Mikä voisi olla sellainen hyvä käyttöauto ~90 vuosikymmenen vaihteesta?

Nää on näitä. Kai se tosiaan pitäs heittää luottamus volkkareihin roskiin, kun hajos tuota nuoremmasta golffista turbo, jako hyppäsi ja vaihdelaatikko antautui.
Chevystä puhkes rengas, ne vasta paskoja onkin kaikki.

 

Opel Ascona C 1.6 moottorilla on hyvä silleen, että hihnan katketessa männät ei pääse ottamaan kiinni venttiileihin.
1.8i koneessa taas pääsee, ja sit on kansi rikki.
Noi on ihan jees autoja muuten, mutta kyllähän se pitäis b-malli ennemmin olla ihan vaan vetotavan vuoksi.

 

Mullapa katkesi nokka-akseli Asconasta, ei tullut törmäystä. 1.6:ia on kahta mallia, SH ja SV, jälkimmäinen ei sovi pyörimään.

 

Ihan heti tulee mieleen Omegan parin vuoden aikaiset; normaalivaihto- osien (nivelet, pakoputket yms) valon tasomoottori, puolapaketti, kampiakselin tunnistin, nokka- akselin tunnistin-16 valve, egr, tyhjäkäyntimoottori, keskuslukko+ kaikki lukot vuoroin, radio, pyyhkijät, välitanko katkesi, takapyörälaakeri, kardaanin tukilaakeri+ kumi, kansitiiviste, vesipumppu, ostaessa kuulemma vaihdettu hihna, kumilista ovessa putosi mukanaan sormenkokoiset peltipalat, kori lähes poikki takajalkatilasta (massat molemminpuolin), ovien alareunat tehtiin toiseen kertaan, helmat kokonaan, takakaaret,, ja kun tähän vertaa samoihin aikoihin olleet Mazda 323 ja d- Kadet, joihin tehtiin kokoaikana parin tunnin peltityöt.

 

Niin ja unohtui takajouset poikki ja laturi

 

Mitä sä teet autolles että saat sen tolleen mätäneen? Kuulostaa kevyesti väritetyltä hyvä että sulla oli se ohc kadetti samaan aikaan pitämässä opelien mainetta sentään yllä.

 

Omega oli vaimon työmatka- ajokki, lähes kaikki ajot kaupungissa, ja mainittakoon, että duuni oli tuolloin autokorjaamossa, jossa sain valtaosan rempoista duunattua itse, mutta vaimolle noista tuli hiukan ylimääräistä juoksua. Meillä on ollut 45 vuoden aikana yli 30 käyttöautoja 1- 11 vuotta.

 

Kadettiin vaihdoin ostaessa molemmat etulokarit, muuta sille ei tehty, sitä ennen olleella Asconalla etujarrut, ja omasta huolimattomuudesta johtuva huohottimen jäätyminen, jonka seurauksena nokka- akselin stefa lensi pellolle

 

Aikamoista. Käsittämätöntä että noita on vielä liikenteessä jos tohon malliin ruostuu. Eipä siinä, ei sitä turhaan sanota että opel saa muovinkin ruostumaan, on siinä tottakin. Mulla käyny hyvä tuuri kun oon löytäny 20v vanhoja lähes ruosteettomia omegoita jotka ei oo omassa käytössä ruostuneet oikeestaan yhtään lisää. No nykyseen a omegaan on kyllä peltiä saanu laittaa vähän sinne tänne, mutta se on sen arvoista kun pääsee ajamaan hulppealla saksalaisella takavedolla.

 

Ja tuosta autokokemusten värittämisestä voitaisiin jutella joskus vaikka naamatusten, sillä en edusta mitään automerkkiä

 

Ehkä se kyseinen auto oli tosiaan käynyt kuolleessa meressä
Mielelläni keskustelen autoista, ei ole oikeastaan mitään merkkiä kohtaan ennakkoluuloja.

 

Molempia merkkejä, sekö Opelia että Toyotaa on rekisteröity paljon maassamme.

Pikainen vilkaisu nettiautoon kertoo nykytilanteen hinnat alkaen luokassa:

Opel: "Tieliikennekelpoinen", max 1000€ 253 kpl, max 500€ 46 kpl,
Opel: Kaikenkuntoiset max 500€, 316 kpl

Toyota: "Tieliikennekelpoinen", max 1000€ 159 kpl, max 500€ 17 kpl,
Toyota: "Kaikenkuntoiset", max 500€ 176 kpl.

Noista luvuista voi päätellä ainakin sen, että halvimmassa hintaluokassa Opelia on enemmän tarjolla sekä katsastettuna että katsastamattomana.

Jälleenmyyntiarvo näyttäisi lukujen perusteella säilyvän Toyotassa paremmin.
Tosiasia toisaalta on, että afrikkaan on laivattu suomesta kymmeniä tuhansia halpoja tojoja joka osaltaan vääristää tuota tarjontaa.

Tuttavapiirin kokemusten perustella ainakaan a-mallin vectraa ei pitänyt kenenkään ostaa. Työkaverin valkoinen vectra kukki jo noin vuoden ikäisena ovien alalaidasta.
Lisäksi kyseinen laite sammahteli aina satunnaisesti liikennevaloihin jos ei antanut riittävästi kaasua moottorille. Jakohihnan petettyä tämä valkoinen vaihtui sitten mondeoon alle 30tkm ajettuna, hihna meni normaalissa moottorijarruksessa.

Toisen tuttavan punainen vectra haalistui parissa vuodessa pilalle, puolipeitteen käyttö kesäaikaan ei kuitenkaan tullut kyseeseen...

Ooppeleiden maalipinnan laatu ja kestävyys sekä ruostesuojauksen taso olivat melkoista kuraa -90 luvun vaihteessa. Merkki maksoi kalliisti maineen menetyksestä ja maksaa siitä edelleen.

Omastakin e-kadetista meni jakohihna reissussa ja tapahtuma ei ollut yllätys, olihan hihnanvaihdosta jo 18tkm verran matkaa taitettu, kone SV.

Jos vertaa a-vectraa vaikkapa carina II malliin, voi todeta että ensiksi mainittu ei ollut uutenakaan mitenkään luotettavan maineessa tosin kuin carina oli.

Vuosien suolakylvyn ja kuoppaisten teiden jälkeen näitä ei ole juuri vastaan tullut liikenteessä. Carinat lahoavat takseina afrikassa, ooppelit ovat jo kolmannella kierroksella hedelmäsäilyketölkkeinä ja kiinalaisina käsipainoina.

IS

 

Hyviää pointteja kyllä. Vaan ei sen kannalta mitään merkityksellistä, että onko nettiautosta bongattu hyväkuntoinen G-Astra aloittajalle järkevä valinta. Se, että jotkut tosiaan ruostui jo uutena ei kauheesti haittaa, jos nyt löydät 20v vanhan missä sitä ruostetta ei yksinkertaisesti ole. Sitä tuskin tulee ihan heti ostonkaan jälkeen. En suoraansanottuna tiedä mikä sai 16SV koneen hihnat katkeilemaan ja niissähän oli todella lyhyt vaihtovälikin, kun taas tuo uudempien X16SZR oli alunperin 120tkm vaihtovälillä joka puolitettiin jossain kohtaa kun vesipumppuja antautui ennen vaihtovälin täyttymistä.

 

Eikös SV konessa jakohihna juurikin pyörittänyt myös vesipumppua ja ollut ainakin lisäkuormana hihnaparalle ?

Jos auto on kestänyt ajossa ruostumatta sen 2o vuotta, ovat olosuhteet tai jälkikäteen tehty ruostesuojaus olleet toimivia. Autolehdet olivat huolissaan ruostesuojauksen tasosta jo 90-luvun alussa eivätkä turhaan.

Edullista käyttöautoa halajavan kannattaa kiertää kuitenkin nuo halvimmat ja jo valmiiksi ruosteiset vessat merkistä riippumatta. Mitä vähemmän rahaa on käytettävissä auton hankintaan, sen tarkempi ostohetkellä on oltava. Vähävaraisen ei kannata ostaa halpaa vaan toimivaa.

IS

 

Tostapa tuli mieleen,vuotta en muista oliko ennen 2000 vai jälkeen.Kuitenkin turun satamassa meren pinta nousi yllättävästi liikaa ja kaikki maahan tuodut autot kastui n.30-40cm korkealle nousseessa vedessä. Niistä saattoi tulla mahtavia pommeja uusien autojen omistajalle....?
Eräs merkkiliikkeen asentaja kertoi nähneensä sellaisen huoltokirajn,jossa maininta leimalla varustettuna :ei kori takuuta.
Oli sen vuoden autoja,liekkö niitä jäljellä vielä? Jos joku on turun satamassa liikkunut,tietää,että niitä uusia autoja odottelee jokunen toimitustaan...

 

Kyllä, vesipumppu on ns. epäkeskeinen pyöreä, eli se hoitaa kiristimen virkaa tuossa ja itseasiassa kaikissa noissa vanhemmissa OHC-koneissa. Eli sitä pyöritetään lohkossa ja kun remmi on sopivan kireällä niin lukitaan paikalleen. En näe tuon asian kuitenkaan tekevän jakohihnan elämästä lyhytkestoista, jostain syystä tuossa 16SV:ssä hihnan vaihtoväli oli puolet siitä mitä muissa vastaavissa. Hampaiden muoto on hihnassa ja hihnapyörissä erilainen kuin muissa, ehkä remmi on sen takia heikompi. Tosiaan noissa uudemmissa OHC koneissa lisäksi tuli erillinen kiristin, mutta joka tapauksessa vesipumppu on silti jakohihnapyöritteinen.

Tämä on erittäin hyvin sanottu.

 

Ruiskumoottori on omasta mielestäni vaivattomampi ja pieniruokaisempi, sekä aika paljon ajankohtaisempi 90-lukuun. 4AFE koneella ollut Corolla vei tosi lähelle saman, kuin nyt ykköskopan Volvo V70, missä on imupuolella (j)muuttuva venttiilien ajoitus. V70 vie määrätynlaisessa matka-ajossa jopa hipaisun vähemmän. Itselläni on etuveto bensa käyttöautot olleet tullessaan hieman vajaan 300 000km ajettuja ja vetonivelien vaihtoa saa aina harjoitella noiden kanssa. Ja jakopää on omalla kohdallani ollut aina rästissä. En itse pidä sähkövikoja niin pelottavina, koska ne voi kuitenkin ostohetkellä todeta: jos niitä on paljon ja siinä mittakaavassa, että vaikuttaa muuhunkin, kuin johonkin ikkunan nostimiin, niin todennäköisesti ei kannata vaivautua. Noissa 2000 luvun taitteisissa autoissa kun tulee muuttuvat venttiilien ajoitukset, niin ne on huomattavasti tarkempia öljynvaihdoista, kuin sittn noi vanhemmat kikottimet missä ei ole karstasta tukkeutuvia solenoideja. Ja jollain tuurilla jos menee joku integroitu puola rikki, niin siihen sihahtaa se 50-70€.

Ruostetta on myös Lapin autoissa. Helmojen kanssa käy paljon parempi tuuri jos autossa on uudesta asti ollut roiskeläpät edessä. Aina parempi jos pystyy jollain tapaa varautumaan ruosteiden korjailuun itse.

Osien ja ohjeiden saatavuus Toyotien kanssa on ylivertainen. Pyyntihinnat ovat autoissa jossain 20 ikävuoden kohdalla ja siitä vanhempaan aika lailla mielivaltaisia, eikä voi katsomatta tietää mitä sieltä oikeasti saa. Rengaskulut minimaaliset kun ei taida missään 90 lukulaisissa tojotissa olla yli 14 tuuman vanteita.

 

Itse taas uskon niin, että juuri tuo vesipumpun aiheuttama lisäkuorma jakohihnalle aiheutti tuon luokattoman heikon vaihtovälin. Normaali kiristinrulla ottaa vastaan vain hihnan aihuttaman paineen ja ainoa vastus on käytännössä kiristäjärullan hitausvoima ja kitka.

Vesipumpun akselin lisäksi jatkuvasti moottorin kierrosten mukaan muuttuva, veden pumppauksen vaatima voima tulee tuon jakohihnan kautta. Jos ottaa käteen vesipumpun ja kiristinrullan, huomaa äkkiä kuinka paljon enemmän vaatii voimaa pyöritellä vesipumppua saman kierrosmäärän kuin kiristäjärullaa. Siihen sitten päälle vielä pumppauksen vaatima energia...

Opel oli ilmeisesti saanut kuningasajatuksen päästä eroon yhdestä käyttölaitehihnasta ja kahdesta hihnapyörästä siirtämällä työn jakohihnan tehtäväksi. Ainoa tavoite tämän älynväläyksen takana lienee ollut taloudellinen hyöty. Meni maine ja kalliiksi kävi, taloudellinen hyöty jäi saavuttamatta

Jakohihnan vaihto valtuutetulla huoltokorjaamolla on aina rahastuksen paikka ja hihnan vaihtovälin pitää olla ainakin sen 100tkm, jos kyseessä on kunnolla suunniteltu moottori normaaliin liikennekäyttöön.

Hyvin liikennekäyttöön suunnitellun moottorin jakopää on ketjulla ja kestää jopa moottorin arvioidun käyttöiän, ainakin kiristimen ja/tai laahureiden vaihdon jälkeen. Tämä ei koske VAG-konsernin, lasten polkupyöristä tuttujen ketjujen käyttöä auton moottoreissa yhdessä long-life vaseliinin kanssa.

Se, mikä tässä erottaa Opelin ja Toyotan, on se että Toyota testaa ilmeisesti kaiken markkinoille tuomansa tekniikan ennen sen käyttöönottoa tuotannossa.
Opel puolestaan siirsi säästösyistä oman testauksensa kuluttajalle ja entiset sekä nykyiset asiakkaat etsivät lähimmän oven ja poistuivat siitä. Ei turhaan kuule juttua kahdesta Opelista, siitä ensimmäisestä ja samalla viimeisestä.

Opel oli samalla viivalla muiden autonvalmistajien kanssa vielä 80-luvun puolivälissä ja C-ascona oli vielä ihan hyvä auto. E-kadett ja A-vectra ruosteineen ja teknisine ongelmineen (mm. jakohihnat, jarruviat,) kuitenkin käänsivät suunnan alaspäin ja syöksy jatkui koko 90-luvun ajan.

Meni jo vähän off-topiciksi, mutta omaa näkemystä Opelin pitkäaikaisesta alamäestä autonostajan näkökulmasta katsottuna

IS

 

Eihän tuo nyt mikään opel juttu ole että jakopää pyörittää myös vesipumppu, väitän että suurimmassa osassa autoja on noin opelissa lähinnä erona tuo erillisen kiristimen puute.

 

Täysin mahdollista, mutta kyllähän toi 60tkm vaihtovälinä on pitänyt kutinsa kaikissa muissa paitsi juuri 16SV, niin millä se selittyy? Ja onhan tuo ihan normaalia vaikka minkä merkin moottoreissa. Itse näen tuon etuna, että ei ole erillistä kiristäjää, onhan siinäkin taas yksi hajoava ja uusittava osa vähemmän. Paljon helpompaa jakopäänremonttia en tiedä, hihna+vesipumppu 35e ja taas mennään 60 tkm tunnin remontilla.