Lääppiminen

Lääppimisen toinen nimi on käsillä katsominen, näin mulle on kerrottu. Ei se maalipinta tunnu sen ihmeellisemmältä oli se japanilaisessa riisikipossa tai 80-vuotiaassa rodissa, mutta sitä ei tunnu monikaan käsittävän vaan se pitää itse saada kokea. Viimeksi katsastuksessa tarjosin katsastussedälle kättäni tueksi, koska hänen piti muuten nojailla autoon Siihen se nojaileminen loppuikin.

Kavereille olen sanonut, että meidän autoihin ei kosketa ja jos niissä on pölyä pinnassa, sitä ei tarvi hieroa lakkapintaan. Jotenkin se ei mene perille ja koska itsensä toisteleminen alkaa tuntua aika tyhjänpäiväiseltä, en ota riskejä enkä päästä ketään talliin ettei kummaltakaan (auton omistajan eikä lääppijän) verenpaineet turhaan nouse. Ennen tätä porttikieltoa sanoin tallin ovella, että katsoa saa muttei koskea, mutta ei mene kuin ne sekunnit, jotka kestää ovelta ensimmäiselle autolle ja jo sitä ollaan silittelemässä

Kaverin rodin lokasuojia on lapset kuulemma käyttäneet liukumäkenä. Omasta avoautosta olen yllättänyt harrastetapahtumassa jonkun tenavan, jonka isä katseli ylpeänä miltä poika näyttää mun kärryssä. Itse en näe mitään palkitsevaa siinä, että auto on täynnä – lasten ja/tai aikuisten – käpälänjälkiä, lasiin painautuneita rasvaisia nenänpäitä yms. jotka ei kuulu pestyn ja vahatun auton pintaan.

 

Täysin totta! Ihmiset ei ymmärrä sitä, että jos auto on pölynen ja siihen menee piirtelemään ni se piirros näkyy siinä lakassa pesun jälkeen. Ai saatana, ku otti aikoinaan pannuun. Mulla oli musta E Kadetti. Vanha ja halpa mutta hyvässä kunnossa ja maalipinta ehjä. Olin vahannu ja pessy sen. Asuin kaupungin keskustassa ja auto joutu seisomaan kadun varressa. No se pölyynty. Yöllä oli joku "kaveri" piirtäny siihen pölyseen pintaan mun nimikirjaimia koko auton täyteen. Ihan hauska jekku mutta se tyhmä ei tajunnu et ne nimikirjaimet näky siinä just vahatussa pinnassa lopun kesää seuraavaan vahaukseen saakka. En ikinä saanu syyllistä kiinni. Kukaan ei suostunu myöntämään ku sanoin et se joka sen teki ni vahaa mun auton uudestaan huulet ja luomet turvonneina

 

ai helvetti,mie kun luulin että täällä puhutaan naisista

 

Toisinaan jos joku täysin umpi-outo haluaa poseerata auton kanssa, niin miksi siitä autosta pitää pitää kiinni tai nojata siihen? Eikö sitä kokoa muuten uskota?

 

Ja tosiaan vaikka auto ei nyt täysin virheetön näyttely auto ole, ja siinä on juu maalipinnassa naarmuja... Se on muuten alkuperäinen maalipinta!!!!

Ja jos itse istun konepellin reunalla se ei tarkoita sitä että kaikki kaveritkin voivat tulla siihen istumaan esim farkuilla joissa on takataskuissa vetoketjut!

 

Mä voisin kans kysyä et mitä helvadan arvoa sille kuvattavalle on siitä kuvasta jossa se pönöttää jonkun toisen omistaman, varmaan täysin tuntemattoman, auton edessä poseeraamassa. Ymmärrän, että joku pikkupoika paloauton puikoissa on maailman isoin ja hurjin brankkari siinä kuvassa ja sitä katsotaan kauan ja hartaasti. Mutta että aikuinen ihminen jonkun vieraan auton kanssa :-?

 

täälläpäin nadjat hoitaa ton lääppimis homman
tosin omasta /vaimoni kokemuksista päätellen, anteeksi pyydellen ja ihan parkkipaikalla. :-?

kovasti ne kuvia räpsii itse vieressä seisten.

 

Sitten viikonpäästä se auto varastetaan.

 

on ne Svetlaanat jo muutaman vuoden lääppineet ja kuvanneet.
eipä viellä ainakaan oo hävinnyt mitään. :wink:

 

Edelliin kotteroni ol paarin pihas parkis ja yks pändi kävi sillä aikaa ottaa itsestään kuvan sitä vasten nojaten ja tavaroit loksun pääl! Käyttivät sitä sitte aina mainoksissaan. Meinasin kyl huomauttaa asiast et vois ees luvan kysyy saaks ees sit julkisesti missää käyttää. No annoin asian olla et pitäkää tunkkinne perkele!

 

Joo-o. Tuolla Mäntsälässä tuli käytyä ja kyllä oikein hämmästyin itsekkin. Muutaman kerran kun tuli oman Chryslerin ohi käveltyä niin aina siellä oli puoliks sisällä joku kameralla tai ilman varustettu henkilö. Onhan se tietenkin mukavaa jos muutkin diggailee sitä, mutta joku raja se pitäis tässäkin olla.

 

Onhan niitä nojailijoita täälläkin ja sisällä istujia... Sit paiskataan ovi kiinni ja avonaiset ikkunat tipahtaa pois kiskoiltaan ym... Vaatii huumoria melkolailla... Tutuille en kehtaa sanoa, ellei oikein hypätä istumaan lokarille tai takaluukun päälle, pitäis niitten tajuta muutenkin. Maalipinnan nyt niin väliä ole mut klohmut listoissa vituttaa.

Pari vuotta sitten mobilistien vappuajeluissa joku 60-v täti alkoi buickin maalipintaa oikeen hinkkaamaan sormellaan, oikeen innostui kun hapettumat häipyi ja tuli kiiltävää pintaa, huikkas oikeen äijälleen et kato! Repesin nauraan kun se mummu kauhistui mustaa sormen päätään sen jälkeen... Tuskinpa silti opikseen otti.

 

Picknicissä pistäydyin kaverin autolle millä oltiin matkassa.

Eipä oikein taas silmiään uskonut, kun kaks saatanan pussihousu"harrastajaa" tiiraili jäähdyttelyn vuoksi raollaan olevasta konepellin raosta konehuoneeseen. Asiantuntevaa kommenttia vaihtelivat naamoista päätellen. Pimeetähän siellä kannen alla on niin alkoivat rykimään konepeltiä ylös! Tuulihaka kuitenkin oli ylipääsemätön este rykimisyrityksistä huolimatta näille harrastajille. Kälppivät kuitenkin pois ennenkuin ehdin dallailemaan mestoille ja kyselemään koneen kokoa ja kulutusta!
Arkipäivänä täällä pihaparkkiksilla tuntemattoman ovien ja luukkujen nykimisestä voi olla vähän erilaiset seuraukset...

Kersojen touhuja on nähnyt useamman kerran ja vanhemmat vieressä hymyilemässä ja taputtamassa karvaisia käsiään nilviäiselleen. Astinlautaiset saa olla varuillaan, kun siitä astinlaudalta vasta matka yleensä jatkuu lokaria pitkin ylöspäin hiekkaisin kengin!

Taitaa olla monet nojailijat harrrasteautoja vailla olevaa ja erityisesti niistä tietämätöntä sakkia. Niitä joita kertyy talleillekin nurkkiinkin istuskelemaan.

Noi venakkopissikset on myös suuri ryhmä ainakin Stadin cruisingissa. Pyrkii konepellille makoilemaan jne. Itseä ei häiritse jos joku haluaa muistoksi poseerata auton vierellä. Sama onko se cädi, paavin muumio tai nurmen paavon pronssinen möhkäle! So what ja mun elämä jatkuu entisen lailla. Mutta istuksimaan, makoilemaan ja nojailemaan ei pidä alkaa!!

 

Lisätäämpä tähän vielä sellainen tapaus, että jos autossa on joku naarmu maalipinnassa joka jo sinänsä harmittaa omistajaa ihan tarpeeksi, sitten se auto on hieman pölyssä ja siihen tulee joku toinen autoharrastaja juttelemaan ja alkaa sitten kysellä, että onkos tässä joku naarmu vai vain likaa ja rupeaa lääppimään sitä naarmua jolloin se oikein paistaa sen jälkeen kun siitä naarmun ympäriltä on pölyt pyyhitty ja naarmutettu sitä kohtaa vielä lisää...

Kyllä se omistaja yleensä tietää että jos siinä on joku naarmu ja harmittaa yleensä jo ihan tarpeeksi se naarmu, EI NIITÄ TARVITSE NAARMUTTAA LISÄÄ ja korostaa niitä naarmuja.

 

Jostaan systä noi itäblokin pellet tunkee noihin tuontiautoihinkin kiinni satamassa, törkeimmät tunkee sisälle istumaan. Ei kait vanhoja jenkkejä liikaa venäjällä näe mut joku tolkku kait pitäis olla.
Mut huimin tyyppi oli kyllä suomalainen, joku spuge nukkui yhden projektimoparin takapenkillä yks aamu.

 

No siitä se sitten johtuukin, että sitä tuliterää leveävalkosivuista rengasta, jota olen näytekappaleena kuljettanut rompetoreilla, pitää joka toisen käplätä. Tunnustella, että onko se kylki todella valkoinen, vai näyttääkö se vain siltä. Hyvin usein ne sormet ovat jossain määrin mustat, kuten kai tosiharrastajalla kuuluukin olla.
Porvoon Höyrypäivillä meinasi muutama vuosi sitten sappi kiehua, kun näin kun alle kouluikäinen natiainen kiipesi hiekkaisilla kengillään 30-lukuisen Lincolnin astinlaudalle ja jatkoi siitä etulokarin päälle. Iskä seurasi tyynenä vieressä, eikä yrittänytkään estää.
Jokelan museon Vanhanajan päivillä oli toissa vuonna esitteillä pitkä rivi vanhoja amerikanautoja. Eräs isä pikkupoikineen kävi järjestelmällisesti istumassa jokaisen kuskinpaikalla rattia, vaihdekeppiä ja vilkkukatkaisijaa tempomassa. Omani olin onneksi pannut lukkoon. Myös jokaisen traktorin pukilla piti käydä istumassa ja nykimässä jokaisesta hanikasta joka vain löytyi. 60-luvun punahämyisellä jälkipuoliskolla tuli muotiin lasten n.s. vapaa kasvatus. Lapsia ei siis kasvatettu mitenkään, vaan heidän "annettiin kasvaa", toisin sanoen oletettiin itse oppivan, mikä on oikeaa ja mikä väärää. Nämä nykyajan esikoululaisten iskät ja äiskät lienevät nyt sitten niitä vapaan kasvatuksen tuotoksia...

 

Tartteekin katsella taas leffa Juhannuksen aikana.. on se sen verran hjyvä 8)

 

Joo avausviestissä mainitsemani kaveri ei sanallakaan reagoinut siihen ku sen likka potkas sitä Citikkaa. Ja aivan varmasti huomasi. Voisin hyvin kuvitella niiden likan kiipeemään tohon Lincolnin lokarille ja vanhemmat hymyilee vieressä. Sitte ku joku huomauttaa ni se on "ihan pimee!". Niiden perheessä auto on vain käyttökapine. Iskän työsuhdefoordi. Se auto on vuoden vanha ja muistuttaa kaatopaikkaa. Ei mitään väliä. No niinpä likka luulee et kaikki autot on vaan kertakäyttöpaskaa ja arvottomia hökötyksiä. Yks päivä mä yllätin sen likan kiipeemästä eturenkaan kautta sen työsuhdefoordin konepellille. Huusin "Heti alas! Auto ei oo mikään kiipeilypaikka!" Likka katto muo ihan öönä. Ei iskä vaan olis kieltäny! Mutta juu tää iskä on ollu nuoresta saakka hyvinkin hällä väliä kaikkea, varsinkin kavereiden, omaisuutta kohtaan

 

Eihän toisten autoihin tosiaan pitäisi koskea, mutta kun se selvästikin ongelma on, niin eikö olisi kohtalaisen helppoa tehdä kylttejä jo tapahtuman järjestäjän puolesta jossa sanotaan että näyttelykalustoon ei saa koskea.

Tai pitää ihan omaa kylttiä matkassa jonka siihen auton viereen laittaisi.