Ei paljon huonompaa...

On ne ihmeellisiä
Mä olen ajanut täysin loppuun kuluneella '66 Valiantilla ja '65 Valiantilla muutamat talvet ja ei ongelman ongelmaa ellei tietenkin lasketa öljyn lisäämistä ym. "huoltoa", bensaa tankkiin ja menox...
Ja tietysti on pitäny naapureille antaa virtaa aamuyöstä ettei vaan muut naapurit nää et vanha rysä antaa virtaa merkonomin tyäsuhde-muovikuulalle...

 

"On ne ihmeellisiä
Mä olen ajanut täysin loppuun kuluneella '66 Valiantilla ja '65 Valiantilla muutamat talvet ja ei ongelman ongelmaa ellei tietenkin lasketa öljyn lisäämistä ym. "huoltoa", bensaa tankkiin ja menox...
Ja tietysti on pitäny naapureille antaa virtaa aamuyöstä ettei vaan muut naapurit nää et vanha rysä antaa virtaa merkonomin tyäsuhde-muovikuulalle...[/quote]"

Joo, varmaan joukossa on niitä ketkä muistavat 86 vuoden hurjat pakkaset.

Minun kaverillani oli 66 Valiant 170cid, jolla menimme aamuisin ja iltaisin aina yhtämatkaa.

Syksyllä, ennen noita pakkaskelejä oli melkoinen "kööri" ihmisiä virnuilemassa hevoskärrin jousista ja lankkumoottorista yms. Tämän "köörin" jäsenillä, ei kuitenkaan ollut V moorista kokemusta, ja lankku oli vähän lyhyempi (4syl).
No virnuilivat ja sanoivat kesäautokauden olevan jo ohitse.

Tulipa sitten pakkaskausi meillä virallisen mittauksen mukaan pakkanen oli -37 astetta ja aamuisin ilman lämmittimiä auto käyntiin ja menoksi. Kolinaa ja hel***moista rutinaa ja jähmeyttä nivelissä, itsellä, sekä autolla menimme aamuisin ja tulimme iltaisin.. No mitäs tässä sitten.. Se sama kööri odotteli pihalla akkukaapeleiden ja hinausköysien kanssa, joko hevoskärryn jousilla varustettu kesäauto antaisi apuja.

Ei voinut kyllä itsekään kehua edeltäkäsin tarjoavansa apuja, kyllä se niin tarkalla se käynnistyminen oli. Oikeastaan akku vaikka olikin syksyllä ostettu ja öljyt jotka olivat synteettiset auttoivat juuri sen verran että yhden starttauksen vara oli käytettävissä. Ja se oli ainut vara, toistakertaa ei olisi pyörinyt.

Kun hinasimme niitä autoja pihalta kotiin lähtiessämme, oli Valiantin takapaksissa oltava kyytiläisiä, koska auton etupyörät eivät meinanneet lähteä pyörimään, ja pito ei meinannut riittää itsensä kuljettamiseen, saati hinaamiseen..


Ja sitten toinen Valiant tapaus:

kerran yhdelle metsätielle (Tirvalla jossa asuin) oli juuttunut mutaa sellainen sitikka jossa pyörät nousee ja laskee ties minne.. Kaveri tuli pyytelemään traktori apua. Pyysin häntä istumaan Valiantin kyytiin ja mennään katsomaan ensin, mihin sitikka on juuttunut.

Löytyihän se vetelän ponnin keskeltä. kevään routa oli sulanut jo aika pahoin. No. minä koukkasin metsän kautta sitikan ohitse ja sanoin että laitetaan köysi Vallun perään ja kokeillaan.. ja vedin sitikan pois ilman sitikkakuskia montusta.

Sitikka mies ajoi sitten vähän eteenpäin ja käänsin Vallun taas metsässä ympäri ja ajoin sitikan tekemän montun ylitse kotiini.

Syy miksi se sitikka ei kulkenut oli sen pieni moottori ja olematon alakierrosten vääntö. Kun yritti ajaa niin ainostaan kovilla kierroksilla ja sitikkamies ei uskaltanut ajaa niin kovaa.

valiantin kone väänti huomattavasti sitkeämmin, vaikka olikin sellainen vaatimaton 170cid moottori.

Luku on sitten se, kun vedin susuki maasturin lumihangesta.....

 

joo, mä muistan kanssa nää sikapakkaset 86.ei tietysti mitenkään liity mopen legendaarisiin kutosiin, mulla oli silloin comukka coupe 2.8 l kutosella. uskomaton käyntiinlähtijä, vaikka pakkasta oli jotain 30,jopa täällä pääkaupunkiseudulla.ilman lohkolämmitintä lähti käyntiin vielä -30, -32 oli jo liikaa.(oliskohan pitäny vaihtaa öljyt 20-50 vattisista synteettisiin?)aamulla kun lähti töihin, oli jonossa uusien autojen omistajia kaapelit kädessä,apua pyytämässä.totesin siihen, katotaan lähteeko tää 17:sta vuotias edes käyntiin.ja lähti,öljynpaineet oli tosin nollissa tupakan verran,sitten rupes neula jo pikkasen heräämään. eipä muuta kuin kevyttä vittuilua, ostakaa tekin 6-motor poweria,niin pääsette töihin ajoissa tulihan sitä virtaa annettua muutamalle autolle ja yks hinattua käyntiinkin. silloin tuli toi LEKSAN toteama ilmiö, pitää olla peräkontin päällä painoa jotta pääsee edes eteenpäin.toinen aika hauska ilmiö on kun autossa on ohjaustehostin, se ei oikein tykkää -30, vaan rattia pitää vääntää ihan oikeesti VOIMALLA, kunnes rupee tapahtumaan pientä lämpöä konehuoneen puolelta.renkaanvaihto on kanssa ihan mielenkiintoinen tapahtuma -30 asteen pakkasessa, ilman käsineitä! tuli vissiin käytettyä kaikki kirosanat mitä maailmasta löytyy ja keksittyä muutama uusikin

 

Imatran reissu 66 Dart

Tuntuu että näitä uskomattomia tarinoita on jo ihan liikaa.. Joo ja tämä tarina ei kerro Valiantista tai sen huonoudesta vaan 66 Dartista. Miten se sitten liittyy valianttiin miettiköön jokainen itse.
Kaverillani Jallulla oli sellainen 170cid Dart automaatilla ja olin kuskin hommissa useinkin tällä autolla.
Elettiin jotain 70kyt luvun loppua ja olime matkalla Imatran ajoihin. Mennessä Kuusankoskelta Imatralle, ei ongelmia juuri ilmennyt, mutta Imatran keskustassa suuressa ruuhkassa Jallu toivoi minun liikennevaloissa polttavan kumia. No. 170cid, ei ihan tosta vaan kumia kärventele, mutta kaasu ja jarru pohjassa alkoi kun alkoikin pientä vinkumista kuulua takapyöristä/pyörästä. Tämä operaatio oli kuitenkin niin työläs, että moottorin lämpötila nousi aivan tappiinsa. Ja sitten se tapahtui, nimittäin syyläri halkesi, kun Jallu oli lähtiessä laittanut väärän syylärin korkin joka ei laskenut painetta ulospäin. Syyläri halkesi melko tarkasti ylhäältä alas saakka eräästä kanavasta.
No eihän tuolla vesi enää pysynyt. Ehdotin Jallulle, että ajetaan lähimmälle huoltoasemalle ja korjataan arkena auto kuntoon.. Jallu totesi, että autoa ei jätetä, hajotkoon vaikka kokonaan mutta kotiin ajetaan niin pitkälle kuin auto kestää.

Siitä lähdettiin samalta seisomalta ajelemaan kotiinpäin. tankattiin huoltoasemalla suuren höyrypilven keskellä ja matka alkoi kotia kohti. Huoltoasemalta otimme johonkin kannuun vettä ja sitä lisäilimme määrä välein syyläriin.. Vesi loppui ennen kuin olimme edes pois Imatralta.

Ajo jatkui ja moottori ei enää höyrynnyt, vaan piti omituista ritinää. Haju alkoi tunkeutua matkustamoon ja ajoimme ikkunat auki. Alkumatkan ajoin aika varovaisesti, mutta Jallusanoi ettei tällainen vetele, vaan kaasua lisää.

Nostin nopeuden sellaiseen 140km/h ja kärykin alkoi vähenemään, en tiedä miksi.. No ajattelin että kai tällä vielä jotenkin vähän matkaa pääsee kunnes leikkaa kiinni.

Pysähdyimme jäähdyttelemään Luumäen motellin pihalle, ja nukuimme hetken kuka konepellillä (tosi lämmin) kuka auton sisällä.

Kun moottori oli hiljennyt paukkeesta ja ritinästä, ja muutenkin tuli kylmä, jatkoimme matkaa veden lisäyksen jälkeen kohti Uttia.

Utissa lisäsimme öljyä moottoriin koska mittatikku oli aivan kuivan karstan peitossa. Moottori ei meinannut käynnistyä avaimella, mutta kaadoimme hieman öljyä kaasariin niin johan tärähti taas tulille.

Kuusaalle ajettiin ja lepäilimme.. Minä lähdin kotiiini ja ajattelin ettei tämä kokemus ollut mahdollista.

Seuraavana arkipäivänä tapasin jallun, joka sanoi että syyläri on vaihdettu ja öljyt. Moottori toimii kuin ei olisi ollut mitään...

 

Onneksi tuo ei ole kuin yhden toimittajan mielipide.

 

nyt on kuultu niin paljon posiitiivista asiaa mopsin kutosista että pitää vissiin hankkia sellanen käyttis...siitähän saa elinikäsen kumppanin kun muistaa aina välillä huoltaa 8)

 

Jep. Mulla oli joskus '80 -luvun puolessa välissä 1300 markalla BVB-autosta ostettu 170 cid Dart. Sille oli kehittynyt jonninmoinen persous öljylle, jota sitten piti lisätä bensan lisäämisten välissäkin. Mä ostin tarkoitukseen Koneosapalvelusta suunnilleen 50 litraa 20W-20:stä Shell X100:sta, koska hinta oli sopiva (1mk/pullo). Säilytin tätä erää pääosin auton takapanksissa. Aamustartti Krunikan Pohjoisrannasta ja punainen valo jäi päälle! Öljyä! Keltaisen pullon avaaminen ja ylösalaisin asettelu ei tuottanut mitään pullosta. Pakkanen oli tehnyt täydennysöljyistä kiintoainetta. Dartti takaisin tulille ja punavalo loimotti edelleen. Pistin kokonaista kaksi pulloa jalkatilan lämppärin vaikutusalueelle, jossa öljy notkistuikin noin vartin kuluessa juoksevaan muotoon. Öölit koneeseen ja radalle.

Tuolloin noita tuntui riittävän "joka nurkalla". Tuokin tuli purettua ja kaivettua maanpoveen, kun kohdalle osui hieman siistimpi Valiant. Olispas edes tullut ajettua johonkin liiteriin katosalle...

 

ni mieleen tulee suomessa silloin olleet pari Ferrari 250GTtä ja sitten ulkoimailla oli Ferrari 250GTO ita...
Että silleen Euroopassa 60 luvulla...ja 60 luvun lopulla olikin sitten vaikka Lamborghini Miura ja Ferrari 365GTB/4(Daytona) jolla voitettiin eka Cannonball jenkkilässä..kuskeina Brock Yates ja Dan Gurney.
http://www.allamericanracers.com/bio.html
http://www.allamericanracers.com/cannonball.html

Miura oli eka tuotantoauto joka meni tehtaan lupaamana yli 275 ja Ferrari lupasi jokaiselle Daytonalle saman..ja todistetusti ne myös pystyivät siihen ja vähän yli...
Se että joku seuraavaksi väittää Motor Trend testistä jossa 64 Pontiac GTO on nopeampi kuin Ferrari niin ottakoon selvää.
Pontiacilta jopa nykyään myönnetään että GTOssa oli 421 ja kaikkea muuta kivaa jotta pääsi edes liki aikoja mitä Ferrari testissään.
Suora kun on vain yhdiste kahdelle mutkalle ja 400m jälkeen se ilo vasta alkaa.
Ja löytyi japseiltakin autoja siihen aikaan jotka mutkaisella radalla tai tiellä pisti jauhot jenkkien suuhun.
Ei millään pahalla itsellä on Aitoja Muskelijenkkejä suurin osa autoista mutta ne on vaan hyviä aihioita vakiona siihen että niistä saisi ajettavia minun makuun edes välttävästi.

 

Ferrari 250GT, 365GTB/4 ja Lambon Miura vastaan Barracuda. No onpahan vertaus, noita Cudia tais saada tuohon aikaan hallillisen yhden Fiiatin siis Ferrarin hinnalla.

 

No toi mun kommentti oli kyllä yleisesti tosiaan niitä ferrareita ja muita tehokkaita pelejä paljon ollu tohon aikaan suomessa. Ja jos pilkhua nushitaan ni eiks febat ole vähä eri sarjaa ku valiantit ja muskelit (hintaluokka ja ostaja ryhmäkin oli vähän varmaan erinlaisia) et jos niitä pitäs vertailla jonkun 60-luvun jenkin kanssa niin ehdottaisin jotain Shelby GT350H,Cobraa, Ford GT40 tai joku ZL-1 vettekin vois olla lähellä.


Mut joo jenkit on parhaita sano muut mitä tahansa 8) :lol:

 

Yksi Ferrari maksaa saman nykyään kuin kutakuinkin HemiCuda...
Se nyt vaan on tyhmää maksaa (paskasta) liikaa

 

Nii miten jotku kehtaakin niistä muovipulkista maksaa miljoonia (tätähän sä vissiin tarkotit)

 

Kyllä ostajakunta tehokkaissa´ja menevissä peleissä on aika samanlaista.
Vrt että Esim Lampisen suvulla oli 64 GTO... Vallin Jokke ajoi kilpaa Mustangeilla ja "Lotus" Cortinoilla.
Barracudillakin YRITETTIIN AJAA..jopa 71 mallisella`Cudalla on ajettu Ahvenistolla kilpaa ja oltu johdossakin pari kiekkaa.
Suomessa on ollut "useita" 427 Vettejä ja osa omistajista omaa moottori ja auto-urheilutaustaa.
Oma Appeni osti uuden Javelinin joka maksoi silloin 74 esim 75 thFmk..se oli nykyrahassa lähes 100000 eskon auto samalla rahalla saa jo aika mukavaa ja nopeaa euroa tai japsia...ja sai silloinkin.

Joku joka ajattelee pennosia tuskin ostelee mitään muskeleita taikka (Shelby)Mssejakaan tai edes Barracudia.
ZL-1 Vetteä nyt ei voi pitää mitenkään Corveten edustajana ellei verrata sitten jotain Ferrarin protoa tyyliin 512...tuotantomäärätkin Ferrarilla isommat.
Politiikka tosin Chevroletilla ja Ferrarilla hiukan toinen 60 luvulla vaikka Zora kaikkensa yritti.
Mutta joo omasta mielestä L-88 sopii hyvinkin vastaan noille mutta eri asia on pärjääkös mutkaradalla...sanoisin että kiire tulee.

Ja totta omasta mielestä esim. Corvetet on hauskoja prepata sellaisiksi että ne syö kaiken vastustajansa mutkaradallakin.

 

Niin noh Ferrari siirtyi lasikuituun sangen harvoin...kilpureissa se oli yleistä mutta siviilimalleissa sellaista ihmettä ei vielä 60 luvulla tapahtunut.
Kuitu tuli kuvioon -77 vain kerran 308 siin ja seuraava olikin F40 mutta ei puhuta siitä sehän meni vakiona 11 aikoja vartilla matkallaan 320 nopeuksiin...
Ja sehän on hullu joka 2milliä dollaria maksaa avovaliantista jolla jää tollasen halvemman muovipulkan jalkoihin.

 

Ruvetaanko inttämään

Tarkotitko tätä protoa
http://www.supercars.net/Pics?viewPic=y ... %20Concept

 

Toi näyttää ihan niiltä Jay Ohrberghin luomuksilta mitä on Suomessakin näyttelyissä nähty. Pink Panther vai mikä se oli?

 

Voi hyvää päivää, onko tämä oikea paikka alkaa riitelemään cudista ja ferrareista?
Sä voisit , madmike, keuhkoo jossain muualla ku täällä noista euroritsoista sun muista, tai laita palsta od:n puolelle entisaikojen ratakunkut ja vehkeet tai jotain muuta, mutta älä keuhkoo täällä noita sun mielipiteitä, ymmärrätkö että DART ja VALIANT-malliset autot eivät ole eivätkä tule olemaan ferrareita tai cudia, ja äläkä ala rääpimään siitä että cuda tehtiin '64 ekan kerran, ehkä joku sen jo tietää valmiiksi...
Ja vielä kerran, DART ja VALIANT, tämä osio od:lla on näille autoille.
Kiitos paljon.

 

Mur, nyt on Käkö-setä vihainen :x . Onkohan luiskis jo nipussa...?...
Jo on pitkän matkan edennyt tämäkin "juttusarja". 2 kuukautta ja on päästy -64 VALIANTista kuituammeiden kautta Fii.....eiku Ferrareihin.... . Hienoa että saa ilmaista itseään, mutta joskus vain foorumi on väärä. Niinkuin esim. tässä tapauksessa.

 

Juu, Luiskahuuli on nyt näytillä...
Ei oo täydellinen mutta hyvä kumminkin, ainakin mun mielestä...

 

Aikas osuva valinta tähän juttuun. Tosa hirvityksesä punane sisusta, tarttis vaa enää mattamusta maali ja liekit ni se ois siiä, eh?
No hey turkkulaaset ei tiukkoja pipoja tänne, tää tosiaa DART VALIANT topi