Onnistunut katsastus...kerrankin...

Kyllä noita aina tulee vastaan, ittellä on 3 jarrulevyä menny 20 vuoden aikana palasiksi ja asiakkaille noita on tullut vaihdeltua ehkä parikymmentä
kipaletta, osa sellaisia, jotka ovat juuri paniikkijarrutuksessa hajonneet, osasta lentäny pala hiiteen keskipakovoiman vaikutuksesta, vois sanoa, että yks vuodessa sattuu kohalle, eli ei se niin harvinaista ole!

 

Kyllä nuita joskus sattuu... Kaveri osti joltain papalta sierran ja kun auton haku reissulta ajeli kotiin ja polkas kunnolla jarrua niin toinen levy meni aivan palasiksi vaikka paksuutta vielä olikin...Varmaan vaikuttaa jos esim jarrut hiihtäny reilusti että laikka käyny monesti punahehkussa. Tossa mun käkkylässä oli ostaessa toinen jarrulevy parista kohti halki mutta kuitenkin läjässä pysyi, jarrut hiihti reilusti seisonnan jälkeen.

 

Tuolla jarruosastossa jo kertaalleen nimimerkki 370 väitti, ettei valurautalevy
kestä sorvausta. Siellä kysyin, että valusta suoraanko ne levyt autoon pannaan?

Kyllä siihen levyn kilahtamiseen on joku muu syy, kuin se sorvaus.

 

Chevrolet Transportissa etulevyt kesti 250 tuhatta, Saabissa liki 350 tuhatta ja muissakin omistamissani yli 200 tuhatta. Viimeiset 100 tuhatta kaikissa sekalaista ajoa, aika paljon kaupunkipyöritystä seassa. Ajotyyllista tuo kesto on aika paljon kiiinni. Automaatti syö luonnollisesti enemmän levyjä, kuin manuaali.

Ja jos levyt alkaa olla alarajalla, niin hylyn tai korjauskehotuksen sijaan sijaan voisi myös kertoa suullisesti, että kohta olisi aika vaihtaa levyt.

Joskus näitä alkaa olla vaihtokunnossa kommentteja saa katsastuksesta ja ne on minusta niitä hyvän katsastuksen tunnusmerkkejä.

 

Mulla on semmonen käsitys että jarrupalamateriaali on jotenkin muuttunut, ilmeisesti on ollut pakko muuttaa kun asbesti aikoinaan kiellettiin. Nykypalat "sorvaa" levyjä enemmän kuin ennen.
Ennen vanhaan yhdet levyt kesti monta kierrosta paloja, nyt menee levyt ja palat näissä nykyautoissa vaihtokuntoon samaan tahtiin...

 

Juu ja on levyjenkin materiaalit muuttunut ja hinta.
Eipä tollaset vanhat levyt ees ruostu juurikaan vaikka auto seisoo pidemmänkin ajan....nykylevyt tuntuu kyllä ruostuvan paljon nopeemmin ja paksummin.

 

Yli 30 vuotta autojen kanssa touhunneena en ole jarrulevyjen pirstaloitumiseen törmännyt kertaakaan eli lienee erittäin harvinaista, ei muuten ole tutuillekaan sattunut tai tullut moista vastaan.

 

autoilevalle väestölle vaivauduttiin perustelemaan noi hintojen pompsahdukset muun muassa sillä, et joutuivat tekemään KALLIITA investointeja muun muassa iskaritesteriin..

ethän luule, etteikö sama perustelu olis menny läpi liikenneministeriönkin (vai kenen alaisuudessa toi nyt sit onkaan) "asiantuntijoille"?

tarpeeks ku lobataan, ni syntyy tuloksia.. lähinnä ihmettelen et vaivautuivat edes kertomaan "syitä" hintojen korottamisille..

 

Noi iskaritesterit oli konttoreilla kyllä jo ennen "vapautusta" kilpailulle.

 

Ensimmäinen yksityinen katsastusasema avattiin maaliskuussa 1994 ja iskaritesterit tuli osaksi katsastusta 2004.

 

mun isuzu picup 4WD on alkuperäiset levyt edessä paikallaan. autolla ajettu 320tkm.
auton omistus historia on tiedossa joten tiiän tasan tarkkaa mitä sille on tehty.
vm 89. 2 vuotta säkkivälineen aura ja hiekotusautona. sitten sen osti mun äitin veli ja sillä oli se vuoteen 2008 asti ja sitten tuli mulle.

 

Takaisin alkuperäiseen aiheeseen.
Joskus melkein kolkyt vuotta sitten olin katsastamassa ilmaiseksi saamaani NSU Prinz 1000 takatuupparia tuolla Helsingin Hakuninmaalla.
Siihen aikaanhan siellä oli vielä vanhan liiton meininki ja mistään yleisön palvelusta ei ollut tietoakaan.
Kotterossahan oli yhtä sun toista pientä vikaa ja säätöä tekemättä.
mm ohjaus klappasi varttikierroksen ja kaasussa oli semmoinen kiva itsetehostus (liika lyhyt kaasuvaijeri veti lisää kaasua päälle kun kone heilahti kiihdyttäessä) joten suuria toiveita en leimasta elätellyt.
6 voltin sähköt tietysti vielä loppui hallissa kun niitä valoja ei olis kärsinyt poltella ilman että kone käy...
Kaikesta huolimatta leima tuli (kai säälistä) ja ingenjööri vielä auttoi ja työnsi kotteron käyntiin.

 

Toinen stoori kans Hakuninmaalta, tämäkin tapahtui jo aikoja sitten.
Siihen aikaan mulla oli kulkineena 68 mallin Opel Kadett B Rallye Coupe 1,9 joka olikin aivan oikea entinen ralliohjus jostain Kemistä päin.
Mulle oli sattunut auton kanssa pieni keulavahinko ja kätevänä tee-se-itse miehenä olin rälläköinyt autosta keulan pois ja vaihtanut tilalle romuautosta ehjän pellin.
Ruttaantuneen pellin nakkasin tallin taakse.
Huomaamatta että runkonumero oli juuri siinä vaihdetussa pellissä...
No sitten siellä Hakuninmaalla tietysti tän huomasivat ja siitähän nousi karmea huuto. Autoverolla uhkailtiin ja ties millä, ajokieltoa tuli tietty ja taisin saada jopa viikon aikaa selvittää mitä, missä ja milloin.
Eli piti jotenkin todistaa että tuo mun auto on se mikä sen väitinkin olevan.
Onneksi se ruttupelti oli tallella, ainakin 13 kertaa maalatusta autosta löytyi tippapellin alta raapimalla vähän sitä alkuperäistä väriäkin ja GM:ltä sain tiedot milloin ja mistä ko kottero oli aikoinaan maahan tuotu.
Sanoivat vielä insinöörit että olkoon nyt tällä kertaa kun on noin vanhasta ja arvottomasta autosta kyse (siis auto oli noin 10 v ikäinen).
Eli loppujen lopuksi onnistui tämäkin katsastus.

 

Kyllä noita sillontällön sattuu. Raskaassa kalustossa turhankin yleistä.
Ei niihin turhaan oo annettu minimimittoja.

 

Elokuun lopussa käytin Cadin leimalla. Perinteisesti tarkotus oli hakee vain vikalista.
Jarrut ei ottanut läheskään tasaisesti. Inssi sano että korjaa sitten talvella. Ja leima paperiin

 

Itselläni sattui jokunen vuosi takaperin sellainen katsastusreissu,jota olen vedet silmissä nauraen kertonut kavereille monen monta kertaa.

Katsastuksen kohteena oli silloinen harrasteajokkini ´63 Bel Air ,4 ovinen tolppamalli ja isolohkolla.

Kotoa katsastukseen lähtöä tehdessäni tsekkailin hieman paikkoja läpi, ettei niin paljoa sitten konttorilla nolottaisi. Noh,ensin auto käyntiin ja valojen tsekkaus. Tietenkin toinen ajovaloista pimeänä!! Perkele. Lamppu ehjä ja hätä kädessä. Sitten huomasin abico-päisen piuhan irtonaisena ja relerasian johon ko.piuha voisi sopia. Piuha paikalleen,kuului helevatan kova rutina ja nykäisin piuhan irti. Ei se siihen vissiin kuulunut mutta valo rupesi toimimaan.

Konttorille ajellessa alkoi tihuttaa vettä ja eikun pyyhkijät päälle. YLLÄTTÄEN ne ei toiminu. Jotain kosketushäröä niissä oli jo vissiin aiemminkin ollu kun temppuilivat vähän väliä. Noh,matka jatkui.

Konttorille päästyäni katsastusmies loi ensimmäisenä pitkän katseen minuun huomattuaan itse kyyhäämäni "vaihdekaavion" rattikarahkalle: maalarinteippiä ja rautalankaa. Toimii.

Seuraavaksi jarrutesterille. Etujarrut suht ok,takajarruista ei taas tietoakaan. Inssi huikkasi käyvänsä hieman herkistelemässä niitä ja lähti kiihdyttämään kuin Räikkönen kuunaan konttorin taakse. Hetken ajeltuaan tuli takas ja uusi testi:sama homma. Kun ei pidä niin ei pidä. Aikansa poleksi ja tuumi että "tämmösiähän nää rumpujarrut on"...Tuumasi vielä ennen lähtöä että pyyhkijät ei toimi. "Juu,just tuossa matkalla palo sulake siitä. Ei nyt satu olemaan sulaketta mukana,oisinhan minä muuten toki sen laittanu..." "Jaahas".

Seuraavaksi halliin ja konepelti auki. Heilautti akkua,joka oli täysin irti ja vilkaisi taas minua.

Valot testaukseen,hyvin oli suunnatut.

Sitten nosturille ja tutkimaan. Ruostetta ei kyllä löytynyt,mikä oli positiivista. Aikansa tutkittuaan tokaisi vaan ykskantaan että "sulla näyttäs tuo tukivarsi olevan irti". TÄH?? " Juu,juu.Kato vaikka. Tuolla on montun vierellä avainpakki,ota sieltä 22 mm lenkki ja laita se kiinni". Ooookkkei. Näin tapahtui.

Loppujen lopuksi inssi otti leveän hymyn naamalleen,totesi tällaisen ameriikan ihmeen olevan vähintäänkin kulttuuriteko omistajalleen ja löi leiman silmää räpäyttämättä paperiin. Katselin silmät ymmyrkäisinä ja yritin jotain sönköttää vanhojen autojen ominaisuuksista.

Siitä sitten hyppäsin belaruksen puikkoihin ja kerkesin jo hyvät juhannuksetkin varmaan toivotella ja eikun avaimesta kääntämään. Mitään ei tapahdu. Ei inahdakkaan. Samalla huomaan että inssi on jättäny valot päälle testiensä jälkeen eli akkuhan se perkele on tyhjentynyt.

Varovaisesti ikkuna auki ja anova ilme kasvoillani loihe lausumaan inssille: tuota,et millään viittis tuupata kun tää ei nyt tykkää lähtee käyntiin ollenkaan??

Siinä sitä sitten tultiin hallista pihalle,inssi naama punaisena työntäen ja meikäläinen etupenkillä ylpeänä letukan omistajana ohjaten. :lol:

 

Sama homma viime vuonna Mustin raidepään kanssa .
Ja tänä vuonna pallonivelestä, kumi risa, korjauskehotus otteeseen.

 

Nykyiset tarvikelevyt ei ainakaan kestä enää ajaa mitään satoja tuhansia. Kolmisen vuotta oon myyny normiautoihin varaosia, ja useammankin tapauksen tiedän, kun levyt on kulunu alarajalle jo 50tkm ajelun jälkeen. Vaan eipä tuota nykyautoissa ole levyissä sitä kulumisvaraakaan kun n. 1-2mm.

 

Just vaihdettiin emännän V70 volvoon huollossa uudet etulevyt.
Oli levyt kuluneet alarajalle yksillä paloilla.
Mittarissa 70 tuhatta.

 

Hep!

No eihän nää nyt ihan pirstaleiksi menneet, mutta halki kuitenkin. Alkoivat kummasti 'juputtamaan' jarrutuksissa. Yksi Vette-klubin ratapäivä Alastarolla ja ei ajettu kuin kolme kierrosta kerrallaan:







Ei tuu rei'itettyjä levyjä enää meikäläisen vessaan. Nyt on pelkästään uritetut lätyt ja ne on kestäneet vetää ihan reippaasti. Pari viikkoa sitten käytiin emännän kanssa rankaisemassa sellaiset 40 ratakierrosta, 5-8 kierrosta kerrallaan.