Harrasteajoneuvojen lakialoiteadressi

Heh. Sitä on mietitty varmaan enemmän kuin monen muun asian määritelmää ja lopputulos on ollut aina yhtä "huono" - eli siis sellainen, josta ei ole päästy yhteisymmärrykseen.

Tässä harrastuksessa kun on niin monta eri suuntausta ja tottakai jokainen mieltää oman autonsa harrasteautoksi, jos se on harrastuksen kohde.

Harrasteauto on siis käsite, jonka jokainen määrittelee omalla tavallaan - ja sehän on tavallaan ihan oikein. Mutta jos halutaan saada lakiin määritelmä harrasteauto, niin tuohan ei riitä. Lakien säätäminen on monimutkainen prosessi ja ennenkuin mikään termi päätyy lakitekstiin, on se pureskeltava mahdollisimman tarkkaan ja virkamiesten tehtävänä on valmistella lait siten, ettei synny porsaanreikiä eli tässä tapauksessa tilannetta, jossa harrasteauton määritelmä mahdollistaisi veronkierron, jossa tavallisia käyttöautoja saataisiin harrasterekisteriin tai toisinpäin, että harrasteautoja olisi mahdollisuus käyttää arkipäivän käyttöautoina.

Juuri tämän vuoksi kaikki aloitteet harrasteautoluokan luomiseksi ovat juuttuneet valmistelevien virkamiesten pöytälaatikoihin. Kyse ei ole siitä, että virkamiehillä olisi jotain harrasteautoja vastaan - itse olen törmännyt päinvastoin siihen, että harrasteautoluokkaa pidettäisiin toivottavana asiana myös byrokratiakoneistossa. Ongelma on vaan siinä, että harrasteautolle ei ole tähän mennessä löytynyt sellaista määritelmää, joka olisi kaikille harrastajille kelvannut ja ollut samalla myös niin tarkka ettei porsaanreikiä synny. Iso osa tätä määrittelyongelmaa on ollut myös se, ettei virkamieskoneistolla ole selkeää neuvottelukumppania tai pikemminkin neuvonantajaa, jonka kanssa prosessia voisi pyörittää.

Kuten toisaalla totesin, niin yksikään alan yhdistys ei edusta koko harrastajakenttää eikä yhdistysten välillä ole aina yhteisymmärrystä tavoitteista saati mitään yhteistyöelintä, joka kokoaisi erilaiset harrastajat saman pöydän ääreen keskustelemaan. Puuttuu tavoite, strategia ja riittävän painoarvon omaava organisaatio eli työkalut strategian toteuttamiseen tavoitteen saavuttamiseksi.

Ensin pitäisi määritellä mitkä ovat eri harrastajaryhmien tärkeimmät ongelmakohdat ja niihin haluttavat ratkaisut. Löytyykö esim. joitain kaikille yhteisiä tavoitteita ja voidaanko määritellä esim. eri-ikäisille harrasteajoneuvoille eri tavoitteet, joita voidaan ajaa rintarinnan eteenpäin. Kun tavoitteet on selvillä, pitää määritellä keinot joilla asioihin vaikutetaan ja sen jälkeen kerätä asian taakse riittävät resurssit ja riittävä harrastajakunnan ja yleisen mielipiteen tuki.

Vaikka ehkä mun pitäisi ymmärtää pitää mölyt mahassani, niin silti kun olen tässä asiaa jo pidemmän aikaa seuraillut ja kuunnellut erityyppisten harrastajien ajatuksia niin oma näkemys olisi se, että mitään yleispätevää "harrasteautoluokkaa" ei kannata lähteä tavoittelemaan. Tällä tarkoitan siis sellaista laajaa yleispätevää harrasteauto-määritelmää, johon tungettaisiin kaikkien tavoitteet ja jolla ratkaistaisiin niin 2000-luvun Hondaa tuunaavan nuorukaisen, 80-luvun Opelia virittävän tekniikkafriikin, 60-luvun Dodgella cruisailevan rasvatukan kuin 30-luvun Fordia roddaavan duudädin ongelmat kaikki yhdellä kertaa. Kun asiaa ajattelee, niin sellainen harrasteauton määritelmä, johon nämä kaikki mahtuisivat olisi oltava niin väljä että siihen menisi kyllä paljon paljon muutakuin kuin harrasteautoja.

Museoautojen kaltaista täyttä ajoneuvoverovapautta on epärealistista ajaa museoautoikäisiä nuoremmille autoille, mutta jos tämän ikäisille ajopeleille ajettaisiin harrasteautoluokkaa niin se olisi epäreilua nuorempien autojen harrastajia kohtaan. Ratkaisu voisi olla puhtaasti terminologiaa - ajetaan yli 30-vuotta vanhoille museorekisteriin kelpaamattomille autoille esim. veteraaniautoluokkaa museoajoneuvoluokan rinnalle. Edut ja ehdot olisivat muutoin samat, paitsi veteraaniauton ei tarvisisi olla tehdasmallia vastaava vaan muutokset ja parannukset sallittaisiin ja autossa saisi olla kohtuullisessa määrin enemmän käytön jälkiä kuin museoajoneuvossa. Ikä kuitenkin tekisi tässä tehtävänsä eli veronkierron vaara olisi hyvin pieni. Tärkeintä olisi se, että tässä ei "varastettaisi" harrasteauto-nimitystä nuoremmilta harrasteautoilta eikä museoajoneuvoilta. Nehän ovat myös harrasteautoja, joten olisi erikoista jos olisi erikseen harrasteautoja ja museoautoja.

Entäs sitten ne autot, jotka eivät ole 30-vuotta vanhoja? Harrastetaanhan niitäkin! No, näille voidaan ajaa ajoneuvoverohelpotusta esim. entistä paremmin sitomalla ajoneuvovero todellisiin ajopäiviin ja tekemällä ajopäivien ilmoittamisesta nykyistä helpompaa. Lisäksi ajoneuvoveron laskeminen pelkän painon perusteella on epäoikeudenmukaista, joten siihen voitaisiin ajaa korjausta esim. päästömittauksella saisi ajoneuvoveroa kohtuulliseksi. Se on valitettava fakta, että täysin ei haittaveroista pääse eroon, mutta jos sitä maksettaisiin kohtuudella suhteessa todellisiin päästöihin ja ajamiseen niin alle 30-vuotiaan harrasteautonkin maksut olisivat oikeudenmukaiset.

Kolmas asia, joka koskettaisi sekä uusia käyttöautoja (!), alle 30v harrasteautoja että mahdollisia veteraaniautoja olisi tietysti rakentelusäädökset niihin löytyy varmasti myös hyvät yhteiset tavoitteet, joita en omalla kokemuspohjalla lähde spekuloimaan. Kuitenkin jotkut myös harrastavat rakentelua ja lopputulos voi olla vaikkapa käyttöauto. Olisi siis sen puolesta väärin sitoa vapaampia rakentelumääräyksiä esim. auton ikään tai ajopäivien lukumäärään.

Perusajatus kuitenkin olisi se, että ei lähdetä lainkaan määrittelemään harrasteautoa, koska se on pohjaton suo. Sen sijaan määritellään ongelmat ja kehitetään niihin hyvin perustellut ratkaisut ja ajetaan näitä ratkaisuja lainsäädäntöön erillisinä asioina, mutta rinnakkain. Ei siis kaikille kaikkea, vaan jokaiselle jotain - sitä mistä on eniten itse kullekin hyötyä.

Ugh. Pitkä palopuhe. Kiitos, jos jaksoitte lukea.

 

En sen tarkemmin tunne, miten laisäätämisprosessi toimii käytännössä, mut joitan muita lakialoitteita kun oon silmäillyt, niin niissä on melko seikkaperäisesti selvitetty asiat ja lain mahdollisesta voimaantulosta seuraavat vaikutukset. Tässä harrasteajoneuvolaikialoitteesa ei ollut muuta kuin muutamalla sanalla viitattu nykyiseen museoajoneuvojärjestelmään. Tuollainen ylimalkainen ehdotus on luullakseni helpommin vaarassa jumittua johonkin työryhmään, jolla ehkä ei ole kovin suurta intressiä tai edes aikaa ryhtyä selvittämään asioita ihan ruohonjuuritasolta alkaen. Toivottavasti olen väärässä.

 

kyllähän se on niin että jos ihmiset kokee tuon adressin mielekkääksi
niin he sen allekirjoittavat. jos taas on negatiivinen ihminen niin jättää
allekirjoittamatta ja päästää suustaan kaikenlaisia sammakoita.
vaikkakin:

adressistahan näkee kuinka paljon se ihmisiä kiinnostaa jonka perusteella
tai jostain takaraivosta
ehkä löytyy se, joka viitsii/jaksaa lähteä ajamaan yhteisiä etuja shal:iin.

 

Kannatan Heikin näkemystä "veteraaniajoneuvoluokasta", siis silloin kun ajetaan vapautusta ajoneuvoverosta. Harrasteajoneuvolle voi olla aika haasteellista saada verovapaus, jos "harrasteautoa" ei pystytä määrittelemään.

 

Ehkä joku jättää allekirjoittamatta adressin siksi, että nettiadresseilta on mennyt uskottavuus niiden vaikutusmahdollisuuksiin. Kun SHAL:n sivuille tuli yhteydenottolomake, sen kautta tuli ilmoittautumisia samaan tahtiin kuin adressiin nimiä. Ehkä näillä yhteydenotoilla on enemmän painoarvoa kuin adressilla?

 

Yksinkertaisimmillaan helpotusta tulisi jo sillä, että yhden henkilön ei tarvitsisi maksaa jokaisesta autostaan erikseen vakuutusmaksua ja vuosittaista veroa. Ei sitä kuitenkaan useammalla autolla samanaikaisesti ajeta.

Tämä ei kylläkään keventäisi harrasteuraansa aloittelevaa yhden auton omistajaa, mutta monilla meistä on useita autoja, ja tällöin säästö olisi jo suuri.

 

Tämä on totta. Muutos on vaan niin suuri, että se on huomattavasti haastavampi asia ajettavaksi ja siinä tulisi varmaankin tehdä kovasti yhteistyötä Autoliiton kanssa. Tosin tällä loistavalla asialla on monta vaikutusvaltaista vastustajaa - vakuutusyhtiöt, jotka menettäisivät huomattavasti tulojaan ja Valtio, joka menettäisi verotuloja.

Mutta kyllä tällainen olisi mainio asia pitkän tähtäimen tavoitteeksi.

 

Jos autojen telematiikka kehittyy siihen suuntaan, mihin otaksutaan, niin pitkällä tähtäimellä autoilun verot ja vakuutusmaksut voi kerätä ajettujen kilometrien perusteella ja sen perusteella missä ajetaan. Jos ajat vain sunnuntaisin kauniilla kesäsäällä sivuteillä, pääset vähemmillä vakuutusmaksuilla kuin jos seisotat autoasi ruuhkassa syysloskassa Helsingin sisääntuloväylillä. Silloin on aivan sama onko auto harrasteauto vai ns. tavallinen. Tosin tälläinen musta laatikko voi näyttää vähän oudolta museoautossa...

 

Tästä oli juttua jossain ajankohtaisohjelmassa, suurin osa lakiehdotuksista on niin huonosti valmisteltuja että ne pitää palauttaa uudelleen valmisteltaviksi tai hylätä. Tästä on mun mielestä tuossa Heikin jutussakin kyse. Pitää luoda valmiit kuviot ja vahva neuvotteluosapuoli päättäjille jotta asiat voidaan yhdessä puida läpi VALMIIKSI ja saadaan hyvin valmisteltu esitys jota kehtaa esittää eteenpäin. Mitään puolivalmista ja huonosti perusteltua on aivan turha alkaa edes esittämään.

Mä olen kait liian pessimistinen ja kyyninen mutta yhden (kait?) kansanedustajan jostain takataskusta vetäisemä esitys ei saa mua laittamaan rahojani likoon sen puolesta että se menisi läpi. Toivottavasti olen väärässä ja tää koko pohdinta on turhaa.

 

On se kumma ettei siellä saada uudistusta aikaan ,vaikka jo vuosia sitten puhuttiin esim. Ruotsin tyylisestä systeemistä,mutta ei näytä olevan tapahtunut mittään.

Noinkin lähellä on erittäin toimiva systeemi ja kun Suomi on virallisesti kaksikielinen ,niin luulis löytyvän henkilöitä jotka selvittäis eteenpäin???

30 vuotta vanhemmat verovapaita,katsastus joka toinen vuosi ,koska autoilla ajetaan niin vähän ja riippumatta onko orkkis ilmat renkaissa.

Vakuutussysteemi on tosi harrasteystävällinen.

Eikö tosiaan Suomesta löydy edes yhtä ravattipukuharrastajaa joka työskentelee vakuutusalalla ,jotta voi kertoa kuinka tuottava EDULLINENKIN harrasteautovakuutus olis yhtiölle???

Itte maksan täysvakuutuksesta 100 euroa/vuosi.Voin ajaa 10.000 km ilman mitään pöllöjä päivämäärärajoituksia.
He myöntävät myös täysvakuutuksia omavalmisteisille autoille

Toisessa yhtiössä pääsis 782 kr eli 78 euroa vuosi ,jos keskittää käyttöauton ja talon vakuutukset samaan puljuun.Tuolloin 5000 km:ä vuosi harrastepelillä.

Sitten on vielä pussihousujen oma vakuutus ,joka edellyttää jäsenyyttä ja maksaa vain 453 kr eli 45 euroa /vuosi.
Huvittavaa on ,että lökäpöksyt hyväksyy myös rakennetut autot,JOS ne on rakennettu 20 vuotta tai aiemmin

Kyllä on valinnan varaa ja minusta juuri se ,ettei tuijoteta onko öljyt vaihdettu, vaan kyseessä on harrasteajoneuvovakuutus ja myös ei Ameriikkalaisille tarkoitettu on rehellistä peliä.

Tohon adressiin kirjoitin nimen.
Se auttaako vai ei,onpahan ainakin yritetty ja ruohonjuuritasolta se vallankumous on ennenkin alkanut :wink:

 

Kun kerran Ruotsissa on noin valveutuneita vakuutusyhtiöitä, niin eikö EU:n nimissä voisi suomalainenkin harrastaja vakuuttaa autonsa Ruotsalaisessa yhtiössä?

 

Yksi toistaiseksi resurssipulaan kaatunut ajatus on jo pitkään ollut se, että joku tai jotkut tekisivät koosteen eri EU-maiden harrasteautolainsäädännöstä ja vertailtaisiin eri maiden malleja Suomen malliin ja siitä saataisiin faktaa ja toimivia ratkaisuja kokemuksineen oman edunvalvonnan ja lobbauksen tueksi.

Tää oli SHAL:n työlistalla jo vuosituhannen alussa ja jospa se nyt jotenkin saataisiin aikaan. Kun toimivia harrasteystävällisiä malleja löytyy, niin on hölmöä jättää ne hyödyntämättä. Ongelma on ollut vaan se, että jonkun pitäisi tehdä tämä työ. Viranomaisilta sitä ei kannata vaatia, vaan nimenomaan harrastajien pitäisi iskeä pöytään faktoja. Ja toistaiseksi ei ole ollut tarjolla sopivan kielitaitoisia, kunkin maan paikalliset olot ja harrastehistorian tuntevia ja tekniikan osaavia henkilöitä. Jos esim. SHAL nousee ja saa resursseja niin tämä olisi yksi hyvä kohde resurssien käyttämiseen.

 

-Tosta vois aloittaa.

-Ja tähän pyrkiä, tietty parempi jos sais ton Ruotsin mallin heti tännekkin..

 

Kun tuo minun yksittäinen retorinen kysymykseni jäi näytille, niin jatketaan aiheesta. Lakiehdotuksia on kahdenlaisia, hallituksen esityksiä ja yksittäisten kansanedustajien tekemiä lakiesityksiä.

Niistä hallituksen esitykset ovat pitkiä ja perusteellisia, koska ne ovat virkamiestyönä - eli isolla koneistolla - tehtyjä. Siitä huolimatta juuri niiden tasoa on haukuttu usein luvattoman huonoiksi.

Sen sijaan yksittäisen kansanedustajan tekemät lakiesitykset ovat pääosin lyhyitä, jopa heppoisia. Yksittäinen tai muutama edustaja kun ei kykene samaan perusteellisuuteen kuin kokonainen ministeriö pystyy (tai siis pitäisi pystyä).

On toki selvää, että hallituksen esityksellä on paremmat läpimenon mahdollisuudet: sen pitäisi olla paremmin valmisteltu ja vaikkei olisikaan, sillä on määritelmän mukaan enemmistön kannatus takanaan.

Kuitenkin (lainaus Eduskunnan sivuilta): "Lakiehdotuksen käsittely täysistunnossa alkaa lähetekeskustelulla. Keskustelun päätyttyä asia lähetetään valmisteltavaksi valiokuntaan. Valiokuntakäsittelyn jälkeen lakiehdotus palaa täysistuntoon."

Tätä taustaa vasten olisi todella outoa jos tuohon nyt valtiovarainvaliokunnan valmisteluun lähetettyyn 3 kansanedustajan ehdotukseen ei ajoneuvoharastajien taholta edes haluttaisi reagoida. Kun lakiesitys kerran on nyt valiokunnassa, niin miksi ihmeessä siitä ei kannattaisi pyrkiä antamaan asiantuntijalausuntoa esim. FHRA:n taholta? Ainakin teoriassahan ko. valiokuntakäsittelyn tarkoituksena tehdä lakiesityksestä parempi, jopa niin hyvä että täysistunto voisi sen hyväksyä. Jos esitys epärealistisen, siihen on asiantuntijalausuntojen avulla esitettävä realistisuutta lisääviä muutoksia.

 

Yleensä valiokunnat kutsuvat itse asiantuntijansa ja ellei asiat ole muuttuneet niin FHRA, SA-HK ja SHAL tai ainakin jokin näistä on yleensä kutsuttavien asiantuntijoiden listalla kun asiassa vilahtaa sana harrasteauto. Jotenkin pidän itsestäänselvyytenä, että varsinkin tässä lakialoitteen valmistelussa mukaan kutsutaan valtakunnalliset harrasteautojärjestöt, koska sellainen mainitaan itse aloitteessakin ja eihän laissa voida edellyttää "valtakunnallista harrasteajoneuvojärjestöä" ottamaan kontolleen lausuntojen kirjoittamista ellei sellaista järjestöä ensin kuunnella - tai ylipäätään selvitetä onko sellaista edes olemassa - toki olisi olettanut myös lakialoitteen tekijän selvittävän tällaisen järjestön olemassaolon ja yhteistyömahdollisuudet jo aloitteen kirjoittamisvaiheessa...

Valiokunta tai jaosto voi myös lähettää asian virkamiesvalmisteluun ja olettaisin, että niin on käynyt noille aiemmillekin aloitteille asian tiimoilta eli ne ovat hautautuneet sitten valtiovarainministeriöön. Pari eduskuntaa takaperin, talvella 2002/2003 silloisessa eduskunnassa käsiteltiin autoverolakia ja mm. Petri Salo, Klaus Bremer ja rivikansanedustaja Matti Vanhanen esittivät harrasteautojen huomioimista. Eduskunta ei sillä kertaa hyväksynyt ehdotettuja muutoksia, mutta antoi tehtäväksi valmistella asioita, jotta harrasteautoilu huomioitaisiin paremmin. Sekin tehtävänanto on yhä olemassa - jossain pöytälaatikossa.

Mutta siis varmasti asiaan siis reagoidaan. En ole muuten kysynyt, olisiko SHAL:n PJ Jyrki Ruikkala saanut lausuntopyyntöä, mutta oletan että jos sellainen olisi tullut niin tietäisin sen. Asia todennäköisesti on jossain jonossa. Sekin on hyvä muistaa, että vaalit lähestyy ja yleensä viimeisellä istuntovuotena ei kovinkaan hyvin mitkään uudet asiat etene.

 

Suomen autoilupolitiikkaa seuranneena en usko, että täällä on toiveita mistään Ruotsin kaltaisesta systeemistä - tai muustakaan järkevästä tai harrasteautoilijalle reilusta toimintamallista.

Miksei?

Koska on selvästi nähtävissä, että autot/auton omistajat ovat valtiolle ainoastaan hyviä lypsylehmiä, joilta voi rokottaa rajattomasti rahaa. Jos autoilusta kerättävistä rahoista palautuu autoilulle (tien kunnossapitoon ym.) vain muistaakseni kuudesosa , niin ei tarvitse olla Einstein tajutakseen, mistä on kyse.

Toiseksi, onko sillä sitten oikesti väliä, jos muutama satunnainen hullu käyttäisi harrasteajoneuvojen verovapautta "väärin" hyväkseen? En usko, että kovin moni viitsisi ajella vanhoilla romuilla vakituisesti säästääkseen muutaman euron. Eikä sillä olisi valtiolle rahallisesti mitään merkitystä, mutta kyse taitaakin olla ihan jostain muusta. Älytöntä kaataa koko ajatus siihen, että nussitaan pilkkua siitä, ettei vaan se perämetsän tauno säästä muutamaa kymppiä ajamalla vanhalla romulla "väärin perustein".

Mutta Suomessa pitää olla henkisesti sairas päästäkseen virkamieheksi - ja todella kieroutunut päästäkseen virkamieheksi autoilua koskeviin asioihin... :wink:

 

Aloite on ihan hyvä ALKU keskustelulle harrasteautoilumyönteisemmästä verokohtelusta. Mutta:

Mikään omistamani harrasteauto ei mahtuisi harrasteautomääritelmän ahtaaseen karsinaan. Niitä ei ole merkittävästi muutettu, mutta ne eivät ole museokelpoisiakaan. Ajokm-määrä jää vuosittain 2000-5000 kilometriin kesäajoa. Pärjäisin hyvin 100 päivällä vuodessa, jopa tuolla 30:kin. Ajopäiväkirjaankin voisin sitoutua. Mihinkään vain mr- tai näyttelykuntokriteeriin en haluaisi harrasteauto-määritelmän kompastuvan.

Museoikä 30 vuotta pitää saada mukaan kriteereihin auton kuntoon katsomatta, mikäli ajoneuvon omistaja sitoutuu ajopäivärajoituksiin. Ja kunnon sanktiot, jos paljastuu että autoa käytetäänkin selvästi käyttöautona.

 

Harrasteajoneuvon määritelmästä:

Eiköhän tämä kohta olisi kätevintä esittää juurikin sillä järjestön lausunnolla. Oli auto tyylisuunnaltaan millainen tahansa tai rakentajan mielikuvitus kuinka kieroutunut, niin kyllä sen alan pitkänlinjantekijät tunnistavat "harrasteajoneuvoksi" mikäli se sellainen on.

Tulipas sekavasti kerrottua

Pointtina siis se ettei sellaista määritelmää pysty paperille kirjoittamaan, joka olisi oikeudenmukainen joka tilanteessa tai jota joku ei pystyisi väärin käyttämään.

 

Tälläkin hetkellä taitaa saada auton paremmin mr-kilpiin, jos on paikallisen SAHK:n jäsen. Pitäisikö jatkossa liittyä myös FHRA:han/jäsenyhdistykseen, jotta varmistaisi verohelpotuksen? :lol:

 

Entäs jonkin sortin henkilökohtainen harrasteajoneuvolisenssi, joka oikeuttaisi ajamaan harrasteautoja? Lisenssi ei siis olisi varsinaisesti sidoksissa itse autoon, vaan henkilö lunastaisi lisenssin, joka oikeuttaisi ajamaan xx vuorokautta vuodessa harrasteajoneuvoja, jotka olisivat määritelty ko. lisenssille. Lisenssin olisi aina oltava mukana tuulilasissa, joten autoja ei voisi ajaa kuin yhtä kerrallaan. Myös joku toinen voisi ajaa minun autoa minun lisenssilläni, mutta silloin minä en voisi ajaa toista autoa, koska lisenssi olisi lainaamani auton tuulilasissa.

Ei olisi mitään väliä, millä autolla ajaa kuinkakin monta päivää, kunhan lisenssin sallima raja ei ylity. Lisäksi voisi ostaa eri pituuksisia lisenssejä esim. 30 vrk, 40 vrk jne... Lisenssin alle määritellyillä autoilla ei tietenkään saisi ajaa ilman "lappua" tuulilasissa.

Eli tavallaan voisi pitää montaa harrasteautoa yhden hinnalla...