Mistä jenkki harrastus alkoi?

Vuonna 1986 oli virallinen auton satavuotisjuhla. Telkkarista tuli sarja Vuosisadan autot. Siitä kai se kiinnostus vanhoihin autoihin lähti. Sitten kerran kun mentiin mummoa katsomaan vanhainkotiin, sain ajankuluksi V8:n, en muista oliko uusi vai käytetty divarista. Siitä lähtien alkoivat erityisesti vanhat jenkkiautot ja rakennellut autot ylipäätään kiinnostamaan. Vähän myöhemmin peliin tuli pienoismallien vakavampi rakenteleminen. Ensimmäisen harrasteauton hankin vasta päälle parikymppisenä mutta siitä lähtien niitä on ollut ainakin yksi.

 

Isä toi kiskalta V8:n irtonumeron (nro 1/79, eli en ollu vielä viittä täyttäny), muistan edelleen, että se kolahti heti. Muutaman vuoden mankumisen ja satunnaisten irtonumeroiden jälkeen sain lahjaksi kestotilauksen '82 alkaen (eli ikää 7-8). Siitä sitte luettiin lehtiä ja purettiin rakenteluintoa pienoismalleihin seuraava 10-11v. Sittemmin tuli muita harrastuksia, opiskelua, töitä yms ja jäi välillä ne lehdetkin pois useammaksi vuodeksi. Tulevan vaimon enon jenkit ja erityisesti Vaasan vappucruisen vahingossa näkeminen (joskus 99-00?) kolautti sitten taas yhtä isosti kuin se eka lehti, eikä siitä enää ollu paluuta. Ekan jenkin ostin kuitenkin vasta siinä vaiheessa kun tuntui että elämäntilanne sen mahdollisti, olisko ollu 2006. Siitä lähtien on jenkkiharraste ollu käytännössä koko ajan. Ekan ja tokan välillä tais mennä viikko ilman jenkkiä, toisen ja kolmannen (nykyisen) välillä alle 6h.

 

Melkein väittäisin oman touhun alkaneen tästä kuvasta...
Mä siis olen toi rattaissa istuva.

 

Noin v. -85 kaverini Jussi hankki jostain Porvoon suunnalta semmoisen iloisenkirjavan Impalan josta oli kattokin leikelty paloiksi. Tällä sitten ajeltiin, latu maistui nuorille miehille ja saatettiin oluttakin nauttia kauniilla säällä. Aika pian piti jotain omiakin pyydyksiä virittää eikä vieläkään tauti ole hellittänyt.