta, päivän, viikon, tai jopa kuukauden kuluttua.
Toho, kosan, eli nestekaasu, tuottaa kosteutta, kun sillä kuumentaa....... Varsinkin sillä tehdyt jälkikuumennukset kannattaa unohtaa.
Niin kuin tuolla eräs kirjoitti niistä WPS:stä. Olis hyvä, jos noihin liitostyyyppeihin olis putkimateriaalin lisäksi nuo hitsausohjeet.

Puhtaus on hitsauksessakin puoli ruokaa......

Jonkun kohdan hitsaaminen perusainetta pehmeämmällä puolustaa paikkaansa monesti, kun hitsi ei ole rasituskohdalla. Hitsikohta antaa lämpöpitenemisvaihtelut hitsattaessa anteeksi suuremman murtovenymän, ja alemman myötörajan vuoksi. Varsinkin viimeksi hitsattuun kohtaan jää aina jäännösjännitys, joka on ko. kohdan aineen myötörajajännitys. Kun kohtaan tulee iso rasitus, niin se plastisoituu kuorman verran. Ei haittaa, ellei kuormitustilanteessa kohtaan synny/ole säröä.

Ohutseinämäisen putken kanssa kannattaa huomioida sivusuuntaisessa kuormituksessa tuleva lommahdus-/nurjahdusvaara (niin kuin eräs kirjoittaja huomauttikin).
Raaka- aineen lujuus ei vaikuta nurjahduskestävyyteen. vain profiilin dimensiot. Siksi joissakin kohteissa teoriassa ns. Jokkisputki olisi parempi, kuin ohut seinämäinen CrMo-putki. ohutseinämäisessä ei saisi olla pieniäkään lommoja.

Lisääkin olisi, mutta säästetään lukijoita toiseen kertaan, jos sallitaan.