Ford Elite 1976

hienoa työtä oot tehny... vaikken ihan niin foordien ystävä ookkaan mut tätä oon seurannu alusta asti koska aattelin et on sen verran erikoisempi

 

Meillä täällä periferiassa ei oikeastaan tehdä jakoa Ford, GM tai Moparien kanssa. Lapissa iso maailma on erilainen ja Erilainen. Täällä on kasvettu arkisesti Fiatien, Toyotien ja Luukaksen kummituksien kanssa. …kun ei meillä täällä ollu penskana pappan ostamia korvetteja.

 

samaa mieltä osittain mutta jonkun foordivihan ne täällä kainuussa istuttivat kun pääsääntöinen käyttöauto oli/on kuitenkin korolla/naapurin nappisilmä ja harrasteena toisen naapurin kamino/soto joka nykyään itsellä

 

Konepellin avajaiset. Pitihän se vikaista miltä siellä näyttää.

Konepellin sauma on taivutettu kulmistaan. Ei massaa, ei hitsauksia. Erikoistyökaluna pari meisseliä...



Ruttuinen pellin reuna oikesi kätevästi paineilmatoimisella pellin pokkaus- ja lävistyskoneella. Siinä toinen reuna poksuttaa leukoja yhteen...



Liimat antautuivat kuumailmapuhaltimella pehmentämällä ja mattoveitsellä leikkaamalla. Sitten pintapelti nousikin nostamalla pois paikoiltaan.

Tuossa runko-osa. Pintaruostetta. Puhallukseen... Näkee sitten todellisuuden. Ennuste on kuitenkin hyvä.



...ja pintapelti sisäpuolelta. Soodaa pintaan ja reunat lasimurskalla.

 

On sulla vielä jonkinmoinen savotta taputella nuo reunat takaisin nippuun..
..mutta perusteellisesti teet kyllä hommat!

 

Menee tuolla samalla aparaatilla... ...ja putkipihdeillä. ...tai ainakin ovipellit meni

 

Ja sitten vähän erilainen stp-kuva



Yleensä lattia ilmeisimmin teipataan umpeen raskasmatolla. Hienon näköisiä asennuksia. Omana ajatuksena oli pelätä raskasmaton alle pesivää vettä. Liimailin stp-mattoa vain lattiapellin korkeampiin kohtiin.

En ihan luota laitoksen tiiviyteen, vaikka se aika tavalla on tiivisteltykin. Raskasmatto katkaisee äänen kulkua noinkin. Ainakin vaimentaa ääntä, joka kulkee peltiä pitkin. Tuosta voi olla eri mieltäkin, mutta johdattelin ajatusta siten että, "sammuu" se kitaran kielikin, kun siihen koskee.

 

Vähän ratin korjailua... Aika on oli saanut aikaan uusia saumoja. Saumat dremelillä suuremmiksi ja puhalluskaapisa puhtaiksi. Epoksia täytteeksi.



Hiontaa ja "pakkelia".... tai muovista kilikali kiveniskumassaa pintaan. Älyväläys, joka voi vielä kostautua, mutta kun purkissa kun luki että voi hioa ja maalata ...jaksanut keksiä parempaakaan pohjamaalia



Taas hiontaa. Pintaan mustaa ja puolikiiltävää 2k uretaania ja hippunen pehmennys ainetta. Kesti pitkään kuivaa, kun on pehmennintä mukana. Kukaan huomaa että ratti on korjattu, enkä kerro



...ja sitten hytin pahvien askartelua. Muovista pahvia mainostoimistosta

Vinyylien kanssa tuli ongelmaa ameriikan Libbyn kanssa, mutta katellaan tovi, miten homma etenee... Laitoin Paypaalin ekonomit hoitamaan asiaa.

 

Hauska seurata tällaista "nysväämistä", kun kaikki omat laitteet enempi, tai vähempi Mad Max tyylisiä ratkaisuja

 

Jos tuota PVC-levyä kiinnität ruuvaamalla, muista porata ruuveille pari milliä isompi reikä itse levyyn, niin ei vedä kieroon kesäkuumalla.

 

Lämpöelämistä en noiden muovipahvien omaisuudeksi tiennytkään.

Ruuvasin Chicago -ruuveilla lukiteaineen kanssa 10cm välein. Ruuveja kun etsin nettikaupoista, niin usein mainittiin, että tarvii lukitteen kaveriksi. Reikiin tuli pari milliä varaa, mutta tiukasti ruuvit puristaa kiinni.

Kiinnityksen vois vielä helposti muuttaa. Olisko parempi tapa liimata jollain? Mikä tuohon pahviin tarttuu?

 

Ei se liimakaan oikein sen paremmin varmaan toimi. Huonosti tuohon mikään kiinni ottaa, mutta toisaalta, ei kai sitä lämpöelämistä niin paljoa tapahdu, kun tuskin noihin pahveihin sentään aurinko pääsee tunteja paistamaan suoraan.

 

Konepellin osat palasivat viikko sitten puhtaina puhallus reissulta. Hiekkajäämät kevyellä hionnalla pinnasta pois ja maalaus perinteiseen tapaan.



Jäykisteen ja pintapellin väliin tuli joustava korikitti, kuten siellä alunperinkin oli. Pellit yhteen putkipihdeillä puristellen ja laiskalle rakko kämmeneen... Tuohon hommaan on olemassa paineilmatyökalu, joka jäi nyt hankkimatta.



Sisukset maalattu, paketti selälleen ja väriä pintaan. Samalla maalasin peräkontin luukunkin, mutta se ei käynyt osina. Nurkat tosin avasin, mutta sitä ei ollut tarvetta aukoa kokonaan



Ikkunan yläreunan tiivisteetkin suvaitsivat saapua, kierrettyään maapallon pariin kertaan. Pääsinkin asentamaan lasiruudut kohdilleen. Ikkunoissa olikin hetkeksi asentamista ja säätämistä. ...ja olis pitänyt niitä kuvia ottaa enemmän silloin purkuvaiheessa, mutta pienen pähkäilyn jälkeen palikat löysi paikkansa ja asennusjärjestyksen.

Toisen oven kanssa pääsee nippelikauppaan, kun pari oven sisällä olevien tangon muovista kiinnikettä on rikki. No, onneksi nippelikauppa on olemassa. Monta juttua on projektissa pelastanut.

 

Tuo konepellin avaaminen on kyllä sellainen homma joka jää varmasti monelta entisöijältä mieluusti tekemättä. Mutta upeaa että viitsit sen vaivan nähdä!
Itseä ainakin on harmittanut useassakin autossa ollut rapina joka kuuluu pellin sisällä seikkailevasta ruosteläjästä..
Tästä tulee vielä upea auto

 

Enemmänkin logistinen suoritus. Ei niinkään omasta osaamisesta kiinni.

Irtonaisen pintapellin käsittely on varsin "pelottavaa". Roudaus puhallukseen ja takaisin vaati tässä tapauksessa yli 160cm leveän koppikärryn. Puhaltajan pitää hommansa osata. Se on ehkä keskeinen juttu kuitenkin, kun noinkin ison pintapellin voi helposti venytellä kelvottomaksi. Itsellä on ollut onnea, kun osaava ammattilainen on suostunut työkiireiden ohessa auttamaan.

 

Vähän kotelosuojaa vielä peltien väliin ja ikuinen
Hienoa työtä!

 

Tosii tosi hyvin tehty, ihan älyttömän siististi kyllä teet. Ja tulee kotelosjuojan kanssa ikuinen kruisailuauto.

 

ÄITI, ÄITI, KATO...

...Siis nyt tuli lapsuus mieleen, ja armeija. Ompelin viimeksi napin armeijassa.
Siispä nyt ammutaan kuvia, täydellisen amatöörin, ihka ensimmäisestä autoverhoilu kokemuksesta. Nyt kyllä, urheilutermein, pitäää laittaa kuvia nettiin

Aurinkolippa purettuna.



Kankaan sovittelua. Liimasin lipan "harjalle" kaksipuoleisen teipin pitämään kangasta kohdillaan. Käytin alkuperäisen muotoon puristetun pehmusteen...



Kangas lipan rungolle ja pari auttavaa tikkiä sinne tänne...



Alareunaa kiertää nauha keinonahkaa. Kopistelin siihen reikiä, Kiinalaisilla rivinaskaleilla. Omissa kokeiluissa ei oikein onnistunut saada tasaista tikkijakoa pelkällä naskalilla ja viivoittimella.



Ja sitten sinne kuuluisalle epämukavuusalueelle! Ompelemaan!!!

Esivalmisteluina olen katsellut kaikki lauantai-illat Srömpsöön jaksoja ja niissähän askarrellaan... ja käytetään nuppineuloja. Lainasin rouvalta muutaman nupineulan noihin vaikeisiin mutkiin pitämään kurvit ja ajolinjat kohdillaan. Juupuupin opetusvideolta opin kuinka pistellään kahdella neulalla, tasatahtiin, puolin ja tosin. Alustavissa testeissä totesin että lankaa menee noin 3x tikattavan matkan verran.

Lanka on hevosen tai hevostarvikkeiden ompeluun tarkoitettua 0.8mm vahalankaa ja neula nro:1.



Eipäs siinä sen kummempaa, kuin kirkkain lapsen silmin esittelemän tuotosta. Sauman päihin tuli orkkis lipasta niitit, jotka ovat puristamalla paikoillaan.



..ja loppu Elvistelyt ...tai loppunaurut. Ollos hyvä

 

Tuohan on ku ammattiverhoilijalta. Hienoa hienoa työtä kyllä teet.

 

Komeeta on jälki! Itsekin liikun aina siellä epämukavuusalueilla omissa projekteissani. Sehän just on hauskaa kun oppii kaikkea uutta samalla. Ja jos ei kymmenennen kerran jälkeen opi niin sitten koittaa vielä yhdennentoista