SM-465 vs. automaatit, käyttökokemuksia?

Olen katsellut nelivetoista 70-80-luvun GM:n tuotetta ja joitakin vaihtoehtoja on löytynyt. Käyttö olisi eniten matka-ajoa ja kevyttä kuljettamista, vähän maastoajoa. Tuosta jälkimmäisestä ei pahemmin ole kokemusta kun ei ikinä ole maasturia itsellä eikä lähipiirissä ollut (no, onhan sitä monella takavetoisella jääty jos johonkin maastoon kiinni), mutta aihe kiinnostaa, saa nähdä miten siitä sitten innostuu. Ja joka tapauksessa haluan auton, jolla pääsee täällä periferiassakin joka paikkaan myös talvella. Eräs vaatimuksista on jonkinlaisen maastokelpoisuuden lisäksi, että renkaat ja välitykset ovat sellaiset, että maantiellä voi päästellä ainakin 90 km/h suht mukavasti. Th-700 käy tähän tietty hyvin; jos nelonen on sopiva niin ykkönen on tiuha.

TH-400:sta on joissakin peleissä, mitä olen katsellut. Se kiinnostaisi kestävyyden takia, mutta jos välitykset on sellaiset, että esim. 90 vauhdissa kiekkoja on pari tonnia, niin onko ykkönen liian pitkä vähänkään vaikeampiin paikkoihin ja vaikka jyrkkiin, kivisiin nousuihin (yhdistettynä esim. Np-205 jakolootan hitaaseen nelivetoon, yht. 2,48*1,96 :1)? Turbiinihan tietysti on suunniteltu luistamaan lähdöissä ja auttaa paljon, mutta rajansa kaikella, kai öljyt kuumenee ja voimaa on vaikeampi hallita, jos vaihde on liian iso..

Onkos kenelläkään käyttökokemuksia sm-465 manuaalilootasta maastossa ja maantiellä? Kuulemma ainakin kestävä. Kuvittelisin, että vaikka perävälitykset olisivat riittävän harvat maantieajoa varten, niin ykkönen olisi niin tiuha (6.55:1) ettei kytkintä tarvitsisi sulattaa maastossakaan. Onko kokemuksia? Olen kyllästynyt kytkimen luistatteluun, kun nykyinen takavetopikappi on manuaalilla (OD A-833, ykkönen 3.09:1, perä 3.42:1). Sillä kun yrittää vetää trukkia hiekasta tms., ajaa pukeille tai lähteä oikein jyrkkään ylämäkeen, niin seurauksena on järkyttävä musta pakokaasupilvi ja helvetillinen kytkimenkäry. Tämän takia on tullut jonkinlaiset ennakkoluulot manuaalia kohtaan. sm465 + hidas nelikko on perästä riippuen vähintään neljä kertaa tiuhempi yhdistelmä kuin tuo meikäläisen, mutta riittääkö sekään siihen, että nuo raskaimmat paikaltalähtötilanteet ois mielekkäitä..(automaattiin verrattuna)?

Mites kadulla ja maantiellä, onko nuo sm-465:n vaihteiden välit sietämättömän pitkät? Laskeskelin tuossa, että jos kakkosella kierrättää 3 tonniin ja vaihtaa kolmoselle, niin kiekat tippuu 1400 paikkeille. Tuo kyllä tappaa vauhdin aika hyvin raskaassa diisseliautossa, vaikka nopeutta onkin vasta alle 40. Nykyisessä takavetomanuaalipikapissakin vaihteiden välit tuntuu liian pitkiltä, vaikkei mikään niistä ole sentään noin iso. Eli tuo juttu kyllä huolettaa.

Eihän se laatikko tietenkään ainoa peruste auton valinnassa ole, mutta ihan mielenkiinnosta kyselen, että kannattaako jotain ehkä jättää pois laskuista sen takia. No niin, tulipa löpistyä. Arvioikaas nyt vaikka sitä, että jos renkaat, perävälitykset ja jakis on samat, niin kumman kelpuuttaisit mieluummin maastoon, SM-465:n vai THM-400:n. Entä harkitsisitko edes SM-465:ttä katuajoon?

 

Kaverin blazerin kyydissä tuli istuttua reilusti aikanaan, vähän kadulla ja paljon maastossa. 350efi ja sm-465 ja suht pitkät perät.
Loota pelas hienosti kadulla ja maastossa, mitään kytkinsulattelua ei tarvittu ikinä. Ja ei booaillu kadulla millään vaihdeväleillä. Mutta dieseli voi olla kyllä aika tavalla puhdittomampi, noi kun ei mitään turbo cumminnsseja ole. Ja ton bensakoneen vetoalue on n.2 kertaa pitempi, joten kannattanee käydä kokeilee kuin paska sellanen dieseli on.

 

Aivan liian pitkät perät siinä oli, koneen vääntö korjas paljon. Se Blazer tuli mulle seuraavaks ja kesti se loota vaikka kuinka sai sikaa. Kardaani oli oikeastaan ainoa mikä saatiin hajalle siitä.

 

Joo pitkät oli tosioffiin, mut tohon alkup. kysyjän "hyvä ajaa maantiellä mutta pystyy jyrää maastossa" kompromissiin toi manuaalin tiuha ykkönen pelastaa paljon.

 

Turbiini = momentinmuunnin, eli tuplaa sen välityksen liikkeellelähdössä.

 

Joo turbiini on momentinmuunnin eikä tuplaa mitään välityksiä!

Ite en enää suostu lähtemään kovalootaisella autolla oikeastaan mihinkään enkä varsinkaan mettään. Yhden "kauden" joskus ajoin ja se riitti .

 

Tossa on vallalla kaks koulukuntaa. Itse aktiivisena offroadharrastajana pidän parempana manuaalia. Tosin perävälitykset, jakoaskin välitykset jne täytyy olla kohdallaan.

 

Ostettu on eka neliveto! Pitkälavainen K10 '78. Rujo raktori 6.2 J-koneella, 465-lootalla, 205-jakotoosalla ja pikkuakseleilla. Kyllä tuo ykkönen niin lyhyeltä vaikuttaa, että riittänee meikäläiselle ainakin ensi alkuun. Vuoden päästä sitten voi mällätä auton hinnan isoihin akseleihin, järeisiin kardaaneihin ja tuplajakikseen, jos tuntuu että on tarvetta. Luulen kuitenkin, että suurimmaksi osaksi katuajoa tuolle tulee... 2 -> 3 väli on tosiaan pitkä, mutta ainakin tyhjänä jaksaa kyllä ihan siedettävästi vääntää, kun siinä vaiheessa ei vauhtia vielä niin hirveästi ole. Erittäin jyrkissä nousuissa voi olla kiusallinen, mutta sen kanssa on sitten elettävä.

Tekniikka vaikuttaa toimivalta. Edessä korotusjouset, takana lisäjouset ja palat. Ei pahemmin pomputtele eikä nyi missään vauhdissa/ millään kierroksilla vedätettäessä, mikä tulee helposti varsinkin mauaalivaihteisessa vastaan. Ohjaus kyllä hakee. Täytyy vaihtaa ohjausiskari ja katsoa, missä kulmassa ohjausvarsi on ja kehittää siihen jotain jos on tarpeen. Leveät ja kuluneet eturenkaat nekin tietty vaikuttaa ohjaukseen.

Runko on tosi hyvä, mutta ainakin korin takakulmat vaatii uuden pellin ja moni muu kohta hieromista, talven aikana olisi tarkoitus laittaa kaikki pellit sellaiseen kuntoon, ettei enempää lahoa. Lavan kyljet, etu- ja takalaita on kunnostuskelpoiset, mutta pohja menee kokonaan uusiin puihin. Renkaitakin pitäisi hommata ja sisustaa laittaa. Ja loputtomasti kaikkea muuta pienempää tekemistä tulee mieleen. Mutta nyt ainakin vähän aikaa aion ensin ajella sillä ja värkätä tallin kanssa, että on sitten paikka missä laittaa. 8)