DOT

^Falken FK510, uusi korvaava malli on FK520.

 

Myönnän ajaneeni auton metsään osittain huonojen renkaiden takia. Muitakin syitä on analyysini mukaan. Katsokaas, homma oli semmoinen, auto BMW 1602, kevytperäinen auto, märkä syyskeli ,huonot kesärenkaat ei kuitenkaan sakkorenkaat, hirmuisesti lehtipuiden lehtiä tiellä, laskeutuva tie mutkan jälkeen, nämä olivat olosuhteet!

Siitä Bemari lähti lapasesta, ylinopeutta ei ollut! Kuperkeikkaa vissiin heitettiin, mää olin lentänyt tuulilasin läpi kun ei ollut paikallaan! Siinä oli henki lähellä lähteä! Ja niin vanha auto, ei ollut turvavöitä. Jos olisi ollut, kopissa olisin pysynyt!

Selkä oli kipiä ainakin kaksi viikkoa, kuvissa joku pikkanen murtuma selässä mille ei mitään tehty. Eikä ole vaivannut sen jälkeen.

Kyllä se pikkasen opetti, ainakin silleen ennakoimaan, tietä lukemaan ja varomaankin. Rauhallisesti nykyisin ajelen, en kuitenkaan tien tukkona!

 

No tähän ei ois mun tarvinnut vastata, niinku ei kaikkeen muuhunkaan mitä AH tänne kirjoittaa. Huumoria voi Aulis muullakin tavalla heittää kuin sun tavalla. Tilanteet tulee ja menee ja toiset ihmiset on parempia luottamuksen saamisessa ja yhteyden luomisessa. Kyseinen katsuri sattui olemaan mun luokkakaveri ja hän kyllä osaa huumorin välittämisen muille, mutta myös teknisen asiantuntemuksen välittämisen eri tavoilla kuin ehkä sinä. Ei, hän ei ole yhtään Rodia rakentanut, mutta neuvonut monia niidenkin rakentamisessa, ennen kaikkea turvallisuuden kannalta ja myös ollut viranomaisten tukena ja apuna useissa ratsioissa ympäri Suomen. Säästänyt myös muutamat kilvet autoissa ja prätkissä, kun poliisit oli jo niitä "hölmöyksissään" irrottamassa. Miksikö häntä niin usein ratsioihin mukaan pyydettiin?? Oisko tuolla "teknisellä huumorilla" ja ammattitaidolla ollut asian suhteen jotain vaikutusta, en tiedä kun en siellä mukana ollut. Mutta vahvasti epäilen. Lopuksi on vain pakko lainata edesmennyttä laulajaa: "Tämä tarina on tosi", eikä asiakas siitä pahastunut, nauroi vain lähtiessään ja kiitti hyvästä havainnosta ja me vaihdettiin korjaamon puolella hänelle uudet renkaat. Kortsuista en tiedä

t.AM

 

Hiluxilla joskus päästelin tuolla pohjoisen Keski-Suomen mutkaisilla teillä ja paikoin ihmettelin, kun perä jotenkin nuljusi.
Aloin jo ihmetellä, että onko jotain rikki, lehtijousi poikki tai jotain.
No sitten isomman tien risteyksestä lähtiessä kun päästi 2.2l vapaasti hengittävän dieselin kaikki reilut 60hv kerralla vapaaksi, niin meni muutaman kymmenen metriä sivuluisussa eli oli liukasta. Kesäkeli kuitenkin.
Ne kumit oli paistettu jossain kasarin-ysärin taitteessa olisiko ollut 2019, kun olin sillä liikenteessä.
Onneksi sillä reissulla olin juuri ostamassa toisia renkaita, mitkä vaihtuikin alle varsin pian.

 

Ylläolevista kommenteista tulee mieleen vanha viisaus: "Taitava kuljettaja selviää tilanteista, joihin viisas kuljettaja ei joudu."
Kyllä 15-20 vuotta vanhoilla renkailla voi useimmiten huoletta ajella. Rengasmaahantuojien propagandaa se vaan on, että on välttämätöntä ostaa vähän väliä uudet renkaat.

Tottakai on selvää, että pito-ominaisuudet renkaan vanhetessa hekkenee, mutta miten se ilmenee normaalissa tieliikennekäytössä? Kilpa-autoilussa näkyy tällaiset erot kyllä heti. En vähättele rengastestaustuloksia, mutta useinko normaaliautoilija joutuu sen tason ääritilanteisiin, että uusien merkkirenkaiden ansiosta selviää? (normaaliautoilija: siis sellainen joka ei driftaile liikenneympyröissä tai testaa kuinka nopeasti pystyy ajamaan Helsinki-Oulu välin)

Testailin joskus 15 vuotta sitten Kadett GSi:llä moottoriradalla kolmea rengassettiä. Vettä satoi paljon, eli oli juuri hyvä testikeli. Yksi setti oli uusi, toinen luokkaa 15- 20 vuotta vanha ja kolmatta en muista. Eroja löytyi. Helpostikin, kun ajettiin aivan reikä päässä, eli sillä rajalla kuinka kovaa voi ajaa radalla tai tehdä pujotteluja ennenkuin auto lähtee käsistä. Ja lähtihän se helpoiten käsistä niillä 20 vuotta vanhoilla renkailla. Mutta...? Miten tieliikenteessä joudut vastaaviin tilanteisiin kuin moottoriradalla kilpaa ajaessa? Ei kukaan normaaliälyinen aja vesisateessa niin kovaa, että suistuisi tieltä niillä vanhoilla renkailla, mutta selviäisi uusilla. Oikeastaan ainoa tilanne jossa uusi merkkirengas voi toimia pelastajana on nopea hirven väistö varsinkin vesisateessa.

Mutta.... Olen ajanut noin 700 000 km, enkä ole koskaan joutunut edellämainittuun tilanteeseen. Vanhoilla renkailla olen päässyt aina turvallisesti perille. Voisiko ajotapa vaikuttaa asiaan? (järkevä tilannenopeus, ennakointi) En minäkään väitä olevani hyvä kuljettaja mutta yritän liikenteessä ollessani ajaa järkevästi. Jokkisradalla pyörittäessä järki sitten jääkin varikolle.

Ja kiitos mpowerille kuminovellista. Oletan edelleen sinun olevan se henkilö, joka kirjoitti 80-luvulla elämäntäyteisiä kertomuksia Jallu lehteen.

 

Mulla olleen F-150 mukana tulleet kesärenkaat olivat suunnilleen 15 vuotiaat ja ihan muoviksi muuttuneet. Good Year luki isoilla valkoisilla kohokirjaimilla. Otin niillä yhden aivan järkyttävän pitkän liu’un märällä kelillä kun jono edessä aloitti hidastelun ennakoitua nopeammin. Rengaskauppaan ja alle halvimmat 235 leveät. Huolella alle satasen kappale ja vähintään 1/3 jarrutusmatkoista märällä samantein pois.

Osa renkaista korppuuntuu pahemmin kuin toiset. Good Yearin ukko keksi vulkanoinnin, mut ei näköjään sitä, millä jälkivulkanoituminen estetään.

Sitten ostin siihen nastavajeiden takia uudet täysnastoitetut kiinalaiset 215 kokoiset, mut ne olivat pettymys jopa 65 euron kappalehinnallaan painotettuina. Jarrutusjäljistä huomasin, että nastat olivat sijoitetut kovin samoihin kohtiin, eli jäähän jäi varsin vähän vierekkäisiä naarmuja. Aina ei voi onnistua. Myin koko rakkineen pois.

Amiksessa ollessa kerroin eräänä syksynä koulukamraateille, mitä mulle oli tullut vastaan kesäduunissa asiakkaan kanssa. Jouduin tekmään privaatteja visiittejä PTL:n hommissa koteihin. Pojat ottivat yhteistuumin paperia ja kynän ja saivat hieman piristellen tarinaani julkaisun Jalluun tai Kalleen. Toiset kirjoittaa….

 

Renkaissa ei tapahdu valmistuksen jälkeen jälkivulkanoitumista. Lämpötilojen pitäisi olla huomattavasti korkeammat, kuin ympäristön lämpötilat ovat. Renkaiden kovettuminen ja halkeilu johtuu siitä, että renkaan sekoituksissa olevat suoja-aineet on käytetty loppuun.
Renkaiden uran pohjissa olevat mikromurtumat ja pienet halkeamat eivät ole vaarallisia, niitä löytyy jo pari vuotta vanhoista renkaista. Jos renkaan olkapääalueelle ilmestyy kehän suuntainen halkeama, se saattaa olla huomattavasti syvempi kuin päälle näyttää, joten sellaista kannattaa tutkia tarkemmin.
Vanhoilla renkailla pärjää, kun pitää järjen mukana ja huomioi rajallisen suorituskyvyn. Itselläni on Chevellessä 10 vuotta vanha renkaat, koska renkaiden kuluma pienillä ajokilometreillä on vähäistä. Tänä kesänä ne kuitenkin vaihdan uusiin.
Itse teen työni renkaiden tuotekehityksessä. Parasta palautetta on asiakkailta tulleet viestit siitä, kuinka hyvät renkaat ovat auttaneet välttämään törmäyksen äkillisessä vaaratilanteessa.

 

Jälkivulkanoituminen sisälsi sarkasmia.

Muutama vuosi sitten opiskelin jälkivulkanoinnin salat suomaisfirman avulla ja tiedoilla, jonka jälkeen opetin sitten kiinalaista paistamaan työnantajan kaipaamat aidot DuPont Vitonit (TM) oikealle shorearvolle. Venttiilirakenteen kalvoja paisteltiin. Melkoista taiteilua aluksi, mutta toimihan se homma lopulta. Paistomuotissa oli monta pesää ja niistä piti hylätä muutama, koska niistä löytyi liikaa toleranssia mitoissa. Jälkivulkanointi tehtiin jo muotista poistetuille osille.

Mut siis mulla olleet setä Good Yearin renkaat olivat korppuuntuneet ihan omalla tavallaan, eikä niillä ollut mitään pitoa märällä kestopäällysteellä. Eli joku juttu niissä oli vs monet muut kokemani renkaat, joissa ikääntyminen edistyi hitaammin. Ehkä niissä oli käytetty alkuperäistä vulkanointimenetelmää rikin avulla ja siksi patinaa syntyi kuin vanhemman ajan renkaille tuppasi käymään. Vulkanointiahan tehdään muilla aineilla nykyään.

 

Jälkivulkanointia tapahtuu tosiaan heti muotista poiston jälkeen renkaan jäähtyessä ympäristön lämpötilaan. Tämän määrään voidaan vaikuttaa jälkijäähdytyksellä. Kyllä rikki on edelleen se avain kemikaali renkaan vulkanoinnissa. Erillaista kiihdyttimiä, hidastimia ja muita vulkanointiin vaikuttavia lisäaineita käytetään haluttujen ominaisuuksien saavuttamiseksi. Suurin muutos varsinkin renkaan pintasekoituksissa viimeisinä vuosikymmeninä on ollut siirtyminen nokisekoituksista silika sekoituksiin, joilla saavutetaan huomattavasti parempi märkäpito. Runsaalla silikan käytöllä saadaan hyvä märkäpito, mutta negatiivisena ominaisuutena renkaan nopea kuluminen.

 

Vilkaisin omia nastamisukkoja samalla kun kesäpyörät vaihdoin tänään, Unkarissa oli nämä valmistettu 5 v sitten. Misukoista mulla sellainen tuntemus että ovat mukavan tuntuiset ajaa ja SS Camaron alustakaan ei ole pehmeimpiä pikkuvauhdeissa. Auton ostohetkellä tuli tehdasasenteiset Pirellit joista en tykännyt yhtään tässä autossa koska liian kova runko ja 10 kilometriä piti joka aamu mennä ennen kuin olivat pyöreät yön yli seisottuaan.

 

On muuten nastoja laitettu riittävästi nykymääräysten mukaisiin Michelineihin. En tiedä miten on muilla merkeillä mutta nyt kun nastojen lukumäärää ei ole enää rajoitettu niin melko täyteen on ammuttu piikkejä. Pito on silti tai siitä johtuen etuvetoautossa huonompi kuin Contin kitkoissa sähköauton alla. Siihen nyt tietysti vaikuttaa moni muukin asia kuin pelkät renkaat.

 

Paljaalla asfaltilla nastarengas ei pidä paljon paskaakaan mutta eiköhän se ole tarkoitettukin jääpinnalle ja täällä pohjoisessa kitkoja en osta. Kerran oli kitkat Vettessä 255 leveät, liikkeelle lähdöt oli aika verkkaisia. On kyllä nastoja tosiaan riittävästi nykyään ja uutena kyllä pitääkin jäällä hyvin.

 

Jotain kehitystä on renkaissakin tapahtunut. Ei enää kestä halkeilematta välttämättä viittäkään vuotta, nelivuotiaina oli puhumista että pääsi uutena ostettujen kitkojen kanssa leimaamosta pois. Urien pohjat aivan halkeilleita. Sama ilmiö näkyi mahdollisesti mulle tulevan Defenderin BFG -mutiaisten kanssa, nelivuotiaina sen näköiset ettei leimaamoon kehtaa niillä mennä. Kaikki urien pohjat halkeilleet. Pitää ilmansa, ei täristä (yhtään normaalia enempää), kumi on pehmeätä ja pitää lumessakin sen verran hyvin että ympärivuotisina renkaita ovat satunnaisessa ajossa...

Toista se oli ennen...


Tuossa vuonna -87 paistetut Nokia Hakkapeliitat, vanhalla 06 kuviolla tilauksesta paistettu viimeinen erä, siksi noin vanha kuvio sen ikäisissä renkaissa. Nyt näkyi yhdessä renkaassa alkavia murtumia, eli kyllä nuokin vanhenee, vaan ei nuo ihan uudetkaan enää tosiaan ole...

Näihin renkaisiin liittyen, käytiin vuosia sitten keskustelua sekä Nokian renkaiden että erään rengastestifirman kanssa jonka nimeä en näköjään muista enää. Olisivat mieluusti ottaneet testattavaksikin nuo, jos vaan olisi ollut testikalustoa millä testata. Kun ei mihinkään nykyautoon oikein käy enää nuo 125-15 renkaat... Yllättävän pitävät ovat edelleen, pitää niin jäällä kuin lumella, sekä ääntä pitää varsin voimakkaasti. Paljon painavia teräsrunkoisia nastoja... Niin se, mitä sekä Nokianilta että testifirmasta sanoivat, tuon ikäisissä renkaissa oli paljon paremmin ikääntymistä kestävä kumimateriaali. Nykyisissä on kestoikä paljon lyhyempi, osaksi kierrätysmateriaalinkin takia, osaksi sen takia kun ei näitä enää halutakaan tehdä vuosikymmeniä kestäviksi...

Nuo menee ihan hyvin niiden muutaman sadan vuotuisen ajokilometrin kannalta, toisinaan rajautuu kymmeniin. Pääosin vieläpä tässä kylillä, eli harvoin yli viidenkympin on nopeudet mitä tuolla ajellaan, paitsi leimaamoon parin vuoden välein jolloin sinnekin kulkiessa kyllä reitit hakeutuu hitaammille eli pienemmille reiteille. Jokseenkin orpo olo tulee motarilla, on aika pieni ja kevytrakenteinen, ja vaikka hyvän matkaa toista sataa kulkeekin niin ei siellä vaan ole kovinkaan miellyttävää nykyään...

 

Huomannu saman että nykyrenkaat alkaa pykiä urien pohjalta siinä neljän vuoden kohdalla. Jos ajat paljon ei ongelmaa mutta jos vähän tai on harrasteajoneuvo niin sama homma, kilsoja ei tule, mutta renkaat lahoo alle.

tää on ollu jo pitkään kottarin ja polkupyörien etc renkaissa. Ne vaan on halpoja toisin kuin vaikka maasturin renkaat. Pätee myös vetonivelen suojakumeihin. Niitä saa olla koko ajan vaihtamassa etuvetoihin. Kyllä se takaveto on paras ratkaisu jos vaan toinen akseli vetää. Ja jos nelikko niin jäykät akselit. Orkkis kumit tuntuu kestävän etuvedoissa. Ainakin ne tehdas asenteiset. Pitäs vissiin hakia purkaamolta ehjiä varalle.

 

Nastalainsäädäntö on taas muuttumassa. Tämä johtaa todennäköisesti nastamäärän pienenemiseen tai vaihtoehtoisesti yksittäisen nastan pistovoiman pienenemiseen, jotta renkaan tietä kuluttava vaikutus jää alle raja-arvon.
Nyky renkaiden uranpohjien halkeilu johtuu osittain siitä, että kumin määrä renkaan pinnassa ja muuallakin renkaassa on paljon pienempi nyt kuin 20 vuotta sitten. Jokainen säästetty kumikilo näkyy suoraan firman tuloksessa. Nykyisin käytetetään myös huomattavasti enemmän synteettisiä kumilaatuja luonnonkumin sijaan.
Renkaiden säilytykseen kannattaa kiinnittää huomiota. Viileä pimeä tila on ihanteellinen eli ei pannuhuoneeseen kattilan viereen. Jos tilassa missä renkaita säilytetään tehdään otsonointi hajujen poistamiseksi, kannattaa renkaat siirtää pois. Otsonilla on vahva renkaita vanhentava vaikutus, mikä johtaa halkeiluun. Renkaita vanhennetaan tuotekehitysvaiheessa otsonoiduissa lämpökonteissa.