Katkennut matka jatkuu taas

Vaimon Caprice sammahti stadin reissulla. Työkalut oli kiireellisen pakkaamisen seurauksena keski-suomessa. Jotain onneks oli mukana: ruuvimeisselit, jakari ja linjapihdit. Tulppa-avainta ei ollu matkassa, joten kävely läheiselle huoltikselle tulppa-avaimen ostoon. Ei ollu huoltiksella avainta, mutta sain ostettua jonkin ruohonleikkuriin tarkoitetun tulpan. Tällä tulpalla sain testattua, että kipinä tyystin hukassa. Samaisella reissulla ostin myös koetinkynän. Avasin jakajan kannen ja puolan kannen. Puola oli n.6kk vanha. Siitä oli valkonen johto poikki, Korjasin johdon niillä välineillä mitä oli mukana. Abikoliitin, sähköteippiä, yms. Uusi testaus ja edelleen sama tilanne, ei kipinää. Eihän siinä auttanut kun työntää auto sellaisen paikkaan, että se säilyisi yön yli. Hiukan mietitytti jättää auto johonkin Kontulan ja Myllypuron välimaastoon hieman epämääiseen parkkiin.
Maanantai aamu koitti ja ja soitto US Partsiin ja sen jälkeen osien hakuun puola ja sytysmoduli matkaan. Tarvittavat työkalut olisin ostanyt myös, mutta kaikki tarvitsemani oli myyty loppuun. Joten kävely lähettyvillä olevaan rautakauppaan. Ei ensimmäistäkään tuuma työkalua, niinpä niin. Ostin kuitenkin pienen millisen hylsysarjan jossa oli mukana myös muutama ruuvikärki ja hylsy niiden käyttämiseen. Sitten taas julkisilla matka kohti autoa. Jännittyneenä odotin, että miten auto on selvinnyt yöstä ja yllätyksekseni se oli saanut olla rauhassa.
Ruuvikärkiin tarkoitettu hylsy kävi noihin sytytysmoduulin ruuveihin joten sain modulin ja puolan vaihdettua. Starttaus ja tomii. Olipa helpotus!

Tällä reissulla tuli opittua, että ensi kerralla mukanani on työkalut ja varajakaja joka nytkin olisi kotoa löytynyt.

Ja toisekseen avun tarjoaminen. Jos joku harrastaja pulassa niin aion tarjota apuani, koska matkan jatkuminen saattaa joskus olla pienestä kiinni.

Kolmas opittu asia on julkisten käyttö Helsingissä, oikeesti liikkuminen suht vaivatonta, vuorot kulkee tiuhaan, kulkuvälineen vaihto helppoa ja matkanteko halpaa.

 

Hyvä homma.
Itteä arveluttaa aina jättää oma harrastekulkinen mihin tahansa "vieraaseen" parkkiin...hyvä että selvisi ehjänä.

 

Ei sattumoisin ollu vaaleenpunainen yksilö? Tuli nimittäin sunnuntaina kaverin kyydissä ajeltua ohi, ku oltiin menossa kattoo areenalle jokerit-blues peliä.

Niin ja hyvä että auto säily ehjänä ja sait sen kondikseen.

 

On se, sellainen neiti biili 8)

 

Seisookos se siinä vanhan koulun vieressä, kerrostalon parkissa välillä(niin se auto)?
Se on ihqun värinen

 

Tommonenhan se, toimii harrasteena sekä käyttiksenä ympäri vuoden.

 

Kyllä vaan, se on vaimon työmaan parkkis.

 

Vai särky se ikiliikkuja, kuis sen camryn laatikon kanssa?

 

No sama vehjes näyttäis olevan. Pakko kysyä, et onks toi väri suoraan jostain kartasta vai ite "sotkettu"? Ei muuta mut exä kaavaili tuosta mun Furystä joskus pinkkiä, ja koska olen varmaan jotenkin kieroutunut ihminen, niin ajattelin edelleen ihan vaikka vittuillakseni vetästä sen pinkiks (joskus hamassa tulevaisuudessa).

 

En osaa kyllä sanoa, auto oli jo tossa värissä meille tullessaan.

 

Ok. No kaipa se maaliliikkeen setä/täti osaa sit aikanaan katella oikean värin/sävyn. Ajattelin vaan et toi capriisin väritys olis aika lähellä sitä mitä mä haen.

 

Höpö höpö. Murphyn laki #58. Kun sulla on jotain mukana niin silloin niitä ei tarvita.

Apua saa aina. Oisit tänne laittanu ilmoituksen että ole pienessä hädässä.
Multakin ois löytyny heti käytetty, mutta ehja vakio kansi ja puola.

Tohon viimeiseen en sano mitään. Mutta hyvä että pääsit ja sait sen kuntoon.

P.S. Ois hiinä ja hiinä että julkisesti ajaisin tuon väristä Pimp-Mobilea.

 

"It´s hip to be Pink "Simo 8)

http://www.pantherpink.com/

 

väri

FyryIII,71 , kattos tossa pantherpink.com sivuilla oli tietoo pink-väristä:


Chrysler AQ 524A
Ditzler (PPG) 2260
DuPont 5129
Rinshed Mason A-2340

t.hessu

 

Pave Maijanen lauloi sillä jokainen joka apua saa sitä joskos tajuu myös antaa
Mä olen saanut enemmän apua kuin olen antanut. Mutta olen antanut esim Lahtelaisille pölhöille osapäiväraggareiile miltä katkes hihna vanhalla Lahdentiellä. Hihnat löytyi ja matka jatkui. Tuli hyvä fiilis. Siihen asti kun kuulin mitä ne teki seuraavana vuonna Vesteroosista tullessaan laivalla mun kaverille.
Apua annan aina.

 

Re: väri

Tänks. Pitääpä käydä vilkasemassa.

 

Siinähän se vissiin olis. Väri nimittäin. Kelpais toi autoki, mut ei näillä palkoilla... Ja nyt ku kaivelin muistilokeroita (ja näin ton kuvan), niin muistinpas et toihan on moparin oma pinkki. Ja koska toi väri sopii '70 karkeriin, niin on se kyllin hyvä '71 raivotaudillekin. 8)

E: Ehkä hiukan rupeaa aihe (taas) rönsyilemään, mutta lieneekö tuolla niin väliä. Ollaanhan tässä vielä löyhästi pääosan esittäjässä kiinni.

 

Noinkin läheltä löytyy toinen vaaleenpunanen caprice

Pikkusen eri sävynen tää meidän diesel:



Eipä viime talvena -30 pakkasessa kukaan tullu Häijään nesteellä ees kysymään tarviiko apua kun polttoaine jääty tankkiin.
Siinä kyllä jotain harrastajia kävi tankilla, mutta kaasuttivat vitunmoista kyytiä pois. Onneks oli sillon työkaluja, letkua, putkee ja varakannu mukana.

 

Hieno toikin. Onkos toi ite sotkettu väri, vai oliko toi(kin) jo ostaessa ton värinen? Ja onkos toi mattapintanen, vai valehteleeko kuva/mun öögat? Hieno silti.

Siinä pensiksellä on vissiin käyny niitä "tosiharrastajia" joiden pippeli pienenee silmissä jos ne näkee pinkin auton...

 

Matta on tuo, vaikka maalari yritti siitä kiiltävää tehä ku ei muistanu että pitäs tulla matta. Alkoholilla oli osuutta asiaan.

Värikoodikin on jossain tallessa, pitääpä kaivella.