mopar pornoa ?!

Neliovisen 71 coronetin korikehikkoon tuota Cudaa on alettukin tekemään. Mielenkiinnolla kyllä ootan minkä näköinen on valmiina

 

hieno homma toi setti. meillä on pirkkalassa vastaava jutska mun ja naapurin e-bodyt ollu kans samaan aikaan samassa tehtaassa ja nyt raja naapureina ja samassa tallissa.

 

ACS Ebodyt

1970 Barracuda 5,7 HEMI





1971 426 HEMI Challenger




1971 Barracuda 440




1970 Cuda 340
TOP 10





1970 Barra/cuda drag race

 

Hienoa. Xmopar ja MudMax sen jo kulminoi: tuo NE-rekkarinen burnt orange auto se taitaa tosiaan olla.

ACS:ssä näytti olevan perin hienoja E-korisia esillä. Se kullanruskea (? minä puusilmä osaa mitään värejä oikein nimetä?) ´70 Cuda 340 oli kyllä aikas helmi!

 

Päivän teema. Talvilomapäivän vois viettää huonomminkin. Kuva ei tee autolle oikeutta. Erittäin hieno "almost original sheet metal" -yksilö. Panisin.

 

.....

 

mulla kun on tää fixaatio T/A:n SPD päivään fender tagissa, niin mahtaako tämä olla 403?

 

Eikö tolla olisi jo tempassu Haaparannan kautta ajamalla kotiin ;=)

 

.....

 

15.04 tais olla T/A:n synttärit. Rahamiehet taas siellä huutelee paksuine pörsseineen. Meillä maksaa talot ton verran.

 

Tääl kun on näit kiiltokuvia, niin laitetaan tuommonen tänpäivänen "before" kuva kesäkäyttiksestä.
Toivottavasti päästään kesään mennessä ottamaan niitä "after" kuviakin.

 

Ei ne itsestään synny - siis "kiiltokuvat". Mitä ne sitten ikinä onkaan. Synnytyksen tuska on tuttu. Hiki on tullut ja silti niistä on tullut aina pettymyksiä.

 

On sulla Sämpy yksi asia puolellasi, se on tuo korirakenne! Harvallapa on avo-auto!

 

^^kyllä nuo PPR Cudan kuvat aina vaan sykähdyttää. Ei kande tuntea pettymystä.

Yks vanhempi tieteenharjoittaja sanoi kerran: "jos tähtää kymppiin ja tulee 10 miikka, niin se on hiton hyvä lopputulos".

Pehmennys loppuun: minä en löydä tuosta PPR Cuda -autosta sitä miikkaakaan, kympin kyllä.

 

Oma T/A on myös 415 auto, eli kohtahan synttäreitä pääsee juhlimaan.

 

Tuli tosta omast kärrystä mieleen, että tuollaisiahan nuo tuppasi olemaan 80-90-luvulla. Vanhemmatkin jenkkiharrastajat oli ehkä 30-vuotiaita, niin ei silloin ollut monilla edes omaa taloa, mistää isosta tallista puhumattakaan. Remppaa tehtiin jossain vuokranavetassa, osilla jotka onnistuttiin saamaan. Viimeistään perheen perustaminen pysäytti useimpien rakentelut tykkänään. Ne muutamat jotka oikeasti tehtiin näyttelykuntoon onkin sitten nähty veekasin sivuilla.

Nyt on sitten monilla ihan varta vasten rakennetut harrastetilat, korigrillit, ja osat tilataan itse kotisohvalta ympäri maailmaa. Lapsetkin on potkittu ovesta pihalle tai töistä jää rahaa niin että pystyy teettämään. Puhalluskaappeja, sorveja ja kunnon peltiseppävälineitä on jokatoisella. Kyllähän se sitten näkyy lopputuloksessa.

Vaikka kaikki aika ja raha mikä vaan irtos noihin laitettiin aiemminkin, se ei muutu mihinkään.

 

'sämpy' noinhan se oli 'ennen vanhaan',sillo ei ollu myöskään taiwanin
repro-osia,korjauspeltiä tehtiin suorasta pellistä.Peltiukot oli usein
hyvinkin taitavia,oli vähän niinku pakko olla.Mulla on tullut ajatus että
ovatko 'katoava luonnonvara'? Tosin kun täällä ja näyttelyissä katselee
laitteita,osaavaa kättä löytyy yhä,ajat vaan pikkasen toiset.
Tukholmassa liikkui talvipakkasessakin AITO Challenger AVO HEMI 70 huh,heh.

 

Ennen vanhaan ei myöskään ollut montaa minunlaistani jotka ( yrittävät) saada leivän näiden autojen kunnostamisesta. Nykyjään meitä on, useita ja me osaamisellamme mahdollistamme toisille tavan saada haluamansa. Silti olemme kaukana naapurimaastamme tai jenkkilästä jossa tämä asiakasautojen rakentamisella on todella pitkät perinteet. Niin tasollisesti kuin

Ja tiloilla sekä työkaluilla mahdollistetaan mahd. hyvä työnlaatu sekä siihen käytetty aika.

On hyvä että on olemassa oppilaitoksia kuten Jämsä jossa tätä kuolevaa osaamista opetetaan.

Teemulle nöyrä kiitos että saan näyttää osaamistani.
Nyt sohvalla 38c kuumessa joten hiljasta pitelee..

 

Eipä ole ikävä sitä aikaa 1980 -luvulla, kun lämmitin 11 kilon kaasupullolla -30 asteisen kimppatallin - 20 asteiseksi pystyäkseni maalaamaan El Caminon kutosen tilalle Ruotsista hakemani Letukan 327:n. Maalaus Pekka Leinon ohjeiden mukaan... tietysti! PeLe kertoi Karjuva Katurotta -artikkelissa, että mustalla Miranolilla ja taitavalla pensselityöskentelyllä saa pinnan muistuttamaan ruiskumaalausta. Ei se kyllä siltä näyttänyt omien pikku kätösten tuotoksena eli pettymyshän siitä(kin) tuli.

Tosin olen jälkeenpäin miettinyt, että PeLe puhui muutenkin omiaan. Hän kertoi kustomoivansa Corveten siitä syystä, että auton entisöinti on liian yksinkertainen ja mekaaninen suoritus. Väittäisin nykyvalossa, että paskapuhetta. (Tämä loppu oli siis kevennys. Selvennyksenä tosikoille, koska satiiri on vaikea laji.)

 

Joo kyllä noihin silti tunteja meni, tuo onneton maalauskin vei aikaa, kun Tarjoustalosta ostettu tasohiomakone oli ehtoopuolella yhden päivän jälkeen ja piti 2-5 minuutin käytön jälkeen ruuvata auki ja putsailla ankkuri ja ihmetellä laakereita ja taas suostui hiomaan pari minuuttia. Loppupohjat ja kitin hionnat tehtiin puukapulalla tylsällä paperilla.

Nyt saa samassa ajassa jokseenkin toisentasoista jälkeä.

Tosin tykkään edelleen enempi pensselimaaluusta, se on jotenkin terapeuttista hommaa ruiskumaalaukseen verrattuna. Etukelkan ja kaikki tukivarret pensselöin Mastonin hammerilla, joka on mielestäni parhaita pensselimaaleja ja siliää helposti liki ruiskutasoiseksi.

Moottorista voisi tehdä aniliininpunaisen tai retuliinin, ettei mene liian ryppyotsaiseksi. Ehkä sitten Miranolilla?