English Wheel sucks!

Sain juuri oman EW:ni valmiiksi, ja ensimmäiseksi ryntäsin tekemään fender skirtsiä. Alku näytti lupaavalta, mutta sitten alkoi tökkiä. Rullasin pienellä paineella ja loivimmalla 300 mm säteisellä rissalla, ensin pitkittäin ja sitten poikittain, ja sama uudestaan. Lopputulos oli se, että kappaleesta tuli kuin kalvojousi, toisin sanoen se "plumpsahtelee" joko pituussuunassa kaarevaksi tai pystysuunnassa kaarevaksi, mutta kaksoiskaareva se ei ole, tai sitä ei ainakaan saa jäämään siihen asentoon.

Onko nyt niin että pelti on venynyt reunoilta liikaa? Mitä tein väärin? Onko mitään tehtävissä tilanteen korjaamiseksi?

Toinen ongelma. Milliseen kylmävalssattuun peltiin syntyy "uria" tai "aaltoja", vaikka käytän todella pientä painetta ja kaikkein loivinta alarissaa (r=300mm). Muistan lukeneeni jostain, että alarissan kaarevuussäteen ei pitäisikään olla yhtenäinen jatkuva kaari, vaan keskellä pitäisi olla noin 1/3 levyinen suora osuus? Oiskohan tuolla vaikutusta, kun mulla on jatkuva kaari?

 

Tervetuloa joukkoon!

 

Eiköhän niin kuin ihan kaikessa muussakin tekemisessä - harjoitus tekee mestarin?!

 

vähän niinkun joka paikassa.Aina on olioita ja sitten on tekijöitä.

 

Luultavasti molemmat probleemit johtuu tuosta tasaisen osan puutteesta.

 

Tuohon muodossa pysymättömyyteen auttaa kun teet pienen reunakantin, vaikka ihan vaan väliaikaisen jonka sitten poistat kun haluttu muoto on ssavutettu. Tai sitten sulla on liian suora muoto enemmän kaartoa niin kyllä se siihen jämähtää.

 

Rullaa sillä tollaset parikymmentä peltiä sormet verillä niin sitten se alkaa jo tuntua ...

Ei ole muuten järjellä mitään tekemistä ton rullailun kanssa, juu, ny tossa on pähkäilty pariakin pelti palasta, ja tullu siihen tulokseen jotta se homma menee ensin käsiin eli siihen tulee tuntuma, sitten joskus myöhemmin järkeä ???

Joten päädyimpä siihen jotta kärsivällisyyden ollessa nykyistä luokkaa, pääasiallinen käyttö on paukuteltujen oikominen, eli paukuttelen pellit sopivaksi ja oijon tai teen loppu silauksen EW:llä

:-o :-o :-o

 

46Juippi kirjoitti 2004-04-01 21:35:
...Alku näytti lupaavalta, mutta sitten alkoi tökkiä. ...
Lopputulos oli se, että kappaleesta tuli kuin kalvojousi, toisin sanoen se "plumpsahtelee" joko pituussuunassa kaarevaksi tai pystysuunnassa kaarevaksi, mutta kaksoiskaareva se ei ole, tai sitä ei ainakaan saa jäämään siihen asentoon.
Onko nyt niin että pelti on venynyt reunoilta liikaa? Mitä tein väärin? Onko mitään tehtävissä tilanteen korjaamiseksi?

Ensinnäkin: Jätinkö reunoille kaistaleen
jolle ei ajeta? Selvennykseksi: kun ew pystyy
_ainostaan_ venyttämään peltiä, niin kun se
pelti venyy keskeltä, niin reunojen täytyy
olla venymättä. Jos rullaa koko aluetta niin
pelti kyllä venyy ja ohenee ja mitat
suurenevat, mutta tulos on tuollainen. Myös
aaltopeltiä on mahdollista saada aikaan em.
menetelmällä. :wink:

Toinen ongelma. Milliseen kylmävalssattuun peltiin syntyy "uria" tai "aaltoja", vaikka käytän todella pientä painetta ..... keskellä pitäisi olla noin 1/3 levyinen suora osuus? Oiskohan tuolla vaikutusta, kun mulla on jatkuva kaari?

Kyllä, kokeile ensin loivimmalla rullalla niin kauan,että pelti vastaa kokonaan suoralta ja kaarevalta osuudelta alarullaan, sitten vasta vaihda enemmän kaarevaan rullaan.

 

Joo, kokeilin tuossa pienempään kappaleeseen, siten että en rullannut reunaan asti, ja aina seuraavalla rullauskerralla jätin enemmän ja enemmän reunaa jolle ei mennä. Näyttäis toimivan paremmin. Tuo B50:n valmistama alarissa taitaa kaivata mainitun suoran osuuden. Vaikka se onkin loiva, säde noin 12" eli 300 mm, niin siitä tulee silti pistemäinen kosketus, joka jättää peltiin painauman, jonka tuntee myös toisella puolella

 

Tuo rulla takuuhuoltoon. Ite rullailisin pelkästään pitkittäin. Onks ketään kokeillut kumia yläpyörän päällä, vaikuttaako pellin taipumiseen? En ois uskaltanu eilen kysyä...

<font size=-1>[ Tätä viestiä muokkasi: B 50 2004-04-02 23:14 ]</font>

 

Mulla kumi yläpyörässä aiheuttaa sen ettei pelti veny vaan taipuu ainoastaan kourulle, joskus hyödyllistä näinkin...

 

Kiitos vaan tarjouksesta B50, mutta tässä vaiheessa en malta luopua rullailusta hetkeksikään!
Ennen kuin menet tuotekehittelemään rulliasi, olisi varmaan syytä saada hieman enemmän tukea tuolle ajatukselle "suorasta" osuudesta alarullassa. Tiedoksi: nuo aiemmassa viestissä mainitut kaarevuudet ovat Metalcraftin nettisivuilta. B50:n valmistama "slot-vanne" ylärulla on muuten todella coolin näköinen, ja herättänyt melkolailla positiivista huomiota! Hyötyäkin siitä on, nimittäin kun hitausmomentti on pienempi, niin pelti ei pyri luiskahtamaan pois rullien välistä!

En ole vielä kokeillut kumia ylärullan päällä, mutta logiikka on selvä: tällöin pelti ei veny kahteen suuntaan, vaan ainoastaan taipuu. Siten sillä pitäisi ollla mahdollista valmistaa vaikka räystäskourua. Lazze näyttää ainakin käyttävän kumia. Tosimiehet eivät :wink:

 

Viikonloppuna näky telkkarissa englantilainen seppä, joka käytteli ew.tä taidokkaasti naisten asusteiden tekoon. Hyvin näky tissikupit taipuvan muotoon. Asusteet oli kokonaan metallisia painaen 10-15kg. Hyvältä näytti myös ne mallitytöt!

 

Keskustelua aiheesta, lainattu Metalmeetin suvuilta:

Q: I have a set of lower anvils for my e-wheel that are cut as a full radius. I've read descriptions about others that have a flat area in the center that varies in width from wheel to wheel.

Is the flat beneficial? Should I get a set that have them, or machine the flats on my existing ones?

A: The flat is what does the stretching. The wider the flat the faster the stretch.

A2: On small panels the flats vs. radius issue is a non issue. On large low crown panels you want to use as wide a contact area as possible
to get the best finish. True radius wheels are more apt to "stripe" a panel.

One of the biggest misconceptions in sheet metal shaping is the idea that it is the radius of the lower wheel that makes the compound curve. It is not the radius, it is the flat contact area that makes the compound curve. True radius lower wheels also have contact areas but often times they are very narrow, which requires you to make many closely spaced tracks to insure a good finish. The same rule holds true with any sheetmetal shaping dies.

If you change the arrangement of a panel and work it in it's open arrangement you always select the lowest crown wheel possible to
wheel a panel with to insure a smooth finish.

A3: Yes the FLAT is the only contact point. The relief simply keeps the metal from flopping round and getting bent. The transition zone approaching the flat keeps the metal supported and does not allow it to 'kink' or show a edge.

Regarding the gokart slick (KUMI), the process is COMPLETLY different. With steel upper and anvils, the metal is being stretched and thinned which causes it to take shape. With a pnuematic upper wheel and true radius anvils, the metal is being BENT over the anvil. This is why it only takes a two dimensional curve. Technically, it is not metalshaping at all since the area of the metal does not change. Note that if your anvils have flats, the gokart slick will bend the metal over them and you will see them in the panel. You need two sets of anvils but the gokart set can be made from just about anything, steel, plastic, wood, ????

A4: You should always use the largest flat that fits within the shape you are working toward. Smaller flats and more aggressive profiles can over stretch and cause a lump that has to be wheeled out.

Tämmösiä sanoivat.. http://www.metalmeet.com ja sinne rekisteröitymään foorumille.

 

Todella osuvasti sanottu.
Yrityksen ja erehdyksen kautta oppii, aina, mutta! Muutaman nelion rullanneena sanoisin, että hommassa taytyy olla ajatusta mukana, homma lähtee liikeelle korvien välistä. Ensiksikin on syyta selvittaa itselleen minkälaiseen muotoon pyrkii, sen jälkeen työ on ainoastaan mekaanista ja hikistä puurtamista. Taytyy selvittaa itselleen minkälaista muovautumista pellissä pitää tapahtua, että saadaan haluttu muoto l. missä suunnassa ja millä rullilla täytyy rullata, helppo nakki. Ja tulosta syntyy.
Omakohtaisina kokemuksina sanoisin, että voiman käytöllä ei päästä hyvään lopputulokseen, päinvastoin. Aloitetaan miedoimman säteen alarullan käytöllä ja siitä sitten kireämpää rullaa peliin, jos muodot sitä vaatii. Tuo kirjoituksissa mainittu pellin urittuminen vaikuttaisi siltä, että paine on ollut liian suuri rullien välillä, tai/ja rullaus on tehty liian harvalla välillä, tiedä hänta?
Meikalaisen käyttämässä Nixmannien valmistamassa häkkyrässä rullissa ei ole mitään tasaista osuutta alarullien muodoissa eikä uria saa syntymään, ellei sitten käytä liian suurta puristusvoimaa tai väärän kaarevuuden rullaa väärässä paikassa. En saanut syntymaan uria edes tehdessäni takavalojen umpioiden heijastinpohjat erääseen -60 lukulaiseen 0,5 mm: rst:stä.
EW on monipuolinen laite ja näilla vähäisillä kokemuksilla sanoisin, että kunhan sillä harjoittelee muutaman tuhannen tuntia asia alkaa sujua aina vain paremmin. Mutta tuossakin hommassa pätee se, että koskaan et ole valmis kaiken tietävä ja -osaava tekija, aina oppii. Toiset ovat tehneet tuollakin muotoilua enemman kuin toiset ja toisista ei koskaan tule peltiseppää. Eihän EW ole mikään ainut autuaaksi tekevä aparaatti, muotojahan voi luoda monin eri tavoin, mutta se on nerokas keksintö omassa sarjassaan.
Muotoillaan.......................

 

Odotinkin jo hiukan Pinkmercin vastausta. Muistan sinun joskus kertoneen, että rullasitte suorasta pellistä kokonaisen katon johonkin Fordiin? Vositko hiukan valaista, miten tuollaisen kattopellin rullaaminen etenee? Paljonko jätit reunaa, jota ei rullata? Minulta kyllä onnistuu tuollaisen 30+30 cm pellin rullaaminen halutunlaiseen muotoon, mutta 70x120 cm pisaramallisen skirtsin saamineen muotoon aiheuttaa päänsärkyä. Sen etureunaa pitäisi päästä kutistamaan, että se asettuisi oikeaan muotoon, mutta kun EW:llä voi vain venyttää. Järkeilin että minun täytyy vain venyttää keskeltä enemmän, niin reunat ikään kuin suhteessa kutistuvat, mutta sekään ei ihan toiminut halutulla tavalla.

Ja sitten tuosta alarullasta. Käytin loivinta rullaa ja olematonta painetta, mutta silti peltiin jäi kädellä tuntuvia juovia. Otin sitten sorvissa ihan minimilastun pois tuosta loivimmasta 300 mm säteisestä rullasta, jolloin siihen tuli heti noin 10 mm leveä suora osuus. Nyt tulee hyvää jälkeä. Ja sitten pieni yllätys. Kun tuota rullaa sipaisi hiomapaperilla sorvin jälkeen, sen suoran osuuden olemassaoloa on vaikea enää huomata. Sen äkkää vasta sitten kun ylä- ja alarulla ovat vastakkain ja katsoo valoa vasten. Väitän että niissä Nixmannienkin rullissa on jonkinlainen suora osuus, mutta sitä ei vain huomaa niin loivassa rullassa.

 

Olipa kyseessä kattopelti tai pienempi lämpare, korjauspalasta kannattaa tehdä hiukan suurempi kuin tarve on, esim 1 1/2", joka puolelle. Kun rullaa ensimmäistä kierrosta, reunaan pitää jättää tuuman levyinen kaistale koskematta, ja sitten ristiin rullaus samoin mitoin jos kyseessä on neliön tai suorakulmion muotoinen pelti. Ympyriäinen kappale vaatii hieman toisenlaisen kuvion.
Seuraava rullauskierros aloitetaan 2" reunasta ja se 2" jätetään tällä kierroksella koskematta, joka puolella. Näin edetään korjauspalan keskustaa kohti, aina tuuman verran pienemmällä alueella. Ensimmäisessä vaiheessa käytetään miedointa rullaa koko alueella ja puristusvoimaa aina saman verran. Jos muotoa pitää jyrkentää siirrytään seuraavan kaarevuuden rullaan tai lisätään hieman puristusvoimaa, riippuu halutusta muodosta. Metodi on kuitenkin aina sama, tuuma reunasta jne. Reunaahan voi sitten vielä kutistaa jos tarve vaatii.

Kattopellin teko FORDiin oli mielenkiintoinen, koska pelti oli 2x1,5 m:n kokoinen. Yksin sitä ei pysty kannattelemaan vaan meitä tekijöitä oli kolme kappaletta. Koska pelti oli varsin iso tein siihen ensin erivärisillä tusseilla ajolinjat eri vaiheita varten, muutenhan ajolinjoissa olisi mennyt jopa meikäläinenkin sekaisin. Ja varsinkin, koska EW:n kitasyvyys ei riittänyt levyn rullaamiseen laidasta laitaan vaan se täytyi kääntää aina puolivälissä ympäri. Tähän työhön riitti muistaakseni miedoimman rullan kaarevuus, koska -61 katto on varsin vähän kaareva, munan muoto joka tapauksessa.
Tuo urien syntymminen voi johtua myös siitä, että ajelit liian harvalla välillä levyä laidasta laitaan. Ajourien välihän on siellä reunan kääntöpaikalla n. 3/8" l. varsin tiheää sarkaa on kynnettävä. Tuon kattopellin hallitseminen olisi ollut mahdotonta ilman viivoitusta. Pienet lämpäreet menee näppituntumalla.
Hyvä että sait rullia sorvaamalla asiat kohdalleen.
Tutkin juuri nuo "omat" rullat ja empä huomannut, ainakaan viivaimella tarkastellessani, että niissä olisi tasaista aluetta kosketuspinnassa. Lieneekö sillä sitten väliä, pääasia että homma etenee vai mitä? En tiedä onko edellä esitetty taiteen sääntöjen mukainen toimintatapa, mutta noilla lääkkeillä olen päässyt haluamaani lopputulokseen.

 

Ottakaahan kundit oppia - meikäläinen tulee "kaapista ulos" ja tunnustaa että homma ei ole hanskassa. Nyt kuuntelen kerralla kaikki vittuilut olioista ja tekijöistä, selvitän tämän(kin) salatieteen itselleni, ja jossain vaiheessa voin todeta, että mulla on vehkeet ja osaan niitä käyttää.

PinkMercille vielä: kiitos neuvoista! Haluaisin vielä tarkennusta. Oletetaan, että olet olet rullannut kappaleen pitkittäin ja poikittain, loivimmalla rissalla ja miedolla puristuksella, siirtyen aina tuuman verran keskemmälle. Mikäli kappale ei sittenkään vielä ole riittävän kaareva, mutta ei vaadi jyrkempää rullaa, niin lisäät painetta, ja aloitat uudestaan ulkolaidalta, siirtyen aina joka reissulla tuuman verran sisemmäs?

Joo, taisin varmaan rullata ahneuksissani liian harvaan tuon ison pellin. Yhtä kaikki, tuo "oikaistu" rulla antaa hiukan anteeksi.

 

Miten minusta tuntuu että ittellä tuli tuota raitaa herkemmin kun ew:n runko oli liian notkea, joutuu tavallaan käyttää liikaa "painetta" Voi olla että kuvittelen, hirveän montaa neliötä en ole rullanut, joten tuntumaa haetaan...

 

tuosta paineesta ew:ssä:

eräs arvostamani ammattilainen opasti että jos haluaa raidatonta niin kun laitat pellin rullien väliin laita niin vähän kireälle, että kun sivulta tökkää kämmenpohjalla niin se liikahda. siis todella vähän tarvii kiristää! Tietenkin kun tekee esim syvälle vetoa kuten mp tankin puoliskoa, niin aluksi heti paljon painetta ja jyrkkä rulla, niitä raitoja tasoitellaan tarvittaessa siinä vaiheeessa kun ollaan lähes loppuvaiheessa.