1957 Chrysler Windsor

Tämä projekti onkin ehtinyt olla työn alla jo pitkään! Allekirjoittaneen haltuun se päätyi vuonna 2004 ja edellisen ja ainoan kerran Suomessa se on katsastettu vuonna 1990. Vuosina 1986-1989 se oli muutaman vuoden liikenteessä USA:ssa ja sitä edellisen kerran 1973 ennen energiakriisin iskemistä.


Kevät 2004


Kevät 2004


Kesä 2010


Kevät 2017


Syksy 2017


Syksy 2017

 

^ No jopas!!!

Harvoin näkee noin ruosteetonta pohjaa 60 vuotta vanhassa autossa....

 

Totta. Eikä varsinkaan sellaisessa, joka on rullannut 1957 ulos Chrysler Corporationin liukuhihnalta, kyseinen vuosikertahan oli tunnettu ruosteherkkyydestään, kuten oheinenkin mielenosoitus osoittaa:



Toki tämä meikäläisen yksilö onkin viettänyt aikaa pääosin sisätiloissa ja tähän on uutena rastitettu optiolistalta myös alustan suojaus

 

Kraisu ei tainnut olla ainoa, vaan monessa muussakin siipi aikakauden autossa ruoste suojaus oli mitä sattuu ja peltien istuvuus vähän sinne päin.

Mutta hyvä että joitain yksilöitä on säilynyt meidän päiviimme asti ihailtavaksi.....

 

Korimalli on älyttömän hieno, tsemppiä projektille!

 

Samaa mieltä isalmelan kanssa. Tää on kiistatta mielestäni Moparin hienoin korimalli siipi-aikakaudelta.

 

Niin ja tosiaan tsemppiä rojektiin!

 

Kiitos.

Tämä lähentelee jo tosiaan ikuisuusprojektin luokkaa, sillä auto tuli hommattua jo reilut 13 vuotta sitten 2004 tuolta "ladosta" jossa se oli seissyt 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Edellinen omistaja oli aloittanut moottorinvaihto-operaation ja tekniikan päivittämisen vuonna 1992 ja useiden sattumien summana projekti oli jäänyt kesken ja lopulta auto päätynyt VR:n vanhaan hylättyyn veturitalliin monien muiden raatojen joukkoon, vieressä seisoi myös mm. 50-luvulla valmistunut höyryveturi.



Osa puretuista osista oli sikin sokin auton sisällä ja peräkontissa, mutta pääosa oli kadonnut vuosien 1992 ja 2004 välillä ties minne. Muutamia pisteosia löytyi tallin takapihalta romurautakasasta, mutta esim. moottorista oli jäljellä vain kannet ja seitsemän mäntää. Osa osista oli ilmeisesti vajassa, joka tuhoutui 90-luvulla tulipalossa ja jyrättiin maantasalle.

Haasteellisinta on ollut löytää näitä puuttuvia ja huonoon kuntoon päässeitä osia, mutta onneksi tässä on ollut aikaa ja vuosien varrella likimain kaikki puuttuva onkin etsitty ja hankittu. Verrattuna Fordeihin ja Chevyihin näiden 50-luvun Moparien osat ovat todellakin kiven alla. Osia on löytynyt vähän sieltä sun täältä, ainakin Ruotsista, Saksasta, Kanadasta, USA:sta, Meksikosta ja Australiasta

Toki pelkästään osapuutteiden takia projekti ei ole seissyt. Reilu kymmenen vuotta kaikki harrastukseen liikenevä aika kului Overdriven ja perheen parissa ja välillä kun aikaa oli enemmän niin kelvolliset harrastetilat puuttuivat. Nyt kun OD:n teknisten ongelmien sijaan voi paneutua harrastekaluston teknisiin ongelmiin ja lapsetkin on isompia niin tämäkin projekti taas etenee. Pieni varovainen tavoite olisi saada auto liikenteeseen ensi kesänä - katsotaan miten käy.



Auton historiaa on tullut selviteltyä vuosien varrella hyvinkin perusteellisesti ja ihmeen kaupalla onkin löytynyt kaikenlaista tietoa aiemmista omistajista ja auton vaiheista. Jos ei auton kesällä 1989 Suomeen uittaneita jobbareita lasketa niin itse olen neljäs omistaja. Kaikkiin edellisiin omistajiin on myös oltu yhteydessä ja plakkarissa on myös kattavasti dokumentteja aina tehtaan build sheetistä ja takuutodistuksesta rekisteriotteisiin vuosien varrelta. Osa tuli auton mukana ja osa on löytynyt aiemmilta omistajilta.

Kyseessä on yksi viimeisistä valmistuneista 1957 Chryslereista, sillä auto on rullannut ulos Los Angelesin kokoonpanolinjalta 15. elokuuta 1957 ja vuosimallin tuotanto lopetettiin elokuun puolivälissä. Ensimmäinen omistaja käytti autoa aina vuoteen 1973 saakka, jolloin öljykriisi iski myös Yhdysvaltain länsirannikolle ja Chrysler sai jäädä talliin seisomaan. Vuonna 1986 auto vaihtoi omistajaa ja päätyi erään majoitusliikkeen käyttöön muutamaksi vuodeksi, kunnes erinäisistä syistä johtuen se laitettiin myyntiin keväällä 1989. Ensin auto oli menossa japanilaisille klassikkoautojobbareille, mutta heidän löydettyään kontin täydeltä kaksiovisia hardtoppeja, sai neliovitolppamalli siirtyä samoissa autonhankintapuuhissa olleille suomalaisille, joiden kontissa oli tilaa ja neliovinenkin aikataulusyistä kelpasi. Suomessa autolla ajettiin jonkin verran 1989 jenkkikilvillä ja se sai suomikilvet keväällä 1990. Savon harrasteautotapahtumissa Chrysler liikkui kesällä 1990 ja 1991 ja sen jälkeen matkaa on taitettu säilytyspaikasta toiseen ilman omaa voimanlähdettä.

Nyt autoon on tulossa alkuperäistä vastaava 354 Spitfire V-8 eli edellisen omistajan 90-lukuiset moottorinvaihto- ja tekniikan päivityssuunnitelmat ovat päätyneet ö-mappiin.

 

En nyt olis tosta kauheen huolissaan, jollakin viimeiset 30 vuotta on ollut projektin etenemisen suhteen aika hiljaista..

 

Edistyy, edistyy....


Äänieristettä matkustamoon...


Sisustan osia alkuperäissävyihin ...


Kojetaulun nippeleitä entisöitynä...


Kojelauta uudessa maalissa ...


Takaluukun kansi asennusta vaille valmiina...


Konehuoneessa on moottori ekaa kertaa sitten vuoden 1991!

 

Tuohon aikaan ollu moottoritkin hienoja...muotoilijan kynä on löytänyt sinne konehuoneesenkin.

 

Monet tämän varmaan jo tietää, mutta eipä se ole pahitteeksi vinkata uudestaankaan vaikka kyse onkin asiaan vihkiytyneille itsestäänselvyydestä. Ainakin 1957-58 Chryslereissa on tyyppivikana tuo harmaa möhnä joka vuosien saatossa on valunut peittämään mittaristoa.

Se on liimaa, jolla tuo kromirinkula on liimattu kiinni. Se irtoaa parhaiten kun uittaa pleksiä astianpesuainevedessä ja harjaa kevyesti. Tosin samalla irtoaa helposti myös valkoinen väri pleksin numeroista.



Numerot ja tekstit kun on kaiverrettuja niin niiden entisöinti on sinänsä helppoa kun täyttää urat sopivalla maalilla ja sen jälkeen hioo hienolla vesihiomapaperilla pleksin takaiseksi jolloin kirjaimista tulee taas teräväreunaisia. Viimeistelyyn kannattaa käyttää nykyautojen lampunmuovien kirkastussettiä missä on sopivat aineet ja hiomatyynyt mukana.

Jos haluaa kirjaimiin samanlaista hohtoa mitä niissä uutena on ollut (fosforointihan on haalistunut niistä vuosikymmeniä sitten) niin sitä saa aikaan kun sekoittaa valkoiseen maaliin esim. kalastustarvikeliikkeissä myytävää pimeässä hohtavaa jauhetta.

Omat mittarit käsittelin valkoisella vieheiden tekoon tarkoitetulla lakalla, jonka sekaan sotkin valkoista mutta pimeässä vihertävänä hohtavaa jauhetta.

Alunperin mittariston lamput on olleet sinertävän vihreillä kuvuilla/värikalvolla varustetut, mutta useimmiten nämä on palaneet puhki niin ikään vuosikymmeniä sitten ja mittaristojen taustaväri on vaihtunut kirkkaaksi.

Aivan saman värisiä huppuja ei polttimoille löytynyt, joten nyt sävy on jonkin verran vihreämpi kuin alunperin. LED-polttimoihin vaihto kävi mielessä, mutta se olisi poistanut mittariston himmennystoiminnon käytöstä.

Tässä kuvassa testivalaisua, mittarien neulat on vielä maalamatta hohtavalla oranssilla ja kromirinkula puuttuu tuosta mittarinpohjasta.



Jos on tarve irrottaa se alunperin huonolla liimalla kiinnitetty kromirinkula tuosta metallipohjasta niin se lähtee myös astianpesuaineessa osaa liottamalla, koska liima liukenee siihen. Jos rinkula on niin tiukassa ettei liuos pääse sinne väliin niin kannattaa kokeilla todella kuumaa vettä koska pohja ja kromirinkula laajenee eri tahtiin ja silloin liimauskin lopulta liukenee.

 

Komee projekti ja hienoa työtä. Tätä on mukava seurata

 

Pitkästä aikaa päivitystä projektiin...


Moottoriin apulaitteita ja keulan tukirakenteita paikoilleen. Peruskorjattu 2-kurkkuinen kaasari löytyi pilkkahintaan eBaysta pari vuotta sitten. Alkuperäinen tasavirtalaturi sai tehdä tilaa Powermasterin vaihtovirtalaturille.


Maskin kokoamista. Pulverikromimaalauksella saatiin aika lähelle alkuperäistä eloksoitua alumiinia vastaava pinta, joka on kuitenkin helppohoitoisempi materiaali. Katsotaan miten se kestää ajan hammasta.


Etupuskuri kävi joitain vuosia sitten kromattavana Eyeball Productsin kautta. Kuvassa myös maski kasattuna.


Puskurin taustapuolelle vedettiin sinkkimaali. Kiinnitysraudat hiekkapuhallettiin ja maalattiin.


Etuparkkien pohjat putsattiin huolella ja uusi kirkkaampi heijastinpinta saatiin aikaan kromikalvolla. Uudet lampunpohjat ja sähköt tulivat Greg Leggatin mallikohtaisen sähköjohtosarjan mukana, ehdin hommata Gregiltä setin ennenkuin hän eläköityi hommasta. Parkkien uudet muovit puolestaan löytyivät KP Usabilarin reprovalikoimista Ruotsista. Puskurin pultit Nippelit.fi Tepolta.

 

Ja tulihan se puskuri myös laitettua paikoilleen...