koneistajat hoi! kannen plaanaus

Ja näkyy myyvän korealaista korloytä eli halpaa tavaraa harrastelijalle.

 

Englannista olen tilaillut tällaisesta firmasta http://www.chronos.ltd.uk/ ,lähinnä ovat pikkusorveihin ja jyrsimiin sopivaa
tavaraa,mutta hinnat ovat kohtuullisia ja tavara tulee nopeasti.

 

eiköhän korloy:ta käytä monet koneistamotkin? muutaman tiedän itsekkin.

 

Käyttää käyttää mutta ei korloy mikään huippumerkki ole. Palat kuluu melko nopeasti ja vaikka ovatkin halvempia, niin mielummin laitan sorviin secon tai sandvikin joka kestää 10x kauemmin eikä tarvitse jatkuvasti vaihtaa ja paikoittaa terää.

Jos karkaistua sorvaa niin ei kannata ostaa korloyn keraamisia paloja, niillä ei tee mitään. Tämän kertoi korloypaloja myyvä henkilö.

 

Sanoisinpa että alanmies,parasta A-ryhmää tietää koneistamisesta sen mitä pitääkin.

 

Hyvä on luotto edustamiinsa tuotteisiin. On tainnut kaveri saada hiukan negatiivista palautetta.

 

Todennäköisesti on saanut käyttäjiltä negatiivista palautetta mutta toisaalta sorvaajat ei välttämättä tiedä ettei keraamisella palalla voi ottaa kuin korkeintaan parin kympin lastua eikä se kestä sorvata pehmeää ainetta yhtään. Timanttikärkinen sitten kestää paremmin, kai korloylläkin niitä on, mutta hinnat on tietysti vähän eri luokkaa.

 

puututaan nyt vähän asian vierestä...

kaveri ainakin sorvailee töissään paljo 42 mokkia ja jotain, kestää moninpaikoin jotkut iscarin ja korloyn palat kymmenkertaisesti paremmin kun nämä nimekkäämmät...


itte taas jyrsinpalana pidän käyttötarkoituksesta riippuen secon ja sandvikin paloista, ingersolilla on kans hyviä, nykyään me vaan jyrsitään aika pieniä pätkiä joten ei tule kestävyyserot niin helposti ilmi. sorvatessa sitten melkein vallan sumitomo ja böhleri koska niiltä on löytynyt ainoat jotka kestää ajaa kerralla lastun loppuun niin ettei tarvi kesken vaihtaa niissä sorvauksissa mitä mä joudun tekeen, tosin sit kun tarvii tuuman paloja niin taas täytyy sandvikkiin kääntyä, muuten aika huono valikoima

 

No, tuleehan sitä itsekin aika paljon korloytä käytettyä tuollaiseen normaaliin sorvaukseen, jos leikkuunopeuden ja syötön pitää maltillisena niin korloy tulee ehkä halvemmaksi. Korloyn kevytleikkaavia paloja voin myös suositella sellaisille joilla on käytössä vähän hintelämpi sorvi. Mutta sitten kun mennään vähän nopeampaan työstöön, johonkin 200m/min ja yli 3 kympin syöttöön, tai hankalempaan materiaaliin niin huomaa miksi lännen terät on kalliimpia. Esim teräsvalua sorvattaessa korloyn palat kuluu kirjaimellisesti silmissä, secon kun vaihtaa niin kuluminen on olematonta. Myös normaali valu tai polttoleikattu pinta on sellainen materiaali jossa terän ominaisuudet mitataan.

 

Jaa ei vai.
Vähän toistakymmentä vuotta sitten edellisessä työpaikassa vedeltiin jollain keraamisella palalla, en muista enää millä, "Hipattua" eli sintrattua stelliittikankea koko palan leveydellä. Nätisti meni. Muistaakseni nopeutta oli jotain 300-400 m/min.
Mutta sehän on jo ihan muinaishistoriaa. Taitaa olla noi keraamiset palat kehittyneet siitä jo roimasti. En tiedä, kun niille ei nykyhommissa ole tarvetta.


Eli tollanen yleistäminen ei oikein toimi näissä koneistushommissa. Kun kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Ja toikin oli tietysti äärimmäinen menetelmä äärimmäiseen materiaaliin.

Toki paloissa on eroja, mutta kyllä suurin vaikutus palojen kestoon edelleen löytyy ohjauspaneelin tai kampien takaa.

 

No ei kyllä pysty niillä keraamisilla paloilla jotka minä olen nähnyt. Niissä ei ole lastunmurtajaa ja leikkaava pinta on 90 asteen kulmassa, ja ovat hauraita joten koneistamattomia pintoja niillä on turha yrittää sorvata, lohkeavat välittömästi. Että joko keramiikka oli toistakymmentä vuotta sitten erilaista tai kyseessä ei ollut keraaminen pala.

Kärkisorvilla pelattaessa ei välttämättä palojen eroa selvitä mutta kun ohjauspaneeliin tökätään oikeat leikkuuarvot ja rallatetaan useampi tunti samaa lastua niin alkaa huomata että mitkä palat kestää ja mitkä ei.

 

Juu, ne oli just sellaisia kuvaamaslaisia paloja. Ilman lastunmurtajaa. Nolla rintakulmalla.
Pirun sileitä ja lasimaisen näköisiä. Isolla nirkonsäteellä.
Ja kappaleet oli koneistamattomia. Näytti valuilta, mutta kun stelliittiä ei pysty valaa, oli tehty sintraamalla. Eli helvetin kovassa paineessa puristamalla jostain murusta. Ja kärkikoneella päästeltiin menee.
Kyllä oikeita leikkuunopeuksia voi käyttää kärkikoneellakin.

Mutta suotta me tästä kinataan. Metalliala ja koneistus on niin laaja asia, että kukaan ei oo nähny kaikkea ja aina löytyy metsästä isompi norsu.

 

Noo eihän me vielä mitään kinata mutta en vain käsitä että mikä keramiikka kestää normaali lastua sorvata. Tosin en ole stelliittiäkään koskaan sorvannut joten en tiedä millaista se on työstää.

 

Kerroppa millä teräpala valmistajalla on kattavampi valikoima
ku Sandvikillä ???

Ps:20v koneistus hommia tehny!!??

 

Stelliittiä olen keraamilla sorvannu jonkun verran. ensin k-palalla pinta puhtaaks ja keraami kehiin. n 800 rpm halk 100mm kappaleelle voi laittaa-
suht pienellä syötöllä tosin. lastu lentää ku puusorvilla, pikkusen tylsällä
palalla hehkuvana nauhana...ja on mittatarkka syötöstä/ lastun syvyydestä riippumatta.

 

empä tiedä sitte, pitäiskö jollain sitte olla? tosin ihan kaikkiin hommiin ei sieltäkään terää/paloja löydy.

 

Eikös Rytari tossa just sano että kun tarvii isoja paloja niin täytyy käyttää Sandvikiä kun muilta valmistajilla ei löydy ?

 

Kyl sandvikin terät on tähän mennessä ollu parhaita, ja niitä oon nyt käytelly omalla pajalla. Kalliitahan ne ovat, mutta sen unohtaa siinä samassa kun terä koskee kappaleeseen ja lastu lähtee niin vaivattomasti

Muistakaas muuten että eri terälaaduilla on erittäin paljon toisistaan poikkeavat ominaisuudet! Jos eri valmistajilta on verrannut esim rosterilaatua, yleislaatua ja teräslaatua toisiinsa, niin tuloksethan eivät ole vertailukelpoisia. Myös lastunmurtajat, teräkulmat yms yms vaikuttavat paljon terän kestoon ja leikkaavuuteen.

Kyllä sen eron huomaa esimerkiksi leukoja sorvatessa, useimmat palat murtuvat hetkessä, mutta kun ottaa hakkauskestävämmän ja pehmeämmän laadun niin kestää vaikka kuinka paljon tätä rankasua.. Tosin jos leuoista pitää ottaa paljon veks, niin lienee fiksumpaa rouhia jyrsimällä.

 

kivaa kinata taas vähän...

kuten jo aikaa kirjoitin, en moiti sandvikiä yhtään, varmasti hyvä valmistaja, mutta ei sandvikiltäkään löydy ihan kaikkeen niitä parhaita paloja, ja muiden valmistajien palat ei välttämättä ole huonoja, aika usein jos on joku hankalampi homma niin siinä käy useammankin teräfirman ukkelit kattomassa ja kokeluttamassa palojaan ja teriään. esim. sandvikilta ei löytynyt semmosta 19mm vinoneliöpalaa joka kestäis ajaa 6 tuntia 100m leikkuulla ilman palan vaihtoa, mutta mm. böhlerin pala sen nyt vain sattuu kestämään... samoin esim. ingesolin 80 kulma/otsajyrsinjyrsin tekee kotelorakenteisen pellin reunaa ajessa 4 kertaa vähemmän työstövoimista johtuvaa värinää kun sandvikin vastaava, jolla ennen ajettiin.

nykyterät vain tuppaa oleen semmosia että pitäis saada mielummin paljo ohuita lastuja suurella nopeudella ja leikkuulla verraten siihen että vanhemmilla sai enemmän kerralla irti pinnasta, tosin en mä nyt ole kun 10 vuotta jyrsintä ajellut mutta osa teristä on kyllä reilusti vanhempaa suunnittelua, ja nykyterillä kun ei tahdo saada kun jotain 5 millin hipulastuja aikaseksi, tosin ei kappaleiden tukevuuskaan enempää salli ottaa monesti.


nimim. niin monta terää rikkoneena, juuri tehtiin 2500 kpl M10 pohjareikäjenkaa yhteen kappaleeseen enkä katkassu ku pari tappia...

 

Kyllä asia on juurikin noin. Eli lujaa mennään ohkasemmilla lastuilla, kuin se, että ronksutellaan hissukseen "isoa lastua"
Duunissa käytä paljon suurensyötön jyrsimiä. Ei se lastun vahvuus ole kuin 0,8-1.25mm, aineesta riippuen. Mutta syöttö jotain 1-2mm/hammas. Eli 100m leikkuulla tulisi D80/6hampaisella (1.5mm/z) jyrsimellä pöytäsyötöksi noin 3600mm/min.

Tottakai on miljoona eri tilannetta missä nuita ei voi käyttää, mutta jos kohtuu hyvät olosuhteet ja tarvi valita niin itse ajaisin suurella syötöllä ohkasempaa lastua kuin hitaasti vahvaa lastua.