Paperit hukassa...

Eli miten ootte menetelleet kun olette kadonneita rekisteriotteita metsästäneet? Mulla ei ole kyseiseen autoon minkäänlaisia papereita, edellisellä omistajallakaan ei niitä ole ollut. Auton entisestä rekisterinumerosta ei ole myöskään tietoa.
Ilmeisesti AKE: sta pitäs kysellä alustanumeron perusteella, eli mun pitänee etsiä edellinen rekisteriin merkitty omistaja ja tehdä luovari hänen kanssaan?? Vai?

 

itse kävin konttorilla kyselemässä valmistenumeron perusteella ja sain selville viimesimmän omistajan joka onneksi oli vielä hengissä, hänen kanssaan tein luovarin ja homma oli sitämyöten selvä

 

Joo. Se voi olla helppoa tai sit uskomattoman vaikeeta. Vaikka sen edellisen omistajan saiski selville, niin ko henkilön jäljittäminen ei sit välttämättä ookkaan ihan yksinkertasta. Ite metsästin 17m eurofoordiin papereita yli vuoden, kun sain eka AKE:lta edellisen omistajan nimen. Sit heitin levottoman ikähaitarin (jos auto on poistunu rek 15v sitten, on omistajan ikä 15+18v eli yli 33v) väestörekisterikeskukseen ja sieltä sit sain 2 osotetta, joiden perusteella sit numerotiedustelusta numerot ja siitä lähin jaagaamaan. Lopulta sain ukon kiinni, jolla kärry oli ollu rekisterissä. Hämmästys oli hänellä suuri "VIELÄKÖ SE ON HENGISSÄ" Luovarit tuli tosikivasti postissa.

Lisätarina äskeiseen - lukekaa jos jaksatte:

"...Saatuani edellisen rekisteriin merkityn omistajan selville, kehkeytyi asian tiimoilta mielenkiintoinen episodi. Hakiessani raatoa erään autokorjaamon takaa heinikosta, sain korjaamon omistajalta hiukan taustatietoa laitteesta. Raato oli ollut erään vanhemman herrasmiehen ja tämä oli ostanut auton (ilman luovareita tietty) varaosiksi omaa vastaavaa autoa varten. Vanhan herran edesmentyä korjattavana ollut auto siirtyi perikunnan hoteisiin ja varaosa-auto jäi tönöttämään korjaamon taakse. Auto maatui siellä 10v, kunnes paikalle saapui aloitteleva Ford-harrastaja, joka huomasi heinikossa maatuvan helmen. Korjaamon omistaja suostui mielihyvin luopumaan raadosta, koska se ei hänen mielestään ollut kaunis näky, eikä sitä kukaan tuntunut kaipaavan. Saatuani keon kotitontille, aloin pommittamaan eri virastoja pelkkä runkonumero tiedossani, saadakseni selville auton edellisen omistajan. Aloitustekstissä mainitsemieni tapahtumien jälkeen sain siis yhteyden auton viimeisimpään rekisteritietoihin merkittyyn omistajaan. Tämä suostui empimättä tekemään minulle autosta luovutustodistuksen, mutta sovittiin kuitenkin, että myyjä ilmoittaa asiasta myös auton edesmenneen "omistajan" tyttärelle, jolle auto noinniinkuin juridisesti kuului. Tästähän se sota vasta syttyi!!! "mikä auto?" "missä?" kenen luvalla myyty?" "kuka sai rahat?" ????????? "Herramunjee" ajattelin, kun omistaja soitti minulle ja pyysi, josko sopisin rouvan kanssa kahden kesken auton omistussuhteen muuttamisesta. Soitto tälle vauhkoontuneelle sairaanhoitajalle ei ollut mikään miellyttävä kokemus. "SIIS HALOO -HYVÄ ROUVA!!! KYSEESSÄ ON HORSMAA KASVAVA TAUNUS - EI MIKÄÄN ROLLS ROYCE!!!" Mutta lupasin kuitenkin hänelle toimittaa myöhemmin illalla autokorjaamon yhteystiedot ja rouva lupasi keskustella asiasta myös miehensä kanssa. Soitettuani vähän ennen iltauutisia oli rouva ilmeisimmin keskustellut asiasta miehensä kanssa ("meillehän ei mitään appiukkovainaan vanhoja raatoja oteta!?"), koska jo huomattavasti lauhtuneena totesi, että eipä heillä sille vanhalle autolle olisi mitään käyttöä ja että voisin pitää laitteen. Kiitin kohteliaasti ja siitä paikasta soitin takaisin edelliselle omistajalle, jotta: "asia on nyt kunnossa ja voit laittaa nimen paperiin".

Huhhuh - olihan hommaa.

Ihmisten kanssa on joskus vaikeaa, mutta silti kannattaa säilyttää maltti ja olla kohtelias - se kannattaa! :wink:

 

Hyvä tuo Pulin tarina Hyvin uskottava ja todentuntuinen tämä omistajan tyttären ensireaktio kun kuuli autosta mutta pääasia että homma ratkesi kaikinpuolin sopuisasti. Niinhän se näissä harrasteauto hommissa taitaa olla, että maltti on valttia ja sisulla siitä selviää Onnistumista arvostaa kun on nähnyt sen eteen vähän vaivaa

 

Joo. Toi voi joskus olla moni mutkaista.

Isä osti vuosia sitten vanhan kuorma-auton. Tehdäkseen siitä museo kapistuksen.
Auto oli ollut kaupan jakeluauto. Mutta kauppias myi auton kilvettömänä ilman papereita, kuitissa on vain auton merkki ja että myyty peräkärry aihioksi.
No peräkärryä siitä ei koskaan kukaan tehnyt, onneksi. Ja muutaman omistajan kautta kymmenen-viistoista vuotta välissä auto tuli sit meille.
No tämä joka osti sen aikoinaan kärry-aihioksi oli tässä vaiheessa jo kuollut.

No kuoleman takia jutussa oli mukana perikunta, mutta sitten oli vielä semmoinen juttu, että runkonumerosta ei ollut tietoakaan, tämän papereiden puuttumisen takia ja epämääräisen "peräkärry"-kuitin takia AKE:lle piti lähettää kirjelmä jossa tämän kuolleen omaiset allekirjoituksillaan takasivat että tämä on juuri kyseinen yksilö joka heille ostettiin peräkärryksi. Jne. Jne.

Saimme paperit, ja auto on ollut museorekisterissä jo useamman vuotta. Taitaa tulla jo 5 vuotta täyteen tai vähän ylikin?

Se on tarkkaa. Mutta toisaalta, niin sen pitää ollakkin.

-------------------------
Mää kerran ostin yhden Jeepin ilman papereita autopurkaamolta.
Purkaamon kaveri tunsi edellisen omistajan, mutta ei silti sen kummemmin kertonut nimeä tai muita tietoja. Tosin en kyllä kysynytkään tarkemmin.

No, runko numeron kanssa menin katsastus asemalle ja sain kaverin tiedot, auton edel. rek. no., ynnä muuta.

Tosin, en vieläkään ole hommannut niitä paperita koska en tule koskaan tarvitsemaan niitä.

Ja se mikä on ihmeellisintä koko jutussa. Katsastus asemat ei kuulemma saisi luovuttaa tietoja, jos ei ole luovaria. Mullahan ei ole mitään todistetta että auto olisi minun. Tai no, kirjoittihan se purkaamonpitäjä minulle kuitin, missä ei lue kuin Jeep Wagoneer ja hinta.

 

tommoset vauhkoontuneet perilliset o pahimpia,aattelevat heti että nyt niitä yritetää kusettaa ja tuo 30 vuotta metässä maanneen läjän arvo o varmaa milli ku joku o kiinnostunu kerra siitä.

 

Joo tai sitten riitaisessa pesässä myydään ehjä uudesta alkuperäisomistajallaan ollut C-10 diesel lava 1500 mk:lla pesän selvittäjän toimesta yhdelle osakaalle muilta kysymättä! Siis asiaa pohdittiin kokouksessa, homma jätettiin pöydälle, ja seuraavassa kokouksessa ko asianajaja totesi "myyneensä romun" Siis kilvissä+ katsatettu.. Oli paskiainen lähellä saada kädet pillilleen..

Perkele pelkkä 12-bolt akseli maksoi tuon...

 

Batmobiilin kanssa kavi kerran niin etta auton omistanut vanha pappa loytyi ja se oli ihan paperinkirjoitushengessa mukana, mutta seuraavaksi soitettaessa aija kiersi koko jutun ja vaitti ettei ole koskaan kyseista autoa omistanutkaan...

Itse ostin yhden auton, jossa oli kaikki omistajat ym. selvilla, mutta ne eivat suostuneet kirjoittamaan yhtaan mitaan, lisaksi autosta oli tarkasti tuhottu kaikki numeromeistit seka myos paperit. No ei ollut varastettu kuitenkaan, vaan poliisi oli vienyt kilvet kun oli ajeltu luvattomalla kasilla ja sen jalkeen oli ajettu toisilla kilvilla ja sit viimeiseksi oli tullut veromatkyt. Sitten oli auto viety kauas metsaan... Tama oli siis tapahtunut 80-luvulla... No nyt on koko auto onnellisesti varaosina eli entiset omistajat saavat nukkua yonsa rauhassa...

Joskus ostin moottoripyoran jossa oli "paperit hukassa" mutta se olikin ihan toinen tarina...

 

Minä ostin joskus kilvettömän prätkän, jonka mukana tuli yli kymmenen luovaria, en muista tarkkaa määrää. Yksi puuttui välistä... Meni kaksi vuotta, ennenkuin sain laitteen kilpiin. Oli aika rumba, mutta oli kyllä sen arvoista, peli oli vain 15 tkm ajettu ja virheetön Honda CBX, se kuusipyttyinen. Mikähän senkin tarina mahtoi oikein olla.

 

vakuutusyhtiöiden ahneutta on se että romutetaan ehjiä autoja ja mp:tä vaan siks että siellä on niitä väliomistajia ketjussa. Pitäis olla sellanen pykälä että normihintasten vakuutuspäivien mukaan maksaen sais uus omistaja tuollaisen väliomistajapyydyksen kilpiin, ilman että tulee isoja vakuutusmätkyjä väliomistajille, ku yleensä syynä on tietämättömyys.

Ei ole meinaan kiva jos partaukkoja tai "pussihousuja" tulee kyselemään uuden omistajan oven taa että mitäs lappuja heille tuli postissa...

voi olla kanssa mukava yrittää peräkärryaineiks myytyä kuorma-autoa rekisteröidä. Mulla ei riittäis mielenkiinto jollekin kaikkitietävälle jakkupukutädille alkaa selittämään tätä

 

On olemassa eri virastoissa ihmisiä - niin miehiä, kuin naisiakin - jotka eivät joko tiedä tai heitä ei kiinnosta tai molempia. Tällaiselle ihmiselle on turhauttavaa kertoa ongelmista tai pyytää minkään näköstä jeesiä asioissa. Aina tulee se vakio "ei onnistu". Tottakai löytyy jokakohtaan joku lain pykälä, jonka nojalla virkailijan ei tarvitse persettään liikuttaa, mut mitäpä jos kerrankin löytyis ihminen, joka sanois "katson mitä asialle voidaan tehdä..."


Vielä iso kiitos Länsisuomen läänin maakunta-arkistoon Turkuun! Siellä on asiallista väkeä!

 

oiskohan tuo toivoton homma,kun paperit on hukassa ja viimeinen omistaja on perikunta?

 

Kaverilla vähän sama homma tällä hetkellä, kenelläkään tietoa enempää asiasta miten kannattais toimia?

 

Kaveri sai n. 10v sitten muuttohommasta palkaksi mopon, missä ei ole papereita. Miten siihen ööklandiin sais paperit hommattua?

 

Aiheeseen "ehkä liittyen" niin eikös jollakin metsälöytö-papereilla saa semmosen ajoneuvon omistukseensa joka on ollu yli 20 vuotta pois kilvistä? Siis jos tekee maanomistajan kanssa paperit. Vai tartteeko sen olla ollu se 20 vuotta kyseisen maanomistajan mettässä? ja millä ne todistaa että ei olis ollu?

 

Käymällä konttorilla ja tekemällä paperit...

Hassua tässä tarinassa on se että itse ostin mopon samalla tarinalla...on vielä kilvittämättä kuitenkin.

 

eipä taija ennään nykyjään riittöö, tarviipi olla jotain tokumenttiä että on ollu suomessa rekisterissä, eli että on esim . aato-vero ym. valtijolle kuuluvat maksut aikonaan maksettu..vuan voipihan olla se toisinkin..koita ite..

 

Just asiaa selviteltiin ei ole hankalaa.. oli eräs metsälöytö, johon ei löydy minkään valtakunnan paperia, valmistenumero löytyi ja siitäkään ei selvinny mitään kilvitys olisi onnistunut näinkin, mutta ihmeen kaupalla Mobilistit kantakortin löysivät vuosien etsinnän jälkeen...

Vaimo tuota selvitteli, joten en yksityiskohtia tiedä sen enempää, kuin että Trafille soittelemalla asia selvisi kivuttomasti, osasi vissii tehä oikeat kysymykset

 

Ei olis ollu mitään ongelmaa ilman sitäkään... Kunhan historia 10 vuoden ajalta tiedossa, niin riittää..