Onko harrastevehkeen iällä väliä?

Se, mikä mulle ei aukene on, että kun Suomen elintaso on noussut koko sodanjälkeisen ajan. Lamat ja taantumat on tuoneet pieniä notkahduksia, mutta sitten mennään taas isoa kovaa. Niin miten 70-luvulla 10-vuotias auto jouti metsään ja sai niskalaukauksen ja nyt 20-vuotiaalla on vielä monta vuotta edessä. Toimivalla autolla on tietysti aina käyttöarvo, mutta sitten kun otetaan vaikka -90 Chevy Sportside. Siihen kun laittaa alustasarjan ja erikoisvanteet, niin se maksaa enemmän kuin uutena.
Hot rodin idea oli, että ostetaan halpa vanha huussi, jolloin Kimi Räikkösen sanoin, jää rahaa muuhunkin.
Kun aloittelin jenkkiautoharrastusta, 90-luvun puolivälissä, sikalintan idea oli, että kolli sai ostettua sen kuukauden kesätyöpalkalla. Nyt ne samaiset lintat, 15 omistajaa myöhemmin maksaa ammattimiehen koko kesän palkan verran.
Nyt kun tässä on muutama vuosi oltu ilman ameriikanrautaa, on ollut aikaa miettiä. Hmm. Mä oon 58, kun asuntolaina on maksettu. Ei taida meidän perheeseen tulla tässä elämässä -70 Chevelle SS454 cabriolettia. Sen sijaan -89 Chrysler Le Baronin saisi vielä edullisesti. Mulla ei oo koskaan ollut turboa, rättikattoa, eikä luukkulamppuja. Siinä ois ne kaikki, niin etuvetomuovikinneri kun onkin. Back to Basics.

 

Toi on sen verta hyvä kysymys, että tosta voisi joku tehdä vaikka tohtorin väitöskirjan, sillä pelkästään yhtä yksiselitteistä syytä siihen tuskin löytyy.

Mutta osasyynä varmaan tiestö oli huonompaa, autojen tuontia säädeltiin vuoteen 62 ja 50- luvun muotoilu poikkesi huomattavasti 70- luvun auto muotoilusta.

 

Tähän EI ole mitään lisättävää... Sanoo -90 luvulla Rambler American STW:n omistanut "harrastaja" joka myös V8 moottoria välttelee .
6-koneet on sekä Jenkeissä että Suomessa se "harrastuksen" juuri ja lähtö kohta 8)

 

Mun silmissä 80-luvun autot on jo nostaneet arvostusta mobilistimielessä, ne kun alkaa olemaan harvinaisempia näkyjä liikenteessä kuin 60-lukuset.

Ei se silti sitä tarkoita että sellaista lähtisin itse harrastamaan vaan suunta on päinvastoin vanhempaan päin. Nyt on omat harrastelaitteet väliltä 64-71 mutta jos vielä tulee ajankohtaiseksi uuden harrasteen hankinta niin katse on parikymmentä vuotta taaksepäin. Monet 40-50 luvun laitteet on tänä päivänä jopa yllättävän edullisia.

Ja alkuperäinen kysymys on täysin turha, autoharrastus on niin laaja käsite että kaiken ikäisille löytyy varmasti harrastajansa ja harrastustyylinsä. Siinä suhteessa mikään ei ole muuttunut.

 

Vasta sitten tämä kysymys on ongelma, jos joku virkamieskunta keksii käyttömaksut viisinkertaisiksi käyttiksille ja erikseen pitää määrittää "harrasteauto". Tuo aiempi ehdotelmani tässä ketjussa olis yksi idea, kaikilla lisäyksillä "automerkin valmistuksen päättymisestä yli 25 vuotta 2p, kojetaulu puuta 1p" jne höystettynä. Joku mitään tajuamaton virkailija ratkaisisi kyselykaavakkeella sen, minkä suurin osa meistä mieltää kohdallaan jo heti.
Jossain Forssassan Pick nickissähan tais jämähtää ikäluokitukset '70-lukuun, liekö lopullisesti?

 

Kyllä sillä harrastevehkeen iällä on väliä esim. erilaisten tapahtumien harrasteparkeissa. Oikea tulkinta on aina viime kädessä tapahtuman järjestäjillä.

 

Kun aloittelin jenkkiautoharrastusta, 90-luvun puolivälissä, sikalintan idea oli, että kolli sai ostettua sen kuukauden kesätyöpalkalla. Nyt ne samaiset lintat, 15 omistajaa myöhemmin maksaa ammattimiehen koko kesän palkan verran
-------------
En ymmärrä,,,, Koskaan aiemmin ei ole ollut niin halpaa ostaa Jenkki! Suomi on täynnä halpaa rautaa! Ja hinnat vaan putoaa...
Esim Nettiautossa on nyt:
29kpl alle 1000€
193kpl alle 2000€

 

Tätä miettinyt tänään ja aika vaikee saada täydet 7 points.
Jos ooppelia ei lasketa tähän niin mun 3 harrastetta:
61 avo Rellu Floride.
63 Pyhimys Volvo.
75 Jaguar XJ-S cuope.
Rellussa ja Pyhimyksessä yhet pyöreet lamput, Jaggessa us mallin tuplat pyöreät.
muissa kromi puskurit Jaggessa ei vielä, muta tulee 80-90 maliin kromit
kaikissa etupelti loivassa vinossa niin kuin urheiluautossa on.
Oho! Kaikki eurooppalaisia. Jaggen tekniikka amerikkaa.
Rellu ja Volvo 4 pyttysiä. Jaggessa ollut V12, nyt amerikan V8.
Kaikki takavetoisia,
Rellussa motti takana.
Kaikki 2+2 rekisteröity, käytännössä 2 paikkaisia.
Tais Rellu mikä noista pienimmällä motilla saada suurimmat pisteet?

 

^-Se Rellu on komee.....

 

Hehe, kiva. Ajattelinkin, ettei tästä millään tarvikaan saada mitään täsmä-järjestystä, mutta edes vähän osviittaa.

 

Hell yeah Jagge sai pisteen lisää kojetaulusta! Saiskos jalopuusta vielä 0.5 pojoo lisää?
"automerkin päättymisestä 25 vuotta"? Njaah.. Tavallaan soveltaisin tota Jaggeen tehtaan sotkujen ja konkkien takia, tehtaan omistaja vaihtunut ja tuotanto ja brandy jatkuu, mutta ei se ole enää se vanha kuuluisa Jaguar.
Entäs esim vm. 1930 Bugatti? Täyttääkö kriteerin kun "Bugattia" valmistetaan taas?
Aidoista nahkapenkeistä vielä 0.5 pointsia lisää niin pisteitä max 8. Saako kannatusta?
Silloin saan autojani pisteille 5-8.

 

Ei Jaguar ole lopetettu! Vaikka omistaja vaihtuiskin.
Idea oli, että jostain Ramblerista, Simcasta tms. tulee paljon helpommin harrasteauto, kun varaosien hankkiminen menee tosi nopeasti hankalaksi. Ei mene kauan, kun esim. Rover 75 (tämä 2000-lukuinen) on ihan oikea harrasteauto, vai mitä?
Alkaa itsestä tuntua, että ikä onkin vain yksi "rasite", jonka takia Matti Meikäläinen ostaa uuden Almeran ja autosta, sanotaan vaikka Datsun Sunny 140Y, tulee harrasteauto.
Mitä hölmömpi auto, sen todennäköisempi harrasteauto, senhän ne totesivat joskus Mobilistissakin.

 

^Tuo alin on totta, aidosta Jaguaarista voidaan keskustella mondeo palstoilla.
Mikä on toi sun mystery seven points car? DeLorean? Tosin siinä saattaa etupelti kääntyä liikaa alaviistoon?

 

Chevy Corvair? Eikös siihenkin saanut Isoa kasia?

 

Tais tehokkain kone olla turbolla ryyditetty6.

 

forssassa piti mun jalopuukojelautainen vaux cresta '70 ulkoasultaan 60-luvun alun tyylinen, jättää yleisöparkkiin kun fhra big mama meinasi monottaa kylkeen kun aloin inttämään.

vai että hölmömpi harrasteauto. kyl mun dslkoneista firebird pickupia karsastettais jossain piknikissä.

sen sijaan puhtaasti käyttiksenä ympärivuotisesti ollut parisianne dsl vinkattiin raviradalle, pikkusen nolotti.

 

Juuh, 90-luvulla mk1 escort ei ollut harrasteauto, mutta 8-90 lukuiset gm-farmarit olivat... Joten viimeksi '55 sevillä käydessäni jätin sen ulkopuolelle parkkiin, pakin toiminta epävarmaa nii ois ollu paha pakitella portilta pois.

 

Wrong answer! Chevrolettia tehdään vieläkin ainakin koreassa eli se ei ole kuollut merkki.

 

Pidän itseäni pussihousuna. Rakenneltuja autoja vastaan ei varsinaisesti ole mitään, mutta itselle kolahtaa koviten alkuperäiset.
Itselle ideaali harrasteauto on yksilö, jota ei ole vielä kukaan harrastanut. Eli eletty elämä näkyy kulumisena, mutta ei viritelminä.
Yleensä pyrin katselemaan ikä-ihmisiltä ylimääräisiksi jääneitä hitaita pappa-malleja ilman leluja, väri on se mikä on ensimmäisenä ollut värikartassa, jos on radio, niin se soi vielä samalla kanavalla, mitä se soitti liikkeestä ulos ajaessa (eihän radiota voi kesken ajon säätää, kun keskittyminen herpaantuu), kattoverhoilussa on heti tuulilasin reunassa ruskea "nappilakin" jälki...
Sitten auton pitäisi olla vielä sellainen, joka ei tule joka päivä vastaan. Jos auton keskimääräinen käyttöikä olisi noin 15 vuotta, niin 20 vuotias auto olisi jo sellainen, jota ei enää näe joka päivä ja joita on em kriteerein saatavissa edukkaasti. Jos on odotettava, että auto on esimerkiksi 30 vuotias, sellaisen harrastamattoman löytäminen alkaa olemaan jo hankalaa.

Tällä logiikalla pitäisi nyt alkaa harrastamaan jotain 90-luvun alusta. Ja ehdottomasti etuvetoista, mersuja ja mustangeja on jo joku muu säilönyt.

Suurin esteettinen ongelma tämän ikäisissä ja uudemmissa on harmaa sisustus. Perhana! On yhdentekevää, onko auto 10 000 euron Suzuki Alto vai 100 000 euron Corvette, samaa rumaa harmaata muovia!

Esimerkiksi voisi nostaa 80-luvun/90-alun Opel Corsa Swingin (1.2l?), sain kortin markan ja euron vaihteessa. Näitä oli silloin monella kaverilla ensiautoina. Sukupolven vaihdos Paappa-autosta opiskeluautoksi oli ilmeinen, mutta koskahan malli pääsisi harrasteautoksi? "Sisustus" oli hirveä, puutarhabaadenbaadenit penkkeinä ja ovipahvitkin täysmuovia. Ajaessa pikuutavarahylly oli jalkojen tiellä, jos oli jalan koko yli 43, jos käänsi rattia ja jarrutti yhtäaikaa, niin tunsi rattiputken kengän kyljessä. Mutta, että oli vahva auto! Yhdestä särkyi laatikko, mutta muuten näiden kohtaloksi kävi useimmiten omistajien vaurastuminen, eli eihän sitä sorsalla kehtaa vakitöihin ajella...
Sille, kuka kehtaa ensimmäsenä myöntää harrastavansa Corsa Swingiä, lupaan tarjota kaljat ja toivotan huolettomia kilometrejä!

 

...muistutetaan vielä, että edelläkävijän tie on yksinäinen. Hassulla ei-tarpeeksi-vanhalla autolla ei lohkea piirakkaa eikä kunnioitusta, korkeintaan joku tulee avautumaan bensiksellä, kuinka "mulla oli just tämmönen kun mä opiskelin, oli kyl hyvä ja kestävä kunnes me kännissä rällättiin se soramontussa"

Harrasteparkeissa pottuillaan, eikä tahdo korjaamoilla saada asiallista palvelua "mitä tommosta markan p____aa on järkeä korjata kunnolla?"

Mutta on mahtavaa, kun ei ole samalla lailla erilainen kun muut erilaiset.