Poikkeuslupia tälle vuodelle?

Laitoin tuohon hakemuksen tyrmäävään postiin kysymyksiä, mm. siitä miksi tuolle samaiselle moottorille oli annettu lupa, että sen saa laittaa omaa autoani kevyempään (ja myös itsekantavaan) koriin. Siihen ei tullut vastausta, mutta sain tämmöistä tekstiä:

Vittu, ensin kysytään perusteluja ja sitten kun niitä antaa, niin ne ei kelpaa.

 

Kyllähän tässä kieltämättä on paljonkin kaupallista intressiä takana. Yrittäjänä ja perheellisenä miehenä on sen verran paljon muutakin tekemistä, että pitää olla hieman isompaa syytä alkaa vääntämään. Rahallisen intressin lisäksi toki myös omien autojen katsastukset (toivottavasti) helpottuvat kummasti. Olen siis kaikesta huolimatta itsekin ihan legitiimi harrastaja.

Projektin edetessä ollaan myös edetty aika pitkälle pelkistä iskareista ja niltä vaadittavista papereista. Sontatunkiota tonkiessa olen joutunut toteamaan kuinka hanurista käytännöt katsastusten suhteen ovat. Asiakkaan oikeusturva on aika olematon mielivaltaisen katsurin edessä. Täällä ei varmasti tarvitse kertoa, että kaikenlaista seppää tälläkin alalla ontöissä.

Olen esimerkiksi kirjelmöinyt uudesta katsastajien laatumittarijärjestelmästä, joka ei ota lainkaan huomioon sitä varsin yleistä tilannetta, jossa katsuri vaatii jotain aivan päätöntä tai tekee muuten vain ihmeellisiä ratkaisuja. Tilastoihin tulee tavoiteltua hylkäysprosenttia nostava hylsy ja kaikki näyttää valvonnan näkövinkkelistä hyvältä. Tosiasiassa katsuri on voinut käyttäyty täysin mielivaltaisesti ja katastus on hylätty aiheettomasti. Valvonnassa keskitytään vain ja ainoastaan liian helposti läpi päässeisiin autoihin. Aiheettomat hylsyt eivät kiinnosta ketään, vaikka se on päätöksenä vähintään yhtä väärä kuin liian lepsu läpäisy. Tämän lisäksi olen tehnyt kantelun oikeuskanslerille siitä, että erikoiskatsastuksissa ei anneta koskaan hallintolain vaatimia perusteluita. Katsuri kertoo, että "näin se on", mutta lain edellyttämiä pykäläviittauksia yms. ei usein saa edes pyytämällä.

Uusimpana mielenkiinnon kohteena ovat nämä poikkeusluvat, joissa tuntuu olevan aika villi käytäntö. Näillä ei enää ole mitään yhteyttä liiketoimiini, sen sijaan tallissa japanilaista moottoria odottava 242 Volvo saattaa tähän jotenkin liittyä

Ongelmahan on pitkälti se, että kukaan ei koskaan valita mistään, eikä vie asiaa muutenkaan eteenpäin. Tästä syystä käytännöt ovat muotoutuneet sellaiseksi kuin ovat. Parantamisen varaa on.

 

Henkilökohtaisesti en ymmärrä miksi näissä pitäisi ylipäätään perustella yhtään mitään. Mitä sillä on väliä MIKSI joku haluaa tehdä muutoksia, olennaistahan on vain se, että muutokset ovat asianmukaisesti tehty. Näin erityisesti kun missään ei ole määritelty mitään "virallisia hyviä perusteluita" vaan kysymys on tässäkin tapauksessa virkamiehen näkemyksistä.

 

Olen semmoisessa käsityksessä, ettei tuota esim. moottorinvaihdon syytä tarvitsisi niinkään perustella, vaan miten sen tekee.
Itsellä on oma hakemus ollut tämän vuoden maaliskuusta asti vetämässä, eikä sen suhteen mitään ole kuulunut. Tiedossa on että saattaa kestää, niin en kyllä ole paljoa odotellutkaan.

Itse kun hakemusta rustasin, niin ihmettelin, että eikö tässäkin voitaisi hieman tulla nykypäivään, kun ajatellaan moottorin tehoja ja tilavuuksia?
Miksi ei voida vain heittää tuo tilavuuskohta romukoppaan ja katsoa tehoja ja moottorin painoa?
Pienempitilavuuksiset ja "helposti" vaihdettavat turbokoneet pyyhkii isompitilavuuksisien tehoilla lattiaa, ja jotka voi "vain" muutoskatsastaa konttorilla.
Kun taas isommissa nykymoottoreissa painokaan ei vaihtoa periaatteessa hankaloita (akselimassat yms.), mutta tuijotetaan vain sitä tilavuutta, kuin se olisi joku pyhä juttu!!

 

Tästä olen harvinaisen samaa mieltä - moni asia on täällä just sen takia päin sitä ihtiään, kun ei viitsitä valittaa ja toimia. Kääntäen voisi kyllä lisätä tohon, että meihin on kansana onnistuttu istuttamaan sellainen 'herranpelko', että täällä iso siivu porukasta nielee pureksimatta virkamiesten antamat näin-se-vaan-on -vastaukset.

Eikä meille tavan hallintoalamaisille myöskään turhia aina tiedoteta oikeuksistamme tai mahdollisuuksistamme vrt. taannoiset verotus-caset, joissa Tulli reteästi ilmoittaa ihmisille, että "ei kannata valittaa, te mitään saa kuitenkaan" sillä seurauksella, että ne reppanat jotka eivät ole valitusta sitten jättäneet saattavat jäädä korvausten ulkopuolelle, jos oma case on pudonnut Suomen virkamiesten omavaltaisten aikarajojen ulkopuolelle.

Hatunnosto sulle, nokonzok, että sulla virtaa piisaa. Sen paremmin koettamatta lannistaa sua, niin tyydyn vain toteamaan että eräällä tavalla toi taistelu valtiota ja sen instansseja vastaan on eräänlaista 'Don Quijote' touhua. Oikeutta voi hakea vaikka mitä tuomioistuinta myöten, mutta lopputulemana paperiin tulostuu "ei rikosta / ei tarvetta toimenpiteisiin / ei huomautettavaa / virkamies on toiminut oikein" -tyyppisiä vastauksia. Ei korppi korpin silmää noki, ja tuomioistuin tasolla taas ei oikeuden kompetenssit riitä, joten vaikka Suomessakin epäselvä asia pitäisi tuomita ns. heikomman eduksi, niin onko joku muu kuin Siilin onnistunut joskus selättämään valtiota/virkamiehiä jossain casessa?

Eipä silleen, Siilinin tuomiostakin on aikaa jo vaikka hur mycket - mutta tämä maa se silti ämpyilee edelleen sitä vastaan. Tekisi mieleni , mutta hetken miettimisen jälkeen tulee ennemminkin itku silmään...

Oi, miksi palasin tähän esi-isieni Neuvosto-tasavaltaan?!?

-JJ-

 

Minun tapauksessa oli juuri näin. Suurin vertailumoottori olisi ollut 2,2 litrainen valurautainen turbomoottori ja luvan kohteena samantehoinen vähempivääntöinen ja kevyempi alumiinikasi. Ei kelvannut mitenkään päin kun tilavuus meni 66% yli.

 

Onko tämä http://www.trafi.fi/tietoa_trafista...uutosten_poikkeuslupaprosessi_kehityksen_alla edennyt mitenkään?

 

Kai Trafi muisti vedota virityspotentiaaliin mikä estää kasin vaihtamisen ? Ja bonuspisteitä sille joka löytää Trafin ohjeistuksesta kriteerit virityspotentiaaliin

 

Lain mukaan poikkeuslupa voidaan myöntää vain "erityisestä syystä". Mikä on se erityinen syy - sitä olen joskus mietiskellyt. Ainakaan syyksi ei kelpaa se, että ku mä nyt vaan tahdon isolohkon...

Joka tapauksessa, laki edellyttää perusteluja. Se että laki on niinku perseestä on kokonaan toinen juttu.

Minustakin on hienoa, että noko jaksaa panna hanttiin. Kanteluiden ja valitusten kautta tapahtuva hanttiin pistäminen on kuitenkin todellakin Don Quijoten tie. Kuten noko hyvin tietää, tuomioistuimista tulee koko ajan ihan mitä sattuu. Syy on (osittain) se, että ei ne tuomarit tajua erityistä tietoa tai osaamista edellyttävistä asioista normaalisti yhtään mitään. Eikä turvallisuus- ja ympäristöfasistinen asenne ainakaan auta.

Tästä syystä sitä sanotaankin, että jos tulee ongelmia, ei niitä ainakaan tuomioistuimissa kannata ratkaista - sieltä kun voi tulla väärä vastaus. Ja siihen väärään vastaukseen viranomaisen on sitten hyvä nojata. Päätä ei kantsi hakata seinään niin kauan että se menee rikki. Siis se pää.

Oikeampi tapa on vaikuttaa lainsäädännön sisältöön. Nythän alkais kohta olla vaikuttamisen paikka, kunhan eduskunta saa teknisen norminantovallan siirretyksi Esplanaadilta Kumpulantielle. Sitten TraFi aloittaa autojen rakennemuutossääntöjen uudistamisen.

Jos osaat osoittaa epäkohdat korrektilla tavalla ja esittää niihin perusteltuja korjausehdotuksia, virkamies kyllä kuuntelee, mielelläänkin. Raskas tie tämä, kyllä. Mutta johtaa paljon parempiin tuloksiin kuin valitustehtailu.

 

Trafin mielestä moottoreita ei varmaan viritetä, siis ainakaan turbomoottoreita...
Saksalaisen alukasin potentiaalihan on ihan eri luokkaa

Saa nähdä mitä omalle kohdalle arpa antaa. Tilavuuden nousu 2.8 -> 4.2, kasvu 50%
Onneksi on takaportti volkkaripuolella, mihin tuon moottorin voin yrittää hukata, pelkällä muutoskatsastuksella... 8)

 

Mä kävin jokunen vuosi sitten ihan periaatteen vuoksi hakemassa korkeimmasta hallinto-oikeudasta paskapaperia moottorinvaihtoon liittyen. Tuli selväksi että hallinto-oikeudet siunaa trafin päätökset aina ja varsinkin silloin, jos hallintoalamainen ajaa itse asiaansa. Millään faktoilla ei ole mitään merkitystä. Trafin tarkoittamaa erityistä syytä ei ole olemassa ja lupa saatetaan myöntää eri perusteilla, kuin on haettu ja erityinen syy perustuu pääasiassa pärstä kertoimeen. Ton seikkaulun jälkeen päätin tehdä kuten helpommalla pääsee, eli lopentin lakien noudattamisen.

Opetus kuitenkin oli: Palkkaa kunnollinen lakimies heti.

Kilpailuviranomaista voisi myös kiinnostaa tämä rakentelupykälistö. Se selkeästi jakaa viralliset maahantuojat ja kotimaiseet tuuninki pajat eri asemaan. Maahantuoja saa myydä ajoneuvoja, joissa 7kg/hp ylittyy mutta viripajalta se ei onnistu periaatteessa mitenkään -> pykälät rajoittaa kilpailua, joka on EU pykälien vastaista. Kysyin asiaa aikoinaan kilpailuvirastosta ja lupasivat ottaa asian käsittelyyn, kunhan joku tuuninki autoja rakentava firma valituksen tekee...

 

Muistihan toki. Moottorin vaihdot ovat pelkästään lisätehon hakemista varten ja suurempitilavuuksisessa moottorissa on suurempi virityspotentiaali.
(Joo, eipä noista nykyajan pienehköistä turbokoneista kovin paljon tehoa otetakaan, verrattuna vanhaan valurautaiseen vapari V8-koneeseen.)

Kysyin sitä lain kohtaa, missä mahdollinen virityspontetiaali määritellään ja painotin sitä, että eikös lähtökohtaisesti oleteta, että luvan hakija on rehellinen ja pitää moottorin sellaisena, kuin lupahakemuksessa on.

Eipä tullut vastausta.

 

Lähtökohtaisesti poikkeuslupaa hakeva kansalainen on rehellinen, koska moottorin muuttaminen luvan jälkeen on ihan sama, kuin luvan hakematta jättäminen. Luvan myöntämisen yhteydessä kansalaiselle on annettu lupa ja sen edellytykset. -> Tietoisuus on muodostunut.

Oikeastaan luvan jälkeen muuttaminen on siis isompi paha.
Luvatonta moottorin vaihtoa voi selitellä aina tietämättömyydellä, keskeneräisyydellä...

 

Se on ihan selvää, että kanteluita ja valituksia laatimalla ei suurta kuvaa muuteta. Ongelmahan on useimmiten nimenomaan huonossa lainsäädännössä, jolloin mikään oikeuskaan ei voi toisin tuomita. Omassa tapauksessa vääntö onkin siitä, että laki on suhteellisen selväsanainen, mutta Trafi on ohjeistuksissaan määrännyt toisin. Mistä sitä tietää mitä Pasilan pajatsosta tulee, mutta kyllä aika suurella mielenkiinnolla perustelut luen jos neppariin tulee. Kysymys on lyhyesti TÜV-todistuksista alustasarjoille. Laki ei vaadi niitä, mutta Trafi vaatii. Osille ei ole missään mitään vaatimuksia, joten epäselväksi on jäänyt mitä tarkalleen ottaen pitää todistaa. Ei ole osannut Trafikaan kertoa 1,5 vuoteen ja siitä on tehty oikeuasiamiehelle kantelu.

Vaikka oikaisuvaatimuksilla ei sinänsä valtavia muutoksia aikaan saataisikaan, olen silti sitä mieltä, että valittamattomuuden kulttuuri on saanut aikaan suuren osan idioottimaisista katsurikäytännöistä. Jos katsastuksia tehdään vuodessa yhteensä 3,3 miljoonaa ja oikaisuvaatimuksia tehdään keskimäärin alle 20 vuodessa niin ei katsurilla ole kovin paljon insentiiviä panostaa "hankalaan" asiakkaaseen. Ja vaikka oikaisuvaatimus tehtäsiin, Trafi tutkitusti hylkää niistä 95%. Kun Trafin valvontaakaan ei kiinnosta mikään muu kuin liian helposti läpäisseet autot niin aika huoletta voi leimamies pyytää vaikka mitä dokumenttia tai hylätä mutu-faktalla varmuuden vuoksi. Jos nyt ei muuta niin muutaman katsurin hymyn olen sentään saanut hyytymään. Ilo se on pieni ja keskisuurikin ilo.

Jos muutoksia oikeasti halutaan se vaatisi täysipäiväistä ja pitkäaikaista edunvalvontaa. Mitä enemmän näitä katsastuksen touhuja selvittää, sitä enemmän alkaa kiinnostamaan sekin vaihtoehto. Periaatteessahan nyt olisi tuhannen taalan paikka, vuoden vaihteen jäkeen tulee lausunnolle lakimuutos, joka vie kaikki nykyään liikenneministeriön päätöksillä säännellyt "nippelit" Trafin määrättäväksi. Haluaisin itse esittää vaatimuksen, jossa Trafi on velvollinen kuulemaan sidosryhmiä määräyksi antaessaan. Sitten tietysti pitäisi vielä kehittää se harrasteautoilijoiden sidosryhmä...

Muutoksessahan on periaatteessa paljonkin mahdollisuuksia, muutokset säädöksiin olisi jatkossa mahdollista tehdä hyvinkin joustavasti, toisin kuin nykyään. Ja muutotarpeitahan olisi aika tavalla, ihan ensimmäiseksi voisi vaikka poistaa keinotekoiset tehorajat, täydellisen mielivallan mahdollistava "erityisen syyn" vaatimus ja ylipäätään tehdä myös EY-tyyppihyväksyttyjen autojen rakentelu mahdolliseksi. Niidenkin rakentelu olisi pykälien mukaan täysin mahdollista jos vain haluttaisiin sellainen tulkintalinja ottaa. Trafin tuntien ei kuitenkaan ihan uskalla hengitystä pidätellä...

 

Alustasarjalle suoraan ei olekaan vaatimuksia, mutta tyyppihyväksynnän vaatimukset koko ajoneuvon osalta pitää lain mukaan täyttää. Siitä 2007/46/EY luettelosta löytyy montakin kohtaa, joissa voidaan perustellusti kysyä, täyttyvätkö vaatimukset alustamuutoksen jälkeen. Luonnollisesti TraFi:n pitäisi vähintäänkin osoittaa, mitä nämä kohdat ovat.

Tästä ei voi olla kuin samaa mieltä. Tosin, valittamattomuuden kulttuurilla on otollinen kasvualusta. Nää kun on lähes kaikille meille harrastushommia, niin oikeudenkäyntikuluriski on yleensä suurempi kuin itse asian taloudellinen intressi. Muutaman satasen asian takia ei yleensä haluta ottaa muutaman tonnin riskiä. Tällekin asialle tarttis jotain keksiä.

Ensinnäkin: se ei tule lausunnolle vuodenvaihteen jälkeen, vaan on eduskunnan liikennevaliokunnan käsiteltävänä just nyt, ks. HE 119/2014 vp. Toiseksi: liikennevaliokuntaan kuultaviksi oli kutsuttu vain LVM ja TraFi, eikä muita päästetty ovesta sisään. Kirjallisen lausunnon sai sentään toimittaa... sattumoisin et ole ainoa, joka tätä sidosryhmien kuulemispakkoa on esittänyt, mutta kun ei eduskunnassakaan... no, eiköpähän sinne silti jotain saatu aikaan, kohta nähdään.

FHRA ja muut kertsit autoharrastajan asialla: nyt erittäin äkkiä rivit kuntoon ja nokonzok töihin edunvalvojaksi! Sattumoisin tiedän, että siinä olis teille kaveri, jolla älli ja osaaminen riittää siihen hommaan, eikä tällaisia kavereita ole koko maassa montaa (kaksi? :wink: ). Rahoitusta vaan sillain, että pari vuotta pystyy maksamaan sille liksaa.

Täsmälleen näin, tuota pitää ajatella ensisijaisesti mahdollisuutena!

Tehorajat ovat mielivaltaisia ja perseestä, mutta yleisesti sovellettavan vaihtoehdon keksiminen onkin sitten tuskaista. Erityisen syyn vaatimuksesta nuff said.

Vanhempien rakkineiden osalta homma on luonnollisesti helpompaa, koska vaatimuksia on vähemmän ja ne ovat yksinkertaisempia. Uudemmissa on enemmän duunia. Niin paljon, että TraFi ei sitä tee, jonkun muun se pitää tehdä.

Kantsis ehkä kaivaa Ruåtsin pykälät, miksei Lontoonkin, ja tehdä vähän vertailua, miten muualla tuo tyypitettyjen rakentelu menee.

 

Sitähän mää olin just sanomassa :wink:

 

Menee vähän OT:n puolelle, mutta menköön. Kyseessähän on oppi välillisistä vaikutuskohteista. Se ole ihan noin ongelmaton kuin sen esität. Sallituista muutoksistahan säädetään ns. rakennemuutospäätöksessä (779/1998). Lähtökohtaisesti muutetunkin auton on täytettävä käyttöönottoajankohdan vaatimukset, ellei rakennemuutospäätöksessä toisin säädetä vähäisistä poikkeuksista. Itse tulkitsen tämän niin, että rakennemuutospäätöksessä määritellyt muutokset ovat päätöksen ehdoin toteutettuna lain mukaisia.

Yksikään rakennemuutospäätöksen kohta ei edellytä muun kuin itse osan vaatimustenmukaisuuden todistusta, jos sellaista ylipäätään edellytetään. Tästä on aika pitkä matka siihen, että katsastuksen hyväksymisen edellytyksenä on todistus, jolla pitäisi todistaa välillisten vaikutuskohteen vaatimustenmukaisuus, varsinkin kun itse osalle ei tosiaan ole mitään vaatimuksia.

Toki tässäkin tapauksessa madalluksen seurauksena muutoskatsastuksessa tulee tarkistaa valojen suuntaukset sekä valojen ja vetokoukun minimikorkeusvaatimuksen täyttyminen. Katsurin pitäisi rullamittaa osata käyttää ilman todistustakin. Muita perusteltuja kohteita ei ihan nopeasti tule mieleen. Trafi toki huutelee akselimassojen perään, mutta koska ei ole olemassa mitään speksejä, minkä mukaan iskareita tai jousia testattaisiin suhtessa akselimassoihin, ei käytännössä voida luottaa muuhun kuin valmistajan ilmoitukseen.

Hallintopuolella kuluriskiä ei käytännössä ole. Trafi haluaa oikaisuvaatimuksesta 50 € ja hallinto-oikeuden kulungit on ulkomuisista 93 €. Muuta riskiä ei ole. Toki suurimmalle osalle ihmisistä on aika iso kynnys valittaa edes Trafille, saati siitä sitten eteenpäin hallinto-oikeuteen. Varsinkin kun melkeinpä kerkeää tulemaan jo seuraava katsastus vastaan ennen kuin päätöksiä saadaan...

Viittaamasi hallituksen esitys koskee muita ajoneuvoja kuin autoja ja se on jo tosiaan varsin pitkällä koneiston koukeroissa. Autopuolen muutokset ovat Trafista saatujen tietojen mukaan tulossa lausunnoille ensi vuoden alussa ja tavoite on, että määräykset tulisivat Trafin kirjepaperilla vuoden 2016 aikana.

Älkää yllyttäkö hullua Eipä silti, aika vakavissaan on tullut pohdittua sitä mahdollisuutta, että pistäisi pystyyn yhdistyksen asioita ajamaan. Sille toivottavasti saisi sen verran paljon maksavia jäseniä, että jonkinlaista toimistoa pystyisi asian tiimoilta pyörittämään. Olen nimittäin sitä mieltä, että siinä ei yksi mies riitä. Jos tällainen yhdistys olisi, sillä on resurssien lisäksi jo uskottavuuden takia oltava tuhansia jäseniä. Kokemuksesta tiedän, että sen kokoisen yhdisstyksen hallinto jo yksin vaatii sen verran hommaa, että alkaa jäämään se varsinainen duuni vähille. Sitten on tietysti sekin juttu, että ihan noin vain en voi kävellä nykyisistä hommista pois (enkä haluakaan). Kutkuttaa silti aika kovasati, ei sitä käy kiistäminen.

Tässä on kiteytetty miksi jotain oikeasti tarttis tehdä. Eikä vanhempienkaan osalta voi sanoa, että kaikki ihan valmista olisi.

 

Fiksua ajattelua, mutta ei kaikilta osin aivan oikein. Kysymyksessä ei ole oppi välillisistä vaikutuksista. Osa vaatimuksista ei nimittäin koske suoraan mitään osaa, vaan vaatimustenmukaisuus voidaan osoittaa vain koko ajoneuvon osalta. Esimerkkinä vaikkapa se valaisimien asennus, tai jarrut. - Jarrujen toimintaankin jousitusmuutoksilla on teoriassa merkitystä, käytännössä tuskin.

Mainitsemassasi rakennemuutospäätöksessä sanotaan näin:

Ja tästä se ongelma tulee: kun vaikkapa nyt valaisinten asennuksesta säädetään R48:ssa ja ajoneuvon korkeus muuttuu, pitää R48 vaatimukset täyttää muutoksen jälkeen - ja tämä pitää osoittaa. Valaisinten asennus ei ole osa, vaan ominaisuus.

Jos lainsäädäntö sen sallii, katsastaja pystyy tutkimaan aika monen vaatimuksen täyttymisen pelkästään mittanauhalla, mutta ei kaikkien. Esimerkkinä tästäkin vaikkapa ne jarrut (R13-E edellyttää parin muunkin laitteen käyttöä...).

Jos jätetään tämä yksittäistapaus sikseen, niin yleisellä tasolla pitäisi kehittää ensisijaisesti sellaisia menettelytapoja vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi, jotka ovat järkevästi kaikkien ulottuvilla ja suhteessa tavoitteisiinsa muutenkin järkeviä. Nykyinen lainsäädäntö on tästä melko kaukana. Tuo rakennemuutospäätös ei ole enää oikein miltään osin kelvollinen, mutta senhän me kaikki jo tiesimmekin.

Eivät ne viranomaiskulut sitä riskiä teekään, jurristin palkkio sen tekee. Ei käräjillä autoharrastajan osaamisella pärjää, ellei sitten satu olemaan samalla lakimies...

Kyllä, duunia olisi tarjolla paljon, tekijöitä puolestaan vähän, osaavia tekijöitä ei käytännössä ollenkaan. Vanhemman raudan osalta työ on jonkin verran helpompaa, koska käyttöönottoajankohdan vaatimustaso on kevyempi, autojen rakenteet yksinkertaisempia ja erilaisista ratkaisuista on paljon kokemusta pitkin planeettaa. Uudemmissa jo pelkän asetus- ja E-sääntömassan läpi kahlaaminen ja sisäistäminen on vähintään vuoden duuni. Sitten pitäisi kehittää muutoskatsastuksia varten jotain parempaa...

Fyyralla kaiketi on valmiiksi jollain lailla resursseja, mutta monta obstaakkelia on edessä. Yksi on tämä autoharrastajien itsensä kehittämä kuppikuntaisuus, toinen on perinteinen uskomus talkootyön voimaan ja karvalakkilähetystöihin, kolmas on se, että mistään ei ns. tosipaikan tullen haluta maksaa edes sen röökiaskin hintaa.

 

No tässähän tämä on kiteytettynä. E-säännöt ja tyyppihyväksyntävaatimukset on aika paksua iltaluettavaa, mutta riittävälle tasolle liikenneturvallisuuden ja ympäristöhaittojen osalta päästäisiin hyvinkin paljon kevyemillä ratkaisuilla. Nythän tilanne on se, että muutokset yksinkertaisesti jätetään katsastamatta kun ei niitä ole mahdollista millään kohtuullisella tavalla saada laillisesti leimasta läpi. Mutta tämäkään tuskin oli suuri yllätys. Jos halua on, kevennetyille käytännöille ei ole mitään estettä.

Saatat olla ihan oikeassa

On tietysti ihan selvää, että jonkinlaiset kirjoitetut kriteerit on oltava jatkossakin. Silti itse näkisin terveenä kehityksenä sen, että katsureille annettaisiin enemmän mahdollisuuksia käyttää järkeä. Samalla tietysti pitäisi kouluttaa uusi katsurisukupolvi, joka oikeasti uskaltaisi ajatella ilman Trafin lupaa. Kaikki tiedämme, että e-leima ei tee tuotteesta hyvää, eikä toisaalta sen puuttuminen tee siitä huonoa. Nyt ketään ei kiinnosta miten asia todellisuudessa on kunhan paperissa on riittävän iso pyöreä leima. Jollain tapaa Ruotsi ja Brititkin ovat onnistuneet säilymään kartalla siitä huolimatta, että tyyppihyväksyttyjä autoa saa muokata alkuperäisestä.

Olen monasti miettinyt mikä tässä ahdistaa viranomaisia niin paljon. En keksi mitään muuta selitystä kuin sen, että virkamiehellä on vähemmän duunia kun vain yksinkertaisesti kieltää kaiken. Ja kun sen saa kirjattua vihreän kirjan kansien väliin siitä ei tarvitse enää sen enempiä selitelläkään. Se nyt vaan on niin, koska turvallisuus ja päästöt.

Kuppikuntaisuus on itseasiassa juurikin se syy, miksi minun mielestä pitäisi lähteä täysin puhtaalta pöydältä. Sieltä mistä minä tulen Fyyra on radalla lyhyitä matkoja suoraan ajavien amerikkalaisten autojen kerho. Kaikella kunnioituksella, mutta sillä imagolla ei saa suuria massoja liikkelle vaikka 30 euron vuosimaksua vastaan saisi 50 euron setelin jäsenetuna. Talkootyön toimimattomuus näissä yhteyksissä on aika hyvin todistettu unholaan jääneen Suomen harrasteajoneuvoyhdistyksen (vai mikä se nimi tarkalleen olikaan) toimesta. Tämä ei ole moite ko. yhdistyksen puuhamiehiä kohtaan vaan nimenomaan käytännön esimerkki siitä, että duunia on aivan liikaa sivutyönä (ilmaiseksi) tehtäväksi. MMAF on poikkeus, joka vahvistaa säännön.

Suurin uhka lobbausyhdistykselle on se, että kaikkien kauniiden puheiden jälkeen niitä, jotka oikeasti maksaisi jonkun suuruusluokkaa 30 € vuosimaksun saattaa sittenkin olla liian vähän. Tiedä häntä, itse maksaisin riemusta kiljuen ja ostaisin vielä muutaman ylihintaisen tarran ja T-paidan ihan vain kannatusmielessä.

 

Joo, samaa mieltä. Tässä(kin) on kumminkin pari mutkaa matkassa. Ensinnäkin, meillä on katsureita ja sitten meillä on katsureita. Sellaisiakin, joille en nyt niin välttämättä antaisi tilaa "järjen" käyttöön.

Toiseksi, tuo TraFi:n inkvisitio on tosiaan aikaansaanut kannustimen katsureille olla tekemättä mitään määräaikaiskatsastuksia kummempaa ilman TraFi:n lupaa. Vaikka katsuri olisi oikeassakin, tuloksena on mahdollisesti selvityspyyntö, josta edelleen seuraa pahimmillaan päiväkausien palkaton duuni, jossa selität, mitä tuli tehtyä ja millä perusteella. Tämän asiaintilan korjaaminen ei ole sukupolvisidonnainen juttu. Mulla ei oo oikeen koskaan ollu aikaa miettiä, mitä tälle pitäisi tehdä.

Yksi asia, jota kannattaa ajatella mahdollisuutena, on yksittäishyväksyntämenettelyn soveltamisalan laajentaminen. Yksittäishyväksyntä on vähän sama asia kuin aihepiiriin erikoistuneet katsastajat.

Unohdit lapset...

Osaan ehkä luetella joitakin ahdistuksen syitä. Ensinnäkin oma osuutensa on asenteilla. Jos suhtautuu lähtökohtaisen kielteisesti kaikkeen ajoneuvoharrastamiseen, se näkyy touhussa väistämättä. Asenteet ovat onneksi hiljalleen muuttuneet parempaan suuntaan. Mikä ei tietenkään merkitse, etteikö parantamisen varaa edelleen olisi.

Toinen syy on oikeastaan inhimillinen. Sääntelystä on tehty nykyään niin monimutkaista, että siitä on ammattilaistenkin vaikea ottaa selkoa. Jatkuvasti tulee vastaan kysymyksiä, joihin kenelläkään ei ole suoraan antaa vastausta, vaikka tahtoakin olisi. Vastauksen rakentaminen on puolestaan usein pitkän työn takana. Syypäät istuvat pääosin Pyrsselissä, väitän, että sielläkin korkeintaan kuvitellaan, että homma on hanskassa.

Kolmas syy on eräänlainen näköalattomuus. Pyrsselin, Esplanaadin ja Kumpulan sääntönikkarit ovat järjestelmällisesti teknisen alan jengiä. Tekninen osaaminen on välttämätön, mutta ei yksinään riittävä edellytys hyvän lainsäädännön laatimiseksi, tulkinnasta puhumattakaan.

Auto voidaan insinöörin piirustuspöydällä suunnitella erinomaisen turvalliseksi ja ympäristöystävälliseksi - maksoi mitä maksoi. Tältä pohjalta niitä sääntöjä kirjoitetaan ja tulkitaan. Mutta esimerkiksi hyöty/kustannusanalyysi jää joko täysin pintapuoliseksi, tai varsinkin siellä tulkintapuolella kokonaan tekemättä.

Toisaalta sitä autoa ajaa (vielä toistakseksi) ihminen, ei kone. Tutkittuja esimerkkejä löytyy esimerkiksi siitä, miten ABS-jarrut vaikuttavat onnettomuustilastoihin, mutta jostain syystä tämäntyyppisiä tutkimuksia ei mitenkään hyödynnetä kun sääntöjä nikkaroidaan.

Osatakseen tehdä hyvää ajoneuvolainsäädäntöä, pitäisi olla insinööritiedon ohella myös vähän mm. ekonomistin, psykologin, valtiotieteilijän ja lakimiehen vikaa. Erään dekaanin sanoja lainatakseni, tarvittaisiin laaja-alaista generalistia...

Neljäs syy on tiedon puute. Sitä on oikeastaan montaa eri sorttia, tuo näköalattomuus on yksi osa sitä kokonaisuutta. Toisaalta näihin harrastusvehkeisiin liittyy paljon sellaista "hiljaista" tietoa, joka ei ole saatavilla mitenkään systemaattisessa muodossa tai ylipäätään dokumentoituna, mutta silti se on olemassa. Tämä liittyy siihen, mistä usein puhutaan maalaisjärjen käyttönä: siellä maalaisjärjen käytön taustalla on sitä hiljaista tietoa. Virkamiehellä on tällaista tietoa vain satunnaisesti, ja vaikka olisikin, siihen on vaikeaa viitata missään päätöksenteossa. Aina päätöksentekijöillä ei ole kovin hyvää käsitystä edes siitä, mitä kohderyhmä oikeastaan edes haluaa.

Viides syy on "systeeminen" (en keksinyt parempaakaan sanaa). Tarkoittaa sitä, että virkamiesten omassa sisäisessä kulttuurissa on sellainen mekanismi, joka pyrkii vaientamaan toisinajattelijat. Näin ollen vaikka löytyisikin virkamies, jolla asenne on kohdallaan ja tahtotila ajoneuvoharrastajien asioiden edistämiseksi on olemassa, hänen on omassa viiteryhmässään hyvin vaikea operoida, koska kaikkien liikennealan viranomaisten julkinen kanta on aina sama: ympäristö, turvallisuus ja lapset. Vaatii poikkeuksellisen kovaa itseluottamusta sekä psykologisia taitoja luovia tällaisessa porukassa.

Ei MMAF oikeastaan ole poikkeus, pikemminkin sääntöä kuvaava esimerkki. Homma toimi muutamia vuosia aika hyvällä teholla. Lopputulos oli harrastajille kohtuullinen, mutta vastapainoksi puuhamiesten burnoutprosenttiosuus oli melko tarkkaan sata. Eikä kaikkea saatu suinkaan maaliin saakka. Vuoden 2009 jälkeen ei ole tapahtunut oikeastaan mitään konkreettista rakentelurintamalla.

Tommonen perusteltuja muutosehdotuksia tuottavan lobbarin duuni on paitsi suhteellisen vittumaista, myös kognitiivisesti sitä kaikkein vaativinta sorttia. Vaikka sitä olisi vähemmänkin, se ei sittenkään soveltuisi talkootyöksi.