Onko harrastevehkeen iällä väliä?

Ollut jo pitkään mielessä kirjoittaa aiheesta, mutta vasta nyt saan aikaiseksi. Aloitetaanpa historiasta:

60-luvusta en juuri muista kuin enon Valtterin ja sedän Dussen. Olivat ainoita autoja omistajillaan, mutta säilyivät ensimmäisillä omistajillaan kauemmin kuin siihen aikaan yleensä. 70-luvulla oli Leino, Husso ja muutamat muut, jotka viitoittivat tietä sekä voima- että ulkonäköpuolella. Minkäsikäisiä ne vehkeet oli? Yleensä pari kolme vuotta vanhoja! 70-luvulla fifties meininki liitty musaan ja raggareihin, ihan kuten nykyäänkin. Ihan esimerkin vuoksi, vaikka bensa ei maksanut markkaakaan, niin isot siipiautot oli lähes ilmaisia, pankinjohtaja Manninenkin yritti myydä siipi-Sotoa neljällä tonnilla, muttei saanut kuin 2. Saman verran maksoi vertailun vuoksi esim. Marsun pino Arolla. Eikä siis eväkkäätkään ollet kuin korkeintaan parikymppisiä.

Sama tilanne nyt vaikka -90-luvun vehkeillä? Mielestäni ei. Juttelin viimosen Stadin cruisingin aikaan kaverin kanssa, joka kuultuaan ostaneeni -96 Ramin totesi sen olevan hengetön muovikojelautanykyauto. Onhan se muovia koko auto, ei siinä mitään, mutta kuitenkin jo 16 vuotta vanha harrasteauto. Esim. vuonna -72 16 vuotta vanha auto oli -56 vuodelta ja edusti pussihousuilua pahimmillaan. Toisaalta muistan niitä vanhoja partoja, jotka eivät tuohon aikaan noteeranneet WWI:n jälkeen valmistettuja vehkeitä ollenkaan ja eihän esim. SAHK.in alkuajoista mukana ollut KLB voinut osallistua liian uudella Kraisullaan joihinkin ajoihin. Nämä siis todellisia pussihousu/jazariukkoja, joiden hengenheimolaisia voi tavata vielä nykyäänkin. Näiden toimestahan museoauton ikäraja muuttui 25->30. Mulle ihan sama, mutta osoittaa vaan ihmeellistä asennetta.

Mikä sitten oli se juttu 70-luvulla, että alle kymmenvuotiaat amerikan autot olivat pääsääntöisesti harrastajien suosimia? Onko näin, että syy on muskelikauden isoissa moottoreissa tai hienoissa kokiskyljissä? Miksi sitten joku kuutossedani samalta aikakaudelta oli myös suosittujen joukossa? Ehkä wannabeet sai halvalla lähes samanlaisia vehkeitä.

Muistan keskustelun vuodelta -89, jolloin ostin -65 Buickin (350/350). Kaveri piti liian uutena harrastevehkeeksi, mutta käyttöauton virkaan sopivana. Sanoin, että sehän on kahden vuoden sisällä museoikäinen! Muutaman hetken keskusteltuamme ja menneitä muisteltuamme tulimme siihen tulokseen, että valtava uustuonti oli sotkenut kaverin pään. Tuohon aikaan joka cruisingissa näkyi uusia -59 Cädejä ym. joita uitettiin maahamme veronkiertofarkkujen ohella. Kaverini muisti, kuinka hänkin oli 70-luvulla pitänyt 60-luvun autoja tosi vanhoina ja ihmetellyt erästä kauppiasta. joka piti käyttöautona -65 Fjoordia.

Mistä vielä tuli kipinä tähän kirjoitukseen? Toisesta topicista, jossa etsitään pre -73 autoja näytille. Nehän on siis 40+ ikäisiä pussihousuvehkeitä. Vuonna -72 vastaavasti pre -33. Tuolloin olisi tuntunut seniilien touhulta. Nyt ei herätä hirveitä fiiliksiä.

En hae tällä kirjoituksella mitään suurempaa suosiota "uusille" muovijenkeille, tai muillekaan Sarviksille, ihmettelinpähän vaan omaa ikääntymistäni ja asentaitani. Aika on suhteellista, mutta edelleen nostan hattua Leinon Pekalle ja Tuutille!

 

Ei ole iällä väliä. Siis harrasteautoissa.

Naisissa kylläkin

 

Mäkin olen miettinyt tätä asiaa joskus ja tullut siihen tulokseen, että omalla kohdalla mieltää harrasteikäisiksi laitteiksi sellaiset millä itse on autoilun aloittanut (70-luvun puoliväli) ja tietysti sitä vanhemmat ja se on siihen ikään tuntunut jämähtävän. En kuitenkaan katso nenänvartta pitkin harrastajaa joka rakentaa nuorempia autoja, vaikka joskus tuppaa unohtuun, että aika tosiaan kuluu koko ajan.

 

Tahtoi silloin 70-luvulla ja vielä osin 80-luvullakin nuo harraste- ja käyttövehkeet olla suurimmalla osalla jenkeillä ajelevista samoja autoja. Ei monellakaan ollut tuohon aikaan kahta autoa. Kuutoskoneisten suosio johtui pitkälti siitä, että niitä oli saatavailla runsaammin kuin kasikoneisia ja monella oli ostettaessa ielessä moottorin vaihto, joka sitten aika usein jäi toteutumatta. Samoin tuo sedanien suosiminen johtui siitä, että niitä sedaneja oli huomattavasti enemmän tarjolla kuin muita korimalleja. Tuohon aikaanhan Suomessa moni neliovitolppa muutettiin eri tasoisilla peltihommilla kaksioviseksi. Myöhemmin tulivat sitten korin vaihdot ja 80-luvulla alkoikin sitten uustuonti.

Ei sillä harrasteauton iällä ole mitään merkitystä kuten ei ole käyttöautonkaan iällä. Toiselle 60-luvun vehje voi olla käyttöauto ja toiselle 90 tai jopa 2000-luvun kinneri harrastepeli.

 

Kyllä -80 luvun alussa ainakin mulla oli "varaa" pitää kahta jankkia, rämpylä kutvosella ja rotke kasilla . Suomen punaisimmassa duunipaikassa eli Wärtsilän telakalla tienas tarpeex, vinks vinks kommarikammoinen trollipelle.

Mutta asiaan nyt on "työn alla" -79 2D kervoletti johon odottelen loppupalikoita jankkilasta ja niitä odotellessa se on myös emännän työmatkakulkine eli käyttis.

 

Harrastaminen on omasta asenteesta ja ajatuksesta kiinni, jos pidät autoasi harraste autona ja pidät sitä sen mukaan niin auto on silloin harraste auto.
Kyllä sen harrasteauton voi ostaa suoraan tehtaaltakin, enemmän se on mielestäni siitä pidosta kiinni.

Mielipiteitä on yhtäpaljon kun ilmaisijoitakin, kaikkia ei voi miellyttää, eikä mielestäni ole tarpeenkaan. Tämä on osa harrastamista.

Itse nostan aina hattua kun joku hoivaa hieman harrastuksen valtaväylästä poikeavaa yksilöä.

Tapahtumat taas on toinen juttu, harraste parkkiin pitää olla jonkinlaisia rajoja ja ikä on helppo ja kaikille selkeä raja, jos se harraste parkki ei ole tavoite niin silläkään ei ole merkitystä.
(yleensä parkiin pääsijät on ne ensimmäiset jotka sattuu liikenteenohjaajaa miellyttämään, kun alue on täysi niin se on täysi)

Harrasta siis mitä haluat ja juuri sitä autoa kun haluat, muiden mielipiteet ovat kuitenkin vain mielipiteitä, se on se oma ajatus mistä se lähtee.

 

Ehkä se liittyy jotenkin autojen käyttöiän pitenemiseen. Muistelen ettei 80-luvulla juuri näkynyt 60-luvun autoja, ja 70-lukulaisiakin pidettiin vuosikymmenen lopulla jo melko vanhoina. Nyt autojen keskimääräinen ikä on toistakymmentä vuotta. Luulen, että asia muuttui ennen kaikkea laman myötä, kun uusien autojen virta markkinoille tyrehtyi ja vanhat piti pitää liikenteessä. Ja 80-luvulla autot kai ruostesuojattiin jo maahantuojalla mikä pidensi niiden ikää.

 

Mulle tuo oma '86 Dodge 600 on jo aika harrastepeli. Kysynpä "koska näit viimeksi liikenteessä moisen?"

Voin vaan myhäillä tyytyväisenä tietäen, että fiilis on tässä etuvetomuovipulkassa aivan sama kuin kutosdartissa tai Aspenissa, mutta sisällä on paljon enemmän tilaa, tehoa on ennemmän, kulutus on pienempi ja ei maksanut käytännössä mitään. 8)

 

Katsoppas Aspeni kun me ollaan tällaisia vanhoja jääriä, joilla ei enää seiso kun järki ja ollaan juututtu sinne vuoteen 71, Sen jälkeenhän ei JUMALAUTA OLE AUTOJA TEHTY!!!!!

Kun mä ostin ekan auton vuonna 83 se oli silloin 23 vuotta vanha, eli iältään sellainen joita ei enää käyttöautoina nähty.

Juniori osti viimekesänä ekan pelinsä niin se auto oli 21 vuotta vanha, eli se vastaa sille harrasteautoa, kun taas meidän vanhusten silmissä se on edelleen juppiaikakauden pizzalapio jossa alkaa olemaan enemmin muovia kun peltiä eikä siinä ole muuta hyvää kun se pikkulohko keulalla.

Sukupolvet vaihtuu ja sitämukaa harrastepelit. Niin se vaan on.

 

Mielestäni ikä ei määritä harrasteautoa, jos siihen suhtautuu harrastehenkisesti niin eikös se silloin ole harrasteauto? Mulla on autot -64, -74 ja nyt viimeksi tuli -96 joka mielestäni on UUSI AUTO ja kun olin menossa sillä ACS:ään niin minut viitottiin sinne harrasteparkkiin.. eli ainakin -96 voi olla virallinen harrasteauto muiden silmissä ihan vuosimallin perusteella

Ja onhan se mukavaa kun voi työpaikalla osallistua kahvipöytäkeskusteluihin noiden NYKYAUTOJEN hyvistä ja huonoista puolista

 

Njoo, mullakin on melkoinen vammautuma päässä kun 1990 auto ON uusi. Ja 1999 paskana oleva transitti on pakasta vedetty. Harrastamistahan noissa on jos tahtoisi tollasia harrastaa, 1990 auto on ainakin nelivetoversiona jo arvostettu harrasteauto (ainakin natsilassa).

Mutta öö siis esim. uusi challenger voi olla harrasteauto jos omistaja sitä sellaisena pitää, taasen uuden corollan pitäminen harrasteautona epäilyttää ja tuskin kukaan niin tekeekään.

Whatever haaveena on edelleen luopua harrasteautoilusta kokonaan ja vaan ajaa 30--50 luvun autoilla, satunnaisesti voisi kurvailla 1970 (harraste?)autolla.

 

Tuo rajan veto on kyllä aika vaikeeta (tarviiko sitä vetää?) ,mutta jotenkin itsestä tuntuu että muovin lisääntyminen on suoraan kääntäen verrannollinen auton kiinnostavuuteen omaksi harrasteautoksi.

Tosin tuo nykyinen käyttiskin tuntuu harrasteajoneuvolta vaikka on 2003 (6"korotettu ,isolohkobensa silverado) liekkö johtuu kulutuksesta

Tuohon mainittuun ikärajaan 73 on päädytty tuolla toisessa topicissa ihan tuon muovin vähentämiseksi ja liikatarjontaa olisi ehkä tullut melkoisesti (?)+ kinkereissä soittavien vanhojen partojen automaun tuntien...

Mut jokainenhan voi harrastaa mitä haluaa , itsestähän se on kiinni mistä tykkää ja jostain voi löytyä samanhenkinen kahjo kuin itsekkin on ja sittenhän sitä voi jo kutsua harrastamiseksi kun pääsee pitämään vaikka Saappimiesten saunailtaa :lol:

 

Ei ole mitään väliä. Tunnen erään kenellä vanhin auto 30 luvulta ja odottaa nyt kuumeisesti 2013 Jaguaaria ja kyllä, kyseessä on harrastepeli.

Itse olen sitä mieltä että nykyinen 75 Jagge on vähän liian uusi, mutta ajaa harrastepelin virkaa. Sattuneesta syystä kun joutui luopumaan 58 Buickeista ja 68 muskeli mopareista.

Eilen Mobilistin toimituksen edessä KLB kysyi millä tulit? Sanoin nolona 91 mikä on viimeinen Kadett ja tietty automaatti tehostajilla, mutta liian uusi käyttikseksi kun tulee näppylöitä, mutta se on 10v päästä MR. Se on käyttis, ei harrastepeli. Mutta olen samanlainen autoromantikko kuin KLB, kun jonkun (siis auton) saa alleen, siihen rakastuu. Sitä en kehdannut sanoa.

 

Tai alkuperämaalla? Siitähän jaksettiin vääntää yhteen väliin kyllästymiseen saakka.

Poika ei puhu muista kuin biiiiii-Turbo Suprista. Olen niinhin sattuneesta syystä suhtautunut aika skeptisesti, mutta kun tuossa viikonloppuna tuli pariin sellaiseen tutustuttua, niin ajatukset niistä muuttui kertaheitolla. Tahtoo vain kaikki olla Suomessa postiautoja ja sellaista kamikaze -laitosta en kyllä juuri kortin ajaneelle jannulle ostaisi mistään hinnasta.

Mulle harrasteauto on noin 1970 -vuosimallin Mopar. Minäkö rajoittunut

 

Öljykriisillä 1973 saattoi olla vaikutuksensa siihen, että jenkkiautojen arvo suorastaan romahti. Miettikääs mitä nyt tapahtuisi, jos bensan hinta kaksin- tai kolminkertaistuisi.

Öljykriisin vaikutukset Suomessa

Öljykriisi näkyi myös suomalaisten arjessa. Sisäasianministeriö antoi talouselämän säännöstelystä poikkeuksellisissa oloissa annetun lain nojalla koko joukon määräyksiä energian säästämiseksi. Määräysten rikkomisesta olisi voinut seurata sakkoa tai jopa vankeusrangaistus. Lisäksi ilmoitettiin, että ellei niitä noudateta, joudutaan turvautumaan myöhemmin pakkosäännöstelyyn. Yhtään rangaistusta ei kuitenkaan annettu. Rangaistusuhan alaisia määräyksiä olivat:

- asuin- ja toimistohuoneiden ylin lämpötila 20 astetta
- myymälöiden ja työhuoneiden ylin lämpötila 18 astetta
- varastojen ja teollisuustilojen ylin lämpötila 16 astetta
- autotallien lämmitys kielletty
- lämmitetyn veden käyttö uima-altaissa kielletty yleisiä altaita lukuun ottamatta
- lumen sulattaminen kaduilta ja pihamailta lämmitetyllä vedellä kielletty
- autojen lämmitys sähköverkosta kielletty alle 10 asteen pakkasella
- liikkeiden näyteikkunavalaistus sallittu vain liikkeiden aukioloaikoina
- moottoriteitä ei saa valaista

Määräykset olivat voimassa joulukuusta 1973 toukokuun 1974 loppuun.

Lisäksi liikenneministeriö määräsi yleisen 80 kilometrin nopeusrajoituksen, joka jäi voimaan myös kriisin jälkeen.

 

Okei; Joku hassu käyttis mikä on ollut pidempään talossa saattaa aiheuttaa luopuessa haikeutta (100 A), mutta osan lasken puhtaasti käyttikseksi, (vani)olkoon vaikka kuinka Amerikkalainen.

Vähempi noita tulee vaihdeltua. Yleensä käyttikset on käytetty viime metreille, eli mä olen se kierrätyksen viimeinen lenkki

 

Aiheesta keskustellaan säännöllisesti täällä.

Markettien parkkipaikat: milloin näitte niillä viimeksi Cherryn, Unon, 240 Volvon mistään pikku-Corollasta puhumattakaan? Minä pidän harrasteautoina kaikkea "massasta poikkeavaa".

Harrastajat itse joutuvat "siirtymään": nää '71-jenkkifanit lukekoot V8 Magiansa, mutta seuraava 20-25v sukupolvi tutkii Tuning-lehteä, jossa kai esitellään nyt '80-'90-luvun autoja. Ja ne järjestää enemmän ja enemmän autotapahtumia.

Mietin tosiaan, miten pirun uusia autoja joku klassinen Pata Ekmanin Nova ('69 auto v.'76) tai Fiskiksen T-Bird ('60 auto '72) lopulta olivat, kun ostajansa niitä hankki. Nyt sellaseen on jo 2-4 kertaa tehty peltityöt valmiiksi, hinta vs. työmäärä ovat ihan eri. Ei niitä voi ostaa kukaan 18v jannu omilla rahoillaan.

Aika vakiona pidän sitä, että auton hinta ja arvostus kääntyvät aina n. 20 vuoden kohdalla vähintään "vaakatasoon".

Motor Trand -lehdessä v. 1957 esitellään ja myydään halpoja tulevia klassikoita klassikoita; Marmonia, '41 Lincolnia, Auburnia jne...olisko kannattanut isoisien ostaa jemmaan!

Suomessa vaan voi käydä niin, että vuosien mittaan autoista kiinnostuneet vs. hyväkuntoiset autot -suhde muuttuu; on tarjontaa vs. '60-luvun elintaso&tiestö ja autosäännöstely. ASrvostus laskee, uustuonnilla rusinat (vanhemmat) pullasta.

Lopuksi: on pirun huono aika kaupata '89 Mustangia just nyt v.2012

 

^ Tuota juuri tarkoitin eli jo 70-luvun alussa esim. Squarebird oli tosi vanha.
| Samoin UUH-1 ja monet muut. Ajatelkaapas esim. early A-body Barracudia, jotka oli jo viiden vuoden päästä valmistumisestaan ehditty roddata pariin kertaan.

 

Juu murakkaa saapi olla.

 

Niinpä...

Jotenkin maailma on muuttunut, kun nyt katsellaan vuoden 2000 autoja lähes uutena, vaikka niillä onkin ikää jo se 12 vuotta!!

Vuonna 85 mulla oli 72 El Camino. Silloin se näytti vanhalle autolle eikä maksanut kivitaloja mutta nyt jos pitäisi ostaa vaikka vuoden 2000 Camaro niin sehän olisi käytännössä melkein uusi, eikä siihen riittäisi rahat ei sitten millään konstilla!!!