Kaksipyöräistä huumoria - topic

Overdrive.fi on harrasteautoiluun keskittyvä verkkosivusto, joka tarjoaa sisältöä harrastajien ja rakentajien tarpeisiin. Epäasiallinen ja loukkaava sisältö, joka rikkoo sivuston käyttöehtoja, poistetaan. Näin eivät myöskään poliittinen keskustelu ja aiheet sinne kuulu. Harrastus on yhteinen poliittisesta kannasta riippumatta. Overdriven yleiset käyttöehdot löytyvät täältä, ja on hyvä muistaa, että jokainen keskustelija on rikos- ja vahingonkorvausoikeudellisessa vastuussa omien viestiensä sisällöstä.

Ketju osiossa 'Kaksipyöräiset', aloittaja BRAKE DRUM, 14.10.2015.

  1. Marklin

    Marklin Double Gearhead

    [​IMG]
     
    Vuppe, Seevu ja Slant Sickness tykkäävät tästä.
  2. Marklin

    Marklin Double Gearhead

    [​IMG]
     
    Vuppe ja Larry tykkäävät tästä.
  3. Make500

    Make500 Gearhead

  4. Larry

    Larry Double Gearhead

    Mopomies Melnikov näyttää mallia

     
    Fat-Mike tykkää tästä.
  5. Marklin

    Marklin Double Gearhead

    [​IMG]
     
    Vuppe tykkää tästä.
  6. BRAKE DRUM

    BRAKE DRUM Double Gearhead

    Itävaltalaisen korpraalin pappatuna on kähvelletty

     
    Vuppe tykkää tästä.
  7. Larry

    Larry Double Gearhead

    Älä tankkaa Terraa!

     
  8. Marklin

    Marklin Double Gearhead

    [​IMG]
     
    Seevu tykkää tästä.
  9. [​IMG]
     
    Peeaa, esmi ja malvasto tykkäävät tästä.
  10. BRAKE DRUM

    BRAKE DRUM Double Gearhead

    Fingervingutusta

    [​IMG]
     
    Peeaa, kompassi, Seevu ja 1 muu tykkäävät tästä.
  11. Marklin

    Marklin Double Gearhead

    [​IMG]
     
    Peeaa tykkää tästä.
  12. Marklin

    Marklin Double Gearhead

    [​IMG]
     
    Vuppe tykkää tästä.
  13. Vuppe

    Vuppe Double Gearhead

    Opetellessa teki pari kertaa kipiää. :rolleyes:
     
  14. Cocco Bill

    Cocco Bill Gearhead

    Tiedä miten HD potkaisee kun ei kokemuksia ko laitteesta mutta Sr500 ainakin mojovasti.
    Semmoisen Saksasta tuodun ja oikeasti erittäin vähänajetun "latolöydön" ostin aikoinaan kun väreinäkin halutuin ja harvinainenkin punamusta mutta kauan ruususen unta viettäneen.
    Noh,erityisempää kokemusta ei isosta ilmajäähdytteisestä yksimukisesta ollut kuin ihannointi ja pitihän tuota käyntiin yrittää tallissa jahka kotiin haettu vaikka luntakin maassa eikä ajokelejä aikoihin tai kilpiäkään eikä tietoa kummemmin toimiiko miten vai mitenkään ennen läpikäyvää elvyttelyä..
    Saksanpään myyjä oli kylläkin vakuuttanut että ehjänä seisomaan jäänyt lähes 20v sitten...niinhän ne aina,ehjinä.

    Perusjutut tyyliin öljyt ja kipinä sekä tuoretta bensaa tankkiin vanhojen jämien tilalle.
    Luonnollisesti järkiyksilö olisi älynnyt jo tuolloin ettei se kaasutin varmaan vuosien ja vuosien seisotuksesta tykännyt toimivuudellaan vanhojen bensajämien kanssa mutta tulipahan kantapään kautta opittua tuokin...

    Sr:ssä on kyllä hienosti suunniteltu yläkuolokohdalle väijyikkuna ja aluksi hikipolkiessa tuli tuotakin noudatettua
    mutta tahtoi hosuessa unohtua kun käyntiin saatava ja oli pikkasen poksahdellutkin lupaavasti.
    Sittenhän se väistämätön tapahtui....kunnon tammanpotku joka pisti nilkan muusiksi viikoksi ja poljin katkesi keskeltä irtonaisen jysähtäessä tallin katon kautta polkijan päähän :rolleyes:
    Polkemiset jäi muutamaksi ajaksi kipeytyneen nilkan,kaasuttimen puhdistuksen ym opiskelun vuoksi miten oikeaoppisesti käynnistetään moinen ja kunhan ehjä käytetty poljin saapui Ebaysta viikon parin päästä.

    Sittemmin se oli laakin kahden peli kunhan idean oppi ja kujeet.
    Pelonsekainen kunnioitus kylläkin jäi,tekee pipin jalkaan ellet osaa.

    Myöhemmin meni myyntiin kun siinä ei ollut enää mitään roplattavaa ja se oli tullut nähtyä+koettua mielenkiintoisena vehkeenä millaiseksi japanilaiset perinnepyörän jalostivat.

    Piti siis saada jotain muuta vanhaa ja 2t triple oli semmoinen ikihaave nuoruudesta:eek:

    Ostaja löytyikin nopsaan ja kaveri ei jaksanut kuunnella käynnistysneuvoja jos muutakaan,polte oli kova vaan lyödä rahat kouraan ja poistua vaimonsa seuratessa autolla noin 100km kotimatkaa.
    Kyllähän itse kukin tunnistaa piirteen...joo joo kyllä mä tiedän.

    Oheistin vielä että soita ja kysy jos tulee murheita tai kysyttävää niinkuin reilun pelin hengessä toimitaan ,pyörä on taatusti huippukunnossa ja ns viimeisen päälle oleva museopyörä.

    Menee reilu puolituntia kun puhelin soi:)
    Polttoainepumpulle pysähdytty ja kaveri ...hmm...ei saa Sr:ää käyntiin,mitä tehdä?

    Mitä tekee reilu myyjä jonka ei tarviisi tehdä mitään enää," voi voi",koita sitä ,lycka till+luuri kiinni.

    Käyttöautoon ja puhalsin paikalle muutaman kymmenen km jossa kaveri odotteli naama punaisena hikimärkänä ja suuri vitutus naamallaan,eukon katse vieressä ei mitenkään palvovasti hyväillyt motoristia kuten ei ollut tehnyt ostohetkelläkään vaan enempi pitänyt typeränä koko pyöränostoa eikä ollut autosta viitsinyt nousta edes kaupantekoa seuraamaan tai ostokohdetta vilkaisemaan kunhan murjotti.

    Ei siinä,kysäisin josko saa katsoa ynnä koittaa itse ja mielihyvin kuulemma,ei jaksanut enää polkea ja epäili taatusti että paska,paskakauppa&paskakauppias.
    Puolilämmin kone ok,väijyikkunasta tsekkaus eikä ryyppyä enempi kun varmaan oli kasteltu tulppaa tarpeeksi ,kunnon napakka potku =kone lähti laakista käyntiin.

    Olisittepa nähneet ostajan naaman kun ojensin pyörän hänelle käynnistettynä pikaisesti loppumatkaa varten:)
     
    Muokattu: 8.5.2022
    Vuppe tykkää tästä.
  15. Vuppe

    Vuppe Double Gearhead

    Naapuri mursi sääriluunsa kun soveli potkas takas, opetteli potkiin vasemmalla.

    Sytkä vähän pielessä, dual fire, eli siinä saattaa syttyä mukiin jäänyt bensa väärään aikaan, liian varovainen potku.. Siinä ainakin aineksia kipiään koipeen.
     
  16. Marklin

    Marklin Double Gearhead

    [​IMG]
     
    Vuppe tykkää tästä.
  17. Dataviilaaja

    Dataviilaaja Gearhead

    ”Kyllä kusisivat nämä nykyajan bomberit ym. housuihinsa, jos joutuisivat
    elämään 70-luvun alun. Silloin pistettiin IC:t ja Jawat navetanvintille ja
    otettiin alle uudet CB Hondat ja RD Jammut. Siinä mylläkässä kuoli ukkoa
    kuin pipoa. Tuli "vähän" yllätyksenä nuo tehon lisäykset tuolla sorateillä.
    Eikä kypäröistä ja nopeusrajoituksista ollut tuolloin tietoakaan alanmiesten
    keskuudessa. Oli ne vaan kovia aikoja prkle! Tuli pöpelikkö tutuksi joka
    jätkälle.

    Kusisivat nämä nykyajan nahkaliiviukotkin housunsa pyykkikuntoon 70-luvun
    alussa. Ei ollu nahkaliivejä millä herrastella, vaan piti leikata vanhasta
    paskanajossa ja rankametässä käytetystä sarkatakista kerihtimillä hihat
    vittuun ja maalata punamullalla selkään että "Vittujen kevät!" tai "Roisto".
    Ja singoista ei oltu kuultukkaan. Nyrkeillä piti pärjätä. Joskus hyvinä
    aikoina saattoi saada hyppysiinsä koivuhalon. Mainekaan ei tullut kuten
    manulle illallinen. Lehtiotsikoihin ei päässy kirveelläkään. Miestä piti
    kaataa kuin heinää jos meinas että edes jotenkin noteerattaisiin! Poliisien
    lahtaaminen hirvikiväärillä kotipihan lumihankeen oli arkipäivää. Ja
    sittenkin pidettiin seinähulluna eikä koviksena. Oli ne vaan kovia aikoja
    prkle! Tuli pöpilä tutuksi joka jätkälle.

    Kusi roiskuisi myös nykyisiltä matkamotoristeilta 60...70-lukujen
    taitteessa. Kun kuormasi akan, tuvantäydellisen kersoja, motin halkoja ja
    anopin vanhan jaavan pukille niin korvat eivät aina siirtyilleet suupieliin.
    Eikä ollut sivulaukkuja, tankki- ja muista laukkukotkotuksista
    puhumattakaan. Tukkiköysi toimitti mustekalojen virkaa. Gore-texistä eivät
    uneksineet edes tiedemiehet siihen aikaan. Mitästä helevettiä, kun
    nahkakamppeetkin olivat ylellisyyttä! Jos oli oikein varoissaan saattoi
    ostaa päähineeksi lentäjänlakki-tyylisen nahkakötöstyksen. Visiirin virkaa
    toimitti pahvitötterö. Ja lähtöä ei arvottu ihmettelemällä viikkokausia että
    sataako vai paistaako. Ärjänteeseen ja pakkaseen työnnyttiin vaikka kusi
    olisi kaarelle jäätynyt! Stereoita ja muita lapsellisuuksia ei pyöristä
    löytänyt koirienkaan kanssa! Jos halusi musiikkia saattoi henki huuruten
    yrittää vihellellä eldankajärvenjäätä ajoviiman sekaan... Oli ne vaan kovia
    aikoja prkle! Tuli raaja-amputaatio tutuksi joka jätkälle.

    Tuskinpa välttyisivät kusenpidätysongelmilta crossi- ja endurokuskitkaan
    70-luvun alkupuolella. Siihen aikaan kun pyörää käytettiin muuhunkin kuin
    joutavointiin. Sunnuntai-iltana lähdettiin viikoksi töihin tiettömien
    taipaleiden takana oleville tukkikämpille. Työmatka ei koostunut
    monikaistaisista moottoriteistä tai rantabulevardeista vaan synkistä
    kuusikoista, kivilouhikoista ja rimpisoista. Parhaillaan saattoi saada
    ajettavakseen kärrytienpätkän. Jousituksesta ei sen ajan pyörissä voinut
    juuri puhua. Pyörä tuntui joko täryjyrältä tai vaihtoehtoisesti pystyyn
    paskannetulta lapamadolta. Maavara pyörärievuissa oli olematon. Matalinkin
    kanto kääntyi pyörän alla juurikkaaseen ja öljypohjan jääminen kivelle oli
    pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Myöskään teho-painosuhde ei kehuja
    kestänyt; jyrkimmät ylämäet tai muuten pahat paikat piti ylittää kantamalla
    itse koko hemmetin hökötystä. Oli ne vaan kovia aikoja prkle! Tuli
    selkävaivat tutuiksi joka jätkälle.

    60-70 -luvun taite saisi myös nykyiset supermoto-, streetfighter- ja muut
    grillinkulmakurvailijat erittämään virtsaa hallitsemattomasti. Ensinnäkään
    ei edes ollut grillejä minkä kulmilla kurvailla. Jostain isommasta kylästä
    tai kaupungista saattoi löytyä pahainen nakkikoppi. Porukka paisteli
    makkaraa pontikkahuuruissaan kyläkaupan pihassa grillin virkaa toimittavassa
    vanhan kaivonrenkaan sisällä hehkuvassa hiilloksessa. Asfalttia millä
    suditella ei löytynyt edes kaikilta pääteiltä saati pienistä kyläpahasista.
    Ja läheskään kaikilla sen ajan pyörillä kumi ei palanut kuin nuotioon
    heitämällä. Eikä pyörien tuning-hiluilla, viritysosilla tai
    teemamaalauksilla elvistelty. Pyöriä tunattiin kiinnittämällä irtoilevia
    osia rautalankalla. Viritysosa oli kun paikallinen kyläseppä takoi uuden
    männän rikkoutuneen tilalle. Pöpeliköissä ja kivikoissa kolhiintuneet ja
    ruosteen raiskaamat pyörät eivät olleet muutenkaan mieltä ylentävää
    katseltavaa. Ja kun joka jannulla oli lähes samanlainen pyörä
    navetanvintillä tai mökkipahansa räystästipussa niin paskaisen naurunhan he
    olisivat päästäneet jos joku olisi innostunut leikkimään kulkuvälineellään.
    Pahimmassa tapauksessa mielipuoli olisi saanut sakin hivutuksen. Oli ne vaan
    kovia aikoja prkle! Tuli itsetunnonkohotusongelmat tutuiksi joka jätkälle.

    Myöskään nykyiset museopyörätyypit eivät pääsisi elämään 60-70 -luvun
    taitetta kusettomin housuin. Pyörien museoimisesta ei oltu kuultukaan.
    Niillähän piti ajaa. Ei niitä oltu tehty homehtumaan lasikaapeissa tai
    pumpulissa. Niin vanhaa pyörää ei ollutkaan että olisi ollut varaa jättää
    kulkupeli pelkästään ihmeteltäväksi. Jos jollain oli puolikaan tuntia
    ylimääräistä aikaa päivässä ei mieleen tullut pyörän hinkkaaminen tai
    kiillottelu vaan elintärkeä tulppien kunnon tarkastus tai ilman pumppaaminen
    vuotavaan takakumiin. Kun pyörä ei lopulta pysynyt kasassa enää
    rautalangallakaan meni se kierrätykseen; renkaat otettiin maitokärryyn ja
    loppu raato heitettiin navetantauslepikkoon. Ei kenelläkään ollut aikaa tai
    varoja alkaa ihmettelemään värikarttoja tai tilailemaan harvinaisia osia
    rapakon takaa. Oli ne vaan kovia aikoja prkle! Tuli käyttöaste-käsitys
    tutuksi joka jätkälle.

    Kyllähän 70-luvun alussa joka ainoalta nykyään motoristiksi itseään
    nimittävältä kusi valuisi kinttuja pitkin virtanaan ja pääsisipä vielä paska
    housuihin palan painikkeeksi! Silloin moottoripyörät olivat alitehoisia
    louskuja maastoon nähden ja hengenvaarallisen ylitehoisia ominaisuuksiinsa
    nähden. Ylihintaansa nähden ne olivat halpoja paskoja. Pyörien
    ajo-ominaisuudet, laatu, varaosien saatavuus, huollettavuus, luotettavuus,
    varustelu ja viimeistely olivat perseestä. Pyörät olivat rumia hökötyksiä,
    ällöttävän värisiä ja niiden valmistukseen oli käytetty outoja ja
    luotaantyöntäviä materiaaleja. Tekniset ratkaisut olivat järjettömiä! Niillä
    ajaminen oli jokapäiväistä työtä. Se oli tuskallista, hankalaa,
    vastenmielistä, halveksittua ja hengenvaarallista touhua. Kuljettajalta
    vaadittiin huippumekaanikon taitoja, mielikuvitusta, kovaa henkistä ja
    fyysistä kuntoa, eskimon kylmänkestävyyttä, tappajan luontoa ja teräksisiä
    hermoja. Lisäksi hänen tuli olla järjiltään ja hyvän itsetuhovietin omaava.
    Oli ne vaan kovia aikoja prkle! Tuli elämän maku tutuksi joka jätkälle."
     
    fxsts, maxvo2, Rane 66 ja 4 muuta käyttäjää tykkäävät tästä.
  18. Seevu

    Seevu Double Gearhead

    Nyt oli kyllä hurja juttu!! :D:D:D:D:D

    -J-
     
  19. Lerssi

    Lerssi Gearhead

    Ei niinkään kaukaa haettua tarinaa kun muistelen vaari vainaan juttuja
     
    Seevu tykkää tästä.
  20. BRAKE DRUM

    BRAKE DRUM Double Gearhead

    Kuvituskuva tuohon Dataviilaajan postaukseen

    [​IMG]
     
    Seevu ja kerkko tykkäävät tästä.

Kerro tästä muillekin!