Totuus moottorien virittämisestä

Ketju osiossa 'Yleistä rakentelusta', aloittaja C5_Z06, 8.1.2020.

  1. C5_Z06

    C5_Z06 Gearhead

    19. "Moskovan suuntanumero"

    Pohdiskelin juuri äsken elokuvista tehtäviä "teasereita", jotka pyrkivät lisäämään kiinnostusta itse leffaan. Tässä musavideolla höystetty eräs sellainen:



    Vaan mistä on kyse, kun ilmaisumuotona on kirjoitettu teksti, josta ei vielä ole olemassa vasta kuin ensimmäiset lauseet? Kokeillaanpas siis sitä.

    ***

    Kännykkäni oli pirissyt ulkomaanpuheluita muutaman kerran muutamana päivänä, enkä ollut vastannut puheluihin, koska suuntanumerona oli Venäjä ja tarkemmin Moskova.

    Kuka helkkari sieltä soittaisi jollekin pohojalaaselle? Ei kukaan, enkä mä tunne sieltä ketään. Tai ainakaan tietääkseni. Toki olihan erään tutun firmassa ollut useampiakin venäläisiä työntekijöitä, mutta kuitenkin.

    Ja taas se pirisi. Päätin vastata. Tein samalla lailla kuin yleensäkin kun puhelu tulee tuntemattomasta numerosta. Vastasin vaan "joo". Se kun on neutraali eikä kerro minusta mitään.

    Vastapuoli ei ilmeisesti häkeltynyt pätkääkään vaan kysyi samantien: "Onko sulla sitä Massikkaa?"

    Menin sanattomaksi.

    ***

    To be continued...
     
    guru, Holley, jutikka ja 2 muuta käyttäjää tykkäävät tästä.
  2. maverick999

    maverick999 3rd gear

    Joko kirja on tulossa?! :cool:
    Hyviä nää tarinat. Sulla on sana hallussa.
     
    Holley ja isalmela tykkäävät tästä.
  3. TimeMachine69

    TimeMachine69 2nd gear

    Huhuu, 25h jo mittarissa eikä jatkoa kuulu.
     
    dart69 tykkää tästä.
  4. C5_Z06

    C5_Z06 Gearhead

    ”Onko sulla sitä Massikkaa?”

    Monenmoisia puheluita olen elämäni aikana saanut, mutta tää ylläoleva aloituslause on kyllä aika lähellä listaykköstä. Tai no jos mennään oikein kauas menneisyyteen, niin kerran murrosikäisenä vastasin pöytäpuhelimeen kotona ja naisen ääni kysyi sopisiko se alusvaate-esittely ensi keskiviikoksi. Siihen maailmanaikaan pilapuheluita ei muistaakseni juurikaan harrastettu, joten tilanne tuli todella puskan takaa. En muista mitä vastasin, taisin jopa sanoa että joo sopiihan se. Vasta myöhemmin tajusin, että puhelun oli varmaan ollut tarkoitus päätyä paikalliseen vaateliikkeeseen eli Uusi-Pukimoon.

    Takaisin massikkaan. Täällä maalla massikoita oli tietenkin siellä täällä. Kun nyt muistelen, niin kiihkein keskustelu massikoista tapahtui koulubussissa. Yläasteella matkaa koululleni oli yli viisi kilometria, joten kunta tarjosi bussimatkat ees ja taas. Omassa kodissani ei traktoreita ollut, mutta aika monessa muussa taloudessa oli traktori, jossei peräti kaksikin. Jos mopo oli murrosikäiselle kersalle ykkönen, niin silti se mitä ei saanut missään nimessä kyseenalaistaa, oli perheen traktori. Jos sen teki, saattoi saada turpaansa.

    Maalla perheen pää oli isäntä ja isännän traktoria ei sopinut ivata. Tietenkin kokeilin rajojani; oltuani pienempänä koulukiusattu ja kun murrosikä muutti kaiken, minusta tuli suorastaan varsinainen riiviö, jota opettajat ja osa oppilaistakin pelkäsivät. En minä väkivaltainen ollut, mutta röyhkeä ja itsevarma kylläkin. Juuri päinvastoin kuin millainen olin ollut koulukiusattuna.

    En nyt muista enää hupailinko jollekin massikasta vai valmetista vai mistä, mutta huomasin nopsasti, että tilanne muuttui samantien kuolemanvakavaksi. Meidän isän traktorista ei vittuilla. No, ajattelin että antaapa olla. Vittuillaan sitten jostain muusta.

    ***

    Reilut kolmekymmentä vuotta myöhemmin mies Moskovasta soitti. Ja kysyi massikasta. Selvällä suomen kielellä. Olin varmaan useamman sekunnin hiljaa ja kaikki edellä kirjoittamani vilisi mielessäni. Siis onko tää nyt jokin kosto siitä vittuilusta mitä tein kersana, vai mitä ihmettä?

    En muista sanoinko ”ööö” tai jotain. Mutta mies Moskovasta arvasi, etten ymmärtänyt. Sanoi sitten, että tarkoitan tietenkin sitä Maseratia.

    Mitä helvetin Maseratia, ehdin miettiä. Siis toki pitihän mun aikanaan tuoda 1969 Maserati Indy mukanani Kaliforniasta, mutta kun pyynti oli vajaat 20 tuhatta taalaa ja vaikka rappeutuneen viinitilan pihassa ollut auto olikin ihan kivan oloinen, en sitä siltikään malttanut ostaa. Joten ei tässä siitä voinut olla kyse.

    ”Ööh, siis, tota...”, jatkoin. Mies Moskovasta jatkoi, että tietenkin se Maserati 3500 GT, se latolöyto.

    ”Öööh...tuota....ai se. Ei se minun ole”.

    ***

    Sanotaan että salaisuus on salaisuus silloin kun sen tietää yksi ihminen. Kun sen tietää kaksi, kyseessä ei ole enää salaisuus. Niin kai se meni nytkin. Olin saanut eräältä harrastajalta pari hienoa latolöytäkuvaa massikasta jonka hän oli saanut omistukseensa jokusen mutkan kautta. Asiassa ei sinänsä ollut mitään kummallista ja kuvat olivat aivan helkkarin hienoja.

    Kului sitten aikaa, en muista menikö vuosi vai kaksi vai useampikin ja muistin vanhat kuvat massikasta joten ajattalin, ettei se ketään haittaa, vaikka laitankin ne sellaiseen ketjuun joka on piilossa hakukoneilta, eli kuvat näkee vain rekisteröitynyt käyttäjä. Tiedättehän, kuten täälläkin ennenwanhaan ”alakerrassa” jonne jotkut kirjoittelivat, minä mukaanlukien. Kunnes osio sitten suljettiin.

    Laietettuani kuvat esille en maininnut tietenkään mitään auton omistajasta. En tiedä varmasti, mutta mistäpä muualtakaan mies Moskovasta olisi saanut tietoonsa, että massikka on olemassa ja jossain päin Suomea. Oli varmaan lukenut samaa foorumia, jossei jopa kirjoitellutkin sinne. En tiedä tänä päivänäkään.

    ***

    Vuosituhannen alkupuolella vierailin joka vuosi Kalifornian Concorso Italianossa, jossa eräänä vuonna oli esillä osittain entisöity Maserati 3500 GT:

    [​IMG]

    Tässä avoversio kuvattuna samassa paikassa Kaliforniassa:

    [​IMG]

    Hieno autohan se on, vaikka onkin vain kuutosmoottorilla varustettu. Tuplanokat ja kolme kaksikurkkuista sivuimukaasutinta kuitenkin. Kyllä minulle kelpaisi.

    Aatteleppa sitä.

    ***

    To be continued...
     
    Muokattu: 23.4.2020
    mikkis83, hiacekuski, mcmies ja 4 muuta käyttäjää tykkäävät tästä.
  5. C5_Z06

    C5_Z06 Gearhead

    Ja sitten tähän bonukseksi Jay Lenon Maserati 3500 GTi:n esittely:

     
    hartsa69 ja stinnes tykkäävät tästä.
  6. C5_Z06

    C5_Z06 Gearhead

    20. "Onko sinua koskaan osoitettu aseella?"

    Oli kesä 1971. Moody Bluesin "Melancholy man" soi radiossa ja jenkkilässä myytiin viimeisiä aitoja muskeliautoja pois varastoista uusien mallien tieltä. Vietnamissa sodittiin ja suurvallat olivat muutenkin napit vastakkain kylmän sodan merkeissä.



    Makasin kotitaloni nurmikolla selälläni ja katselin sinistä taivasta. Olin melkein viisi vuotta vanha pellavapää. Kärpäset surisivat ja mötiäiset pörräsivät. Pesussa kutistunut froteinen t-paita kinnasi kainaloista ja nurmikko kutitti ristiselkää. Syvänsinisellä taivaalla näkyi joitain harvoja cumulus-pilviä. Korkealla taivaankannella näkyi valkoinen juova ja sen päässä harmaa piste, joka liikkui hitaasti pohjoista kohti. "Jukka hei, mikä toi on", kysyin 10-vuotiaalta veljeltäni, joka oli juuri astunut ulos talosta ja oli hyppäämässä polkupyörän päälle lähteäkseen kylälle. "Se on amerikkalaanen pommikone joka pudottaa pian napalmia, mee äkkiä sisälle", Jukka huikkasi nauraen ja lähti rämistelemään pyörällään soratietä pitkin.

    Hyppäsin pystyyn nurmikolta ja juoksin varvastossut napsuen sisälle huutaen "äiti äiti, pian tulee pommeja". Juoksin suorinta tietä keittiöön missä äiti tiskasi astioita vanhalla tyylillä, ensin pesten, sitten huuhdellen ja lopulta vielä käsin pellavapyyhkeellä kuivaten. "Mikäs hätä sulla Pekka on", äiti kysäisi naurahtaen. Vastasin kimeällä lapsenäänellä: "no kun Jukka sanoi että taivaalla lentävästä pommikoneesta tiputetaan pian napalmipommeja." Äiti vastasi: "ei täällä mitään pommikoneita ole, ja jos onkin, niin ne laskeutuu tuonne Ilmasotakoulun lentokentälle eikä ne ketään pommita".

    Sitä ajattelee, että neljännesvuosisata on pitkä aika. Kuluisi kuitenkin peräti kolmekymmentäneljä vuotta, ennenkuin palaisin taas asiaan.

    [​IMG]

    Eräänä talvisena lauantaipäivänä vuonna 2004 olin käymässä merenrannalla San Franciscon Ocean Beachilla. Aamu oli ollut tutun sumuinen, mutta usva oli jo hälvennyt saavuttuani rannalle. Koska oli talvi, rannalla ei ollut kovinkaan paljon ihmisiä, vain ne tyypilliset koirien taluttajat ja tietty nuoret parit jotka kävelivät käsi kädessä haaveillen eivätkä huomanneet mitään mitä ympärillä tapahtuu. Istahdin pienelle kuivalle hiekkakumpareelle ja hetken mielijohteesta oikaisin itseni selälleni. Hiekkaa meni ristiselkää vasten ja tietysti hieno hiekka alkoi samantien kutittamaan. Korkealla taivaalla näkyi valkoinen juova jonka päässä oli harmaa piste. "Tyynen meren ylilento, lähtenyt varmaan Las Vegasista", ajattelin itsekseni. Aurinko paistoi lämpimästi, ja melkein nukahdin. Ja siinä samassa iski flashback ja olin taas pieni poika joka juoksi sisälle rintamamiestaloon pommeja suojaan.

    Kylmän sodan loputtua jenkit julkaisivat listan niistä kohteista jotka olisivat olleet ensi-iskun tai kostoiskun kohteina ydinsodassa. Muistan kuin luin uutisen aiheesta 90-luvulla ja kuinka ollakaan, Kauhavan Ilmasotakoulu ja sen lentokenttä olivat yksi amerikkalaisten yhdinohjusten maaleista. Minua oli siis sittenkin osoitettu aseella. Ei napalmilla eikä välttämättä pommikoneesta, vaan ydinohjuksella.

    Nousin ylös hiekkakumpareelta ja kävelin takaisin parkkipaikalle jonne olin jättänyt kirkkaanpunaisen Corvetteni. Hyppäsin autoon ja kääntäessäni avainta virtalukossa tuttu veekasin jyrähdys tervehti sekä äänellä että heilauttamalla koko autoa. Ah, kyllä amerikkalaiset jotain ovat osanneet tehdä oikein, ajattelin. Lähdin ajamaan takaisin kohti Pacific Heightissä olevaa vuokrakämppääni, ja vaivuin taas ajatuksiini. Päätin, että ydinohjus on nähtävä. Ei välttämättä juuri sellainen ydinohjus jolla kotiani aikanaan uhattiin, mutta ainakin jonkinlainen taktinen ydinase.

    Viikko kului työn merkeissä ja tuli taas lauantai. Herätyskello oli herättänyt kahdeksalta, koska halusin olla aikaisin liikkeellä, ennenkuin suurkaupungin ruuhkat kasvaisivat mahdottomiksi. Ostin sandwichin ja pienen vesipullon kadun toísella puolella olevasta pienestä kaupasta, kävelin takaisin kadun yli ja avasin autotallin oven kaukosäätimellä. Hyppäsin Vetteen ja peruutin auton kadulle. Laitoin D-asennon päälle vaihdelaatikkoon, kytkin luistoneston pois päältä ja painoin reippaasti kaasua. Takarenkaat kevyesti savuten kiihdytin ekoihin liikennevaloihin, joista käännyin etelää kohden jyrkkään ylämäkeen, josta pääsisi Pacific Heightsin huipulle. Katu muuttui korkeimmassa kohdassa yksisuuntaiseksi, ja ajelin reipasta vauhtia vihreässä aallossa keskellä kaupunkia kohti Highway 101:n liittymää Market Streetin jälkeen. Lopulta pääsin 101:lle jossa oli onneksi hiljainen lauantaiaamun liikenne. Laitoin vakionopeudensäätimen 75 mph:n kohtaan ja annoin ison veekasin lotkottaa rauhassa. Taakse jäi South San Francisco ennenkuin saavuin SFO:n kansainvälisen lentokentän kohdalle, jonka ohitin ja jatkoin kohti Piilaakson sydäntä. Karkea asfaltti jymisi Veten leveitten renkaitten alla, ja aina kaistaa vaihtaessa puolen tuuman korkuiset heijastenökäleet asfaltissa aiheuttivat etäistä rumputulta muistuttavaa jytinää...thum thump thump thump...kuin enteenä sille minne olin menossa.

    Vajaan tunnin matkustamisen jälkeen Piilaakson viimeinen etäpesäke eli San Jose jäi taakse. Edessä oli iso liittymä, josta oli tarkoitus kääntyä sisämaahan vievälle valtatielle. Jenkkityyliin rampit moottoritieltä toiselle olivat sopivan loivia jotta Vetellä voi niistä surutta painaa koskematta edes vakionopeudensäätimeen. Thum thump thump kuului taas vaihtaessani kaistanökäreitten yli sisimmälle kaistalle sisämaahan vievällä highwaylla. Suomirokki soi Veten CD-soittimessa...Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maa...

    Parin tunnin matkustamisen jälkeen saavuin risteykseen, josta vaihdoin pienemmälle tielle. Muutaman mailin jälkeen saavuin pieneen kalifornialaiskylään. Paikka muistutti jotenkin etäisesti Kauhavaa. Maanpinta oli täysin tasaista, peltoja ja taloja näkyi siellä täällä. Ja tietysti sotilastukikohtakin löytyi, aivan kuin Kauhavallakin. Lopulta löysin oikean risteyksen ja ajoin parkkipaikalle. Parkkipaikan vierellä odotti tällainen näky....harmi etten parkkeerannut Vetteä viereen että olisi saanut samaan kuvaan...

    [​IMG]

    [​IMG]

    [​IMG]

    Kävelin parkkipaikan vieressä olleeseen toimistoon ja kerroin asiani. Halusin nähdä aseen jolla minua oli uhattu. Virkailija otti vastaan ojentamani 2 dollaria ja käski kävellä ulos, kääntyä oikealle ja jatkaa parisataa metriä ja pysähtyä sitten. Niinpä tein käskettyä. Ja tällainen tuli vastaan...:

    [​IMG]

    Ai ei sano mitään? No ei se mitään...kyseessä on nimittäin strategisten pommittajien lennoston tunnus. Ja tällainen löytyi tunnuksen alta...:

    [​IMG]

    Tuolla kun losahuttaa, niin eipä jää paljoa jäljelle pienestä maaseutupitäjstä. Kyseessä on ilmasta maahan -laukaistava taktinen reilun megatonnin ydinase jota "käytettiin" 60-70 -luvulla.

    Olin lopulta kohdannut aseen joka oli minua uhannut. Ehkä juuri tällainen ydinase ei ollut Kauhavaa uhannut, vaan ennemmin mannertenvälinen ydinohjus tai -kärki, mutta symboliikkaa tämä kyseinen ydinohjus kuitenkin edusti. Ja ihmiskunnan hulluutta. Miksi pellavapäisen pienen pojan olisi pitänyt kärsiä suurvaltajohtajien valtatavoitteiden takia? Onneksi näin ei käynyt. Lähdin hiljaisin mielin kiertämään ruohokenttää jossa sijaitsi muitakin lentokoneita ja ohjuksia. En kuitenkaan käynyt pitkälleni nurmikolle. Ja päiväkin oli näin sisämaassa sumuinen eikä sinistä taivasta näkynyt.

    http://en.wikipedia.org/wiki/AGM-28_Hound_Dog

    Tässä kuva pommikoneesta joka ohjusta kantoi. Kaikki varmaan tietää koneen tyypin joka on Boeing B-52:

    [​IMG]

    [​IMG]

    Moody Bluesin levynkansi vuodelta 1970 (LP sisältää kappaleen "Melancholy Man"). Kuten näkyy, kansi sisältää myös ydinohjuksen...:
    [​IMG]

    [​IMG]

    Se tarinasta. Alla vielä muutama kuva lisää. Tästä lentokonemuseosta oli juttua joskus Tekniikan Maailmassakin, muistaakseni paikkakunta jossa museo sijaitsee on Castle Rock.

    [​IMG]

    [​IMG]

    [​IMG]

    [​IMG]

    Enempää tappokoneiden kuvia en viitsi tähän laittaa. Syykin on selvä. En erityisesti pidä aseista, varsinkaan jos niillä on minua uhattu.

    Aatteleppa sitä.

    ***

    To be continued...
     
    Herje, Dataviilaaja, Inlinee ja 3 muuta käyttäjää tykkäävät tästä.
  7. 1purehell

    1purehell Gearhead

    Jos sallit, niin laitan pari kuvaa B-52:n ohjaamosta, kun sellaiseen pääsin reilu vuosi sitten istumaan:
    [​IMG]
    [​IMG]
    [​IMG]

    Karmea laite, kaikessa brutaaliuudessaan, mutta samalla tosi kiehtova. Harvan lentokonemallin arvioitu käyttöikä tulee olemaan 100 vuotta, ottaen huomioon, että uusimmatkin noista koneista on tehty 1962... Tuossa penkillä istuessa oli kieltämättä aika jännä fiilis.
     
  8. C5_Z06

    C5_Z06 Gearhead

    Joo ei haittaa, tänne vaan kuvia.

    Tarkistin itsekin saman asian tuosta käyttöiästä jo aiemmin. On se silti käsittämätöntä että samalla vehkeellä aiotaan lentää 100 vuotta...
     
    1purehell tykkää tästä.
  9. palotila

    palotila 3rd gear

    Museo taitaa olla Castle Air Museum, Atwater CA. Oon vasta 3 kertaa siellä käynyt.
     
  10. Holley

    Holley Gearhead

    Samaa miettinyt, että harvan MINKÄÄN asian käyttöikä tulee olemaan 100 vuotta, autot, ei, laivat, eipä oikein, ellei jotain Tarjanne-laivaa lasketa, lentokoneet, no tämä... kun rakennuksetkin ovat homeessa 20 vuoden käytön jälkeen nykyään.
     
    onoff road ja 1purehell tykkäävät tästä.
  11. jakulepi

    jakulepi Gearhead

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Boeing_B-52_Stratofortress

    "Yhdysvallat käytti Stratofortresseja 1950-luvulla strategisina pommikoneina, joiden tehtävä sodan syttyessä olisi ollut ydinpommien pudottaminen Neuvostoliittoon ja Itäblokin kohteisiin. Lokakuussa 1957 Kylmän sodan kuumetessa B-52:t määrättiin 15 minuutin hälytysvalmiuteen ydinpommein varustettuna. Kaksi vuotta myöhemmin Yhdysvaltain Strategic Air Command -yksikkö aloitti ilmapäivystyksen, joka tarkoitti että muutama ydinpommilastissa oleva B-52 oli koko ajan ilmassa. Kuuban ohjuskriisi lokakuussa 1962 nosti ilmapäivystyksen uudelle tasolle. Suuri osa B-52-laivastosta oli ilmassa ydinpommeilla aseistettuina. Kriisin lauettua päivysti taivaalla ympäri vuorokauden vain 12 konetta."


    On nuo olleet hulluja aikoja...
     
    Gary Grand, onoff road, 1purehell ja 1 muu tykkäävät tästä.
  12. 1purehell

    1purehell Gearhead

    Pikkuisen päästöjä tullu. :D
     
  13. C5_Z06

    C5_Z06 Gearhead

    Ketjun aiheeseen eli kokemuksiini moottorien virittämisestä palaan piakkoin, mutta tähän väliin pieni tarina, tai no, oikeastaan vaan linkki kuviin Väinön autosta ja tarinasta englanniksi.

    Väinöllä oli nimittäin Z06 tallissaan. Niin on minullakin. Mutta Väinön Vette oli paljon harvinaisempi kuin omani. Wäinön Z06:sta kun on valmistettu tasan yksi kappale. Vuonna 1963.

    Wäinön isä oli syntynyt Suomessa vuonna 1879:

    https://www.ancestry.com/1940-census/usa/Michigan/Jack-Husko_2t4nny

    Wäinö taas syntyi jenkkilässä, tarkemmin Michiganissa vuonna 1911:

    https://www.ancestry.com/1940-census/usa/Michigan/Wayne-Husko_2t4np0

    Wäinö päätyi nuorena miehenä Detroitiin General Motorsille hommiin vuonna 1947 ja siellä ollessaan teki töitä mm. Harley Earlille sekä Bill Mitchellille. Letukoiden harrastajat tuntevatkin varmaan näiden herrojen historian.

    Maaliskuussa 1963 GM ilmoitti, että Z06-paketti olisi saatavissa myös avomalliseen C2 Corvetteen. Mallivuodet jenkkilässä menevät niin, että syksyllä voi ostaa jo seuraavan vuoden malleja ja toisaalta kisakäyttöön menevät ostettiin tietenkin coupeina. Ehkä siksi Wäinö oli ainoa, joka osti Z06:n convertiblena. Mene ja tiedä, mutta niin vain kävi.

    Kas tässä skannattu tarina:

    [​IMG]
    [​IMG]
    [​IMG]
    [​IMG]
    [​IMG]
    [​IMG]
    [​IMG]
    [​IMG]
    [​IMG]

    [​IMG]

    https://rmsothebys.com/en/auctions/...963-chevrolet-corvette-z06-convertible/200230

    Aatteleppa sitä.

    ***

    To be continued...
     
    onoff road, Dataviilaaja, fmila ja 7 muuta käyttäjää tykkäävät tästä.
  14. sbm396

    sbm396 3rd gear

    Hienoa palataan asiaan

    Oltiin tuos kauhavan torilla valiantilla niin sun äitis tuli juttelemaan
     
  15. C5_Z06

    C5_Z06 Gearhead

    Joo niin se oli kuulemma tullut juttelemaan. Vanha muorihan se on ja jotain 84 lienee mittarissa. Valiantti ämericcalaisvalmisteena oli varmaakin ihastuttanut. Sellaisella minuakin kersana kuskattiiin, mutta siitä lisää joskus toiste.
     
    isalmela tykkää tästä.
  16. C5_Z06

    C5_Z06 Gearhead

    21. "Laguna Seca"

    “…klonks, klonks, välikaasua, raaaaaAAAAA ja samantien vihreä Lister-Chevrolet saapuu näkyville viimeisen mutkan takaa Laguna Secan kilparadalla. Koko pääkatsomo tärisee kun pikkulohko-Chevrolet kiertää kolmella ekalla vaihteella 7000 rpm asti, kunnes kilpa-auto häviää kukkulan taakse kohti edessä olevaa neulansilmää...”

    Niskakarvat nousee pystyyn. Tällaistahan tää joo olikin. Muistot edellisiltä Laguna Secan käynneiltä tulee mieleen. Samassa kuuluu repivää ääntä, kun...

    ”...12-sylinterinen 1957 Ferrari Testarossa puskee etusuoraa pitkin, perässään nippu Devlineitä, Lister-Jaguar ja liuta muita vanhoja kilpureita. Ferrarin ääni hukkuu taustalle, kun keltainen Buickin isolohkolla varustettu kilpuri kiihdyttää pääsuoralla järisyttäen jälleen koko katsomoa...”

    Mieleen juolahtaa eilinen DeTomaso Pantera 540 kuutiotuumaisella Fordin isolohkolla. Vanha tuttu auto on edelleen myynnissä, vaan eipä ole ostajaa löytynyt. Mahtaisi pääkatsomo täristä myös Panteran ajaessa ohi, valitettavasti vain auton ripustukset on muutettu paremmin kiihdytyskäyttöön sopivaksi, joten mutkarata taitaisi olla enemmänkin kidutusta kuin nautintoa.

    ””Hei, tuohan on Jay Leno! Kato kato tuonne”, työkaveri hihkuu vieressä samalla kun olen ottamassa kuvaa vanhasta Lanciasta. Kommentoin työkaverille, että mikäs ihme tuo nyt on jos julkisuuden henkilö vierailee autonäyttelyssä. Antaa Jayn vaan olla, mä olen nimittäin tehnyt kaikkien julkkisten kanssa sopimuksen, etteivät ne sekaannu mun juttuihin. Enkä mä sekaannu niitten juttuihin. Näin on parempi.”

    Concorso Italianossa näkee julkkiksia, mutta päähuomion saavat tietysti autot, jotka ovat pääosin Italiasta. Toki paikalla on myös muitakin harrasteautoja, eli järjestäjät ovat varanneet parkkipaikkoja merkeittäin ns. yleisesti kiinnostaville automerkeille ja malleille. Ketään ei syrjitä, nimittäin mukana on myös jokunen japsimerkki.

    ”Taas näitä Ferrari GTO:ta, nyt mustana. Alkaa jo hiljalleen kyrsimään kun sama malli tulee vastaan joka päivä milloin missäkin. Olkoot vaan aito, mutta kyllästyttää silti. Ai mutta mikäs toi on...hemmetti, sehän on keskimoottori 426 Hemi –urheiluauto. Ja se ensimmäinen kahdesta valmistetusta. Tämän mä olen aina halunnut nähdä!”

    Concours d’Elegance Pebble Beachin golf-kentällä on näkemisen arvoinen tapahtuma, varsinkin kun samana viikonloppuna on sekä Laguna Secan Historics –kilpailut että Concorso Italiano, ja hännänhuippuna myös Quail Lodgen kilpurinäyttely.

    Saavuin iltamyöhään Californiaan puuduttavan pitkän lentomatkan jälkeen. Tämä matka oli kuitenkin erilainen verrattuna kaikkiin muihin edellisiin matkoihin vuosien varrella, sillä nyt oli kyseessä lomamatka.

    San Franciscon kansainväliseltä lentokentältä matka jatkui lentokenttäjunalla kohti autonvuokrauspistettä, jossa aina jaksetaan ihmetellä suomalaista vanhaa paperista ajokorttia. ”Joo ei siinä ole sarjanumeroa, käytä vaikka mun sosiaaliturvatunnusta numerona”. Tyypillisen jenkkisähellyksen jälkeen sain auton alleni, joku Pontiac se taisi olla. Käänsin Ponchon keulan kohti etelää ja liityin moottoritien liikennevirtaan anonyymilla autollani. Seuraava etappi oli Piilaakson tylsimpiin paikkoihin kuuluva Mountain View, jossa hotelli odotti. Toki, koko Piilaakso on harvinaisen tylsä paikka, eli muistuttaa lähinnä suomalaista teollisuusaluetta, ja vieläpä tasaista sellaista. Mutta eihän tänne asumaan tultu vaan yöpymään. Hupaista muuten, en muistanut hotellin respassa kysyttäessä että minkävärinen vuokra-autoni oli ollut ”se, tuota...ööh...punainen kait” (alitajunnassa kaikki Pontiacit ovat punaisia). Seuraavana aamuna selvisi, että Pontiaccihan oli harmaa. Ihan sama.

    Perjantaiaamuna olin aamuvirkku, ja kun olin poiminut erään autoista kiinnostuneen ex-työkaverin mukaani, matka jatkui kohti Montereytä. Piilaaksosta pääsee parin vaihtoehtoisen reitin kautta Montereyhyn, ja suositeltavampi – jos vain on hieman aikaa tuhlattavaksi – on highway 17, joka mutkittelee mukavasti vuoristossa ylös ja alas. Vauhdin tuntu on taattu, vaikka ajaisi rajoitusten mukaisesti, mutta matkalla on helppo provosoitua ja ajaa hieman vauhdikkaamminkin kuin mitä laki sallisi, tosin Californiassa sallitaan usein 10 mailin ylinopeus. Keli vaihtelee aurinkoisesta sumuiseksi ja takaisin yllättävän nopeasti.

    Highwaynäkymiä matkalla näyttelyyn:

    [​IMG]

    Ja sitten itse autonäyttelystä:

    [​IMG]

    Aivan kauhea Corvette...:

    [​IMG]

    [​IMG]
     
    isalmela ja Inlinee tykkäävät tästä.
  17. C5_Z06

    C5_Z06 Gearhead

    De Tomaso:

    [​IMG]

    [​IMG]

    [​IMG]

    [​IMG]

    Pakko myöntää, että olen Mersumies. Ja istunut Maybachissa. Mutta en SRL:ssä...

    [​IMG]

    [​IMG]

    Toisen kivekseni antaisin tästä...

    [​IMG]

    ...toki toista tarvittaisiin tähän:

    [​IMG]

    Ranskalaiset..:

    [​IMG]

    Ihanaa leijonat ihanaa:

    [​IMG]

    Jostain syystä nämä ovat sydäntä lähellä. Aivan ihania V12-vempeleitä:

    [​IMG]

    [​IMG]

    On se upea:

    [​IMG]

    Toisenlainen Hemi ja muutakin:

    [​IMG]

    [​IMG]

    [​IMG]

    [​IMG]

    [​IMG]

    [​IMG]

    ***

    To be continued....
     
    Muokattu: 2.5.2020
    onoff road, Dataviilaaja, 1purehell ja 6 muuta käyttäjää tykkäävät tästä.
  18. puna niska

    puna niska 3rd gear

    Suurin osa edes jollain lailla tuttuja merkkejä/malleja mutta mikä on musta punainen jossa metallinen tipu kylkikoristeena??
     
  19. minorv8

    minorv8 Gearhead

    Tosta lintueläimestä tulee Hispano Suiza mieleen.
     
  20. minorv8

    minorv8 Gearhead

    Vaan ei ollut, tuli ihan uus tuttavuus vastaan. Bucciali TAV12.
     

Kerro tästä muillekin!