Polykarbonaatin työstö.

Millä leikata ko. materiaalia siististi ja vaivatta?
On niin nafti pala, ettei voi treenatakkaan.

 

Riippuu aikas paljon levyn paksuudesta. Ihan ohut menee nimittäin ihan isoilla saksilla. Paksumpaa parimillistä oon leikannu kuviosahalla jossa metallille tarkoitettu pienihampainen terä.
Liikkeessä josta tota oon ostanu tosin vetivät ihan kylmästi tasosirkkelin läpi...

 

Onnistuu sirkkelillä, kuviosahalla tai vaikkapa wurtin 1,0 tai 0,8 mm katkaisulaikalla.

 

Unohtu mainita...5 millistä tuo on.

 

sirkkeli mis tiheähampainen terä. kaikki siisteimmin menee.

 

hyvä topic siispä lainaan.

entä reikien poraus... 18kpl 6mm reikiä pitäis porata...levyn paksuus kans tuo 5mm.

juttua olen kuullut että reiät kannattais olla pikkasen isompia eli 7mm jos pistää 6mm pultin.. kierre saattaa muuten haukata ja tulla säröä.

olenko hukassa...toki sellaisiakin pultteja saa kaupasta jossa kierrettä ei oo ku osassa pätkää..

 

Älä poraa kovin kylmässä äläkä makaa koko painolla poran päällä tai pylväsporan kahvassa, tuppaa halkeemaan tai rouhimaan läpimenovaiheessa ja puuta kannattaa pitää alla.
6,5mm teräkin riittää jos et tarvi liikutteluvaraa reikään.

 

Itse olen päästellyt ihan pöytäsirkkelillä. Hyvä terävä tiheähampainen kovapalaterä ja maltillinen syöttönopeus, niin hyvin on menee. Pistosahallakin hienohampaisella terällä ja maltillisella syötöllä on mennyt ihan ongelmitta. Jos leikattavana on suoraa linjaa ja käytössä pöytäsirkkeli, niin sillä leikkaisin. Onhan noita tullut hyväkuntoisella tiheähanpaisella käsisahallakin vedettyä ongelmitta. Terän on syytä olla terävä ja kunnollinen oli työkalu mikä tahansa.

Poratessa ottaisin terästä smirgelillä kulmaa loivemmaksi, ettei haukkaa liikaa, tai sitten pylväsporalla todella maltillisella syötöllä ja varovasti siinä vaiheessa, kun terä menee läpi ja puupala tietysti alla.

 

siististi ja vaivatta se menee vesileikkurilla
Työstökoneessa kun on pölykarponaattia käsitelty niin se on kylmetetty talvipakkasessa tai sitten kylmäspäyllä, riippuu mitä sille tehdään.
Tuleehan siitä ehkä hivenen herkempää lohkeemaan mutta ei tapahdu sulailmiötä jossa lopputuloksena on hirveän näkönen reikä ta reuna. Ohuissa levyissä on useasti riittänyt jäähdytysneste.
Neste EI saa olla hapanta.. tai emäksistä (enmuista) jommasta kummasta se ei tykkää vaan halkeilee ajan saatossa itekseen.

 

Laserilla menee kans kivasti.

 

EIpä se carbonaatti poratessa nyt kovin herkästi lohkea. Akryyli sitten onkin asia aivan erikseen. Akryyliin menee parhaiten, kun terottaa terän ns vähän tylsäks. että sulaa sopivasti.

 

ja nämä erottaa hyvin toisistaan taittamalla tiukalle kulmalle, jos se hajosi niin se oli akryyli levyä...
ja akryylillä on sama vika noiden nesteiden kanssa, halkee itekseen lähitulevaisuudessa jos on nähnyt väärää ainetta.

 

Jos on vain yksittäisen palan tarve tai pitää tehdä pyöreita leikkauksia ei kannata investoida sirkkelinterään, vaan todellakin kulmahiomakoneella katkaisulaikalla ja viimeistely hiomalla.

 

Lyhyt video joka havainnollistaa acryylin ja polycarbonaatin eron
http://www.youtube.com/watch?v=Hsls5ZPC ... re=related

 

Varovasti millin katkasulaikalla olen itte työstäny

 

Ihmeellisiä kommentteja täällä heitetään.
Firmasta jonka alaa on muovit, akryylit ja polykarbonaatit antoivat mukaan poranterät jotka olivat teroittaneet itse erittäin teräväkärkisiksi/kartioiksi ja idea oli se ettei repäise kun menee levystä läpi.
Sama koskee nytkysahaa pitää olla isot hampaat kuten puulle että vuolee eikä hio. Pienihampainen metalliterä muodostaa lämpöä ja akryyli saattaa sulaa terään kiinni ja silloin räpsähtää.

Vai onku joku täällä oikeasti sitä mieltä että pitää olla pienet hampaat ja tylsät terät?

- Jani -

 

Varmaan poran päästökulmaa tuossa tarkoitettiin, joka kyllä minusta tuntuu varsin järkevältä, että pora haukkaisi mahdollisimman vähän ja tekisi pientä lastua.

 

Jaa sekoitinko kärkikulman ja päästökulman...

Tuolla jotain ohjetta mutta muistaakseni kärkikulma oli lähempänä 40 kuin 60:tä astetta...
http://www.foiltek.fi/uploads/Akryylin% ... 0_2010.pdf

Luulisi että nuo akryylin ohjeet sopisi hyvin myös polykarbonaatille.
Itse olen leikellyt sitä käsisirkkelillä mutten juurikaan poraillut muuta kuin akryyliä.

- Jani -

 

Ihan hyvä ohje yleispiirteissän pätee varmaan useimmille koville muoveille.

Ainakin minä tarkoitin päästökulmaa, eli tavoitteena pientä lastua terävällä terällä.
Tuo kartiomaisuus auttaa tietysti lisää asiaa. Poraus menee kärkikulman puolesta kyllä ihan normiterälläkin, kun hieman sipaisee päästökulmaa loivemmaksi, ettei lastu ole liian paksua. Pointtina lähinnä se, että pelkän päästökulman pieni loivennus onnistuu kokemattomaltakin helpommin, kuin että jos molempia kulmia alkaa muttamaan.

Paksussa lastussa on se ongelma, että läpimennessään terä saattaa repäistä levyn rikki. Ei varmaankaan ongelma pikkuterissä, mutta isoissa esim 20 mm porissa tuolla on jo iso merkitys.

Pistosahalla on mennyt ongelmitta myös metalliterällä. Yleensä olen käyttänyt tiheähampaista puu tai muoviterää. Oleellista jälleen terävät terät ja hammasväli tiheämpi, kuin levyn paksuus, ettei haukkaa liikaa.

Niinkuin aikaisemmin mainitsin pääpointti on terävät terät ja riittävän pieni lastu, niin homma onnistuu.

 

.

porannu ensin vain poranterän kärjen juuri ja juuri läpi ja sitten tehny lopullisen reiän toiselta puolelta poraamalla