Tallikaveri p-kaupunkiseuulla

Tuli mieleen, että tosiharrastaja on kiinnostunut myös toisten autoista aina avuksi olemiseen saakka. Minusta on hienoa olla yksin tallilla ja olen harrasteautoni kanssa tehnyt aika paljon ja nimenomaan yksin. Oli tässä yksi autoinsinööri katsomassa joskus, mutta ei se kiinnostus sitten riittänyt kuin yhteen käyntiin: periaatteessa en ole minkään avun tarpeessa, mutta haen kuitenkin sellaista kaveria, joka voisi tietyssä tilanteessa olla avuksi jossain laitoissa.
Olen itse varttuneempi mies ja nimenomaan ja varsin selvästi haluan sanoa, että en hae tässä mitään puppeliseuraa miehistä, koska olen absoluuttisesti hetero, vaan tallikaveria, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia auton äärellä.
Jonkun mutterin väännössä ja säädöissä sitä apua saattaisi tarvita ja jos ei muuta niin henkistä tukea. Hyvästä työstä voin antaa tippiä.
Keskustelu on auki, mutta tarkemmin itsensä kannattaa esitellä YV:llä.

 

No täällä toinen jo eläköitynyt ja melkein jo entinenkin harrastaja Vantaalta.
Tallissa useimmiten AMC-tuote, tosin mitään merkkejä en ylenkatso, Rellut, varsinkin takamoottoriset on edelleen lähellä sydäntä ja esim Wartburg/Trabantkin kelpaisi kaikkien mossejen sun muitten fiattien lisäksi. Nykyään jo vuodesta -97 hallussa ollut Javelin on tallissa, mutta halut väsätä aika hukassa. Apua en minäkään varsinaisesti tarvitse, itse on tähänkin asti selvitty, mutta ehkä jonkinlainen sparraus voisi tehdä hyvää.
Oman merkin ystäväharrastajat on aika kaukana, eli lähempänä asuva liikkellepotkija voisi olla hyväksikin.
Eli samanhenkiset tosiaan voitaisi olla yhteyksissä näin alkuun vaikka yv:lla, jos vaikka kaljat/kaffet jossain, Unkassa?...
Terv KK

 

Nostan tätä aihetta ylös, mutta totean taas, että viihdyn hyvin yksinkin tallissa.

Mutta joskus olisi oikein mainio juttu, jos joku vaivautuisi olemaan kiinnostunut ja tsiigaamaan vähän, mitä oma ajopeli on syönyt ja vastaavasti sitten katottais niitä toisen kaaroja.
"Vähän" aikaa meni kesäkuusta ja vähän innostuneita tuli. No yksinäistä puurtamistahan tämä on.
Nyt lähti ensin vastanneelle kuitenkin yv.

 

Hyvä ideahan tuo on, saa vähän näkökulmaa ja vinkkiäkin tekemiseensä, työtapoihin, työkaluja lainaan, yms.

Tarvitsisi vain "kimppatalliporukan" ilman kimppatallia. Kerran pari kuussa toisten talleilla puuhaamista.

Yksinään on parempi tuhertaa, mutta monesti vois joku olla paikallaan joka on apukätenä tai tietää asiasta enemmän.

Mutta se avun pyytäminen.. Se on vaikeaa

 

Juuri jotain tällaista. Nyt vähän myöhä ja mentävä koisimaan, palaan päivän parin päästä asiaan. Itselläni tallissa jenkkiauto. Työkalujen lainaaminen on ok, kun vaan se luottamussuhde syntyy. Ja täytyyhän se kaiken kaikkiaan olla.

 

Talliapu on hyvä homma kun se vain toimii. Ja aina voi istuttaa johonkin harrastajaan vähän kipinää, varsinkin kun on niin paljon heitä, joilla on ikuisuusprojekteja aloitettuna tai ikiroudassa.

Itse sain paljon talliapua 8v sitten kun asuin Kalajoen Hiekkasärkillä. Nikulan Kari ylivieskasta kävi auttamassa n. 1 iltana per vko ja kiireaikoina parikin kertaa viikko. Matkaa oli ja bensabemari, joten matkakulut maksoin ja sain erittäin hyvää apua kun oli iso projekti tuo 5w coupe. Varsinkin kun oli isompia asennushommia, rihtaamista tms. apu oli tarpeen sen 3-4tunnin ajan per vko.

Muuten mieluimmin teen yksin, kun ainakin täällä nykypaikkakunnalla, joss kävi ennen ns. "hangaroundäijiä" liikaa ja niitä en tallissani tarvi, kun tupakinsavua voin sinne järjestää muillakin keinoilla ja seinät pysyy pystyssä pitämättäkin. ,...niin ja kaikilla on tietenkin mielipiteitä,... ja taas mielipiteitä.

Enemmän nyt auttaa se, kun saan käyttää itse tai saan apua seuraavilta tahoilta; koneistukset, automaalaus , kun minun sos.dem. kokoiseen talliin ei näitä juttuja vain mahdu eikä ole tarkoituksenmukaistakaan.

aulis

 

Nojoo.....

Muutaman illan peräkkäin olet yksin tallilla, niin pikkuhiljaa siinä alkaa juttelemaan sille työ alla olevalle sylinterinkannelle joten siinä mielessä on ihan terveellistä, että tallilla marhaa muutakin porukkaa.

Toinen juttu, vaikka moottorit joita tulee rassattua on hieman pienempiä kun vuosikymmen sitten, niin painaa tommonen miniatyyri mosakin sen sata kiloa ja välilevyt paukkuisi, jos niitä joutuisi yksin siihen työpöydälle nostelemaan...

 

8)Tämmöstähän se ois...http://www.youtube.com/watch?v=B_Zd-UTx ... NI&index=7

 

Kyllä tallilla olo on laatuaikaa, ei tarvitse kuunnella emännän näkökulmia. Mutta on se kuitenkin niin huolissaan aina, että tekstari tulee, että miten siellä tallilla menee. On se tietenkin hyvä, että joku on kiinnostunut.
Sitä tässä peräänkuulutin, että olisi mukava, että joku olisi myös siitä mun kiesistä kiinnostunut.

Ja mikäs siinä, kyllä tallitiimin voi perustaa, ei kai siitä voi olla kuin hyötyä. Asiasta vaan kommunikoimaan ja yv:tä lähettelemään, jos kiinnostaa.

Ja kiitos Javelinille yhteydenotosta, me nyt ainakin tsiigataan ne meidän kiesit.