Kertokaaas kuidutuksesta

niinpä, onhan sitä vielä 10m2 jälellä. siit on tehty millon mitäkin osia. ei vaan tarvi aina uusia tilailla kun ostaa kerralla paljon.

 

Löytyykö foorumilta ketään ketä tekee lasikuitu hommia?

 

Varmaan löytyy kymmeniä/satoja jotka noita hommia tekee, töikseen ja harrasteena. Ei niistä hommista paljoo tarvi tietää että pystyy tekeen kappaleen kuin kappaleen, korin osia olen itekin tehnyt ja jotain paineen kestäviäkin käikäleitä, ja tosiaan just mitään en aiheesta tiedä.
Monesti ammattilaiset tekee tyhjästä valmiiksi tuotteen jossain 10% ajasta mitä harrastaja, mutta jos on valmis sietämään sen hitauden niin sit vaan tarttuu toimeen....

Laita kyssäriä mikä mietityttää niin joku pätevä vois vastata?

 

hakusessa ois jos joku tekee rahaa vasten caminoon etupuskurin muotinki saa orkkiksesta.

 

Ei se kuituhomma niin helppoa ole,muotinkin kun tekee pitää se olla sen mallinen että saa sovinnolla irti sekä pinta mahdollisimman hyvä.Kyllä kuitu tosiaan lämpenee mutta siinäkin on suuri vaikutus kovettajan määrällä eli mittaaamalla sekoitukset eikä silmämääräisesti.Ja aineita menee yllättävästi jos tekee vaikka konepeiton mikä ei lepata maantienopeuksissa

 

Ihan uteliaisuudesta? Jos tekee vaikka lavakatteen niin monta kerrosta olis hyvä laittaa ja minkä paksusta mattoa, ja tarviiko tehdä jonkin näköinen vahviste kehikko? Rautaa nyt luulis tarviivan ainakin sarana/pumppu kohtiin? Mutta kuinka ohut kerros kestää katteen keskiosassa ilman vahvikkeita? Näin niinkuin lumikuorman kannalta, tai jos joku siihen tavaraa laskee niin ei heti läpi menis? Ja siis kuitenkin jäisi kevyeksi. Ja mikäli pumput laittaa niin kehikkoa varmaan tarvii, ettei kiinni laittaessa taitu mutkalle? En ole tekemässä kunhan uteliaisuuttani kyselen...

 

Ja jos tekee muotin vaikka vanerista/lankuista, niin millä sen käsittelee ettei jämi kiinni? Ja pitääkö se kehikko käsitellä jotenkin? Mietin et jos reunoilla menee raudat pumppuja varten ja ettei taitu, niin jos raudat ei pysy kunnolla kuidun sisällä vaan rupee "klappaa" niin varmaan halkee nopeesti? Vai mietinkö taas liikaa?

 

Kittaat normaalisti kitillä, maalaat pintamaalilla. Kuidutettaessa käytät muotissa vahaaja gelgoattia. Minkäänlaisia epätasaisuuksia tai saumoja eikä huokoista materiaalia ei saa olla. Yhdenkerran hommiin olen käyttänyt välinä alumiinifoliota teipattuna tiiviiksi.

 

Väitän että lavakatetta ei kannata alkaa tekemään itse. Tietty jos ei löydy valmiina. Mut kyl pitää olla outo auto. Muotti ja materiaalit ja maalaus maksaa paljon. Toi oma AREn tekemä on n.8mm paksu ja katossa viel n.20mm vahvike kotelo. Todennäköisesti uretaanivahvikkeena.

 

Itselle ainakin kiinnostava aihe, ja varmasti monelle muulle täällä. Joten kommenttia jos jotain ootte joskus kuiduttanut, miten teitte ja miten ei kannata tehdä. Siis jos joku on keksinyt hyviä keinoja kuiduttamiseen ja haluaa siitä avautua, niin tänne vaan. Ja mokatkin on tervetulleita jos niitä kehtaa kertoa. Ja toi lavakate nyt oli lähinnä esimerkkinä. Siinä kun on kuitenkin paljon pintaa niin sais vähän käsitystä kuidun kestävyydestä. Ja selviäis miten kuitua kuuluu vahvistaa kun tossa on pumpuilla aika voimat, ellei nyt aivan takalaitaan niitä kiinnitä.

 

Kuidutushan ei ole mitään rakettitiedettä. Helppoa, ei enää niin halpaa. Erittäin myrkyllistä ja tulinarkaa.

Vahvikeiksi käy melkein kaikki muu paitsi musta rauta. Myynnissä on oikeaa vahvikemattoakin, erikovuus ja -paksuusksia. Vanha tapa on taivuttaa muovisesti sähköputkesta. Itse käytin alumiinistö reikäpeltiä. Hartsi imeyty reijistä ja muodosti siten vahvemman kennorakenteen. Lavakatteen takaluukun pumpuille ei ole mitään erityistä vahviketta, reuna vaan riittävän paksu ja sit metallinen kiinnikelappu joka jakaa voiman. Itsellä takana yli 10v kuidutusta, lokareita, konepeltejä, kojetauluja, etu-ja takaspoilereita, pyöränkaaria, scoopeja yms. Ja tietty kaikenlaisia korjauksia.

Yksi lasikuidun negatiivinen puoli on että reakoi voimakkaasti auringon valoon. Esim oli kuituovet joissa sisäpuolella X-muotoinen 15x80mm uretaanitäytteinen kuitukotelorakenne jäykisteenä. Todella jäykkä ja samalla kevyt mutta auringon puolella tuli tämä jäykkäri aina pinnasta näkyviin koska lämpölaajentuminen on niin suurta. Kuitu kovettuu kaiken ikää ja muuttaa muotoaan. Ikinä niistä ei saa siisteja ja kestäviä. Ennemmin tai myöhemmin tulee epämuodostumia, kutistumisia tai/ja halkeemia ilman mitään osumaa.
Mutta kyllä sillä leipoo vaikka mitä ja vaikka mistä. Eikun kokeilemaan vaan. Hyvin tuuletetussa paikassa. Ei alakerran tallissa. Lemu leviää..

 

Ok. Täytynee kesällä kokeilla jotain kuiduttaa. Ei kehtaa tossa parvekkeella tehdä kun naapurit suuttuu, niin kesällä löytyy enempi paikkoja missä kokeilla Eli vahvikkeena siis alumiini profiilia jos tarvii esim. kierteyttää. Olis ainakin kevyempää kuin haponkestävät ym. raudat.

 

Kuidutuksessakin on sama juttu kuin muussakin touhuamisessa, eli hyvillä vehkeillä tulee hyvää jälkeä.

Lujitemuovirakenne on kuin teräsbetonia. Hartsi (Betoni) ottaa puristuksen ja Kuidut(Raudat)vedon. Mitä enemmän kuitua, sitä lujempi rakenne ja mitä prempi hartsi, sitä paremmin kuidut pysyy kiinni toisissaan. Kuidut asetellaan vedon suuntaan ja jos haluaa oikeaa lujuutta, kuitu menee katkematta koko sen matkan mitä tarvitaan. Eli matto on lähinnä täyteaine, kudos on se jolla saadaan lujuuksia ohuissakin laminaateissa.

Alipainevehkeet, jotta saa puristettua laminaatin tiiviiksi ja kunnon repäisykangas ( jonka läpi ylimääräinen hartsi imeytyy alipaineessa ja lähtee repäisemällä pois) niin tulee kunnon kovaa umpiluuta

Hartsia ei kannata lutrata, vaan vähän laskea tilavuuksia ja hartsimääriä. Yleensä käsin laminoimalla kuitupitoisuudeksi saa n 15 - 30%. Alipainepussilla ja repäisykankaalla n. 40 -50 % Injektoimalla 50 -65% ja ylipaineautoklaavilla 8 bar, lämpötilalla n. 80 astetta ja injektoimalla pääsee 85% kuitupitoisuuksiin.

Muotti tai vähintään jigi on käytännössä pakollinen ja muotin kanssa ei kannata pihistää irroitusvahasta jollain kotikikka 5:lla.

Polyesterihartsi ei oole kovin hyvää liimaominaisuuksiltaan, mutta helpompaa työstää ( ja muutenkin yleensä riittävää harrastekäytössä ) epoksi taas on myrkyllistä, ikävää työstää ja liimaa kuin tauti.

Lowtech spoileri:

Polyesterihartsin ( styreeni ja ksyleeni pahmmat liuottavat aineet ) kestävästä vaahdosta jigi. Jigiin esim vaneri / pelti / alumiinilaipiot kiinnityskohtiin. Jigin päälle alipaineella / elmukelmulla hartsit, kuidut ja repäisykangas. Kiinnityskohdat auki esim dremelillä ja kiinnityspalikat ( mutteri, kierrelaippa, aluslevy etc ) kiinni epoksilla. Kappaleen pinnan hionta ja kittaus ja sen jälkeen maalaus.

Gelgoatin kanssa en lähtisi säätämään, kun kyseessä ei ole vene ja kappaleen vesitiiveys saadaan helpommin maaalaamalla.

 

Olis mulla kyllä venepuolella kuiduttamista. Mökiltä löytyis 60´s Marino Mustang missä rupee takapää olemaan ehkä hieman joustava. Onko mitään järkeä yrittää irrottaa perää ja korjata vai vaatiiko ihan ammattimiehen että kestää? Vai annanko olla sen mitä kestää?

 

Ei vaadi ammattimiestä, mutta perehtyneen harrastajan. Tekeminen itse ei ole vaikeaa, mutta ns. oikeiden asioiden tekeminen vaatii vähän tietämystä.

 

http://www.terpol.fi/ohjeet.htm

 

Ja tossa Kevarn vähän täsmällisemmmät ohjeet.

http://www.kevra.fi/fi/Ohjeet/

 

Kits. Täytyy kesällä kokeilla miten se onnistuu. Tai kokeilla jotain muuta ensin, se vene ui sen verta hyvin ettei viittis pilata, vaikka rahallisesti ei kallis olekaan.

 

Ite oon muutaman pikku homman tehnyt kuidulla ja aina on pitänyt olla se viimenen kerta...

 

juu, pari vuotta kerrallaan tuon kutinan varmentaman päätöksen tuntuu muistavan,
nyt just takaluukkua tehdessä ei hirveesti lohduttanut se muistikuva, että helvetilliseen kutinaan tottuu noin viikossa ja "jo" parin viikon päästä siihen lakkaa kiinnittämästä huomiota. :lol:

Se hiukan helpottaa jos saa hommaa tehtyä suunnilleen koskematta itseään ja pääsee aina suoraan saunaan päivän päätteeksi,
niin ja muistakaa teipata hihat ja lahkeet viimeistään sitten kun hiotte,
minä en taaskaan muistanut.