hähää

Ei ainakaan oikeinkirjoituksessa :lol:

 

Älä nyt kun toinen tosissaan yrittää.Kahdessa edellisessä Karvan kirjoituksessa ei ollut kuin yksi kirjoitusvirhe kun yleensä sen sepustuksista ei ota pirukaan mitään tolkkua.

 

Se on jättäny sienet syämättä kun ei oikeen juttu irtoo. Tai sitte sen pää on sulanu ja poksahtannu. Hullu se on.

 

Tyyntä myrskyn edellä Kohta Karvapalliainen tietysti täräyttää sellaisen tarinan että hiljenee Voikkaakin lopullisesti. Jukka nukkumaan, älä suunnittelekkaan kirjoittavasi tänne mitään.

 

Eikä oo ihan eka tai toka kerta, kun saman asiantuntian tarinoista löytyy joku kulkia, näkiä, juoksia tai muu melkein sinnepäin naputeltu tekiä! Meille kun ilmestyi uus tietokone, niin meinasin jo aiemmin tarjota Karvalle vanhaa näppistä. Siinä kun on vielä J-näppäinkin tallella...
En kyllä usko, että miehen "kymmensormiartikulointi" muuttuu siltikään kovin selkokieliseksi...

Ja koska "palliainen" kuitenkin kohta avaat sanaisen arkkusi, niin vaihda sitä ennen ehjä näppis siihen ´50 Kädi-rojektiin päittäin. Näppiksellä on varmasti vähemmän ajettukin... (Nää hämmästeliä-hymiöt on vissii kovassa huudossa, riittääks kolme?)

 

Ei mutta, missä on JJ?
Tiedättekö muuten millainen ääni kuuluu, kun v:tun Karva tippuu lattialle?
-Pthyi!
-Iso alkukirjain. Siihen mihin yleensä laitatte v:tun, niin laitatte pilkun ja piste loppuun. Niillä pärjää jo pitkälle. Ja jos haluatte jättää virkkeen ns. auki kolmoispisteellä, niin se tulee heti viimeisen kirjaimen jälkeen, ei siis välimerkkiä. Pisteisiin pätee sama, kuin kotoisiin 1,5 desin viskilaseihin. Kaksi on liian vähän ja neljä on jo liikaa. Älä Karva välitä niistä j-kirjaimista, ei lahtelaisetkaan osaa sanoa d:tä. Eipä muuten näkynyt äijän kirjoituksia uudessa Swapissa. Jos ei ala juttuva näkyyn, niin tullahan mustalla autolla hakemahan ja se ei oo kaunista se. Pt on jo varannut sivun artikkelisarjaa varten: Muuten hyvä lehti, mutta tästä sivusta jää Karva´s maku suuhun. Ja tossa on teille hymiöitä:

(.)(.)

Kuppikoon oikein arvanneet osallistuvat arvontaan, jossa voi voittaa.

 

ans ku mä arvaan ... mää oon kuppikokujen asiantuntia ,.soon dee

 

No ainaski, jos siinä kupissa on jotain, mistä tulee känniin. Tieräx, mikä ero meillä on? Jos lasi on puolillaan, niin mun mielestä se on puolityhjä ja sun mielestä se on puolitäysi. Ai niin ja ennenku ehit, ni haista ite.

 

Mauno Ahosta, siis kuuluisaa, legendaarista ja asiantuntijaa urheilija selostajaa lainatakseni ... huhut menneisyydestäni pitävät paikkansa, tulevaisuudesta en ole niinkään varma.

Kymmensormiartikulaation salaisuus pätee siinä jotta kolme selittää, kaksi kaivaa nenää, ja loput nojaa wisky lasiin, kolmannen kupposen jälkeen alkaa sitten artikulaation aste olla sitä luokkaa jotta tuotoksen voi kääntää nettiin, tällöin vastuu siirtyy lukijalle.

Mutta, jottei asia olis niin simppeli, muistutamma kevään tulosta, ja siitä muistuukin pieni anekdootti ja tapaus menneiltä vuosilta mieleen, eli jokunen vuosi takaperin voikkaan suurimmassa ja ainoassa r- kioskissa oli myynnissä ameriikan autoista kertova lehdykäinen, jona juuri ammattikoulun kuusaan puolella lopettannut, oman kylän poika Jahvetti oli ostannut, mummolta saamillaan päästötodistus rahoilla, 20 mk on paljolti rahaa nuoren miehen taskussa, vain kuuden vuoden lyhyen koulutuksen jälkeen, hän oli kuin olikin, nyt 32 vuotiaana vihdoin saavuttanut ammattitutkinnon rajapyykin elämässään, ja täysin valmis, oppinut ja päästötodistuksella varustettu sähkö-timpuri, tiedättehän vaikka siellä tehtaalla olevan vanhan ja arvostetun oman arvonsa tuntevan ja ylpeän ammattikunnan, jonka tehtävänä on käydä esim, kaapelin vedon yhteydessä roppaamassa ne kiinni, kuten moni alaiseen ammattitaitoon kuuluu ja toki paljon muuta, kuten myös timpurin tai sähkömiehen avustajana toimiminen, ammattimies kaikki tyyni.

Jahvetti oli vihdoin saanut normaalisti puolen vuoden koulutuksen jo kuudessa vuodessa valmiiksi, oli kevät parhaimmillaan ja linnut liversi, rippikoulu lahjaksi saamansa jopon hän oli tänä keväänä maalannut kirkkaan oranssiksi, tämä olisi se kevät kun hän viimein aloittaisi oman elämänsä, nyt kun taskun pohjalla poltteli vielä puolikas boston aski ja juuri voikkaan r:ltä ostettu uusin ameriikan auto julkaisu, mikään ei voisi mennä pieleen, hän päätti mennä oman sussun Mintun tykö, hän kun oli koko yläasteen loistannu ruottin kielen taidoilla, hän jos kuka saisi selkoa siitä mitä Jahvetti lehdestä oli huomannut. Tosin ensin pitäisi saada selkoa oliko Mintun vanhemmat kotona, isä oli perin kumma tyyppi mietti omineen Jahvetti, joka oli enemmän kuin kerran saanut huutia äijältä, tämän ladatessa haulikkoa suolapanoksilla, ukko paha oli monasti juossut perään ja huutanna kovaan ääneen, jottei sulla perkeleen hunsvontti ole meille asiaa, hän on vasta 14. Mutta Jahvetti tiesi oman suuren rakkautensa olevan ikuista, kyllä se ukkokin siihen joskus tottuisi.

Minttu oli omillaan ja perin käärmeissään, tänään piti olla se päivä kun hän olisi saanut raudat pois, ja vihdoin päässyt antamaan suuta suulle, oman kullan Jahvetin kanssa, punan noustessa kasvoille hän muisteli viime keväistä pyöräretkeä Jahvetin kanssa, Voikkaan sillalle. Se muisto ei koskaan tulisi haalistumaan, vielä hän tunsi Jahvetin miehekkäät polvet takalistossaan kun hän istui tämän sylissä, Jahvetin pitäessä omaansa hellästi sylissä heidän nauttiessa purkki-kolaa ja piparia. Tämän hellän muistelu tuokion raasti keskeyttää, siskon kova, raastava ja rienaava huuto, saatanan hintti sie olet taas varastanut mun meikit, isää ...

Minttu tiesi jotta tänään voi olla vaikea saada lupaa mennä illlalla ulos, vaikka vanhemmat olivatkin lähdössä Kouvolaan asti kaupoille. Silloin kuului isän kovaääninen huuto, katokkin Martti jottei se perkeleen hunsvontti pyöri nurkissa kun tullaan takas, äites ei kohta tiedä mitä sun kanssas tehdään, hullujen huoneelle tollaaset joutaa, Minttu siis omalta virkatodistuksen nimeltä Martti Koivila, oli jo pienestä pitäen tiennyt jottei hän ollut kuin muut voikkaan pojat ja tytöt, hän oli jotain paljon parempaa, onneksi meikit oli jo naamassa, sänki tai haivenet peitossa, ja siskolta lainattu angorajummeri, lipokkaat ja sukkahousut olivat sängyn alla odottamassa, vanhempien lähtöä Kouvolaan, eikä typerä sisko ollut vielä huomannut varusteiden lainaamista, äidiltä oli tarkoitus käydä lainaamassa rintaliivit, isän trasselit oli jo aiemmin otettu talteen. Tästä illasta oli pitännyt tulla ikimuistoinen, mutta viime talvena liikunta tunnilla sattuneen välikohtauksen vuoksi etuhampaat meni kuitenkin uusiksi, eikä rautoja saanut vieläkään pois.


Jatkuu myöhemmin .... hyvää yötä, jukka pää heti tyynyyn


Niin se anekdootti, eli määrittele Kymenlaakso ...

Kymenlaakso = Krooninen sairaus jote ei voida leikata, saati parantaa !!!

 

Mutta se vähenee ristiinnaimalla.
Vanha Sippolalainen sananlasku

 

Hirveesti varaa sanoa

Ei kyl millää malttais oottaa kaunokirjailija kanervan jatko-osaa kwai joen sillasta Ei vainenkaa, älä Karva pidä mitää kiirettä

 

Karvan jutuista huomaa selkesti, että kun on ikänsä asunut Kouvolan pikkukylässä, niin on vaikea suhtautua suurkaupunkeihin kuten Voikkaa ja Njyy Joork. Jätä joskus hitsauskypärästä se tumma lasi pois ja kierrä maailmaa, ei se niin paha paikka ole. Sitäpaitsi päästötodistuksia jaetaan vain -78 ja uudemmille autoille. Tuolla koulupuolella ne on päättötodistuksia.

 

ei voi muuta sanoo ku et te olette siel päin maailmaa sekasin ku seinäkellot

 

Eikä olla, myö ollaa normiilii, kaikki työ muut ootte sekasin. Ja Karva. Hullu.

 

Martti Koivila, siis kuten me hänet tunnemma, Jahvetin oma Minttu, oli ollut poikain liikunta tunnilla kovin viluinen, ja taipumuksistaan huolimatta perin kekseliäs, kylmällä jääkiekko kaukalolla avittaa kun on viljalti päällä, no tästä Minttu sai idean lainata taasen siskonsa sukkiksia, mutta luokan mut pojat ei ymmärtäneet alkuunkaan, seurauksena oli monta rajua taklausta, viimeisimmässä titan mailan tunkeutyessa ikeniin, läksi samalla etuhampaat, jotka piti käydä Kouvolan marjoniemessä asti erikoishammaslääkärillä hoidattamassa kuntoon, se olikiin pisin matka jonka Minttu oli elämässään tehnyt ja pääsi näin ensimmäistä kertaa voikkaan sillan oikealle ja sivistyneelle puolelle. Tosin vanhempien kertoman mukaan hän olisi kuulemma joskus käynyt Laina mummon tykönä myllykoskella asti, äitin kanssa bussikyydillä, ollessaan vaunuissa, mutta sitähän Minttu ei uskoisi ihan helpolla.

Mintun sisko oli tämän mielestä oikea lepakko, Siina oli perinyt nimensä lapin mummolta, jota ei ollut tosin ikinä tavannut, mutta joka oli tehnyt Mintun ja Siinan isään Mikkoon suuren vaikutuksen, Siina nyt 16 oli jokseenkin kokenut nuori naisen alku, takana oli voikkaan lastenkodin vuodet, kuusaan sairaalan abortti-poliklinikat jne, kaiken kokenut ja nähnyt Siina ei vaan voinut ymmärtää veljensä, tai kuten hän tätä nimitti, homppelin taipumuksia, vielä kummallisemmaksi asian teki jottei Siina käsittänyt kuinka joku Jahvetin kaltainen keski-ikäinen idiootti pervo voi olla hänen veljeensä korviaan myöten rakastunut, ja hänen pikkuveljensä tähän. Vanhemmilleen Siina ei kaikesta huolimatta tätä raaskinut kertoa, hänen omiin kokemuksiin nojaten, hän tiesi sisimmässään jottei nuorta rakkautta saa särkeä se kestää aikansa ja tekee entistä vahvemmaksi.

Jatkuu ....

 

meni taas melkein koko tili kun makselin laskuja.......mut hieman piristää huomata että tällä Tervon kaltaisella kirjailija "nerolla" menee vielä huonommin.........saisko tohon tarinaa viel mitenkää sekotettuu eläimiä ? ehkä jopa kuolleita sellaisia....

Jään innostuksesta täristen odottamaan jatkoa tarinalle....

 

Onhan siinä jo toi lepakko :lol:

 

ehei nyt olet erehtyny. täällä päin suomee ei olla koskaan sekasi. ainakaan kovin usein

 

Nymmää sen tajusin. Pilukarvahan ammentaa noita juttuja selkeesti omasta nuoruudestaan ja siitä jääneistä traumoista. Hullu.
Mopilistin tiaknoosi.

 

Karvapallo malttoi olla monta päivää syömättä metsäautoromuistaan löytämiään 1930 luvun säilykkeitä,mutta nyt taas mennään. Olisit antanut Jukan maistaa ensin.