Sotakoneet taivaalla

Melko hieno Spitfire-pienoismalli

http://www.spitfireinmyworkshop.net/spi ... ge=53&c=19

 

Jotenkin käsittäny, ettei se sodanjälkeinen warbird'ien hävitysvimma johtunut edes itäystävien/valvontakomission vaatimuksista, vaan perisuomalaisesta kyykistelijämentaliteetista; Romutettava ne on, ettei vaan kukaan suutu... Kun väitetty on, ettei valvontakomission lentokonemääräykset olisi koskeneet aseistamattomia eikä mueoitavia koneita.

 

Sodan jälkeen hävittäjiä oli jopa lasten leikkipuistossa - olen nähnyt SA-kuvan tampereelta, jossa piltit kiipeilee Brewsterin päällä. Sitten tuli aivan yht'äkkiä 50-luvun alkuvuosina se hillitön huoli ja KAIKKI toimintakuntoiset (toki jo vanhentuneet) ja -kunnottomat pistettiin "paaliin"

 

Näyttäis olevan hieno kattaus taas tarjolla, Bf109G, Blenheim, Morane, Ju52... Harmi ettei pääse paikalle.

 

Itä-Hakkilan romiksella Vantaalla, oli 50-luvulla Mersun runkoja riveissä matkalla sulattoon tahi muuhun purkuun.
Mersuja meni romutukseen tietääkseni luokkaa 60 kpl:ta.

 

Amerikassa kaikki on suurempaa. Tuossa sodan jälkeen pari kuvaa B-17 koneiden hautausmaalta:

 

Ja siinä kuva Okinawalta sodan jälkeen. Tuhansia Jeeppejä.

 

Rauhan tullessa Mersuja oli tallella toistasataa ja nykyisin kaksi. Toisaalta moottorit oli suunniteltu kestämään 200 lentotuntia jos 100 lentotunnissa tehtiin täyshuolto. Sodan jälkeen loppuun ajetuilla koneilla ei paljoa ollut käyttöä, ei ollut määrärahoja lentää eikä valmistajalta kannattanut kysellä osia. Naapuri otti yli 300 km/h nopeamman MiG-15:n käyttöön 1949. Jos ilmavoimat on romumiehiltä jotain saanut niin kaikki on ollut kotiinpäin.

 

Isäukko palveli yöhävittäjä laivueessa Utissa(Mersun kyljessä lepakkotunnus).Mersuja oli kuulemma yleensä lentokunnossa pari kappaletta laivuetta kohden.Lentopalloa pelattiinkin sitten ahkerasti,jotta olis jotain tekemistä.
Aina olen ihmetellyt sitä,että kun koneita oli kuitenkin reservissä,niin miksi vaikkapa em.laivueen konemäärä oli sitten niin hento.
Olivat jo tuossa vaiheessa 50-luvun alussa tunnit täynnä olevaa kalustoa,mutta "lappu lattiassa" niillä sai edelleen vetää.

 

Muistelen että mersut nimenomaan kärsi nikkelin puutteesta sodan loppuaikoina eli vaikka tekniikka oli kehittynyttä, niin valu ei ollut ihan niin kestävää kuin piti olla. Olisko se lentämisen säästely johtunut myös siitä.

 

Siviili ja sotilasilmailuun hurahtaneille on tyypillistä kertoa näitä "lentojuttuja",varsinkin jos ikää on karttunut.Eivät aina tajua,että muut pitkästyvät ja rupeavat haukottelemaan.

Kuitenkin voisin kertoa tässä isäni siiviiliajan lentokokemuksesta 109-G6 Messerscmittillä 50-luvun alusta(äijä on syntynyt -31)

Sen piti talvella lentoparinsa kanssa ampua maamaalia Päijänteellä.Maali oli pieni kivi/kari johon oli pantu maalitaulu kiinni.
Mersussa käytettiin sodan jälkeen ns."rottapyssyä" eli oli ilmeisesti joku isokaliiberinen ase nokalla,koska ei ollut varaa käyttää alkuperäisiä aseita.

Äijän piti uudestaan palata maalialueelle,mutta ammunta piti kuitenkin keskeyttää,koska punaista lippua heilutettiin jäältä;samassa hän huomasi Mersun siivenpätkän jäällä,sekä moottorin joka oli liukunut monta sataa metriä pitkin jään pintaa......
lentopari(kersantti Savikurki) oli ilmeisesti yrittänyt ladata asetta uudestaan syöksyn aikana,ja tällöin vatsallaan painanut ohjaus-sauvaa,jolloin Mersu meni pitkin Päijänteen jäätä kuin leipäkivi.
Ensimmäinen ruumiinosa mikä löytyi kersantti Savikurjesta oli silmä.Hyvän kaverinsa väkivaltainen menehtyminen oli ilmeisesti ollut isälleni suuri järkytys,mutta pystyi jokatapauksessa jatkamaan palvelusta.

 

Kerro pois vaan, kyllä näitä jaksaa lukea. Eipä tuotakaan olisi muualta tullut tietämään.

 

Lisää tarinoita Max!

 

Pidän kyllä vähän yli parikymppisiä kavereita vielä ihan "räkänokkina".Vaikea kyllä mieltää, että tällaiset nulikat ovat noita 1500 heppaisia Mersuja ohjastaneet,ajalla jolloin ei ollut puhettakaan mistään simulattoreista tai vastaavasta.
Rohkasevina ohjeina nämä pojat saivat kuitenkin vanhemman kurssin oppilailta,jotta Mersu on vaikea pideltävä ja hengenvaarallinen laitos.

 

Hienoa tarinaa, max! Pikku kuriositeettina Mersun - Siis Bf-109 - moottoreista; Suomen Ilmailumuseon kokoelmista löytyy käyttämätön Messerschmitt -mylly Tehtaan puulaatikossa, peräisin Saksan perääntyviltä joukoilta Rovaniemen asemalta. Ja luin jostakin, että tätä Daimler-Benzin V12 -konetta valmistettaisi jo "jälkituotantona". Elokuvantekijät ovat kylästyneet käyttämään espanjalaisia (Hispano Suiza?) korvausmoottoreita, jotka aiheuttavat "Mersun" nokalle oudon ilmiasun. DB-konehan oli "riippuvaa mallia2. Originaalius kunniaan siis vanhojen sotalintujen piireissäkin, pussihousuiluako?

Kirjassa "Illu" (Lentomestari ja hävittäjä-ässä Eino Ilmari "Illu" Juutilaisen elämäkerta, lukemista suositellaan!) kertoo lentomestari Juutilainen Mersu-moottoreitten laakerivaurioista, jotka kuulemma johtuivat sodan jatkuessa enenevästä materiaalipulasta, eli lisääntyvästä kierrätysmateriaalien käytöstä (tuntuuko tutulta, nykyajan lapsi?...) ja osittain tehdastyöntekijöiden sabotoinneistakin.

Tokihan sodankäyneeet hävittäjät(kin) alkoivat olla 50-luvulla sen verran "maailmaaa nähneitä", ettei kovan käytön aiheuttamilta rasitusvammoilta voitu välttyä.

 

Toinen tapaus mikä hänelle sattui,liittyi juuri näihin moottorihäiriöihin.

Vastaavanlainen maamaali,kuin edellä mainittuna,mutta oli kyseessä kari Kotkan edustalla.Vuodenaika oli loka-marraskuuta ja tälle karille oli tarkoitus suorittaa rynnäköintiä ja siitä ylösveto ja pois paikalta.Varmaan simulointia kuinka ryssän maajoukkoihin saadaan vähän vauhtia.
Tulituksen jälkeen ylösvedossa Mersun kone sanoi "köh-köh" ja sammui;ja siis merellä ja marraskuuta.
Mersu on rungoltaan sulava,joten se sukeltaa veteen päästyään todella nopeasti ja henkihän lähtee marraskuiseen meriveteen jouduttua nopeasti.laskuvarjoon turvautumiseen ei ollut varaa,koska korkeutta oli enää niukalti.Vois kuvitella että poikasen(isäni) pulssi on ollut koholla tilanteessa,jossa kyseessä on ollut hengenlähtö.

Ei ollut muuta mahdollisuutta,kuin ruveta suunnittelemaan pakkolaskua mereen rahtilaivan viereen,jonka oli onnekseen huomannut.
Kaikki valmistelut mereen menon varalta laivan viereen tehty, kun DB 605 motti pärähtää äkisti eloon!!

Oli kuulemma tehnyt ristinmerkkiä yläkertaan, ja kiiruusti takasin Uttiin.
Nämä tarinat kuulostavat melkein kuin Ilmojen korkeajännityksestä kopsatuilta,mutta sattumalta ovat totta kun tekijältä nämä kuullut.

Itse puuhaan työkseni lentokoneiden parissa,ja omat ongelmani näissä ovat usein "bittitasolla"ja välistä tuumaan,että teen kyllä ihan vikisijän hommaa työkseni,verrattuna tuollaiseen "tosimiesten" Mersu operointiin.

 

Hienoja tarinoita suomen historiaa.



Laitetaan tähän "sotakoneet puutarhassa"

Olin paripäivää koiran kanssa kesäleskenä. Ei ollut muuta tekemistä, niin ajattelin tehdä pihalle tuuliviirin.
Muutama tunti, ja on viittävaille valmis. Pitää vielä tehdä tolppa pihalle ja laittaa tämä sen nokkaan.
Ja joku lasihelmi potkurin juureen, niin kuminauhalennokin potkuri pyörii tuulessa.
Sain sen jopa muistuttamaan Spifireä, vaikka en sen kummemmin alkanut veistelemään ja hieromaan.





Edit: Sinne se päätyi kepin nokkaan. Hyvin pyörii potkuri tuulessa.

 

Todella hieno tuo lentokone

 

Puusta,mistäs muusta! Siisti puu Spitti.
Isäukko on kotoisin Orimattilasta Kuivannon kylästä.Utti,tämä senaikainen hävittäjäkehtohan ei ole kaukana Kuivannolta.
Lentäminen tuohon aikaan ei ollut todellakaan kurinalaista,ja pitihän pojan mennä vanhempiaan tervehtimään Mersulla Kuivannolle.Tottakai piti tulla paikalle kovaa ja matalalla;olisko luokkaa korkeintaan muutama kymmenen metriä korkeutta ja vauhtia 500 km/h.
Ei siinä mitään,mutta kun erään isännän lehmät oli laitumella,ja Mersu paineli karjuen lehmien ylitse......
Äijä meni sit seuraavan kerran lomille,ja tapasi isännän joka sanoi"Kauko perkele,ei nyt sentään poikimahalvauksia tullut,mutta maidon sijasta piimää!!!".Tottakai vähän oli isännällä pilkettä silmäkulmassa.

 

Nuo vilkuttelukäynnit on olleet riskialttiita. Muistaakseni sotien jälkeen jonkun Blenheimin siirtolennolla piti käydä tähystäjän vanhempia tai tyttöystävää moikkaamassa, siinä sitten kierreltiin ja vilkuteltiin kunnes kone tuli tantereeseen talon viereen pellolle. Samoin Carl- Otto Bremer kävi Saab Safirilla moikkaamassa mökillä vaimoaan ja pieniä lapsiaan. Lopputuloksena ajoi koneen mökin viereen rantakallioon.